Asukasyhdistyksemme hallituksen jäsen Aatto Wuorenlinna on kaikkien vaasalaisten arvostama todellinen herrasmies. Hän on Vaasassa erittäin tunnettu, monissa yhdistyksissäkin vaikuttava kulttuuripersoona ja tietopankki.
- Vaasa ennen ja nyt – Vasa förr och nu - blogilla on suuri ilo ja kunnia saada julkaista Aaton kirjoituksia.
Tämän blogin lukijat voivat jälleen nauttia Aaton ainutlaatuisesta kyvystä kertoa ihastuttavia tarinoita, - aikakausista vuosikymmenten takaa, todellisista tapahtumista täällä Vaasassa, joissa on dramaattisia käänteitä, romanttisia hetkiä… Aaton aikaisemmat kirjoitukset löytyvät blokistamme huhtikuun 20. päivän ja marraskuun 19. päivän kohdalta.
Tämän tarinan kuulimme yhdistyksemme syyskokouksessa 15.11. 2011 – odotellessamme kahvitarjoilun alkua. Kiitos Aatto!
ERÄS SOTAOIKEUSJUTTU:
Kirjoittanut Aatto Wuorenlinna
Tämän tositarinan on minulle kertonut JP 1:ssä Jatkosodan aikana palvellut ylivääpeli Haapalinna, Vaasassa, jossa myös minä suoritin asevelvollisuuteni (1948 – 1949).
”Jatkosodan aikana oli suomalaisilla joukoilla eräällä pienellä Äänisjärven saarella miehityksenä ehkä joukkueen verran sotilaita eräänlaisena ”eteentyönnettynä” vartiopaikkana.
Saarella ei ollut mitään muuta asutusta eikä mitään, mikä olisi toiminut tuon joukon viihdyttäjänä. Elämä kului siis vain vartiotehtävissä ja koruelämää viettäen. Kesällä paikka oli ihanteellinen – mutta syksyllä ja jopa pimeän talven tullen askeettinen ja jopa apaattinen. Oikeastaan ainoa viihdyke oli kortin peluu korsussa. Voimme käsittää tämänkin kertomuksen tunnelmia, kun oli satanut ja ollut päiväsaikaankin sumuista ja synkkää pitkin viikkoja.
Jälleen oli korttiporukka pelaamassa korsussa, kun yhtäkkiä Petromax`sista loppui öljy ja tuli pimeys. Siinä sitä sitten sadatellen keskeytynyttä peliä, joka tietenkin oli jännittävimmässä kohdassaan, ryhdyttiin kuuman Petromax-lampuun kaatamaan öljyä, joka siinä samassa höyrystyi ja seurauksena oli, että tuo höyrystynyt kaasu sytytti koko korsun ilman palamaan . Tällöin miehet ryntäsivät ulos korsusta palanein parroin ja kulmakarvoin. Taisi siinä joku heistä saada lieviä palovammojakin. Lisäksi tuli tuhosi armeijan omaisuutta mantteleja ym. Siksi siitä tuli Sotaoikeusjuttu…
Kuukausien kuluttua asia tuli käsiteltäväksi Sotaoikeuden istunnossa muiden syytteiden joukossa.
Sotatuomarina tuossa istunnossa toimi Hovioikeudenneuvos Sandelin, joka siviilissä toimi Vaasan Hovioikeudessa. Hän oli inhimillinen, elämää ymmärtävä ja suuri herrasmies. Hän oli tutustunut perusteellisesti syyteaineistoon tämänkin asian osalta ja kun asia tuli esiin julisti tuomionaan: Kaksi viikkoa poistumiskieltoa! (Mihinkäpä nämä kyseiset sotapojat olisivat muutenkaan tuolta saareltaan lähteneet)
Kun sitten istunto keskeytettiin puolelta päivin lounastauon johdosta, niin – sitä odoteltaessa kerääntyi käytävälle sotilaiden ja upseerien ryhmiä keskustelemaan aamupäivän tuomioista. Tällöin kenraali Wahlbäck omassa ryhmässään laukaisi mielipiteenään Sotatuomarille, joka tuli siihen upseeri rykelmään: ” Herra Sotatuomari, Te tuomitsitte siinä korsun polttamisjutussa AIVAN LIIAN LIEVÄN TUOMION!” Tähän Sotatuomari vastasi: ” Sotarikoslain mukaan on Sotatuomion ARVOSTELEMINENKIN Sotarikoslain mukaan rangaistava teko! Tämä sai ilmeisesti Kenraalin ”housut tutisemaan” ja hän suoritti nk. ”ranskalaisen vetäytymisen” sanomalla: ”Minusta tuntuu, että lotilla kanttiinissa on lounas valmiina – ehkäpä siirrymme sinne!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti