Samalla muistellaan kulunutta vuotta, esitellään uudestaan joitakin tapahtumia, ja mm. vaasalaisessa kaupunkikuvassa tapahtuneita muutoksia noin vuoden aikana. Suuntaamme katseemme jo myös tulevaisuuteen päin.
Ideana on julkaista ns. päivän luukkukuva, joka on yksityiskohta jostain kaikkien nähtävillä olevasta kohteesta. Kuvaa pitää katsoa tarkkaan, ja yrittää tunnistaa se. Mistä se on, ja mikä on sen aihe?
Seuraavana päivänä tulee uusi ”kuva-arvoitus”. Ja tietenkin myös edellisen päivän vastaus. Rajatut lähikuvat avataan ”suurempaan kuvaan” ja mahdollisesti esitetään myös oheiskuvia ko. tilanteesta.
Viidestoista luukku
Päivän luukku 15.12.2015
Joulukalenterimme luukkukuvat liittyvät patsaisiin ja muistomerkkeihin.
Mihin kokonaisuuteen yllä oleva kuva kuuluu ja missä tämä taideteos on?
Mikä on teoksen nimi ja kuka on tekijä?
Vastaus kerrotaan keskiviikkona 16.12.
EILISEN KUVAN VASTAUS:
Sijainti: Inkerinpuistossa Kauppapuistikon päässä Hietalahden mäellä
Veistoksen tekijä: Tea Helenelund
Paljastettu: 11.5.1955
Patsaat puhuvat, muistuttavat meitä monesta asiasta. Mutta osaammeko me ihmiset kuunnella – siinäpä se, jatkuva kiire ajaa meidät oleellisten totuuksien ohi.
Liikenne on ehdottomasti yksi tämän ajan vakavimmista vammautumisen aiheuttajista. Ja edelleenkin myös kuolinsyytilastojen kärkipäässä. Tämä on asia, josta ei koskaan puhuta liikaa.
Näin vuoden pimeimpänä aikana on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan Inkeri-patsaan sanomaa.
Kerron vuosittain oppilailleni, 7-luokkalaisille, Vaasan patsasesittelyjen yhteydessä tätä suunnattoman koskettavaa tarinaa, joka on ollut kuvanveistäjä Tea Helenelundin lähtökohtana hänen ryhtyessään tekemään Inkeri-patsasta.
”Patsas esittää nuorta tyttöä, jolla on pieni lintu käsissään, siipirikko, läheisellä moottoritiellä auton tönäisemäksi jäänyt vahingoittunut lintu. Kerrotaan niin, että tapaus on tosi, ja kyseessä ollut tyttö, Inkeri nimeltään, olisi juossut kesken leikin läheiseltä pihalta tielle pelastamaan lintua. Saatuaan linnun käsiinsä, syliinsä, tapahtui pahin mahdollinen – tyttö oli keskellä kaupunkiin päin tulevaa tietä, eikä liian kovaa vauhtia tulleella autoilijalla ollut mitään mahdollisuutta onnistua väistämään – ja Inkeri jäi itse auton yliajamaksi, ja menehtyi saamiinsa vammoihin.
Häntä ennen, ja vielä hänen jälkeensäkin, Vaasan uusi moottoritie koitui liian monen leikkivän lapsen kohtaloksi.”
Inkeri-patsas (Tyttö ja siipirikkolintu), liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki, on Tea Helenelundin ehkä kuuluisin julkinen veistos. Taiteilijalla on useita muitakin veistoksia Vaasassa. Tea Helenelund kuoli 17.12.2010 pitkän taiteilijauran jälkeen 93-vuotiaana.
Inkeri-patsaalle kokonaissuunnitelman on laatinut piirustuksen opettaja, taiteilija, graafikkoTauno (Tanu) Manninen. Kivityöt on tehnyt Tmi Vaasan Hautakivi.
Muistomerkki on kaksiosainen: Pronssiin valettu luonnollisessa koossa (130 cm) oleva tyttö pitelee hellävaroin siipirikkoa lintua käsissään. Vieressä on 190 cm korkea punagraniittinen vaarallista risteystä osoittava liikennemerkki. Liikennemerkin sivuihin on kaiverrettu v. 1945-1953 Vaasassa liikenneonnettomuuksissa surmansa saaneiden alle 15-vuotiaiden lasten nimet ja kuolinpäivät. Nimiä on 14.
Teksti on latinankielinen:
Protege crescentem parvis esto via tuta!
(Suojele kasvua Turvaisaa tie pienien olkoon!)
(Skydda de växande Säker sin väg de minsta må hava!)
Muistomerkki paljastettiin 11.5.1955.
Muistomerkki on yksityinen lahjoitus kaupungille.
Taustatietoja: Vaasan Tyttölyseon vuoden 1961 ylioppilaat esittivät lakkiaispäivänään kaupunginjohtajalle anomuksen, että kyseinen puisto muutettaisiin Inkerin puistoksi Ingers parken. Kaupunginvaltuusto hyväksyi esityksen kokouksessaan 14.6.1961.
Patsaan ympäristöä on kunnostettu aika ajoin vuosien mittaan. Viimeisin suurempi peruskunnostus tehtiin vuonna 2006. Tuolloin uusittiin patsaan ympärillä ollut perennaryhmä totaalisesti. Puistokalustoa uusittiin ja lisättiin valopisteet portaiden ja perennaryhmän väliin. Suunnittelutyön teki viheraluehortomi Leila Roivainen kaupungin viheralueyksiköstä.
Lähde: KULTIVA Vaasan patsaat ja muistomerkit
Tekstin koonti ja kuvat: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti