Ilkka Virtanen
Edessä oleva viikonloppu merkitsee kevään juhlapäivien
sarjalle (kansallinen veteraanipäivä, äitien päivä, kaatuneitten muistopäivä ja
monet uskonnollistaustaiset pyhäpäivät) jatkoa, vieläpä vahvistumista.
Kymmenien tuhansien eri tasojen koulutuspolkunsa päättäneiden juhlat ovat nyt
vuorossa. Eniten huomiota herättävät nuoret aikuiset oppivelvollisuutensa
täyttäneet toisen asteen tutkinnon suorittaneet ylioppilaat ja ammattitutkinnon
itselleen hankkineet. Meilläkin on edessä matka Varsinais-Suomeen vaimoni lähisukuista
ylioppilasneitosta onnittelemaan.
Olen nyt toukokuussa aloittanut vuosikymmenten aikana
syntyneiden puheitteni ja kirjoitusteni järjestelyn uuteen muotoon lähinnä
jälkeeni jäävää aikaa ajatellen. Kaikki on jo saatettu digitaaliseen muotoon,
mutta tietty ryhmittely ja muu järjestely on vielä tarpeen. Kun käyn noita
vanhoja juttuja läpi, niin joihinkin kiinnittyy erityishuomio. Eilen huomioni
kiinnittyi 20 vuoden takaiseen lukuvuoden päättäjäisajankohtaan. Olin silloin
Vaasan yliopiston Teknillisen tiedekunnan dekaani ja pidin kaikkien tiedekuntien
edustajana puheen lukuvuoden 2005 – 2006 aikana valmistuneille maistereille
heidän yhteisessä valmistujaisjuhlassaan 24.5.2006. Toukokuun 12. päivänä 2006
oli tullut kuluneeksi 200 vuotta J.V. Snellmanin syntymästä, joten hän ja hänen
monipuolinen toimintansa olivat olleet jo koko alkuvuoden vahvasti esillä eri
tavoin. Tarkastelin puheessani yliopisto-opintoja ja maisterivalmistujaisia
Snellmanin aikana ja erityisesti hänen omia opintojaan. Liitän oheen tuon
puheeni käsikirjoituksen kokonaisuudessaan.
Professori Ilkka Virtanen
Teknillisen tiedekunnan dekaani
Vaasan yliopisto
Tiedekuntien tervehdys lukuvuoden 2005 – 06 maisterien
valmistujaisjuhlassa 24.5.2006
VÄLÄHDYKSIÄ YLIOPISTO-OPINNOISTA JA MAISTERIVALMISTUJAISISTA
200 VUODEN TAKAA; TAPAUS J.V. SNELLMAN
Vuosi 1822 oli varsin merkittävä Turun Akatemialle.
Yliopistossa aloittivat tällöin opintonsa mm. J.V. Snellman, Elias Lönnrot
ja J.L. Runeberg. Näille tuleville suurmiehille on sittemmin pystytetty
yhteinen patsas nykyisen Turun yliopiston päärakennuksen vieressä avautuvaan
rinteeseen. Kuvanveistäjä Harry Kivijärven veistämä patsas tunnetaan
nimellä Kolme vekkulia. Patsaan nimi kertonee jotakin tuon ajan
yliopisto-opinnoista yleensä ja mainittujen herrojen osalta erityisesti.
Mainittakoon, että näiden herrojen aikalainen, satusetänäkin tunnettu Zacharias
Topelius aloitti yliopisto-opiskelunsa 11 vuotta myöhemmin, jolloin yliopisto
oli Turun palon johdosta jo siirretty Helsinkiin ja sen nimi oli muutettu
Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi.
Neljästä mainitusta suomalaisesta suurmiehestä J.V. Snellman
on tänä vuonna erityisen ajankohtainen, onhan hänen syntymästään tullut
kuluneeksi 200 vuotta. Monet kunnat ja kaupungit ovat ottaneet kunnian juhlia
Snellmania omana poikanaan ja aivan perustellusti. Hän syntyi Tukholmassa,
vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kokkolassa ja Alahärmässä, kävi koulunsa
Oulussa, suoritti yliopisto-opinnot Turussa ja Helsingissä ja teki
pääasiallisen elämäntyönsä Kuopiossa ja Helsingissä. Koulumiehenä, yliopisto-
ja tiedemiehenä, sanomalehtimiehenä, pankkimiehenä, vakuutusasiantuntijana,
itse asiassa monialaisena yleisnerona hänen yhteiskunnallinen vaikutuksensa oli
poikkeuksellisen suuri. Tätä vaikuttavuutta lisäsi hänen kiivas ja asioihin
voimakkaasti kantaa ottava luonteensa.
Snellmanin koulunkäynti Oulun triviaalikoulussa sujui
mallikkaasti. Hidasoppisempien joukossa hän ehti tehdä kotityöt jo
oppitunneilla. Hän opiskeli myös ylimääräisiä aineita, mm. luonnontieteitä.
Taistelunhaluisena ja kiivasluonteisena Snellman ei ollut toisille mikään
helppo toveri, mutta hän järjesti kuitenkin sekä asiapitoisia kokoontumisia
(lauantai-iltojen kokoontumiset eräänlaisena myöhemmän Lauantaiseuran
edeltäjänä) että iloisia viini-illanviettoja. Nykyisen opiskelijaelämän
elementit olivat siis jo tuolloin olemassa.
Snellmanin koulunkäynti Oulussa päättyi dramaattisesti.
Viimeisen kouluvuoden 1822 keväällä Oulu tuhoutui tulipalossa ja triviaalikoulu
sen mukana. Snellman sai kuitenkin koulunsa päätökseen ja pääsi aloittamaan
yliopisto-opinnot vielä samana syksynä. Kohtalon ivaa oli, että Snellmanin
opiskellessa Turun Akatemiassa myös Turkua kohtasi tulipalo v. 1827, minkä
seurauksena yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Kova isku Turulle, joka jo 15
vuotta aikaisemmin oli menettänyt pääkaupunkioikeutensa Helsingille. Neljännesvuosisata
myöhemmin, elokuussa 1852 paloi kolmas merkittävä koulukaupunki eli Vaasa.
Snellman ei tiettävästi ollut tuolloin kuitenkaan Vaasassa. No, leikki sikseen,
ei Snellman noita paloja sytytellyt. Hänen kerrotaan päinvastoin toimineen sekä
Oulussa että Turussa erittäin tarmokkaasti ja tehokkaasti palon pelastustöissä
ja saattaneen turvaan sekä ihmisiä että runsaasti arvokasta materiaalia.
Snellmanin yliopisto-opinnot (maisteriksi asti) kestivät
kaikkiaan lähes 9 vuotta. Turussa hän opiskeli aluksi pappisseminaarissa ja
luki sen lisäksi muita aineita, erityisesti filosofiaa. Helsinkiin muuton
jälkeen halu tieteenalan vaihtoon tuli yhä voimakkaammaksi ja loppuvuodesta
1828 Snellman siirtyi lopullisesti opiskelemaan filosofiaa pääaineenaan ja
teologian opinnot jäivät kesken. Tämän jälkeen opinnot sujuivat ripeästi ja
Snellman suoritti 12 aineen maisterin tutkinnon keväällä 1831. Oppiaineet käsittivät
filosofiaa, antiikin kieliä, matematiikkaa ja luonnontieteitä, historiaa ja
kirjallisuutta. Snellman oli tunnollinen opiskelija ja valmistui aina kovalla
työllä tentteihin. Runeberg kuvailikin tätä intensiivisyyttä Snellmanille
lähettämässään runossa. Runosta käy myös ilmi Snellmanin edelleen kiivas
luonto:
Miehelle vastenmielinen on koko ihmissuku,
kun täyttää pään ja sydämen vain tenttikirjain luku.
On paras ettei lähistöllä edes avaa suuta,
hän tuota pikaa alkaa kiroilla ja huutaa.
Ja aivan ainutlaatuinen on hahmo synkkä, musta
ei otsapehkon alta näy kulmain kurtistusta.
Jos jotain hältä kyselet, niin vastauksetta jäänet,
kas miestä ei muu kiinnosta kuin äänet, äänet, äänet.
Vaan eipä äänet laulavat, ei mitkään jotka soi,
vain niitä pohtii joita dekaanilta saada voi.
Dekaanilta saatavilla äänillä Runeberg viittaa
lopputentteihin, joissa jokaisessa tutkintoon kuuluvassa aineessa oli
mahdollisuus saada 1-3 ääntä. Snellman osallistui 12 aineen lopputentteihin ja
sai niistä yhteensä 19 ääntä (maksimin ollessa 36 ääntä). Tulos ei siis ollut
vallan loistava, kuitenkin selvästi yli keskitason (vain kuudesosa Snellmanin
aikaan valmistuneista sai yli 20 ääntä). Runeberg hieman ivailikin Snellmania
tälle osoittamassaan onnittelurunossa (siitä huolimatta, että Runeberg itse sai
vain 16 ääntä).
Herra kandidaatti Snellman,
ken kandidaattitutkinnon sai suoritetuksi vaivoin
ei enää kirjaan kajoa, käy tietään tyhjin aivoin.
On häntä turha muistuttaa luvuista vähistä,
mies silloin alkaa oitis rähistä.
Ei pysty enää lukemaan, ei kuunnellakaan huoli,
on ajatukset vallannut kauniimpi sukupuoli.
Kun tämän kirjeen lähetän, niin vähän pelkään kyllä;
kas luulen että sillä pitäis olla hame yllä.
Runosta käy myös ilmi Snellmanin herännyt kiinnostus
naissukupuolta kohtaan. Snellman oli jo koulupoikana ollut salakihloissa ja
kokenut sen myötä onnettoman rakkauden. Myös opiskeluaikana hän koki epäonnisia
romansseja. Avioliittoon hän päätyi vasta verrattain varttuneella iällä, lähes
40-vuotiaana. Kiivas ja äksy luonne ei ollut omiaan houkuttelemaan
morsianehdokkaita.
Valmistumisensa jälkeen Snellman osallistui seuraavana
vuonna 1832 järjestettyyn promootioon, joka oli ensimmäinen yliopiston uudessa,
pari päivää aikaisemmin vihityssä päärakennuksessa järjestetty promootio.
Snellman oli näin valmis suuriin tekoihin useilla eri yhteiskunnan
toimintalohkoilla.
Pääasiallinen lähde: Raimo Savolainen, Sivistyksen voimalla;
J.V. Snellmanin elämä, Edita, Helsinki 2006.
Kuvat: J.V. Snellman 1870-luvulla (Ylen kuva-arkisto); Kolme
vekkulia: Runeberg, Lönnrot ja Snellman 1822 (Harry Kivijärvi 1968, Turun
yliopiston kuvakokoelma); patsas Turun yliopistomäen kampuksella.
