Mitä AI sanoo 20 juhlavuottaan viettävästä Merenkurkun maailmanperintökohteesta?

 

Teksti ja kuvat: Aimo 

Aalto Worksin myötä Suomessa on nyt kahdeksan Unescon maailmanperintökohdetta. Näistä seitsemän on kulttuurikohteita ja yksi luontokohde. 

Aikajärjestyksessä Suomeen saadut maailmanperintökohteet ovat Vanha Rauma (1991), Suomenlinna (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue (1999), Struven astemittausketju (2005), Merenkurkun saaristo (2006) sekä Aalto Works (2026).

 

Merenkurkun saaristo on ollut jo 20 vuotta Unescon maailmanperintökohteena

Koska monille vaasalaisillekin on jossain määrin epäselvää mikä tuossa Ruotsin ja Suomen välisessä Merenkurkun saaristossa on niin ihmeellistä, niin kerrataan hieman tämän hankkeen historiaa.

Maankohoaminen on ilmiö, jota ei vuosittain näe eikä koe mitenkään, mutta vuosikymmenissä kylläkin. Itse olen ollut vaasalainen jo 44 vuotta. Tässä ajassa merenrannoilla rantaviivassa ja veden syvyydessä venereiteillä muutos on selvästi havaittavissa.

 

Tässä aiheesta käymäni keskustelu tekoälyn kanssa (7.5.2026):

 

AI / Aimo

Aihe: Merenkurkun saaristo – UNESCON maailmanperintökohde – 20 v. juhlavuosi vuonna 2026
 

AI

Merenkurkun saaristo hyväksyttiin UNESCO‑maailmanperintökohteeksi vuonna 2006.

Nyt vuonna 2026 on siis 20‑vuotisjuhlavuosi. Suomen ainoa luonnonperintökohde yhdessä Ruotsin Höga Kustenin kanssa muodostaa ainutlaatuisen geologisen kokonaisuuden.

Miksi Merenkurkku on maailmanperintöä?

-                           Maailman nopeinta maankohoamista: jopa 8–9 mm vuodessa

-                           Jatkuvasti muuttuva saaristo, jossa uutta maata syntyy silminnähtävästi

-                           Poikkeuksellinen De Geer ‑moreenien ja pitkittäisharjujen mosaiikki

-                           Elävä laboratorio, jossa voi seurata luonnon muutosprosesseja reaaliajassa

Juhlavuoden teemat (2026)

Juhlavuosi on rakennettu kolmen pääteeman ympärille:

1)                        Luonto ja tiede

-                           Retkiä ja opastuksia, joissa seurataan maankohoamista ja saariston syntyä

-                           Yhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa

-                           Uusia näyttelyitä ja päivityksiä maailmanperintökeskuksiin

 

2)                        Kulttuuri ja yhteisöt

-                           Vaasan ja Uumajan yhteiset tapahtumat

-                           Saaristokylien tarinoiden keruu ja esittely

-                           Paikallisten yhdistysten ja koulujen projektit

 

3)                        Kestävä matkailu

-                           Uusia reittejä ja opasteita

-                           Saariston saavutettavuuden parantaminen

-                           Painotus vastuulliseen liikkumiseen ja luonnon kunnioittamiseen

 

Tässä on tiivis, selkeä ja kronologinen historiikki Merenkurkun maailmanperintöpolusta vuosilta 2006–2026. Rakensin sen niin, että se toimii sekä opetuksessa että taustamateriaalina juhlavuoden projekteihin.

Merenkurkun maailmanperintökohde 2006–2026:

2006 – Hyväksyminen UNESCO‑kohteeksi

UNESCO hyväksyy Merenkurkun saariston maailmanperintökohteeksi 7.7.2006.

Perustelu: maailman paras ja näkyvin esimerkki maankohoamisrannikosta.

Kohde muodostaa yhdessä Ruotsin Höga Kustenin kanssa ainutlaatuisen geologisen kokonaisuuden.

 

2006–2010 – Perustan rakentaminen

Perustetaan Merenkurkun maailmanperintöalueen hallintomalli: Metsähallitus, Vaasan kaupunki, Mustasaari, Korsnäs, Maalahti ja muut kunnat.

Ensimmäiset opasteet, kartat ja reitit luodaan.

Sommarön luontopolku, Svedjehamn, Saltkaret ja muut ikoniset kohteet alkavat nousta matkailijoiden tietoisuuteen.

Yhteistyö Ruotsin Höga Kustenin kanssa tiivistyy.

 

2010–2015 – Kansainvälinen näkyvyys kasvaa

Merenkurkku ja Höga Kusten julkaisevat yhteisiä geologisia tutkimuksia ja opetusmateriaaleja.

Alueesta tulee Suomen tunnetuin maankohoamisen tutkimuslaboratorio.

Matkailu kasvaa tasaisesti: saaristoon syntyy uusia palveluja, opastuksia ja yrityksiä.

Saltkaretin näkötorni (2014) vahvistaa Svedjehamnin asemaa alueen symbolina.

 

2015–2020 – Kestävä matkailu ja tutkimus

Painopiste siirtyy kestävään matkailuun ja luonnon kulutuksen hallintaan.

UNESCO:n arvioinnit vahvistavat, että alueen hoito on esimerkillistä.

Vaasan yliopisto, Åbo Akademi ja Helsingin yliopisto lisäävät maankohoamisen ja saaristoluonnon tutkimusta.

Merenkurkun saaristo nousee yhdeksi Suomen kuvatuimmista luontokohteista.

 

2020–2023 – Uudet keskukset ja digitaaliset palvelut

Merenkurkun maailmanperintöportti (World Heritage Gateway) avataan Raippaluotoon.

Digitaaliset kartat, virtuaalireitit ja mobiiliopasteet tuodaan laajasti käyttöön.

Yhteistyö Uumajan ja Höga Kustenin kanssa laajenee kulttuurihankkeisiin ja kouluyhteistyöhön.

 

2023–2026 – Juhlavuoden valmistelu

Alueen 20‑vuotisjuhlavuoden suunnittelu alkaa.

Teemoiksi valitaan:

1) Luonto ja tiede – maankohoamisen seuranta, tutkimusnäyttelyt

2) Kulttuuri ja yhteisöt – saaristokylien tarinat, Vaasa–Uumaja‑yhteistyö

3) Kestävä matkailu – uudet reitit, opasteet ja saavutettavuus

 

Merenkurkun asema vahvistuu Suomen ainoana luonnonperintökohteena ja yhtenä Pohjoismaiden tärkeimmistä geologisista kohteista.

 

2026 – 20 vuotta maailmanperintöä

Juhlavuosi korostaa kahta asiaa:

(1) Merenkurkun geologinen prosessi on yhä käynnissä – maankohoaminen jatkuu 8–9 mm vuodessa.

(2) Alue on malliesimerkki siitä, miten luonnonperintö, paikallisyhteisöt ja tutkimus voivat toimia yhdessä.

Juhlavuoden tapahtumat levittäytyvät Vaasan seudulle, saaristokyliin ja Ruotsin puolelle Höga Kusteniin.

 

Ytimekäs yhteenveto:

2006–2026 on tarina siitä, miten Merenkurkun saaristo nousi

– kirjaimellisesti maankohoamisen kautta,

– mutta myös symbolisesti:

paikallisesta luonnonihmeestä kansainvälisesti tunnetuksi maailmanperintökohteeksi, jossa tiede, kulttuuri ja yhteisöt kulkevat rinnakkain.

…

Maankohoaminen ilmiönä – lyhyt selitys

Merenkurkun alueella maa kohoaa noin 8–9 mm vuodessa, koska viime jääkauden paksu mannerjää painoi maankuorta alaspäin. Kun jää suli, kuori alkoi nousta takaisin kohti tasapainoaan.

 

Ilmiön seurauksia:

Uutta maata syntyy jatkuvasti

Saaret kasvavat ja yhdistyvät

Matalat salmet kuivuvat

Rannat siirtyvät paikoin pitkiäkin matkoja yhden ihmiselämän aikana

 

Maankohoaminen on siis hidas mutta jatkuva muutosprosessi, joka on nähtävissä Merenkurkussa poikkeuksellisen selvästi.

Merenkurkun todellinen maankohoamisnopeus on noin 8 mm vuodessa, mikä tekee siitä yhden maailman nopeimmista maankohoamisalueista. Tämä arvo on vahvistettu geologisissa lähteissä ja UNESCO‑aineistoissa.

Geologia.fi:n mukaan Merenkurkun saariston maankohoaminen on noin 8 millimetriä vuodessa, mikä on maailman nopeimpia isostaattisen kohoamisen alueita.

Tämä tarkoittaa, että:

10 vuodessa maa nousee noin 8 cm

100 vuodessa noin 80 cm

1000 vuodessa jopa 8 metriä

Nämä ovat poikkeuksellisen suuria arvoja maailman mittakaavassa.

 

Miksi juuri Merenkurkussa nousu on näin nopeaa?

Lähteiden mukaan alue oli jääkauden aikaan paksuimman mannerjään alla – jopa 3 km jäätä painoi maankuorta 800–1000 metriä alaspäin. Kun jää suli, maankuori alkoi palautua tasapainoasemaansa. Tämä palautuminen jatkuu edelleen.

 

Kuinka kauan maankohoaminen jatkuu?

Geologiset arviot kertovat, että maankohoamista on jäljellä vielä 100–125 metriä.

Tämän perusteella:

 

Noin 2000 vuoden kuluttua Merenkurkun yli syntyy maayhteys Ruotsiin.

Perämerestä tulee Peräjärvi, joka laskee etelämpänä olevaan Pohjanlahteen.

 

Paikallinen vaikutus – mitä tämä tarkoittaa Vaasassa?

Ylen raporttien mukaan maankohoaminen näkyy Merenkurkun saaristossa konkreettisesti:

satamia on jouduttu siirtämään

veneväyliä ruopataan jatkuvasti

uusia saaria ja karikoita syntyy

fladat muuttuvat kluuvijärviksi ja lopulta umpeutuvat

 

Tämä tekee alueesta elävän geologisen laboratorion, jossa muutos on nähtävissä yhden ihmiselämän aikana.

 

Aimo

Kiitos, Merenkurkun maailmaperintöalueen 20 v. juhlavuodesta tulee varmasti mielenkiintoinen.

AI

Ehdottomasti, Aimo — ja kiitos sinulle.

Merenkurkun maailmanperintöalueen 20‑vuotisjuhlavuosi tulee olemaan juuri sellainen, josta Vaasan seutu, saaristokylät ja koko Merenkurkun yhteisö voivat olla ylpeitä. Se on harvinainen hetki: juhlistetaan sekä luontoa, joka muuttuu silmin nähden, että yhteisöä, joka on pitänyt alueen elävänä ja saavutettavana.

 

…

 

Kuvituskuvaksi laitan – veistoksen nimeltä De Geer

Vaasan moottoritien päässä kaupunkia lähestyttäessä on liikenneympyrässä Kirsi Kaulasen teos, joka kuvaa maankohoamisilmiötä ja aaltomaisia moreeni muodostelmia Merenkurkun saaristossa

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2021/11/de-geer.html

 

 

Teksti ja kuvat: aimonyberg(at)gmail.com

 

Aallon arkkitehtuuri maailmanperintöluetteloon

Aalto Works -kokonaisuus (Alvar, Elissa ja Aino Aallon arkkitehtuuri) on nyt maailmanperintöluettelossa! 

https://www.alvaraalto.fi/

Tämäkin on hyvä tänään muistaa

Vaasastakin löytyy muutama Alvar Aallon suunnittelema kohde. Nämä kohteet eivät kuitenkaan sisälly nyt valittuihin 13 kohteeseen, jotka ovat saaneet maailmanperintökohde statuksen.

 

Aallon arkkitehtuuri – maailmanperintö kohteet ovat:

Sunilan tehtaan asuinalue, 1936–38, 1947, 1951–54, Kotka

Paimion parantola, 1929–33, Paimio

Säynätsalon kunnantalo, 1949–52, Jyväskylä

Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, 1951–87, Seinäjoki

Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo, 1953–57, Helsinki

Finlandia-talo, 1962/1967–75, Helsinki

Alvar Aallon kotitalo, 1935–36, Helsinki

Alvar Aallon ateljee, 1954–55, 1962–63, Helsinki

Muuratsalon koetalo, 1952–54, Jyväskylä

Kulttuuritalo, 1952–58, Helsinki

Jyväskylän yliopisto, Aalto -kampus, 1951–71, Jyväskylä

Kolmen Ristin kirkko, 1956–58, Imatra

Villa Mairea, 1938–39, Pori

 

Kansainvälinen asiantuntijaelin ICOMOS on jo pitkään suositellut Aalto Works -kokonaisuuden (Alvar, Elissa ja Aino Aallon) nimeämistä maailmanperintöluetteloon. 

Päätös on nyt tehty - tänään 26.7.2026 Maailmanperintökomitean kokouksessa Etelä-Koreassa. Status on voimassa ”ikuisesti” ja se siis tuo lisää maailmanlaajuista näkyvyyttä ja tietenkin myös velvollisuuksia kohteiden ylläpitoon, niistä huolehtimiseen niiden arvon mukaisesti ja työtä tunnettavuuden lisäämiseksi.

Aallon parhaista arkkitehtuurikohteista on Suomessa huolehdittu kohtuullisen hyvin ja ne  ovat hyvässä kunnossa. Myös kiinnostus Alvar Aallon arkkitehtuuriin on ollut ja on suurta jo vuosikymmenten ajan.

Maailmanperintöluetteloon kuuluu nyt siis kahdeksan kohdetta Suomesta: kulttuurikohteina Vanha Rauma, Suomenlinna, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue ja Struven ketju sekä luontokohteena Merenkurkun saaristo ja tänään luetteloon lisätty Aalto Works -kokonaisuus. 

 

Upeaan Vaasan ja Mustasaaren Merenkurkun saaristo luontokohteeseen kannattaa tutustua käymällä paikan päällä!

Katso linkki

https://www.vaasa.fi/koe-ja-nae/merenkurkku/koe-merenkurkku/ 

Entä sitten nämä Vaasassa olevat Aallon kohteet?

Aallon arkkitehtuuria on maailmalla ja Suomessakin niin paljon, etteivät ne kaikki mitenkään voi päästä mukaan yllä kerrotulle listalle. Silti voimme olla iloisia ja ylpeitäkin, että Vaasasta löytyy alue, joka kertoo Aallon ainutlaatuisesta muotokielestä ja arkkitehtonisista ratkaisuista.

 

Wikipedia: Alvar Aalto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alvar_Aalto

Lue myös Aaltopuistosta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aaltopuisto

Kuva- ja tekstilainaus, Wikipedia

Aaltopuisto (ruots. Aaltoparken), aiemmalta nimeltään Neekerikylä (ruots. Negerby), on asuinalue Vaasassa. Alvar Aalto suunnitteli vuonna 1946 alueen 30 hehtaarin ja 3 000 asukkaan lähiöksi, mutta suunnitelmasta toteutui vain osa, ja asuinalue sai alkuperäisen nimensä rakennusten tummasta värityksestä. Alvar Aallon suunnittelemat rivitalot osoitteessa (Neekerikylä) Aaltopuisto 1–5 ovat Alvar-Aalto-museon rakennusperintöosaston suojelurekisterissä.

Kuvalainaus netistä: FB-ryhmä Vaasan kuivia 1900-luvulta / Jakanut CR.

Alvar Aallon suunnitteleman Neekerikylän, (nyk. Aaltopuisto) asuintalon edessä häkäpönttöauto v.1946. Kuva kirjasta / Kupariportti / Jorma Ojaharju / 1994 / Strömbergin kuva-arkisto

 

Katselin, selailin tänään tällaista vanhaa julkaisua:

 

Anri Linden

ALVAR AALTO

Tuotanto Pohjanmaalla

Produktion i Österbotten

Works in Ostrobothnia

LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

Vaasa 1998

Alueelliset ympäristöjulkaisut 96

 

Kansikuva Länsi-Suomen ympäristökeskuksen julkaisusta nro 96 / Anri Linden: Alvar Aalto, Tuotanto Pohjanmaalla. Julkaistu 1998 Vaasassa

 

Kirjan sisällysluettelo

Vaasassa näistä kohteista

ei toteutunut:

-          Vaasan kauppiaiden toimitalo

on toteutettu:

-          Strömberg Oy, omakotitalot

-          Strömberg Oy, asemakaava ja tehdas

-          Strömberg Oy, asuntoalue

 

 

Aineiston koonti: AN, aimonyberg(at)gmail.com

 

 

Heinäkuun kuukausikuvia 2026

Kuva: Aimo Nyberg, 14.7.2026

Kuva: Kari M. Rapo, 17.7.2026

Kuva: Helinä Lehtinen, 17.7.2026

Kuva: Risto Peitsaro, 17.7.2026

Kuva: Ari Lähteenpää, 22.7.2026

Kuukausikuvien kaikki oikeudet ovat kuvien alla mainituilla valokuvaajilla!

KUUKAUSIKUVIA teema jatkuu.

Tähän postaukseen kokoan ajankohtaisia valokuvia heinäkuulta 2026. 

Kuvia on nyt kovin vähän. Keskikesällä monet pitävät somepaussia ja vaikka valokuvia kännykällä ym. otetaankin, niin ei niitä sitten jaeta eteenpäin. 

Nyt heinäkuussa, elokuussa ja koko syksyn tämä blogi on avoin, vapaa julkaisupaikka myös Sinun valokuvillesi! Anonyymisti tai omalla nimelläsi, miten vaan haluat.  

Kuvien jakamisesta tälle sivustolle ei makseta korvausta - kyse on siis vain jakamisen ilosta - ja meille muille tulevasta hyvästä mielestä saada nähdä muiden ottamia valokuvia, tallennettuja hetkiä kotikaupungistamme.

Kuvien tulee olla meneillään olevan kuukauden aikana kuvattuja ja kuvauspaikan Vaasan seudulla. 

Kuvat ja tiedot kuvausajasta ja paikasta sekä kuvaajasta lähetetään sähköpostilla tämän vaasaennenjanyt -blogin ylläpitoon, osoitteeseen aimonyberg(at)gmail.com

Muutaman kuvan lataan sivustolle viimeistään näin loppukuusta. Jos ja kun lisää kuvia saadaan jakoon kuukauden viimeiseen päivään mennessä lisään nämä kuvat aikajärjestyksessä tähän samaan blogipostaukseen.

HEINÄKUUN kuvien lähettämiseen on aikaa siis vielä viikko perjantaihin 31.7. iltaan asti.

Lähde sinäkin mukaan tähän "kuukausikuvaus projektiin"! Kuvat saavat tietenkin olla tässä kuussa aiemmin jo muualla jaettuja (fb, jne.)

Tämä on yksi keino monipuolistaa, tehdä mielenkiintoisemmaksi tätä kaupunkiblogiamme. 

Myös uusien kirjoittajien toivon innostuvan tekemään pieniä tai isompia blogipostauksia tälle sivustolle. Kirjoitusten aiheet saavat olla juuri sitä, mitä Sinä haluat julkaista tällä sivustolla. Siis vaikka tämä sivusto on nimeltään Vaasa ennen ja nyt - Vasa förr och nu, kaikenlainen muukin asioiden pohdinta ja jokaisen omien kiinnostusten kohteiden esille tuominen sopii blogipostauksen aiheeksi erinomaisen hyvin.  

Tällä mennään tämä kesä ja kohti loppu vuotta 2026!  

Kuviasi, tekstejäsi odotellessa, toivotan antoisia kameran ulkoilutusreissuja kaikille!

Aimo

Taas on Korsholman musiikkijuhlat avattu!

 

Kuvat ja teksti: Ari Lähteenpää 

Korsholman musiikkijuhlat avattiin Rewell-Centerin pienimuotoisessa konsertissa. Kuultiin mm. Säkkijärven polkka sellolle (!) ja Sibeliuksen Rondoletto harmonikalle sovitettuna. Viululla, harmonikalla ja klarinetilla esitetty teema elokuvasta Love story soi niin kauniisti, että silmät kostuivat väkisin. ❤️

 

Linkki musiikkijuhlien etusivulle

https://kmf.fi/fi/etusivu

 

Korsholman Musiikkijuhlat, Mustasaari/Vaasa

22.07.2026–29.07.2026 

 

Lainaus sivuilta

Korsholman musiikkijuhlat

Musiikkijuhlien tunnelma on ainutlaatuinen. Täällä yleisö ja muusikot kohtaavat läheltä, ympäristössä, jossa välimatkat ovat lyhyitä mutta elämykset suuria. Valoisat kesäillat, meren läheisyys ja avoin pohjalainen maisema luovat ilmapiirin, jota on vaikea löytää muualta.

Lähes neljänkymmenenviiden vuoden ajan olemme kutsuneet johtavia klassisen musiikin taiteilijoita tähän erityiseen kulttuurimaisemaan. Noin kolmenkymmenen konsertin ja yli sadan esiintyjän voimin Korsholman Musiikkijuhlat on elävä ja kansainvälinen musiikkifestivaali Pohjanmaan sydämessä

…

Korsholman Musiikkijuhlilla soi vanha ja uusi kamarimusiikki tunnelmallisissa konserttipaikoissa Pohjanmaan upeissa rannikkomaisemissa. Taiteellisena johtajana on vuodesta 2023 alkaen toiminut sellisti Jan-Erik Gustafsson.

 

Jääkärikapteeni, professori Lauri Leppäsen jääkäri- ja maanpuolustusaiheisia kuvanveistoksia

 

ILKKA VIRTANEN

Vaasassa on kolme kansallisen statuksen omaavaa maamme itsenäistymiseen liittyvää muistomerkkiä: Yrjö Liipolan Suomen Vapaudenpatsas (1938) kauppatorilla, Lauri Leppäsen Jääkäripatsas (1958) Hovioikeudenpuistossa ja Kalervo Kallion Suomen ilmailun muistomerkki (1969) Vaskiluodon sillan kupeessa. Kaikki kolme ovat syntyvaiheiltaan kytköksissä maamme itsenäisyyden taanneeseen vuoden 1918 Vapaussotaan, mutta niistä on sittemmin, erityisesti viime sotiemme jälkeen, tullut yleisiä kansallisia vapautemme ja itsenäisyytemme symboleja.

Muistomerkkien paljastustilaisuudet olivat suuria kansallisia juhlapäiviä. Suomen Vapaudenpatsaan paljastustilaisuuteen osallistuivat mm. Tasavallan presidentti Kyösti Kallio, marsalkka Carl Gustaf Mannerheim ja P.-E. Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin elossa olevat jäsenet, Jääkäripatsaan tilaisuuteen osallistui Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Suomen ilmailun muistomerkin (Merikotka-patsaan) paljastuksessa olivat läsnä mm. Suomen armeijan ensimmäisen lentokoneen Vaasaan lentänyt luutnantti Nils Kindberg ja Ilmavoimien komentaja majuri E. Salmela.

Jääkäripatsaan luonut Lauri Leppänen on yksi merkittävimmistä kuvanveistäjistämme. Hänen tuotantonsa painopisteenä ovat itsenäistymiseen ja maanpuolustukseen liittyvät aiheet, erityisesti JP 27:n jääkärien ja viime sodissa kaatuneiden muistomerkit. Tässä kirjoituksessa keskityn juuri näihin Leppäsen teoksiin.

Jääkäreihin liittyvät teokset

Merkittävin Leppäsen jääkäriaiheisista töistä on JP 27:n jääkärien pääjoukon Suomeen tulon 40-vuotismuistopäivänä 25.2.1958 paljastettu Vaasan Jääkäripatsas. Jaakko Salon hienossa talvikuvassa jääkäri seisoo Hovioikeudenpuistossa ja luo katseensa merelle, suuntaan mistä jääkärit yli 100 vuotta sitten saapuivat kenraali Mannerheimin johtaman pääosin suojeluskuntalaisista koostuneen talonpoikaisarmeijan tueksi ja johtotehtäviin.

Kuva: Jaakko Salo

Lapuan jääkäripatsas (1958) on kunnianosoitus sekä jääkäriliikkeelle että erityisesti kahdeksalle lapualaisjääkärille.

Kuva: Raimo Latvala

 

Seinäjoen Suomen marsalkka Mannerheimin patsas (1955) on ensimmäinen Mannerheimista tehty näköispatsas. Mannerheim ei itse ollut jääkäri, mutta hän johti kolmessa sodassa armeijaa, jossa jääkärit olivat keskeisissä tehtävissä, ensin vapaussodassa lähes kouluttamattoman armeijan johtotehtävissä sekä myöhemmin talvi- ja jatkosodissa, joissa erityisesti ylin johto koostui pääosin entisistä jääkäreistä.

Kuva: Wikipedia

 

Jääkärimitali (1975), Leppäsen viimeiseksi jäänyt kuvanveistotyö, JP 27 Perinneyhdistyksen tilaustyö.

 

Kuva: Kansa taisteli 11-1975

 

Leppänen on tehnyt lisäksi kaksi jääkärimuistomerkkiä ulkomaille, alueille, missä jääkärit Saksan aikana olivat koulutuksessa ja taisteluissa. Nykyisin Latviaan kuuluvassa Klapkalnciemskissa paljastettiin 1929 jääkärien hautamuistomerkki, joka tuhottiin 1950 luvulla, mutta pystytettiin uudelleen 2004, tällöin muistomerkkiin lisättiin graniittipylväät.

Kuva: Wikipedia

Toinen ulkomainen, alkuperäisenä säilynyt muistomerkki on Hohenlockstedtin Lockstedter Lagerin Jääkärimuistomerkki (1939) Saksassa. Suomalaiset ja saksalaiset jääkäriperinteen vaalijat kokoontuvat vuosittain kunnianosoitukseen muistomerkille. 

Kuva: Parole

Sankarihautojen muistomerkit

Leppäsen tuotantoon kuulu 13 sankarihautojen muistomerkkiä. Näistä esimerkkeinä otan esiin kaksi sankarimuistomerkkiä, Leppäsen kotipitäjän Huittisen sankaripatsaan (1950) ja Pohjanmaan edustajana Kurikan sankarimuistomerkin (1949).

Kuva: IV

Kuva: Sotasampo

 

Mielenkiintoisena erillistietona on syytä tuoda esiin vaasalaisesta näkökulmasta se, että Leppänen osallistui myös Vaasan sankarihautausmaan muistomerkin suunnittelukilpailuun 1951 ja saavutti kilpailussa 1. palkinnon teoksellaan ”Paluutie”. Muistomerkin toteutuksen sai kuitenkin toiseksi sijoittunut Armas Tirronen ehdotuksellaan "Pyhä Puisto". Kilpailun tuloksia käsiteltäessä patsastoimikunnassa tehtiin kaksi esitystä toteutettavaksi patsaaksi, Leppäsen ja Tirrosen ehdotukset. Äänestyksessä äänet jakautuivat ehdotusten kesken tasan. Päätös siirtyi kaupunginhallituksen tehtäväksi, kaupunginhallitus oli päätöksessään Tirrosen ehdotuksen valitsemiseksi yksimielinen. 

Kuva: Juha Hotari, Paluutie kuvassa keskellä

 

Ristlahden taistelun muistomerkki

Erikoisen historian omaa Leppäsen varhaiseen sotahistoriaan liittyvä työ ”Ristlahden taistelu”. Taistelu käytiin Uukuniemellä elokuussa 1614, ruotsalaisjoukot voittivat tällöin venäläiset. Voiton seurauksena Käkisalmen lääni pysyi Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsilla. Muistomerkki paljastettiin 1937, mutta se jäi talvisodassa Neuvostoliiton puolelle rajaa. Korkokuvat kuitenkin irrotettiin ja otettiin talteen. Muistomerkki pystytettiin uudelleen 1982 Suomen puolelle rajaa jääneen Uukuniemen kirkon ja Ristlahden taistelupaikan läheisyyteen.

 Kuva: Antti Heninen

Siviiliteoksia Vaasassa

Vaasassa on Jääkäripatsaan lisäksi kolme siviilielämään liittyvää Lauri Leppäsen kuvanveistoteosta. 

Suurliikemies, Suomen ensimmäisen höyrymyllyn ja Vaasan Puuvillatehtaan perustanut August A. Levon on saanut kaksi rintakuvapatsasta Vaasaan, ensimmäisen kaupungintalon puistikkoon 1949 ja toisen entiselle Puuvillatehtaan alueelle, nykyiselle yliopistokampukselle 1956.

 

 Kuvat: Aimo Nyberg 

Vanhassa Vaasassa, palon jälkeisellä raunioalueella sijaitsee kookas punagraniittinen paasi, mihin on kiinnitetty Vaasan triviaalikoulun ja koulun oppilaan J.L. Runebergin korkokuvat (1952) 

Kuva: Aimo Nyberg

 

 

Merkittävimmät kansalliset siviiliveistokset

Lauri Leppäsellä on huomattava määrä myös kansallisesti merkittäviä siviilielämän veistostöitä. Koska tässä esityksessä olen keskittynyt maanpuolustuksellisiin aiheisiin, näistä muista töistä mainitsen nimeltään vain tärkeimmät.

Kullervo, veistos Kansallisgallerian kokoelmissa sekä Huittisten Keskuskoulun puistikossa (1928), esillä myös Huittisten museossa

Antin ahven, patsas Joensuun Vapaudenpuistossa (1949)

Minna Canthin patsas Tampereen Hämeenpuistossa (1951)

Eino Leinon patsas Helsingin Esplanadinpuistossa (1953)

Selim Palmgrenin rintakuva Porin Raatihuoneenpuistossa (1955)

Leppäsellä nimikko-osasto Huittisten museossa

Huittisten museo on kulttuurihistoriallinen museo Satakunnan Huittisissa. Se sijaitsee Lauttakylän taajamassa vanhassa kivimakasiinissa aivan Huittisten keskiaikaisen kivikirkon vieressä. Museossa on kulttuurihistoriallisen yleisosaston lisäksi omat osastonsa huittislaisen taustan omaaville kuvanveistäjä Lauri Leppäselle ja presidentti Risto Rytille.

Museon kolmannen kerroksen Leppäsen osastossa on mittava kokoelma kuvanveistäjän töiden kipsimalleja koko hänen tuotantokaudeltaan 1920 – 1970 -lukujen ajalta, mukana myös pronssivaloksia. Museo on saanut työt lahjoituksena Leppäseltä itseltään. Vaasalaiskävijä ilahtui, kun Leppäsen kaikki Vaasaan tekemät työt olivat esillä, Jääkäripatsas pronssisena pienoismallina Jääkärilippu rinnallaan. Osaston yleiskuvasta saa hyvän käsityksen esillä olevan kokoelman laajuudesta.

Kuva: IV

Huittisten museo on helposti tavoitettavissa, se sijaitsee valtateiden n:o 2 Helsinki – Pori ja n:o 12 Tampere – Turku risteyksessä, Porista on matkaa n. 50 km. Käynnin yhteydessä kannattaa tutustua myös viereiseen vanhaan keskiaikaiseen kivikirkkoon ja sen ympärillä olevaan puistoon ja hautausmaahan Ryti-patsaineen ja Leppäsen sankaripatsaineen. Voi myös yrittää etsiä selvitystä tunnetun lausahduksen ”Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa” alkuperälle ja merkitykselle. Negatiivisväritteisestä ilmaisusta huolimatta kyseessä on kuitenkin positiivinen asia. Osoituksena tästä Huittisissa valitaan joka vuosi ansioitunut huittislainen vuoden Hulluksi mieheksi, joka saa tämän arvonimen lisäksi muistoksi saman nimisen pienoispatsaan.

Kuva: IV. Huittisten kirkko, sankaripatsas ja sankarihaudat

 

Teksti ja kuvien koonti: Ilkka Virtanen

 

 

Pukinparta – Tragopogon pratensis

 

Erikoisuus kasvien maailmassa

Teksti ja kuvat: Aimo ja Maisa 

Kaunis kasvi, joka avaa mykerökukkansa vain aamuksi. Ja silloinkin vain, jos sadetta ei ole tulossa.

Kuvat: AN, 14.7.2026 klo 7 aamulla, Vanha Vaasa

Olemme vaimon kanssa tehneet ”vapaaehtoistyönä”/ harrastuksena pienimuotoista kasvien kartoitusta Vanhan Vaasan Linnakummulla. Siellä on viime vuosina tehty arkeologisia kaivauksia kahdessa paikassa. Tutkimusten jälkeen kaivuualueet on peitetty ja palautettu niityiksi. Mahdollisesti näillä ruuduilla tai jossain kohtaa Linnakumpua tutkimukset vielä jonain vuonna jatkuvat. 

Pukinparran tunnistamiseen meni vaimolta ja minulta hieman aikaa. Vaikeus oli siinä, että kyseisen kukan keltaiset kukat, mykeröt varren ja haarojen latvassa ovat auki vain aamuisin – ja sadepäivinä ne eivät avaudu lainkaan! Näin tosiaan on. Iltapäiväkäynneillä kun vaimo määritteli lajeja ja minä kuvasin niitä, emme tämän kasvin kukkaa missään huomanneet. Seuraavalla kerralla näimme yhden, ja sekin vain vähän auki olevana. Onneksi havaitsimme tämän kauniin keltaisen kukan. Kasvikirjoihin paremmin perehtymällä laji saatiin lähes varmuudella määritellyksi. Lopullinen varmistus tuli, kun seuraavana aamuna klo seitsemän aikaan olin taas kameran kanssa Linnakummulla Piperin residenssin info-taulun luona. Aurinkoisena aamuna varjot olivat vielä pitkiä ja ilmassa oli ihanaa kesäaamun tuoksua. Silloin näin ne - kymmenkunta auki olevaa keltaista kukkaa, kuin peilailemassa itseään suoraan kohti aamun aurinkoa! 

Muitakin mielenkiintoisa havaintoja olemme alueelta tehneet. 

Nyt tässä postauksessa vain tämän yhden kasvin osalta kuvia ja selostus lajin määrittelyn vaikeudesta. 

Aimo ja Maisa

aimonyberg(at)gmail.com

Kasvien hauskoista nimistä mainittakoon, että englanniksi pukinpartaa sanotaan 'Jack goes to bed at noon'

LuontoPortti on netistä löytyvä erinomainen tietopankki, josta löytyy paljon tietoa ja upeita kuvia - tässä linkki pukinparran esittelysivulle 

https://luontoportti.com/t/1264/pukinparta

Muotokuvia: VEERA

 

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

Kuvattu Onkilahden puistossa aamuauringon valossa 14.7.2026 klo 7

 

Lue lisää: kohde-esittely teoksesta ja teoksen tekijästä

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2022/03/veera.html

Kesällä 2026 Veera uudelleen maalattiin ja valaistus laitettiin kuntoon

 Aimo Nyberg

Kaupunki- ja luontokuvaaja

aimonyberg(at)gmail.com