Mustasaaren kirkon kellotapuli 1926 – ja nyt 2026

 

Kuva: Knut Nyberg 1926, Gamla Vasa – Vanha Vaasa

 

Tässä K. Nybergin hienossa mustavalkoisessa valokuvassa nähdään Mustasaaren kirkon kellotapuli.

Valokuvansa Knut on taitavasti rajannut esittämään vain kirkon takana olevaa ja siis kirkosta erillisenä olevaa rakennusta, kellotapulia.

Monikaan ei tätä arkkitehtonista hienoutta ole ajatellut. Kellotapulin voi koko korkeudessaan ja kokonaan nähdä vain menemällä kirkon sisäänkäynnin ohi – kirkon takapihalle.

Kirkon fasadin, julkisivun suunnalta kellotapuli kyllä näkyy, mutta näkyvillä on vain tämän erillisen rakennuksen katto risteineen.

 

Mustasaaren kirkon osoite Vanhassa Vaasassa on Adelcrantzinkuja 1.

Rakennuksen on suunnitellut Carl Axel Adelcrantz ja se on valmistunut hovioikeuden käyttöön v. 1776. Vaasan palon jälkeen rakennus muutettiin Mustasaaren kirkoksi. Käyttöönotto tapahtui vuonna 1863. Lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg teki uudisrakennuksen piirustukset. Kellotapuli on otettu käyttöön 1870-luvulla. 

  

Kirkko on tänä päivänä Mustasaaren ruotsalaisen seurakunnan pääkirkko, ja siellä pidetään myös Mustasaaren suomalaisen seurakunnan musiikkitilaisuuksia, konfirmaatiomessuja ja kirkollisia toimituksia.

Tänä kesänä Vanhan Vaasan museossa on esillä näyttely Vaasan hovioikeuden 250-vuotisesta historiasta. Näyttely kertoo Vaasan hovioikeuden varhaisvaiheista, sen toiminnasta ja vaikutuksesta vaasalaisten ja koko historiallisen Pohjanmaan elämään.

Lainaus Vaasan kaupungin sivuilta

https://www.vaasa.fi/ajankohtaista/vaasan-hovioikeus-250-vuotta-juhlanayttely-avautuu-vanhan-vaasan-museossa-kesaksi/

”Vaasan hovioikeuden syntysanat lausuttiin vuonna 1775. Hovioikeus perustettiin kuningas Kustaa III:n päätöksellä osana valtakunnallista hallinto- ja oikeuslaitoksen uudistusta. Hovioikeus aloitti toimintansa nykyisessä Vanhassa Vaasassa vuonna 1776. Näyttely kertoo hovioikeuden perustamisesta aina 1800-luvun puoliväliin ja hovioikeuden muuttoon Vaasan palon jälkeen uuteen oikeustaloon.

Näyttelyssä esitellään hovioikeuden perustamiseen liittyviä seremonioita ja vallankäyttöä, ensimmäisen hovioikeustalon suunnittelua ja rakentamista sekä hovioikeuden virkamiesten ja heidän perheidensä elämää Vaasassa. Esillä on myös pienoismalleja, kuvallista aineistoa ja kertomuksia hovioikeuden arjesta, oikeudenkäytöstä ja hallinnosta.”

 

Hovioikeustalosta kirkoksi

”Näyttelykokonaisuus käsittelee lisäksi hovioikeuden talon myöhempiä vaiheita. Vanha rakennus säilyi Vaasan palossa vuonna 1852 ja hovioikeus toimi siellä aina vuoteen 1862 asti. Tämän jälkeen rakennus muutettiin kirkoksi, mikä merkitsi suuria muutoksia sen sisätiloihin. Sisätilat toteutettiin lääninarkkitehti C.A. Setterbergin suunnitelmien mukaan. Mustasaaren kirkko vihittiin käyttöön 3.9.1863. Näyttely avaa myös tätä rakennushistoriallista murrosta.”

Näyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Vaasan museot. Näyttelyn toteutuksessa yhteistyökumppanina on ollut Vaasan hovioikeus yhteyshenkilönään hovioikeuden notaari Tiina Holm. Lisäksi näyttelyn tekemiseen ovat osallistuneet valokuvaaja Gunnar Bäckmanin lisäksi seuraavat tahot: Aalto-yliopisto, Vaasan kaupungin arkisto, Mustasaaren seurakuntayhtymä, Suomen kirjastomuseo ja Pietarsaaren museo.

Vanhan Vaasan museo on avoinna 7.5.–29.8.2026 keskiviikosta lauantaihin klo 10–17. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua. Näyttely on esillä museon 2. ja 3. kerroksessa. Museon ensimmäisessä kerroksessa on kahvila, joka on avoinna museon aukioloaikoina.

 

Lainaus Vaasan kaupungin sivuilta

https://www.vaasa.fi/koe-ja-nae/nahtavyydet-ja-kayntikohteet/vanhan-vaasan-historia/

Mustasaaren kirkko (rauniokirkko, joka on nyt kesällä 2026 kunnostustöiden takia aidattuna, eikä sinne ole yleisöllä pääsyä)

"Jo 1300-luvun lopulla rakennettiin pieni harmaakivikirkko. Pohja oli suorakaiteen muotoinen ja se oli jaettu kolmeen laivaan. Kirkko omistettiin Pyhälle Neitsyelle ja sain nimekseen Sankta Maria. Kuningas Kaarle IX:n vuonna 1606 perustettua Vaasan kaupungin Mustasaaren pitäjään asutus kasvoi kirkon lähiympäristössä ja kirkko oli pian liian pieni. Tämän takia sitä 1649 suurennettiin huomattavasti. Vuosien 1749–53 aikana se muutettiin ristikirkoksi. Mahtavine holveineen, suurine urkuineen ja kauniine alttaritauluineen se oli vaikuttava pyhäkkö. Kaupungin palossa elokuun 3. päivänä 1852 komea kirkkokin vaurioitui pahoin. Nykyään siitä on jäljellä vain ulkoseinät."

"Palon jälkeen kaupunki siirrettiin noin 7 km lähemmäksi merta. Uuteen kaupunkiinsa vaasalaiset rakennuttivat uuden kirkon. Mutta maalaisseurakunta oli ilman pyhäkköä. Palossa vaurioituneesta kirkosta oli vaikeata korjauksellakaan saada uutta. Silloin avautui uusi mahdollisuus. Vaasan hovioikeuden rakennus oli palossa säilynyt vaurioitta. Talo seisoi käyttämättömänä, koska hovioikeus sai uuden rakennuksen uudessa Vaasassa. Keisari lahjoitti vanhan hovioikeusrakennuksen seurakunnalle kirkoksi muutettavaksi."

"Vaasan hovioikeuden perusti kuningas Kustaa III vuonna 1776. Rakennuksen piirustukset teki Carl Fredrik Adelcrantz. Työt suoritettiin nopeasti ja vuonna 1786 talo vihittiin tarkoitukseensa. Talo on yksi Kustaan aikaisen arkkitehtuurin kauneimpia luomuksia. Tästä talosta oli nyt tuleva kirkko. Lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg teki uudisrakennuksen piirustukset. Työt aloitettiin vuonna 1862 rakennusmestari Erkki Kuorikosken toimiessa työnjohtajana. Ensiksi rakennettiin erillinen kellotapuli. Tapulirakennukseen käytettiin tiiliä vanhan kirkon holvista. Yksi tapulin kolmesta kellosta on valettu palaneen kirkon vanhoista kelloista. Uuden kaupungin arkkitehti Carl Axel Setterberg suunnitteli kellotapulin, joka rakennettiin 1870-luvulla… jatkuu

 

…

Kuvat: Knut Nyberg 1926, Aimo Nyberg 2026
Samoilla jalanjäljillä

aimonyberg(at)gmail.com 

Katso myös edellinen postaus 1.6.2026, Mustasaaren kirkon kellotapuli

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2026/06/mustasaaren-kirkon-kellotornin.html

Mustasaaren kirkon kellotapulin arkkitehtoninen illuusio

 

Muistan kuulleeni taidehistorian luennolla – siis jo noin 50-vuotta sitten –Vanhan Vaasan onnistuneesta arkkitehtonisesta erikoisuudesta. Marika Hausen kertoi meille kuviksen opettajiksi opiskeleville erään hallintorakennuksen eli 1776 valmistuneen Vaasan hovioikeuden muuttamisesta Vaasan palon 1852 jälkeen kirkkorakennukseksi (käyttöönotto vuonna 1863).

Minulla ei tuolloin ollut minkäänlaista aavistusta siitä, että tulen muuttamaan Vaasaan. Täällä sitä on nyt sitten asuttu ja hyvin viihdytty jo 44 vuotta! Paikkakunnan valtavan hieno historia on tullut minulle vuosi vuodelta tutummaksi ja innostanut myös valokuvaamaan monia kohteita ja niiden upeita yksityiskohtia. Kamera on erinomainen muistikirja, luonnoslehtiö. Usein käy niin, että vasta kotona tietokoneen ääressä kuvia katsoessa ja muokatessa huomaa jotain, joka pelkillä silmillä katsellessa jäi näkemättä ja ymmärtämättä.

Tässä blogipostauksessa pyrin havainnollistamaan tuon jo taidehistorian opettajani esittämän kohteen hienouden.

 

Illuusio eli väärin tulkittu aistimus, tässä tapauksessa siis silmin nähtynä näyttäisi siltä, että kirkon torni olisi rakennuksen katolla.

Kun Linnankummulta lähtee kävelemään kohti kirkkoa ja seuraa katseellaan kirkon kellotapulia, niin se näyttäisi madaltuvan, putoavan kuin laskeva aurinko – ollen kuitenkin kokoajan täydellinen ja yhtenäinen osa kirkkorakennusta.

Kuva: Tapani Tikkala, 31.5.2026. Risti-muistomerkki Linnakummulla ja Mustasaaren kirkko

Kirkkoa on kunnostettu viime vuosien aikana juhlavuoden kunniaksi. Se on nyt näyttävässä kunnossa. Kannattaa käydä katsomassa ja kuvaamassakin.

Vanhan Vaasan museossa on parhaillaan kesänäyttely aiheena Vaasan hovioikeus 250-vuotta. Museon kolmannen kerroksen tiloihin koottu tietopaketti on ymmärrettävästi kovin teksti painotteinen. Omin päin asioihin perehtymiseen kannattaa varata aikaa. Opastetuilla kierroksilla ”pääsee helpommalla” ja saa kuulla monista mielenkiintoista tapahtumista ja tarinoitakin, kuten uskomuksia museorakennuksen kummituksista.

Kolmannen kerroksen tilassa pyörii ruudulla todella ansiokas 3D-animaatio Mustasaaren kirkosta (Aalto-yliopiston tuotantoa). Kuvia on kellaritiloista "naakkaperspektiiviin" saakka. Itselläni ei ollut juurikaan mitään tietoa kirkon kellarissa olevista huoneista. Jotkut tilat taitavat olla jossain käytössä, mutta ne eivät ole yleisölle avoinna.

Häkellyttävän upeasti tässä Aalto-yliopiston tekemässä videossa noustiin myös yläilmoihin, ja tarkasteltiin kirkkoa pihoineen lintuperspektiivistä. On tämä nykytekniikka ihmeellistä!

Alla olevat kuvat olen valokuvannut ko. ohjelmasta näyttöruudulta kännykkäkameralla. Kuvissa on pahoja heijastuksia ja väreilyä. Tästä huolimatta jaan muutaman kuvan havainnollistamaan alueen rakennusten sijainteja. 

Kuvat: AN, 30.5.2026.

 

Myös maan tasalta ihmisen ja kameran silmin havaitsee hyvin, että arkkitehtonisilla ratkaisuilla on osattu ennenkin toteuttaa (ehkä jopa paremmin kuin nykyään) kaunista, harmonista ja aikaa kestävää rakennettua maisemaa.

 

 

 

Kuvat: AN, toukokuu 2026

 

 

Aimo Nyberg

Kuvisope, eläkkeellä
Kotiseutuhistorian harrastaja

Kaupunki- ja luontokuvaaja

aimonyberg(at)gmail.com

 

 

Vanhan Vaasan museon näyttely

Vaasan hovioikeus 250 vuotta -juhlanäyttely Vanhan Vaasan museossa kesän ajan.

Vanhan Vaasan museo on avoinna 7.5.–29.8.2026 keskiviikosta lauantaihin klo 10–17. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua. Näyttely on esillä museon 2. ja 3. kerroksessa. Museon ensimmäisessä kerroksessa on kahvila, joka on avoinna museon aukioloaikoina.

Katso lisää Vaasan kaupungin sivuilta

https://www.vaasa.fi/ajankohtaista/vaasan-hovioikeus-250-vuotta-juhlanayttely-avautuu-vanhan-vaasan-museossa-kesaksi/

 

Koulutuksen juhlaa toukokuun viimeisenä viikonloppuna

 

Ilkka Virtanen

Edessä oleva viikonloppu merkitsee kevään juhlapäivien sarjalle (kansallinen veteraanipäivä, äitien päivä, kaatuneitten muistopäivä ja monet uskonnollistaustaiset pyhäpäivät) jatkoa, vieläpä vahvistumista. Kymmenien tuhansien eri tasojen koulutuspolkunsa päättäneiden juhlat ovat nyt vuorossa. Eniten huomiota herättävät nuoret aikuiset oppivelvollisuutensa täyttäneet toisen asteen tutkinnon suorittaneet ylioppilaat ja ammattitutkinnon itselleen hankkineet. Meilläkin on edessä matka Varsinais-Suomeen vaimoni lähisukuista ylioppilasneitosta onnittelemaan.

Olen nyt toukokuussa aloittanut vuosikymmenten aikana syntyneiden puheitteni ja kirjoitusteni järjestelyn uuteen muotoon lähinnä jälkeeni jäävää aikaa ajatellen. Kaikki on jo saatettu digitaaliseen muotoon, mutta tietty ryhmittely ja muu järjestely on vielä tarpeen. Kun käyn noita vanhoja juttuja läpi, niin joihinkin kiinnittyy erityishuomio. Eilen huomioni kiinnittyi 20 vuoden takaiseen lukuvuoden päättäjäisajankohtaan. Olin silloin Vaasan yliopiston Teknillisen tiedekunnan dekaani ja pidin kaikkien tiedekuntien edustajana puheen lukuvuoden 2005 – 2006 aikana valmistuneille maistereille heidän yhteisessä valmistujaisjuhlassaan 24.5.2006. Toukokuun 12. päivänä 2006 oli tullut kuluneeksi 200 vuotta J.V. Snellmanin syntymästä, joten hän ja hänen monipuolinen toimintansa olivat olleet jo koko alkuvuoden vahvasti esillä eri tavoin. Tarkastelin puheessani yliopisto-opintoja ja maisterivalmistujaisia Snellmanin aikana ja erityisesti hänen omia opintojaan. Liitän oheen tuon puheeni käsikirjoituksen kokonaisuudessaan.

Professori Ilkka Virtanen

Teknillisen tiedekunnan dekaani

Vaasan yliopisto

Tiedekuntien tervehdys lukuvuoden 2005 – 06 maisterien valmistujaisjuhlassa 24.5.2006

VÄLÄHDYKSIÄ YLIOPISTO-OPINNOISTA JA MAISTERIVALMISTUJAISISTA 200 VUODEN TAKAA; TAPAUS J.V. SNELLMAN

 

Vuosi 1822 oli varsin merkittävä Turun Akatemialle. Yliopistossa aloittivat tällöin opintonsa mm. J.V. Snellman, Elias Lönnrot ja J.L. Runeberg. Näille tuleville suurmiehille on sittemmin pystytetty yhteinen patsas nykyisen Turun yliopiston päärakennuksen vieressä avautuvaan rinteeseen. Kuvanveistäjä Harry Kivijärven veistämä patsas tunnetaan nimellä Kolme vekkulia. Patsaan nimi kertonee jotakin tuon ajan yliopisto-opinnoista yleensä ja mainittujen herrojen osalta erityisesti. Mainittakoon, että näiden herrojen aikalainen, satusetänäkin tunnettu Zacharias Topelius aloitti yliopisto-opiskelunsa 11 vuotta myöhemmin, jolloin yliopisto oli Turun palon johdosta jo siirretty Helsinkiin ja sen nimi oli muutettu Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi.

 

Neljästä mainitusta suomalaisesta suurmiehestä J.V. Snellman on tänä vuonna erityisen ajankohtainen, onhan hänen syntymästään tullut kuluneeksi 200 vuotta. Monet kunnat ja kaupungit ovat ottaneet kunnian juhlia Snellmania omana poikanaan ja aivan perustellusti. Hän syntyi Tukholmassa, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kokkolassa ja Alahärmässä, kävi koulunsa Oulussa, suoritti yliopisto-opinnot Turussa ja Helsingissä ja teki pääasiallisen elämäntyönsä Kuopiossa ja Helsingissä. Koulumiehenä, yliopisto- ja tiedemiehenä, sanomalehtimiehenä, pankkimiehenä, vakuutusasiantuntijana, itse asiassa monialaisena yleisnerona hänen yhteiskunnallinen vaikutuksensa oli poikkeuksellisen suuri. Tätä vaikuttavuutta lisäsi hänen kiivas ja asioihin voimakkaasti kantaa ottava luonteensa.

 

Snellmanin koulunkäynti Oulun triviaalikoulussa sujui mallikkaasti. Hidasoppisempien joukossa hän ehti tehdä kotityöt jo oppitunneilla. Hän opiskeli myös ylimääräisiä aineita, mm. luonnontieteitä. Taistelunhaluisena ja kiivasluonteisena Snellman ei ollut toisille mikään helppo toveri, mutta hän järjesti kuitenkin sekä asiapitoisia kokoontumisia (lauantai-iltojen kokoontumiset eräänlaisena myöhemmän Lauantaiseuran edeltäjänä) että iloisia viini-illanviettoja. Nykyisen opiskelijaelämän elementit olivat siis jo tuolloin olemassa.

 

Snellmanin koulunkäynti Oulussa päättyi dramaattisesti. Viimeisen kouluvuoden 1822 keväällä Oulu tuhoutui tulipalossa ja triviaalikoulu sen mukana. Snellman sai kuitenkin koulunsa päätökseen ja pääsi aloittamaan yliopisto-opinnot vielä samana syksynä. Kohtalon ivaa oli, että Snellmanin opiskellessa Turun Akatemiassa myös Turkua kohtasi tulipalo v. 1827, minkä seurauksena yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Kova isku Turulle, joka jo 15 vuotta aikaisemmin oli menettänyt pääkaupunkioikeutensa Helsingille. Neljännesvuosisata myöhemmin, elokuussa 1852 paloi kolmas merkittävä koulukaupunki eli Vaasa. Snellman ei tiettävästi ollut tuolloin kuitenkaan Vaasassa. No, leikki sikseen, ei Snellman noita paloja sytytellyt. Hänen kerrotaan päinvastoin toimineen sekä Oulussa että Turussa erittäin tarmokkaasti ja tehokkaasti palon pelastustöissä ja saattaneen turvaan sekä ihmisiä että runsaasti arvokasta materiaalia.

 

Snellmanin yliopisto-opinnot (maisteriksi asti) kestivät kaikkiaan lähes 9 vuotta. Turussa hän opiskeli aluksi pappisseminaarissa ja luki sen lisäksi muita aineita, erityisesti filosofiaa. Helsinkiin muuton jälkeen halu tieteenalan vaihtoon tuli yhä voimakkaammaksi ja loppuvuodesta 1828 Snellman siirtyi lopullisesti opiskelemaan filosofiaa pääaineenaan ja teologian opinnot jäivät kesken. Tämän jälkeen opinnot sujuivat ripeästi ja Snellman suoritti 12 aineen maisterin tutkinnon keväällä 1831. Oppiaineet käsittivät filosofiaa, antiikin kieliä, matematiikkaa ja luonnontieteitä, historiaa ja kirjallisuutta. Snellman oli tunnollinen opiskelija ja valmistui aina kovalla työllä tentteihin. Runeberg kuvailikin tätä intensiivisyyttä Snellmanille lähettämässään runossa. Runosta käy myös ilmi Snellmanin edelleen kiivas luonto:

 

Miehelle vastenmielinen on koko ihmissuku,

kun täyttää pään ja sydämen vain tenttikirjain luku.

On paras ettei lähistöllä edes avaa suuta,

hän tuota pikaa alkaa kiroilla ja huutaa.

Ja aivan ainutlaatuinen on hahmo synkkä, musta

ei otsapehkon alta näy kulmain kurtistusta.

Jos jotain hältä kyselet, niin vastauksetta jäänet,

kas miestä ei muu kiinnosta kuin äänet, äänet, äänet.

Vaan eipä äänet laulavat, ei mitkään jotka soi,

vain niitä pohtii joita dekaanilta saada voi.

 

Dekaanilta saatavilla äänillä Runeberg viittaa lopputentteihin, joissa jokaisessa tutkintoon kuuluvassa aineessa oli mahdollisuus saada 1-3 ääntä. Snellman osallistui 12 aineen lopputentteihin ja sai niistä yhteensä 19 ääntä (maksimin ollessa 36 ääntä). Tulos ei siis ollut vallan loistava, kuitenkin selvästi yli keskitason (vain kuudesosa Snellmanin aikaan valmistuneista sai yli 20 ääntä). Runeberg hieman ivailikin Snellmania tälle osoittamassaan onnittelurunossa (siitä huolimatta, että Runeberg itse sai vain 16 ääntä).

 

Herra kandidaatti Snellman,

ken kandidaattitutkinnon sai suoritetuksi vaivoin

ei enää kirjaan kajoa, käy tietään tyhjin aivoin.

On häntä turha muistuttaa luvuista vähistä,

mies silloin alkaa oitis rähistä.

Ei pysty enää lukemaan, ei kuunnellakaan huoli,

on ajatukset vallannut kauniimpi sukupuoli.

Kun tämän kirjeen lähetän, niin vähän pelkään kyllä;

kas luulen että sillä pitäis olla hame yllä.

 

Runosta käy myös ilmi Snellmanin herännyt kiinnostus naissukupuolta kohtaan. Snellman oli jo koulupoikana ollut salakihloissa ja kokenut sen myötä onnettoman rakkauden. Myös opiskeluaikana hän koki epäonnisia romansseja. Avioliittoon hän päätyi vasta verrattain varttuneella iällä, lähes 40-vuotiaana. Kiivas ja äksy luonne ei ollut omiaan houkuttelemaan morsianehdokkaita.

Valmistumisensa jälkeen Snellman osallistui seuraavana vuonna 1832 järjestettyyn promootioon, joka oli ensimmäinen yliopiston uudessa, pari päivää aikaisemmin vihityssä päärakennuksessa järjestetty promootio. Snellman oli näin valmis suuriin tekoihin useilla eri yhteiskunnan toimintalohkoilla.

Pääasiallinen lähde: Raimo Savolainen, Sivistyksen voimalla; J.V. Snellmanin elämä, Edita, Helsinki 2006.

Kuvat: J.V. Snellman 1870-luvulla (Ylen kuva-arkisto); Kolme vekkulia: Runeberg, Lönnrot ja Snellman 1822 (Harry Kivijärvi 1968, Turun yliopiston kuvakokoelma); patsas Turun yliopistomäen kampuksella.

 

 

 

 

Kaunista Vaasaa

 

Uutinen, 31.5.1923

Vaasa ja Vasabladet

-          Aurinkokellon on konsuli Harry Schauman lahjoittanut kaupungille pystytettäväksi Hovioikeuden puistoon, rannalla olevalle käytäväaukealle.

-          En prydnad för hovrättsparken är det solur, som numera uppstääts på den öppna platsen vid stranden nedanom hovrättens västra terass. Uret är en gåva av konsul Harry Schaunan, En inhemsk firma har med erkännansvärd omsorg utfört detsamma.

 

Kuvalainaus: Meccu Kärkkäisen fb-sivulta 23.5.2026.

Meccu jakaa usein upeita kuvia kauniista kaupungistamme.

…

 

Katso aikaisempi blogipostaus aiheesta: Satavuotias – todistetusti!

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2023/11/satavuotias-todistetusti.html

Jako:AN

Vaasan Merenkyntäjät 100 vuotta

 

Vaasan Merenkyntäjät perustettiin 11.4.1926
 

Kotisivu:  https://www.vaasanmerenkyntajat.fi

Purjehdusseuran hieno esittely löytyy Ylen sivuilta 22.5.2026

https://yle.fi/a/74-20227464  

Sata vuotta täyttävä Vaasan merenkyntäjät ei ole enää vain purjehtiva herraseura

Yle /Antti Haavisto, Anne Elhaimer

 

Lainaus

Suomalaiselta klubilta kaikki alkoi

Seuran pitkä historia sai alkunsa Vaasan suomalaiselta klubilta 11.4.1926, jolloin noin parinkymmenen henkilön joukko halusi kaupunkiin oman suomenkielisen pursiseuran.

– Suomalaisella klubilla juotiin kirkasta simaa ja päätettiin, että Vaasaan tarvitaan suomenkielinen pursiseura, Puikkonen sanoo.

Ennen Merenkyntäjiä Vaasan suomenkieliset kuuluivat ruotsinkieliseen, yhä toiminnassa olevaan Wasa segelföreningiin. Suomenkieliset kuitenkin tunsivat joutuvansa seurassa alakynteen.

Vaikka päätös omasta seurasta kuulostaa dramaattiselta, nykyään seurat tekevät säännöllistä yhteistyötä, ja kieliriidat ovat taakse jäänyttä elämää.

– On tehty jo 1930-luvulta lähtien. On kilpailtu yhdessä ja järjestelty yhdessä muun muassa vesille-tapahtumia. Homma toimii oikein hienosti, Puikkonen kertoo…

Vaasan merenkyntäjien kommodori Hannu Puikkonen tutustui itse purjehdukseen kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kuva: Antti Haavisto / Yle

 

Jako: AN

aimonyberg(at)gmail.com

...

Yli 100-vuotiaita vaasalaisia yhdistyksiä olen koonnut luetteloon, joka löytyy alla olevasta linkistä. Luettelo ei ole täydellinen, ja täydennän sitä kun tietoja löytyy/ yhdistykset ottavat yhteyttä, ja haluavat toiminnastaan ja historiastaan itse kertoa.

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2024/04/vaasalaisia-yhdistyksia-yli-100-vuotiaat.html

”Joachim I – eka Jocke”

 

Tämän blogipostauksen aihe on Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, siis ensimmäinen pj. vuonna 1875 valittu Joachim Kurtén. 

Lähestyn aihetta hänen muistomerkkinsä kautta.

Kuva AN 22.6.2024

 

Kurténin näköiskuva on korkean jalustan päällä, puiston puiden varjossa kaupungintalon julkisivun vasemmalla puolella.

Muistomerkki on vanhin uuteen Vaasaan pystytetty patsas.  Paljastustilaisuus oli 23.5.1875. Paikallaan tämä veistos  on ollut siis jo 151 vuotta.

Kohde-esittely löytyy täältä

23.5. (1908) Joachim Kurtén, Emil Wikström, Kaupungintalon puisto, Hovioikeudenpuistikko http://vaasaennenjanyt.blogspot.fi/2017/05/joachim-kurten-23-toukokuuta-1908.html

 

Lainaus: Eira Häggkvist, Vaasan patsaat ja muistomerkit, korkokuvat ja muistolaatat, 1985

ANDERS JOACHIM KURTÉN (1836–1899) oli merikapteenin poika Kruunupyystä, ylioppilas Vaasan kymnaasista palovuonna 1852. Kurtén oli perustamassa Vaasan Osake-Pankkia v. 1878 ja toimi sen johtajana vv 1878–1899. Hän oli myös mm Vaasan Puuvillateollisuus Oy:n, Vaasan laivaveistämön, Vaasan-Pohjanmeren Höyrylaivayhtiön ja Vaasan Sähkö Oy:n perustajia.

V. 1862 valittiin Kurtén yhdeksi kaupungin vanhimmista. Pankkimiehenä hänellä oli suuri merkitys rakennusyritysten rahoittajana uudessa Vaasassa. V. 1875 perustetun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana hän oli kuolemaansa saakka.

Säätyvaltiopäivillä Kurtén oli Vaasan edustajana porvarissäädyssä vsta 1872, porvarissäädyn puhemiehenä vv 1885–1899. Hän vaikutti suuresti rautatien saamiseksi Vaasaan. Kauppaneuvos vsta 1878.

…

J. Kurtén asui Kirkkopuistikko 15:ssa rakennusmestari August Lassell´in (1842–1914) piirtämässä talossa. (nyk. ALMA K15, aikaisemmin ruots. työväenopisto. Upeasti kunnostetun talon 150-v. juhla oli tällä viikolla 21.5.2026). Perheen kesähuvila oli Sirkkula Vaskiluodossa Lemmenpolun varrella.

 

Vaasan keskustassa on todella paljon merkittäviä muistomerkkejä, patsaita, joiden luona voi kauniina kesäpäivinä pysähtyä – viipyillä – vaikka pitkäänkin. Kaikilla niillä on paljon kerrottavaa, jos vaan haluamme antaa niiden äänen kuulua.

 

Aimo Nyberg

aimonyberg(at)gmail.com

Kuvisope, eläkkeellä

Kotiseutuhistorian harrastaja
Rojekti X = hankkeen vetäjä
https://rojektixon.blogspot.com/

Paikallisen kirjailijan ensimmäinen romaani

 

MAISA 

Lukusuositus

 

Axel Åhman: Tulisielu

Kustantamo S&S Helsinki 2026
Suomentanut Katariina Kallio
Ruotsinkielinen alkuteos Eldsjäl 2023

 

Kyseessä on Åhmanin ensimmäinen romaani. Tulisielu kertoo pikkupaikkakunnan harrastelijateatterista. Pitäisi saada jokavuotinen teatteriesitys aikaiseksi, mutta osa teatterilaisista on väsähtänyt koko ”touhuun”. Ensi-ilta päivämäärä on lyöty lukkoon ja mainokset on jaettu. Ongelmana on muutaman vanhan näyttelijän poisjäänti, mutta onneksi ensimmäiseen palaveriin saapuu ”uutta verta” eli pari uutta näyttelijäehdokasta. Vaikeuksien kautta mennään näytelmän kanssa voittoon.

Se on muuten meidän kaupungin poikia tämä Axel. Hän on Vöyriltä Vaasaan muuttanut Kaj-yhtyeen jäsen. Häneltä on aiemmin julkaistu novellikokoelma Rääppöö sekä Salakuljettajan aarre -lastenkirja.

Romaani Tulisielu on kouluttava, moniulotteinen ja pihdeissään pitävä. Se on pakko lukea alusta loppuun mahdollisimman pian. Siinä tuulee upeasti esille elämän hurjan laaja kirjo. Åhman on upea tunteiden tulkki ja erilaisten kohtaloiden kuvaaja.  Esille tulee rankkoja tunnevyöryjä ja ennalta arvaamattomia juonen käänteitä, jotka pitävät mielenkiinnon yllä loppuun asti.

Romaani sopii lahjaksi vaikka kevään ylioppilaalle. Sillä kirjassa nuorin näyttelijä on kevään ylioppilas ja lähtee pyrkimään teatterikorkeakouluun.