keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Arvaa missä?

Olen utelias. Kuvaan kaupungilla kulkiessani kohteita, jotka jostain syystä pysäyttävät minut.

On olemassa sanonta: Ajattelen - olen siis olemassa. Ehkä tähän minäkin toisinaan pyrin, mutta seuraava lause on lähempänä sydäntäni: Kuvaan, jotta muistan missä olen kulkenut.


Arvaa mikä kohde ja missä?

Kaikki kohteet ovat sisätiloissa.


1.

 2. 

3. 


Oikeat vastaukset löytyvät tämän blogikirjoituksen lopusta.

Yhdistä siis ylläolevat kuvien numerot näihin vaihtoehtoihin, kohteiden kuvauksiin

A. U-talon aula, PET-CT -laiteen näköinen "pienoismalli".

B. Antti Maasalon teos, Planeetta, 1992.

C. Katettu kauppakeskus, kattovalaisimet.


Tänään lehdessä
Pohjalainen 30.1. 2019

Lainaus Mikko Kallionpään pääkirjoituksesta

Osoitus yhteisön voimasta 

Syövän tutkimus nousee Vaasan keskussairaalassa aivan uudelle tasolle, kun torstaina otetaan käyttöön upouusi PET-CT-laite. 

Laitteen avulla selvitetään potilaan syöpäsolujen levinneisyyttä, mikä nopeuttaa diagnoosin saamista ja myös helpottaa syöpähoidon seuraamista. 

Vaasan PET-CT-laite on Suomen uusin. Sillä voidaan kuvata suurempaa aluetta kehossa kuin esimerkiksi yliopistosairaaloissa olevilla vastaavassa käytössä olevilla laitteilla. 

Lähes kolme miljoonaa euroa maksanut laite on rahoitettu osittain Pohjanmaan syöpäyhdistyksen järjestämällä keräyksellä, joka tuotti huimat 400 000 euroa. Myös kaksi säätiötä oli mukana kustannuksissa. 

Tämä on hieno esimerkki siitä, miten yhteisö voi osallistua ja auttaa julkista terveydenhoitoa parantamaan palvelun tasoa. Kun pohjalaiset eivät saa julkisella rahalla kaikkea mitä tarvitaan, niin kerätään sitten itse. 

Valtiovallan omituinen päätös pudottaa Vaasa laajan päivystyksen sairaaloiden joukosta on jo ehtinyt vaikuttaa ainakin sillä tavalla, että nuoret lääkärit empivät tulla töihin sairaalaan, jota ei kelpuutettu 12 muun joukkoon. 

Suomen hienoimman syöpäkuvauslaitteen hankinta sekä rakenteilla oleva noin 130 miljoonaa euroa maksava sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoava sairaalarakennus varmasti vakuuttavat nuoret lääkärit ja muut alan ammattilaiset siitä, että Vaasaan kannattaa tulla töihin. 

Esimerkiksi juuri PET-CT-laitteella otettuja kuvia tulkitsevalle erikoislääkärille olisi nyt Vaasassa oiva työpaikka tarjolla. 
  
Lainaus päättyy

Oikeat vastaukset:

1 B, Vaasan pääkirjaston aulatila, ulosmenon puolella on kiehtova Antti Maasalon teos, johon voi kurksitaa sisään.

2 A. Vaasan keskussairaala, uusimman rakennuksen eli U-talon 0-kerroksen odotustilassa on hellyyttävän upea piparkakkutalo, tai siis pienoismalli PET- CT laitteesta. ( huom! pyynnöstä selvennän, etten ollut siellä potilaana)

3 C. Rewell Centerin läpikulkuaula, kuvattu alhaalta ylöspäin, kattoikkunat, rakenteita ja pyöreät isot valaisimet. Kesäaiakaan tämä näyttää aivan toiselta.


Seuraava Arvaa missä -blogikirjoitus tulee helmikuussa. Kuvatunnistusaiheet silloin Vaasan rakennusten yksityiskohdista, eli kaupunkikuvaa rakennuksista ulkoapäin.



Kuva: AN. 29.1. 2019 illalla Vaasan keskustassa Vaasanpuistikolla näytti tältä.

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

On keskitalvi, ja kylmät säät

Tammisunnuntai, aamu valkenee Vaasassa, pakkasta on -18°. Aurinko nousee, kauniita jääkukkia ikkunoissa auringonnousun hetkellä.










Kuvat: AN. 27.1.2019. Pieniä hetkiä, valon leikkejä, jäätyneellä ikkunaruudulla.

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

perjantai 25. tammikuuta 2019

Viikonloppuna Pihabongausta pakkasessa

Ilmeisesti tuleva viikonloppu on kovin kylmä. Siis meille lämpimissä sisätiloissa eleleville kaksijalkaisille. Ulos mennessämme yritämme kyllä pukeutua sään mukaan, mutta aina kylmä etsii tiensä luihin asti, kun on pitkään paikallaan ja kiikaroi lintujen ruokintapaikalla ruokailevia lintulajeja.

Kylmää on varmasti linnuillakin. Ilman talviruokintaa niillä olisi tosi paljon vaikeampaa selviytyä näistä Suomen talven pakkaskeleistä.

Lue Vaasan kaupungin sivuilta: Kaksi uutta linturavintolaa Vaasaan

https://www.vaasa.fi/tiedote/kaksi-uutta-linturavintolaa-vaasaan

Lainaus

Vaasan kaupungin viheralueyksikkö on asentanut kaksi uutta lintujen ruokintapaikkaa Kuunmaisemanpuistoon Ristinummelle sekä Tamronpuistoon Vöyrinkaupungille. Ehdotuksia seuraavien ruokinta-automaattien sijainnista voi lähettää nyt!” 

Puistoissa on nyt 14 ruokinta-automaattia eri puolilla kaupunkia. Lintujen ruokinta-automaatit Vaasassa 

1. Asevelikylän leikkialueen puisto 
2. Hovioikeudenaltaan ranta 
3. Kasarmintorinpuisto 
4. Klemetinpuisto 
5. Kulmakadunpuisto
6. Maalarinkujan viheralue / Kyröntienpuisto, Huutoniemi 
7. Marianpuisto, Sisäsatama 
. Kustaanlinnan uimarannalle vievän pyörätien varrella (sairaalan takana) 
9. Salmikadunpuisto, Palosaari 
10. Suvilahti, Kaskistenkadun pyörätie 
11. Tammikartanon puisto 
2. Vanha Vaasan Raunion puisto 
13. Tamronpuisto, Vöyrinkaupunki 
14. Kuunmaisemanpuisto, Ristinummi 

Lainaus päätyy

Tulevana viikonloppuna 26.–27.1.2019 Birdlifen järjestämään Pihabongaukseen voi osallistua kaupungin ruokintapaikoilla tarkkailemalla lintuja ja tunnistamalla lajit, mikäli ei omista omaa lintulautaa.

Lue lisätietoja osallistumisesta Birdlifen verkkosivuilta

https://www.birdlife.fi/tapahtumat/pihabongaus/osallistuminen/

Linnuista, niiden tunnistamisesta kannattaa lukea ja opiskella täällä.

https://www.birdlife.fi/



Kuva: AN. 20.1.2019 Söderfjärden.

Tekstin koonti: Aimo Nyberg

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Heimo Hokkasta kuuntelemaan Taidehalliin


PARIISI - LONTOO - PRÄNTÖÖ
PARIS - LONDON - BRÄNDÖ

1.12.2018 - 3.3.2019

Näyttely Vaasan Taidehallissa
Utställning i Vasa Konsthal

TORSTAINA 24.1.2019 klo 16.00 Heimo Hokkanen pitää kiinnostavan esityksen Taidehallissa.
Hän kertoo Palosaaren monipuolisesta historiasta, mm. paikallisista yleisistä saunoista.
Esitys on suomeksi, kesto noin 30 min.
Esitys on ilmainen, paikkoja kuitenkin vain rajallinen määrä, eli ole ajoissa paikalla!



Kuva: AN. 7.3.2017. Tässä kuvassa Heimo Hokkanen pitää katsausta Palosaaren historiaan, omiin lapsuuden maisemiinsa eli Kuhnankulman ympäristöön Palosaarella. Paikkana oli tällä kertaa baptistiseurakunnan kirkko.

Kuva ja teksti: Aimo Nyberg

tiistai 22. tammikuuta 2019

Vaskiluotolaiset vahvasti omalla asiallaan

Asukkaat saavat ja voivat vaikuttaa oman alueensa asioihin.

Vaasan kaavoitusta on viime vuosina kehuttu, ihan syystäkin siitä, että kaupunki järjestää kuulemistilaisuuksia, ihan tavallisillekin kuntalaisille, eikä vain yrittäjille, virkamiehille ja päättäjille.

Nyt on syytä kehua myös Vaskiluodon asukkaita. Paikalle oli tultu, ja asiaa oli. Tilaisuus oli kaikin puoli hyvä osoitus siitä, että kyllä täällä Vaasassakin asioita voidaan hoitaa asiallisesti, ja toinen toistaan kuunnellen. Eilinen kirjaston Draamasalin kokoontuminen oli erinomainen. Tupa oli ns. täysi, paikalla oli erityisen paljon vaskiluotolaisia, ja myös muita vaasalaisia eri puolilta kaupunkia. Myös meitä kantakaupungin alueelta.

Tilaisuuden pääasiallinen esittelykohde oli Wärtsilän asemakaavaluonnos.

https://www.vaasa.fi/kuulutukset/asemakaavaluonnos-ja-tarkistettu-osallistumis-ja-arviointisuunnitelma-nahtavilla-smart-technology

kuulutusaika 21.1.-4.2.2019 

Asemakaavaluonnos ja tarkistettu osallistumis- ja arviointisuunnitelma nähtävillä: Smart Technology Hub (ak1091) 

Asemakaavan ja tonttijaon muutos koskee osaa Vaskiluodon teollisuusalueesta. Aluetta on tarkoitus kehittää yritysalueena. Asiasta voi esittää mielipiteitä kaavoitukselle 21.1.-4.2.2019. 


Jossain määrin illan tilaisuudessa puhuttiin myös koko Vaskiluodosta, ja tulossa olevasta Vaskiluodon osayleiskaavasta. (Päivän Pohjalaisessa 22.1.2019 uutisoidaan hieman sekaisin sekä Wärtsilän asemakaavasta ja isommasta kuviosta, eli Vaskiluodon osayleiskaavasta)

Vaskiluotolaisten nykyasukkaiden huolet liittyivät erityisesti liikenneratkaisuihin. Uusiin tiesuunnitelmiin, ja parkkialueisiin, tulevaan parkkitaloon (suunnitelmissa vasta toisessa rakennusvaiheessa), tehdasalueen ja konttorialueiden korkeuteen, varjostuksiin, valoon, melu- ym. haittoihin. Muutokset tulevat olemaan suuria nykytilanteeseen verrattuna, - jo tämän Wärtsilän teollisuuskampuksen tullessa, ja mitä kaikkea saammekaan nähdä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä?

Oman yhdistyksemme, Vaasan kantakaupungin osalta jaoimme huolet Vaskiluodon asukkaiden kanssa, ja totesimme myös ”ikuisuuskysymysten” kuten Vaasan satamatien, mahdollisen tunnelin, ja näitä nopeammin todennäköisesti toteutuvan Toriparkin laajennuksen Vaasanpuistikon alle, ja myös Koulukadun /Vaasanpuistikon liikenteen olevan aivan oleellinen osa Vaskiluodon muutosten kokonaisuutta.

Jossain määrin on harmillista, että jälleen mennään eteenpäin tällaisen yhden pienen osa-alueen, nyt siis Wärtsilän teollisuustontin ehdoilla (tätä sanotaan postimerkkikaavoitukseksi). Ylemmän tason kaavojen, yleiskaavan ja osayleiskaavan, kun tulee ohjata kehitystä, jotta muutokset voivat olla yhteiskuntasuunnittelun kannalta ennakoitavissa. Rinnakkain kaavoja toki aina joudutaan eteenpäin viemään, ja prosessit ovat hitaita. Tähän nähden Vaasan kaavoitus tekee tänä päivänä ahkerasti ja osaavasti työtään.


Kuva: FB-lainaus, PR 21.1.2019, Kaavoitusjohtaja Päivi Korkealaakso kertomassa Wärtsilän Vaskiluodon asemakaavaluonnoksesta.

Teksti: Aimo Nyberg

maanantai 21. tammikuuta 2019

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Täysikuu odottaa kuvaajia

Maanantaiaamuna, tammikuun 21. päivänä 2019, on paitsi täysikuu, niin myös täydellinen kuunpimennys.





Kuvat: AN. Täysikuu 20.1.2019. Kuu nousi taivaanrannalle aikaisin. Kuvattu klo 16 aikoihin Söderfjärdenillä.

Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että huominen aikainen aamuherätys ei ole turha. Täydellinen kuunpimennys, ns. verikuu, on harvinainen näky. Seuraava tilaisuus ilmiön kokemiseen, näkemiseen ja kuvaamiseen, on näillä lakeuksilla, ja koko Suomessa vasta vuonna 2025.

Lue lisää Ursan sivuilta

https://www.ursa.fi/palvelut/tiedotusvalineille/tiedotteet/2019/kuu-pimentyy-taydellisesti-aamulla-211.html


Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

torstai 17. tammikuuta 2019

Miksi rakennussuojelusta kiistellään?

Anne Majaneva

Kaavoitusarkkitehti


MIKSI RAKENNUSSUOJELUSTA KIISTELLÄÄN? 

Tuskin mikään muu rakennettuun ympäristöön liittyvä ilmiö herättää niin paljon tunteita ja kiistoja kuin suojelu. Miksi suojeluasioista kiistellään? Mielestäni suurimmat kiistojen syyt ovat tiedon ja rahan puute. Rakennussuojelun perusteet ja sen taustalla oleva päätöksenteko ovat useimmilta ihmisiltä hämärän peitossa. Monesti luullaan, että Museovirasto päättää suojella rakennuksen. Usein kuultu lause on myös, että jos Museovirasto päättää suojella, niin maksakoon myös korjauksen, koska korjaaminenhan on hirveän kallista, kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Asiat eivät kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaisia.

Miten rakennuksia suojellaan?

Museovirasto ei päätä rakennusten suojelusta. Yleinen sanonta ”Tämä rakennus on Museoviraston suojelema” ei ole totta. Kaikkein eniten rakennuksia suojellaan asemakaavoissa, eli kunnat ja kaupungit toimivat suojelijoina. Kukaan ei ole laskenut, kuinka monta rakennusta kaiken kaikkiaan asemakaavoissa on suojeltu, mutta määrä on varmasti tuhansia. Vaasassa tällaisia rakennuksia on useita satoja. Asemakaavasuojelua ohjaavat yleiskaavoissa ja maakuntakaavoissa esitetyt valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, jotka ovat usein laajempia kokonaisuuksia. Näistä päättävät Museovirasto, maakuntaliittojen hallitukset ja kunnat. Vaasassa on 15 valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä, esimerkiksi keskuspuistikot ja palokadut. Maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä on tällä hetkellä 8, esimerkiksi Asevelikylä. Kohteet inventoidaan aika ajoin uudelleen ja jotkut kohteet voivat menettää suojelustatuksen, ja uusiakin kohteita voidaan määritellä.

Erilaisilla laeilla (mm. kirkkolaki ja laki rakennusperinnön suojelusta) on suojeltu yli kaksituhatta rakennusta. Vaasassa esimerkiksi kasarmialue ja Kurtenia (Hovioikeudenpuistikko 11) ovat suojeltuja lain nojalla. Vielä korkeamman statuksen suojelua nauttivat Unescon maailmanperintökohteet, joita Suomessa on seitsemän. Näiden lisäksi on olemassa enemmän ja vähemmän virallisia suojelulistoja, kuten esimerkiksi ns. rautatiesopimus (115 kohdetta, Vaasassa 3) ja Docomomon modernin arkkitehtuurin lista (84 kohdetta, Vaasassa yksi), jotka eivät ole varsinaisia suojelupäätöksiä.

Mikä on Museoviraston rooli suojelussa?

Museovirasto on rakennussuojeluasioissa asiantuntijaviranomainen. Se tuottaa tietoa, antaa lausuntoja ja myöntää korjausavustuksia, ns. entistämisavustuksia. Museovirasto määrittelee valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt yhteistyössä kuntien kanssa. Museovirasto määrittelee myös lailla suojeltavien rakennusten suojelumääräykset, eli sen, mikä rakennuksessa on arvokasta ja miten sitä korjataan.

Entistämisavustusten tavoitteena on säilyttää arvokasta rakennettua kulttuuriperintöä ja tukea rakennusrestauroinnin työtapojen säilymistä. Entistämisavustuksia myönnetään kohteen omistajalle ensisijaisesti rakennusperinnön suojelemisesta annetulla lailla suojeltuihin kohteisiin tai muuten merkittäviin kohteisiin, joiden kunnostus edellyttää erityistä kulttuuri- tai rakennushistoriallista asiantuntemusta ja osaamista. Avustukset on tarkoitettu osarahoitukseksi hankkeen kokonaiskustannuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista tuleva avustusmääräraha on viime vuosina ollut noin 1,6 miljoonaa euroa.

Miksi rakennus suojellaan?

Mitkä ovat suojelun perusteita? Kuka suojelusta päättää? Laissa rakennusperinnön suojelulle määritellään kuusi kriteeriä, joita ovat harvinaisuus, tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen todistusvoimaisuus ja historiallinen kerroksisuus. Lailla suojeltavien rakennusten suojelusta päättää alueellinen ELY-keskus ja sen vahvistaa ympäristöministeriö. Kirkkolaki suojelee automaattisesti kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot ja Kirkkohallituksen päätöksellä myös uudempia suojellaan.

Kuntien asemakaavojen suojelun perusteista päätetään kuntatasolla ja sitä ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki. Yleensä kunnan sisällä kaavoitus ja maakuntamuseo tekevät yhteistyötä, inventoivat rakennuksia ja ympäristöjä, ja suojelupäätökset pohjautuvat tähän yhteistyöhön. Valtakunnallisesti merkittävät kohteet määrittelee Museovirasto, maakunnallisesti merkittävät puolestaan maakunnan liitto. Näidenkin perusteina toimivat inventoinnit. Paikallisesti merkittävät kohteet määritellään kunnissa. Suojelu toteutuu asemakaavoilla.

Suojelu perustuu aina inventointiin ja asiantuntija-arviointiin. Inventoijalla ja asiantuntijalla tulee olla koulutusta rakennusperinteestä ja –taiteesta. Yleensä inventoinnin suorittaa henkilö, jolla on esimerkiksi taidehistorian tai arkkitehtuurin tutkinto. Kohteiden arvottamiseen osallistuu inventoijan lisäksi yleensä muita henkilöitä, joilla on asiantuntemusta ja tietoa alueelta. Tyypillisimpiä suojeluperusteita ovat usein laadukas arkkitehtuuri, alkuperäisyys tai rakennus ilmentää poikkeuksellisen hyvin jotain alueelle tyypillistä ilmiötä. Suojeltavalla rakennuksella on usein monia arvoja, jotka ovat suojelun perusteina. Rakennuksen arvottaminen suojeltavan arvoiseksi ei aina automaattisesti tarkoita suojelua, koska suojelupäätökseen vaikuttavat myös muut seikat, kuten alueen rakentamispaineet, kohteen heikko kunto tai taloudelliset reunaehdot.

Mitä suojelu on?

Suojelussa on kyse tiettyjen arvojen ja ominaisuuksien säilyttämisestä, ei museoimisesta. Käytännössä suojelu tarkoittaa, että rakennus on säilytettävä suojelun edellyttämässä kunnossa ja siinä tehtävät korjaukset ja muutokset on tehtävä rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa vaarantamatta. Asemakaavalla suojeltaessa suojellaan yleensä vain rakennuksen ulkoasun piirteitä, joskus myös julkisluonteisia sisätiloja. Lakiin perustuvassa suojelussa määräykset voivat olla tarkempia ja koskea myös sisätiloja ja kiinteää sisustusta. Muutoksia suojeltuun rakennukseen suunniteltaessa on yleensä pyydettävä lausunto joko maakuntamuseolta tai Museovirastolta.

Kuka maksaa?

Rakennuksen ylläpito ja korjaaminen ovat luonnollisesti omistajan vastuulla. On kuitenkin aivan perusteltua vaatia, että suojellun rakennuksen korjauksiin ja ylläpitoon myönnetään avustuksia, onhan kyse yhteisestä kansallisesta kulttuuriperinnöstä. Kuten todettua, valtion avustuksia on jaossa vain vähän. Museoviraston lisäksi alueelliset ELY-keskukset myöntävät avustuksia rakennusympäristön hoitoon yhteensä n. 850 000 euroa vuosittain. On sanomattakin selvää, että koko Suomen mittakaavassa nämä rahamäärät ovat häviävän pieniä, eikä niitä riitä kuin murto-osalle hakijoista. Verrattuna Ruotsiin, Suomessa jaetaan paljon vähemmän korjausavustuksia. Tässä asiassa ei kuitenkaan auta haukkua Museovirastoa, vaan pyynnöt on suunnattava eduskunnalle ja hallitukselle, joka budjetista päättää.

Suojellun rakennuksen korjaaminen ei automaattisesti ole sen kalliimpaa kuin korjaaminen muutenkaan, tai uuden rakentaminen. Mikäli suojellun rakennuksen ominaisuudet hyväksytään korjausrakentamisen perustaksi, päästään edullisempaan lopputulokseen sekä kukkaron että rakennuksen kannalta. Korjataan alkuperäisellä menetelmällä ja materiaalilla ja vain sitä, mikä on rikki. Mikäli vanha rakennus korjataan uutta vastaavaksi, tai käyttötarkoitusta muutetaan siten että se vaatii paljon rakenteellisia muutoksia, korjaus käy tietysti kalliiksi. Usein rahan puute on kulttuurihistorian kannalta parasta suojelua, kun rakennusta ei ole varaa ”ylikorjata”.


Lisää tietoa

Kiistojen ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan siis lisää tietoa ja lisää rahaa. Tiedon lisääminen on näistä helpompaa. Vaasassa julkaistaan tämän vuoden aikana Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, joka sisältää suosituksen laatia kulttuuriperintötietojärjestelmä. Ammattitaitoista tiedon keruuta eli inventointia on jatkettava ja kehitettävä. Maakuntamuseolla ja sen resursseilla on merkittävä rooli tässä työssä. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi Turusta, jossa on laadittu Turun kulttuuriperintöohjelma:

http://ah.turku.fi/kh/2015/0427011x/Images/1375559.pdf

Tiedon lähteenä toimivat myös Museoviraston ylläpitämät Kulttuuriympäristön palveluikkuna:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/portti/read/asp/default.aspx

sekä Ohjeita rakennetun kulttuuriympäristön hoitoon –sivusto, josta löytyvät mm. korjauskortistot:

https://www.museovirasto.fi/fi/palvelut-ja-ohjeet/rakennettu-kulttuuriymparisto


Anne Majaneva
kaavoitusarkkitehti, työskennellyt myös maakuntamuseossa rakennustutkijana




Kuva: Anne Majaneva, Siilot


Kuva: Esko Härkönen, Kirvesmiehenkatu 1




Havainnekuvat: Vaasan kaupunkisuunnittelu



Tämän blogin ylläpito kiittää!

Vaasa ennen ja nyt - Vasa förr och nu -blogi on avoin foorumi jakaa tietoa Vaasasta.
Virkamiehet, päättäjät, kaikki vaasalaiset, jotka haluavat kertoa mielipiteitään, jakaa tekstejään. Pidetään yhteyttä, Aimo Nyberg

aimonyberg(at)gmail.com
050 3308540

Siilot nurin?


Mielipidekirjoitus

Aimo Nyberg

Ollaan me niin hyväuskoisia

Nyt kun taas puhutaan siiloista, niiden purkamisesta ja tontille rakennettavasta uudisrakennuksesta, ei ajatella asiaa loppuun asti.

Onko edes mahdollista, että siilojen purkamisen arviolta noin 1 miljoonan euron laskulle löytyy maksajat yhdestä kerrostalosta (8 -12 kerrosta)? Asuntojen omistajiksi tuskin halutaan, jos hintataso muodostuu kohtuuttoman ylihintaiseksi.

On oletettavaa, että tähän tilanteeseen haetaan jatkossa ratkaisua ehdottamalla nyt ilmoitettuja, suunnitelmissa olevia tehokkuuslukuja nostettaviksi, eli uudisrakennukselle huomattavasti suurempaa kerroslukua, ja myös nykyistä suurempaa tonttia, ts. puistoalueen pienentämistä. Tätä tullaan perustelemaan toteamalla, että kyllä tähänkin kaupunginkulmaan tarvitaan uusi maamerkki, upea pilvenpiirtäjä.

Korkea rakentaminen on erityisen kallista. Suurissa kaupungeissa yrityksillä ja asukkailla oletetaan olevan tähän varaa. Tällaista kehitystä tavoitellaan myös siksi, että halutaan osoittaa oman kaupungin menestyvän ja alueen kuuluvan voittajiin globaalissa kilpailussa.

Vaasan seudun on jatkossa kehityttävä, pidettävä asemansa ja otettava mm. energiaklusterin osalta uusia harppauksia eteenpäin. Asukkaidensa monipuolisesta ja laadukkaasta asumismuotojen tarjonnasta on tottakai huolehdittava, eikä merellinen, korkea kerrostaloasuminenkaan tietenkään saa puuttua Vaasasta. Mitä ja minne rakennetaan, on aina ollut ja tulee olemaan erilaisten intressiryhmien välistä köydenvetoa.

Vaasan Höyrymylly Oy rakensi viljasiilot 50-luvun lopulla. Museokadun päälle, ranta-alueelle, jonne silloiset laivat lasteineen vielä pystyivät tulemaan. Silloin kaava- ja lupa-asiat runnottiin läpi, kuulopuheiden mukaan, ”kovin ottein”, laillisesti toki.

Jossain määrin ollaan jälleen samanlaisissa syövereissä, hyvin vaikeissa kuvioissa. Poliittisilla päättäjillämme riittää pohdittavaa, - helppoja ratkaisuja kun ei ole.

Vaasan kaupunki on päättänyt purkaa omistamansa siilot osallistumatta purkukustannuksiin, eli toiveena on kauniisti sanottuna minimoida veronmaksajien kulut, ja päästä kenties jopa ”rahastamaan” yhdessä purkutyön ja uudisrakennuksen toteuttavan rakennusyrityksen kanssa.

Maksajaksi tälle tultaneen tarvitsemaan pilvenpiirtäjän verran yksityisiä vaasalaisia asukkaita.

Olen henkilökohtaisesti ollut sillä kannalla, että jos siilot puretaan, niiden tilalle ei tarvittaisi mitään. Alueella olevan puiston kunnostaminen riittäisi.Tällä hetkellä tämä vaihtoehto ei ole mahdollinen.

Aimo Nyberg

Kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n hallituksen jäsen


Aikaisemmin tässä blogissa olen kirjoittanut Vaasan viljasiiloista näin (23.3.2017)

Se miksi viljasiilot olivat ja ovat edelleen juuri siinä missä ovat, ts. kiinni viereisessä rakennuksessa, ja kadun päälle tehtynä, on minulle käsittämätöntä. En tosin ole alkuperäinen vaasalainen, mikä selittää osan ymmärtämättömyydestäni. Viljasiilojen tekeminen juuri tähän kohtaan on täytynyt olla aikanaan ”kaavan vastaista”. En tunne tilannetta, mutta voisin kuvitella ainakin osittain asiaan vaikuttaneen sen, ettei laivarantaan voinut tehdä korkeita siiloja yhtään nykyistä paikkaa pohjoisempaan suuntaan, koska vahvat vaikuttajat eivät voineet hyväksyä korkeaa ja varjostavaa tornia Marianpuistoon, suurlahjoittajan ja merkkimiehen, "yksityisluontaiselle hautausmaa alueelle", eli Isänmaa -lasimaalauksen, uurnahaudan, rantaan laskeutuvan portaikon ja puiston eteen.

Mielenkiintoinen historian dokumentti on myös tämä 11.11.1996 Pohjalaisessa julkaistu toimittaja Sirpa Sainion teksti:

”Myllyn siilot oli aikoinaan pakko rakentaa. Sen ymmärtää, vaikka ei Wägarin tapaan lukisikaan vuorineuvos Erik Tuomas-Kettusen kirjettä ja myllyn työntekijöiden ammattiosaston vetoomusta kaupunginhallitukselle: vaihtoehtoina olivat 400 työpaikan menettäminen tai 190 lisätyöpaikan saaminen. Vuonna 1956 valtuusto yksimielisesti valitsi työpaikkojen säilyttämisen ja lisätyöpaikat. Puhuminen pakosta tai kiristämisestä on siinä mielessä totta, että elämän todellisuus pakotti ja kiristi: ei se että Simo Kuntsi istui lehterillä ja tuijotti avutonta valtuutettua, niin ettei hän uskaltanut kuin äänestää siilojen puolesta.

Eipä taida olla helppoa nykyisillä päättäjilläkään. Paineita luovat monet lobbaavat tahot ilman muuta myös tänä päivänä. Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto päätti yksimieleisesti 21.3. 2017 esittää valtuustolle siilojen purkamista, ja siis kaupungin itsensä aikoinaan hakemien suojelumerkintöjen purkamista. Siilothan ovat nyt lainvoimaisella asemakaavalla suojattu. Vaasan virkamiehet ovat siis päätyneet pitkällisten vaiheiden jälkeen esittämään Höyrymyllyn entisten viljasiilojen purkamista. Tilalle on ajateltu tulevan uudisrakennus, jossa olisi liike- ja ravintolatiloja sekä asuntoja. Asian tämän hetkistä tilannetta selostetaan tämän päivän Pohjalaisessa (23.3.2017)

Lainaus:

Rantaan ei haluta menneestä muistuttavaa rakennusta 
TERHI EKOLA 

”Siiloja on tutkittu ja tutkimuksessa on selvinnyt, että siilot ovat niin huonossa kunnossa, että ne pitää eristää, ettei niiden luo pääse. Ne ovat rapautuneet ja niistä voi tippua paloja maahan. Se aiheuttaa ohikulkijoille vaaraa. 

Kuntotutkimuksessa selvisi myös, että siilojen sisällä kasvaa terveydelle haitallisia mikrobeja. Lisäksi niiden kantavuus on huonompi kuin tiedettiin. 

– Siilot kantavat vain itsensä. Jos sinne halutaan täydennys- ja korjausrakentamista, pitää se tehdä omille perustuksille. Nykysiilot olisivat vain kuori uudisrakentamiselle, sanoo Vaasan kaavoitusjohtaja Päivi Korkealaakso. Korjausrakentaminen on hurjasti kalliimpaa kuin uuden tekeminen, joten suojelusta luovutaan. 
– Korjaus- ja täydennysrakentamisen hinta on 17-18 miljoonaa euroa. Uudisrakennus maksaa 8-8,5 miljoonaa euroa. Siilojen purku maksaa noin miljoona euroa. Korkealaakson mukaan sekin on poissa laskuista, että siilojen tontti jäisi tyhjilleen. Tilalle halutaan asuntorakentamista. 
– Kaupunki haluaa keskustaan lisää asukkaita ja elävöittää kaupunginrantaa. Samalla turvataan keskustan palveluita. Se on selvää, että tilalle rakennetaan korkeaa. 
 – Vähintään kahdeksankerroksinen talo, mutta ei yli 12 tai 13 kerrosta. Siihen tulee 6000 neliötä ja noin sata asuntoa, joiden keskipinta-ala on 50 neliötä. Talo erotetaan Academillistä. Rantaa ei yksityistetä talon kohdalla vain sen asukkaille. Sellainen estetään tekemällä rantaan asti avattavasta Museokadusta kymmenen metriä leveä ja niin viihtyisä, että se houkuttaa kaupunkilaisia kulkemaan sillä. 
– Mäkeen rakennetaan ehkä portaita, joilla voi istua ja katsoa merta, kertoo Majaneva. Lisäksi taloon tulee julkista tilaa, kun katutasoon ja ylimpään kerrokseen varataan liiketilaa. Silläkin tavalla julkista rantatilaa aktivoidaan. Talolle yritetään sovittaa edes pieni oma piha. 
 – Se on myyntivaltti. Marianpuiston muuri suojellaan. Siilot ovat olleet 17 vuotta paikallaan hyödyttöminä. 
– Niille ei ole tapahtunut sinä aikana mitään, Korkealaakso sanoo. Kaupungin johto on vaatinut, että siilojen tilanne käydään läpi. 
– Nyt on päätetty, että on ratkaisujen aika.” 

Lainaus päättyy


Kuva: AN

Aika näyttää, millaista kuvaa merellisen Vaasan vesipeili heijastaa ensi vuosikymmenellä?

Kuva ja teksti: Aimo Nyberg

Kommentoi, kerro oma mielipiteesi!
Lähetä oma mielipidekirjoituksesi
aimonyberg(at)gmail.com

Wärtsilän kaava esillä



Kuva: AN 17.9.2018. Wärtsilän teollisuusaluetta Vaasan keskustassa.


Tämän päivän uutinen Pohjalaisesta, 17.1.2019

Lainaus

”Maanantaina 21. tammikuuta vaasalaiset pääsevät ensimmäisen kerran tutustumaan Wärtsilän uuden tehdasalueen asemakaavaluonnokseen. Vaasan kaupungin kaavoitusosasto järjestää maanantai-iltana kello 18 yleisötilaisuuden pääkirjaston Draama-salissa. 

Vaskiluotoa kaavoitetaan nyt kovaan tahtiin. Yhtä aikaa on meneillään yleiskaavan tekeminen sekä peräti kolmen eri asemakaavan valmistelu.” 

Mikko Kallionpää 


Pohjatiedoksi lue kaupungin kaavoituksen sivulta

ak1091: Smart Technology Hub yritysalue I (osallistumis- ja arviointisuunnitelma)

https://www.vaasa.fi/ak1091


Katso myös VKA ry:n mielipide Vaskiluodon osayleiskaavasta

Annettu 3.12.2018, hallituksen kokous

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2018/12/vka-ryn-mielipide-vaskiluodon.html


Aina voi myös perehtyä asiaan käymällä paikanpäällä Vaasan kaupungin kaavoituksessa

Huom!

Kaavoitus on muuttanut väistötiloihin, Black Jackin taloon, osoite Vaasanpuistikko 17, 6. kerros.

Lue lisää

https://www.vaasa.fi/tiedote/kaavoitus-on-muuttanut-vaistotiloihin


Kuva ja kirjoituksen koonti: Aimo Nyberg

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Tee mielipidekirjoitus

Tämän VAASA ennen ja nyt, Vasa förr och nu -blogin taustayhteisö on Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry. - Invånarföreningen i centrala Vasa ICV rf.

Sivuston ylläpidosta vastaa edelleen allekirjoittanut, vaikken enää tämän vuoden 2019 alusta jatka yhdistyksemme puheenjohtajana. Suureksi ilokseni onnistuimme järjestäytymiskokouksessamme 8.1. nimeämään yhdistyksellemme tälle vuodelle sekä pj:n ja että muutkin yhdistyslainlain vaatimat henkilöt/ nimenkirjoittajat.

Uusi puheenjohtajamme on Birgitta Lång, joka on ollut hallituksemme jäsen jo usean vuoden ajan.

Katso koko hallitus yhdistyksemme virallisilta sivuilta

http://vkaicv.nettisivu.org/


Tule Sinäkin tekemään tätä blogia entistä paremmaksi!

Tämä blogi, vaasaennenjanyt - vasaförrochnu, on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa!

Kaikki tekijäinoikeudet ovat aina juttujen kirjoittajilla ja kuvien kuvaajilla!

Toive on, että jutut tehdään avoimesti omalla nimellä, - vain poikkeustapauksissa voidaan julkaista tekstiä / kuvia nimimerkillä.

”Läpi menee”, eli juttusi julkaistaan, jos se on jotenkin Vaasaan liittyvä, ja et riko hyvää nettietikettiä.

Asukasyhdistyksemme on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Vaasan seudun asukkaiden asialla haluamme olla, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi olemassa jokin yksi totuus, jota kaikkien pitäisi ajaa. Mielellään juuri toisinpäin.

Demokratiaan kuuluvat erilaiset käsitykset, niiden esiin tuominen asioiden valmisteluvaiheessa. Sen jälkeen tehdään edustuksellisissa päätöksentekoprosesseissa ratkaisut, joita on mielellään kaikkien kunnioitettava.


Kirjoittajien ei tietenkään tarvitse kuulua yhdistykseen (liittyäkin toki saa)

Sana on vapaa kaikille. Tämä sivusto on avoin myös kriittisille mielipiteille. Ajatusten omaperäinen esittäminen, ja tästä mahdollisesti syntyvä vuoropuhelu, on hyvin tervetullutta.

Blogikirjoittelu ei kuitenkaan ole fb-sivujen tapaista nopeaa kommentointia, vaan harkitumpaa ja siis myös hitaampaa mielipiteen ilmaisemista. Asiassa tulisi pysyä, eikä vääriä tietoja saisi olla mukana. Tämän takia tekstit ja kuvat tulee lähettää sähköpostina blogin ylläpitäjälle, allekirjoittaneelle julkaistavaksi mahdollisimman nopealla aikataululla. Sensuuria ei ole.

Toivon erityisesti nyt mielipidekirjoituksia.

Toki ihan vaan jonkun tapahtuman, pientenkin paikallisten tapahtumien lyhyetkin kuvaukset, mahdollisesti kuvien kanssa, ovat tervetulleita lisämausteita blogimme ilmeeseen.

SIIS

- Haluatko kertoa mielipiteesi esim. Kirkkopuistikon muutosideoista. Autokaistoja pois ja tilalle yksisuuntaiset pyörätiet.

- Tee kirjoitus aiheesta: Kaupunki ei ole joulupukki, joka toteuttaa kaikki toiveesi, - kaupunki olemme me!

- Mitä mieltä olet päivitetystä kaupungin rakennusjärjestyksestä, joka astuu voimaan helmikuussa?

- Mitä mieltä olet Mustasaaren ja Vaasan kuntaliitossopimuksesta?

- jne.

TAI

- Onko sinulla valokuvia Vaasasta, joita haluaisit julkaista tässä blogissa? Esim. Ennen ja nyt kuvapareja.

- Lähde kameran kanssa ulos, ja laita tulemaan kuvia talvisesta Vaasasta 2019.
Katso yllä mainitulta yhdistyksemme viralliselta sivulta kohdasta TALVINEN VAASA 2010 miltä Vaasassa näytti lähes vuosikymmen sitten (valokuvakilpailumme satoa).


Sarjassa luova valokuvaus: voittajakuva



Kuva: Elvi Kalamies ”Lähärettihin yhyresä pihalle” Kuvassa on kuvamanipulaatiolla aikaansaatua aitoa huumoria. Taitavasti tehdyssä kuvassa värit ja valot ovat kohdallaan. Vaasa teema tavoitettu erinomaisesti.


PIDETÄÄN YHTEYTTÄ

Mielipidekirjoitukset ym. jutut, valokuvat, luomukuvat tai luovat, muokatut digikuvat s-postiin, osoitteeseen

aimonyberg(at)gmail.com

050 3308540

maanantai 14. tammikuuta 2019

Vaasan keskussairaalan pihan veistokset

Keskussairaalan pihalla on ollut kaksi Tea Helenelund-Suomisen teosta, NUORUUDENLÄHDE ja LUONNONPALVOJA.

Jo pitkään kestäneiden sairaalan pääsisäänkäynnnin edessä tehtävien muutostöiden takia veistokset ovat tällä hetkellä pois paikoiltaan. Piha-aluetta on kunnostettu uudisrakentamisen vaativaan uuteen ilmeeseen.

Alue on ilmeisesti valmis vasta tulevana kesänä 2019. Silloin voimme taas nauttia näistäkin taideteoksista.

Hyvää kannattaa odottaa! Nämä kaksi veistosta kuuluvat Vaasan patsaat. muistomerkit ja muistolaatat kokonaisuuteen, ja siis Rojekti X=:ssa esiteltäviin kohteisiin.

Tämä kirjoitus on tynkä. Eli kuvia ja faktaa on tulossa myöhemmin lisää, kunhan veistokset asetetaan uudelleen paikoilleen.


NUORUUDENLÄHDE - UNGDOMSKÄLLAN

Nuoruudenlähde, suihkulähde Vaasan keskussairaalan pääsisäänkäynnin edustalla. Paljastettu 29.8. 1986, VKS 30 v. juhlassa.





Kuvat: VKS:n arkisto.

Teoksen vihkiäisseremonia, taiteilija Tea Helenelund-Suominen kukkakimppu kädessään.


LUONNONPALVOJA - NATURDYRKAREN

Teos on paljastettu taiteilija Tea Helenelund-Suomisen ollessa läsnä Vaasan sairaanhoitopiirin lautakunnan kokouksen yhteydessä 16.12. 1998.

Lainaus VKS:n kokouspöytäkirjasta 19.11.1998, sivu 10

”Tammikuussa 1997 Tea Helenelund-Suomisen pitäessä päätösnäyttelynsä Pohjanmaan museossa varattiin Vaasan keskussairaalalle pronssinen patsas sijoitettavaksi sopivaan paikkaan keskussairaalan laajennuksen ja liikennesuunnittelun valmistuttua. Samassa yhteydessä Tea Helenelund-Suominen lahjoitti kaksi kipsipatsasta keskussairaalalle, joista yksi on esillä pääaulassamme. Nyt ajankohtaisen pronssisen patsaan nimi on Luonnon palvoja ja se esittää nuorta tyttöä, joka kumartaa korva maata vasten kuunnellakseen kuinko ruoho itää. 

Olemme taiteilijan kanssa etsineet sopivaa paikkaa pronssiveistokselle, kun lautakunnan 18.6.1997 hyväksymä pysäköinti- ja liikennesuunnitelma ollaan lopultakin toteuttamassa. Mielestämme patsas sopisi liikennejakajaan, joka on rakennettu pääsisäänkäynnin eteen. Patsas sijoitettaisiin kasvot pääsisäänkäyntiä kohti. Sijainti on keskeinen ja patsaan matala profiili sopii ympäristöön. Tea Helenlund-Suominen on itse toivonut, että patsas sijoitettaisiin kivelle. 

Tällöin olisi Vaasan keskussairaalan sisäänkäynnin ja aulan läheisyydessä kolme Tea Helenelund -Suomisen tyttöveistosta, mitkä yhdessä yksinkertaisella tavalla yhdistäisivät toimintapäämääristämme hoidon ja huolenpidon. Ensimmäinen tyttö edustaa leikkiä ja tulevaisuudenuskoa, toinen tyttö uteliaisuutta ja totuuden etsimistä sekä kolmas tyttö vastaa hoidosta ja huolenpidostsa.” 

Lainaus päättyy




Kuvat: VKS:n arkisto.
Teoksen vihkiäisseremonia. 


KIPSITEOS

Sairaalan pääaulassa, sisätiloissa siis, on myös yksi taiteilijan veistos, kipsiteos, lahja Helenelundilta, Sen nimi on ”Tyttö ja Siipirikkolintu – Flicka med vingbruten fågel.” eli kopio Inkerinpuiston pronssityöstä.


Kuva: VKS:n arkisto


Tätä blogikirjoitusta päivitetään kesällä 2019.

Tämän kirjoituksen kuvamatriaali ja asiakirjatiedot on saatu tapaamisesta 7.1.2019 Vaasan keskussairaalassa. Suuret kiitokset Olle Gull (Hallintojohtaja, maakuntauudistuksen valmistelu)


HUOM! OBS!

Hyvät ystävät! Tätä Vaasan patsas/muistomerkki - hanketta voit seurata myös facebookissa!

Halutessasi voit olla mukana tietojen etsimisessä, täydentämisessä, ja voit auttaa myös uusien kuvien ottamisessa, vanhojen löytämisessä.

Kaikenlainen jakaminen on tätä päivää!

Kommentoi / aloita, osallistu keskusteluun aiheesta Nuoruudenlähde ja Luonnonpalvoja netissä osoitteessa

Suora linki kohteen fb-kommentointiin TÄÄLLÄ

Rojekti X = sivusto fb:ssa

https://www.facebook.com/rojektixon/


Teksti ja kuvat: Aimo Nyberg
Rojekti X=:n inspiraattori, eläkkeellä oleva kuvisope

aimonyberg(at)gmail.com

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Ritariperhosten häät

Aatto Wuorenlinnan satu, jonka hän kirjoitti 90-vuotiaana, syksyllä 2018.

Ritariperhosten häät

Oli hyvin varhainen kesäaamu minulle niin rakkaassa Vaskiluodossa. Aurinko oli jo noussut, ja sen ensisäteet tunkeutuivat noiden vanhojen naavan peittämien paksujen ja metsää isällisesti aina suojanneiden kuusien oksien lävitse, laskeutuen kimaltelemaan tuon salaperäisen Haukilammen pintaan, ja muodostaen rannan kasvien väliin hämähäkkien kutomiin verkkoihin yön aikana kiinnittyneistä sumupisaroista kuin kimaltelevia timantteja, luoden näin ihastuttavia näkymiä.

Silloin alkoi metsän kätköistä kuulua lähestyvän pajupilliorkesterin kiehtovat sävelet, lähestyen lähestymistään.

Sieltä tulivat nuo metsän taiturimaiset musikantit. Niitä oli kuusi, ja ryhdikkäinä ne astelivat esiin, ja asettuivat tuon siellä olevan aukean laidalle. Se on se kohta, jossa metsän eläimet tavallisesti järjestivät juhlansa viihdyttääkseen toisiaan. Silloin myös nähdään, mitä kukin on talven kylminä ja pitkältä tuntuvina viikkoina ja kuukausina oppinut erilaisten harrastusten parissa, ilahduttaakseen ja viihdyttääkseen metsän monia ystäviään.

Seuraavana sieltä metsän kätköistä tuli esiin keijukainen kantaen kädessään taikasauvaa, jonka yläpäässä kimalteli timanttimaisena pieni tähti.

Hänen jälkeensä tulivat nuo metsän kiehtovat hallitsijat – ritariperhoset. Ei kukaan, joka niitä katseli voinut olla ihastelematta niiden keltaista pääväriään, ja olla huomaamatta tuota satumaisen kaunista, niiden asuun kuuluvaa sinistä täplää, joka loisti kuin kallein kunniamerkki niiden ihastusta herättävässä asussa. He olivat nyt juhlien ihailtu pääpari, joita seurasi kaksitoista valkoisin hääasuihin pukeutunutta kaaliperhosta. He olivat kaikkien ihastelemia morsiusneitoja.

Seuraavana esiin tuli leppäkerttujen kuoro, jotka lauloivat talven aikana ahkerasti harjoiteltuina noita kiehtovia laulujaan. Heidän joukossaan oli muutamia erikoisen kiehtovia altto ääniä, joita kaikki jo edellisenäkin kesänä olivat ihastelleet.

Sitten lähestyivät nuo sinisissä univormuissaan olevat koppakuoriaiset, joiden asuja oli harjattu ja kiillotettu toisenkin kerran juuri näitä hääjuhlia varten. Heidän kuorossaan taasen oli aivan hämmästyttävän hienoja ja hioutuneita bassoääniä, joiden sävelet todella saivat kuulijoiden selkäpiitkin värisemään.

Näitä kahta kuoroa seurasi juhlakentälle heinäsirkkojen viuluyhtye, jonka hivelevät sävelet olivat mitä suurinta nautintoa saada kuulla ja elää niiden loihtimissa herkissä kauniissa tunnelmissa.

Pikkuhiljaa täyttyivät penkkien istuinpaikat ja kaikki valmistuivat seuraamaan itse hääseremoniaa. Silloin asteli esiin tuo omanarvonsa tuntema Niskannäpsyttäjä, joka oli harjoitellut osaansa peilin edessä ainakin sata kertaa osatakseen kaiken yleisönsä edessä ilman mitään kommelluksia, jotka hänen arvoiselleen miehelle olisivat kauhea katastrofi. Hän kääntyi siis ensin niiden vihittävien ritariperhosten puoleen ja kysyi: Oletteko te kaksi valmiit niin vaativaan liittoon kuin mitä avioliitto on ja rakastamaan toisianne elämän kaikissa vaiheissa niin myötämäessä elämän vastoinkäymisissäkin.

Saatuaan hääparin myönteiset vastaukset hän vielä kysyi, että onko kenelläkään metsämme eläimistä mitään tätä avioliittoa vastaan. Saatuaan yleisön myönteisen suhtautumisen hän julisti, että hän nyt julistaa nämä kaksi rakastavaista mieheksi ja naiseksi perhosten maailmassa. Se aikaansai kauas kuuluneet käsien taputukset ja yleisen tyytyväisyyden ilmaukset.

Sitten seurasi tuo unohtumaton keijukaisten kiehtova tanssiesitys. Kuinka siroja olivatkaan heidän liikkeensä ja miten kiehtova koko tuo hieno ryhmäesitys. Yleinen ilo saada osallistua tällaiseen mahtavaan tapahtumaan mukana olevana oli käsin kosketeltavissa, sillä se säteili jokaiseen mukanaolijan olemuksesta.

THE END 


Makaonfjärilarnas bröllop

Det var en mycket tidig sommarmorgon på Vasklot, som är så kärt för mig. Solen hade redan stigit och dess första strålar trängde genom grenarna på de tjocka skägglavsbeklädda granarna som alltid faderligt skyddar skogen och sänkte sig skimrande på utan den hemlighetsfulla Gädd-dammen och bildade liksom skimrande diamanter av daggdropparna på näten som spindlarna under natten spunnit mellan strandens växter.

Då borjade man från skogens gömmor höra de ljuva tonerna av en videflöjtsorkester som kom allt närmare.

Där kom de där skogens skicliga musikanter. De var sex stycken som strama placerade sig vid kanten av gläntan. Det var den plats där skogens djur vanligen ordnade sina fester för att roa varandra. Då ser man också vad var och en under vinterns kalla veckor vilka känns så långa hade lärt sig bland sina olika fritidsintressen lärt sid för att glädja och underhålla sina många vänner i skogen.

Som följande kom ur skogens gömmor en älva, som i handen bar en trollstav i vars ena enda gnistrade en liten stjärna liknande en diamant.

Efter henne kom skogens förtrollande härskare – en riddarfjärilorna. Ingen som såg på dem kunde låta bli att beundra deras gula basfärg eller unggå att lägga märke till de där sagolikt röda och blå fläckkarna som hör till deras dräkt och som lyser som de dyrbaraste äretecken. De var nu festens deundrade drudpar, vilket åtföljdes av tolv kålfjärilar klädda i vita bröllopsskrudar. De var brudtärnor, vilka beundrades av alla.

Som följande uppenbarade sig nycelpigornas kör, som sjöng fascinerade sånger vilka de under vintern flitigt hade övat in. Bland dem fanns några fina altröster, som alla redan föregående sommar hade beundrat. Sedan närmade sig de där skalhaggarna som är kläddä i sina blå uniformer som de har borstat och blankat ännu en gång just för den här bröllopsfesten. I deras kör fanns alldeles häpnadväckande fina finslipade basröster, vilkas toner verkligen fick det att skälva i ryggraden på åhörarna.

Dessa två körer åtföljdes på festplatsen av violinensemble av gräshoppar, vilkas smekande toner var den största njutning att få lyssna till och få uppleva de känslosamma drömmar som de trollade fram.

Småningom fylldes alla bänkarnas sittplatser och alla beredde sig på att följa själva vigselceremonien. Då steg den där ”Nackkliaren” fram som nog visste sitt värde och som hade övat sin roll framför spegeln säkert hundra gånger för att kunna allt inför publik utan missöden, vilka för en man av hans värde skulle ha varit en förfärlig katastrof. Han vände sig således till makaonfjärilarna och frågades: Är ni redo att ingå det förbund som äktenskapet är och älska varandra i alla skeden såväl i medgång och livets motgångar?

Sedan han fått jakande svar av bröllopsparet frågade han ännu om någon av skogens djur hade något att invända mot äktenskapet. Då han fått kännedom om publikens positiva inställning förkunnade han att, nu förklarar han dessa två älskande som man och hustru i fjärilarnas värd. Det fick till stånd applåder och uttryck av allmän tillfredsställelse som hördes vida omkring.

Sedan följde den där oförglömliga fascinerade älvornasdans. Så sirliga de var i sina rörelser och så fascinerade gruppens framträdande var. Den allmänna glädjen att få delta i en sådan mäktig händelse var för den som var med handgriplig ty den strålade ut från varje varelse som var med.

Aatto Wuorenlinna

Översättning och illustratör: Gunfor Pått







Kuvien skannaus ja blogikirjoituksen koonti: Aimo Nyberg

perjantai 11. tammikuuta 2019

Aaton kirjoitukset tässä blogissa

Asukasyhdistyksemme hallituksen kunniajäsen Aatto Wuorenlinna kirjoitti ja julkaisi eri lehdissä mielipidekirjoituksia (muillakin kuin omalla nimellään), ja paljon myös mm. historiaan liittyvää materiaalia.

Tämän vaasaennenjanyt -blogin ylläpitäjänä minulla oli suuri ilo ja kunnia saada Aaton tarinoita julkaistavaksi myös tällä sivustolla, netissä kaikkien luettavaski.

Aaton tarinoita julkaismme kymmenkunta. ja sen lisäksi hieman muutakin. Mm. satu: Nea Keijukainen, joka julkaistiin heti kun se Aatolta saatiin, ja kirjoitettua digimuotoon. Tästä nettiversiosta vielä puuttuvat Gunvor Påttin hienot piiroskuvat, jotka kyllä löytyvät myöhemmin tehdystä monisteversiosta.

Hae ja lue Aaton kirjoituksia tästä blogista

Koonti Aaton kirjoituksista löytyy, kun kirjoittaa tämän blogin etusivun oikeassa laidassa olevaan Hae tästä blogista - kohtaan: Aatto Wuorenlinna.

Antoisia lukuhetkiä kaikille Aaton ainutlaatuisesta kirjallisista kyvyistä, tarinankerronasta nauttiville!




Tähän loppuun vielä

Suora linkkiluettelo tässä blogissa julkaistuista AATTO WUORENLINNAN TARINOISTA:

15.2. 2012 Ojalan mummu ja hänen kurkensa
15.2. 2012 Pentti Rantalan valkoiset hiiret
15.2 2012 Eräänä päivänä löysin vaaleanpunaisen paperin
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2012/02/aaton-tarinoita-6.html

8.2. 2012 Elämäni käsittämättömin tosi tapahtuma
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2012/02/aaton-tarinoita-5.html

7.2. 2012 Eräs surullinen rakkaustarina
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2012/02/aaton-tarinoita-4.html

7.12. 2011 Eräs sotaoikeusjuttu
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2011/12/aaton-tarinoita-3.html

19.11. 2011 Tehtiin täydellinen muuttokuorma
19.11. 2011 Laineen saunan omistajan unelma muuttaa Austraaliaan
19.11. 2011 Täytyy säästää pahojen päivien varalle
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2011/11/aaton-tarinoita-2.html

15.4. 2012 Tositarinoita ja vanhoja kuvia
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2012/04/tositarinoita-ja-vanhoja-kuvia.html

20.4. 2011 Ihmiskohtaloita ja tapahtumia Vaasassa
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2011/04/aaton-tarinoita-1.html

Kuva ja koonti: Aimo Nyberg 

Muistokirjoitus Aatto Wuorenlinnalle

Aina aurinkoista, valoisaa Aattoa lämmöllä muistaen, ja kiitollisuudella kunnioittaen

Osanottomme suureen suruun

Yhdistyksemme hallituksen kokouksessa 8.1. 2019 muistelimme Aattoa, neljännes vuosisadan kestänyttä yhteistä taivaltamme Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksessä.

Aatolla oli valtavan paljon ideoita, ja tahtoa asioiden eteenpäin viemiseen. Hän jätti meille viimeisinä vuosina ”perinnökseen” kymmeniä ideoita toteutettavaksi. Kirjattuina yhdistyksemme muistiin, arkistoissamme, ne otetaan esille tarkasteluun, kun ehdotusten eteenpäin viemiselle on oikea ajankohta.

Aaton jouluksi 2017 kirjoittama satu, Nea keijukainen, saatiin valmiiksi. Kuvituksen teki Gunvor Pått. Kirjoitus on molemmilla kotimaisilla kielillä valmiina, monisteena. Vuoden 2018 syksyllä Aatto antoi toimeksiannon vielä lisäsatujen kuvittamiseen ja käännöstyöhön. Satu nimeltään Ritariperhosen häät, ei meidän kaikkien harmiksi valmistunut niin, että Aatto olisi sen ehtinyt nähdä. Hanke hoidetaan nyt loppuun, Aaton muistoa kunnioittaen, hänen uskomattomia tarinankertojan lahjojaan suuresti arvostaen.

Loppuun vielä yksi hieno muisto. Aatto halusi Vaasaan hevoskastanjoita. Erityisesti niiden syksyinen ruska innoitti häntä ajamaan juuri tätä eteläistä puulajia myös meille tänne kauniiseen kotikaupunkiimme. Kun Vaasan kaupunki pyysi asukkailta ja yhdistyksiltä ehdotuksia istutettaviksi Suomen 100- juhlavuoden jalopuita, teki yhdistyksemme aloitteen hevoskastanjoiden istuttamiseksi. Näitä on istutettu useampikin, mutta erityisesti toivoimme hevoskastanjaa Hietalahden Villan puistoon. Pyyntömme toteutui. Yksittäisiä puita ei nimetä kenenkään ”nimikkopuuksi”, mutta on suurenmoista ajatella, että on Aaton ansiota, että Vaasassa kasvaa nyt näitä upeita hevoskastanjoita.



Kuvassa Hietalahden Villan puiston Suomi 100-v jalopuu, hevoskastanja, Toivotamme omaisille voimia, suuren surunne keskellä. Ajatukset, ideat eivät kuole, - niiden parissa uskomme Aaton puurtavan, -edelleen.

Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen hallituksen kokous. 8.1. 2019.

 Kuva ja teksti: Aimo Nyberg



LUITKO JO TÄMÄN?

Patsasprojekti on ja pysyy osana sivustoa

  LUETTELO JA LINKKILISTA VAASAN PATSAITA, MUISTOMERKKEJÄ JA MUISTOLAATTOJA     Sivusto Rojekti X = löytyy netistä osoitteesta htt...