Hyvää Minna Canthin päivää, tasa-arvon päivää!

 

Kuva: AN 19.3.2026

Lainaus Wikipediasta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Minna_Canth  

”Sisäasiainministeriö on suosittanut yleistä liputusta Minna Canthin syntymäpäivän ja tasa-arvon johdosta vuodesta 2003. Helsingin yliopisto merkitsi Minna Canthin päivän vakiintuneeksi liputuspäiväksi vuodesta 2007 alkaen. Hän on ensimmäinen suomalaisnainen, joka on saanut oman liputuspäivän, 19. maaliskuuta. Liputuspäivän virallisena nimenä on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä…”

 

Kuopiossa Minna Canthin nimi tulee vastaan monessa, on Minna Canthin katu (kuten on myös Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella), on Minna Canthin puisto, jossa voi käydä katsomassa ”kansakunnan jalustalle” nostettua ensimmäistä Suomessa naiselle tehtyä muistomerkkiä.

Kuvanveistäjä Emil Halosen tekemä kirjailija ja vaikuttajanaisen Minna Canthin pronssinen veistos on paljastettu Canthin kuoleman 40-vuotismuistopäivänä 12.5.1937.

Emil Halonen ehdotti Kuopion kaupungille vuonna 1932, että se päättäsi pystyttää muistopatsaan, mutta kaupunki vastasi, ettei rahaa ollut.

”Emil Halonen ymmärsi tarkkaan hankkeen historiallisen merkityksen. Patsaita suomalaisille merkkimiehille oli pystytetty 1860-luvulta lähtien, mutta vasta nyt ensimmäiselle vaikuttajanaiselle” (lainaus kirjasta Suomalaisuutta veistämässä, Minna Kettunen, Tammi 2019)

Viidessä vuodessa hanke kuitenkin toteutui.

Kuvat: AN, 2021

Lainaus sivustolta https://kanttila.fi/

”Minna Canth oli ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja yrittäjä. Minnan salonki Kanttilassa oli kuuluisa kohtaamispaikka. Siellä keskusteltiin mm. tasa-arvosta ja yhteiskunnallisista uudistuksista, mikä vaikutti lopulta mm. naisten ja köyhien miesten äänioikeuden toteutumiseen Suomessa vuonna 1906.”

 

Suomi on jo usean vuoden ajan ollut ja on taas tänäkin vuonna maailman onnellisin maa! Asiasta uutisoitiin tänään 19.3. 2026. Aamu TV:ssä tästä keskusteltiin ja onnellisuuden yhtenä perusteena me suomalaiset pidämme tyytyväisyyttä siihen kaikkeen mitä Suomi tänään on. 

Hyvinvointivaltiomme eikä poliittinen demokratiammekaan ole syntynyt itsestään. Yhteiset hyviksi toimintatavoiksi kehittyneet mallimme elää yhdessä ja päättää asioistamme demokraattisesti ovat pitkän työn tulosta.

Minna Canthille pystytetty muistomerkki ja hänen 110 vuotta kuolemansa jälkeen saamansa liputuspäivä ovat tärkeitä asioita. Tällaiset fyysiset kohteet ja valtakunnallinen jokavuotinen huomio muistuttavat meille tänäänkin, tekevät näkyväksi Minnan ja kaikkien muidenkin tasa-arvon ja demokratiamme puolesta tehneiden ja tekevien työn merkittävyyden.   

 

Teksti ja kuvat: Aimo Nyberg

Kuvat aikaisemmasta blogikirjoituksestani: Kuopioon Minna Canthin kotikaupunkiin

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2021/08/kuopioon-minna-canthin-kotikaupunkiin.html

Monan katse – romaani, joka avartaa ymmärrystä

 

Kuva kirjan kannesta

 

MAISA

Lukusuositus

 

Thomas Schlesser

Monan katse

Otava 2025, 406 sivua

 

21.1. 2026 Vaasan kaupungin kirjasto järjesti tilaisuuden kirjavinkkauksesta Vaasan senioriopettajille. Lainasin tilaisuuden jälkeen Monan katse nimisen romaanin.

Mona on pariisilainen 10-vuotias tyttö, joka sokeutui tunniksi läksyjä tehdessään. Tästä alkoivat silmälääkärikäynnit. Äiti ajatteli myös, että terapiakäynnit silmälääkärin lisäksi olisivat varmasti hyväksi.

Ukki ilmoitti, että hän voi viedä Monan kerran viikossa terapeutille.  Ukki ei terapeuteista oikein välittänyt. Sen sijaan hän suunnitteli terapiakäyntien sijasta, että Monan on nähtävä länsimaisen taiteen merkkiteoksia ennen kuin hän sokeutuu – jos hän edes sokeutuu?

Ukin suunnitelma oli 52 viikkoa eli 1 vuosi joka viikko keskiviikkoisin yhden merkkiteoksen esittely. Teosten luona edettiin niin, että ensin Mona katseli itsekseen teosta ja ukki seurasi vieressä Monan reaktioita. Kun tyttö oli mielestään katsellut tarpeeksi teosta, alkoi ukki kertomaan teoksesta ja taiteilijasta, ja näin he saivat aikaan keskustelun.

He kävivät kolmessa pariisilaisessa museossa. Ensin Louvressa, sitten Orsayn museossa ja lopuksi Pompidou-keskuksessa, joka on modernin taiteen museo. Aloitettiin vanhoista romantiikan aikaisista teoksista ja käsiteltiin ehkä vaikeimmat modernin aikakauden teokset viimeiseksi. Esille tulivat siis taiteen eri aikakaudet ja eri kausien suuntaukset esim. surrealismi ja kubismi.

Kun kyseessä on romaani, niin suvun historian salaisuus, josta ei ole puhuttu, seuraa myös juonessa mukana, ja paljastuu kirjan lopussa. Tämä on huikea romaani.

Kirjailija on syntynyt vuonna 1977. Hän on taidehistorioitsija, professori Ekole Polytechniquessa ja Hartung-Bergman-säätiön johtaja. Hän on kirjoittanut aikaisemmin hyviä tietokirjoja. Tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja on ollut valtava menestys ympäri maailmaa. Se rikkoi Ranskan myyntiennätyksiä ja sen käännösoikeudet on myyty 60 maahan.

On helppo yhtyä kirjan kannen lauseeseen ” Schlesser halusi valita kirjaan taidehistorian merkkiteoksia, mutta myös taiteilijoiden vähemmän tunnettuja töitä. Häntä on ylistetty romaanin tarkasta, koskettavasta ja opettavaisesta katseesta kuvataiteisiin”.

Taiteen tuntemus itselläni on vähäistä. Kirja avasi minulle huikean kokemuksen taidemaailmasta. Lukukokemuksen jälkeen öljyväritöihin, akvarelleihin, patsaisiin, ja kollaaseihin osaan nyt kiinnittää katseeni uudella tavalla.  

 

 

Vaasan kaavoituskatsaus 2026

 

Vaasan kaupungin kaavoituskatsaus 2026 on julkaistu (13.3.2026)

Tutustu, katso

https://www.vaasa.fi/app/uploads/2026/03/Kaavoituskatsaus_2026.pdf

 

Tämä vain verkossa julkaistava tietopaketti (34 sivua) pitää sisällään suuren määrän kohde-esittelyjä: tekstejä ja myös havainnekuvia ja valokuvia. Näihin tutustumalla saa hyvän kuvan siitä, mitä suunnitelmia kaupunkisuunnittelussa nyt ja jatkossa viedään eteenpäin.

On hyvä muistaa, että hankkeet muuttuvat usein kovinkin paljon jopa vuosia kestävien kaavoitusprosessien aikana. Eikä lainvoimaisiakaan kaavoja välttämättä toteuteta sellaisina kuin niistä on päätöksiä tehty.

Kaupunkisuunnittelu, kaavoitustyö on tärkeä osa toimivaa ja erilaiset intressit yhteensovittavaa sopimusyhteiskuntaa. Edelleen on niin, että lainsäädäntöä ei olla ”sujuvoitettu” niin pitkälle, että mitä tahansa ja minne vaan voi rakentaa täysin välittämättä muista.

Kaavoitukseen voi ja pitää vaikuttaa. Omia näkemyksiään tulee ehdottomasti kertoa / antaa lausuntoja vaiheissa, joissa kaavoitus näitä pyytää. Väärä järkyttäväkin tapa toimia on se, että asiassa herätään vasta silloin, kun jäljellä on vain viimeinen ja ikävin tapa eli tehdä valitus.

Joka vuotisissa kaavoituskatsauksissa on ollut aina myös ohjeet siitä, miten kaavoitukseen voi vaikuttaa. Tänä vuonna ohjeet löytyvät sivulta 33. 

Erilaisia näkemyksiä – ennakoin, että niitä löytyy useita muitakin, mutta tästä kohteesta niitä ainakin löytyy:

Lainaus kaavoituskatsauksesta, s. 30

”Vaskiluodon Niemen alue

Tarkastelualue kattaa Vaskiluodon koillisosia, joista Fennon hotellialueen lähiympäristö on osoitettu yleiskaavassa asuinkerrostaloille ja muulle kaupunkimaiselle asumiselle.

Niemeläntien itäpuolen kehittämistä ohjataan yleiskaavassa alueen jo toteutuneiden käyttötarkoitusten pohjalta. Aluetta on tutkittu laajasti Vaskiluodon osayleiskaavan yhteydessä, ja sitä koskevia selvityksiä on täydennetty vuosien 2024–2025 aikana.

Fennon hotellialueen lähiympäristö oli mukana vuoden 2023 kansainvälisessä Europan -arkkitehtikilpailussa. Kilpailuehdotuksilta toivottiin rikasta kaupunkirakennetta, joka mahdollistaa monipuolisia ja ekologisia, myös lapsiperheille soveltuvia asumis- ja viherratkaisuja. Yhteisöllisyyttä vahvistava kaupunkitila, kestävän elämäntavan mahdollistavat ratkaisut ja merellisyyden hyödyntäminen olivat myös tärkeitä arvostelukriteerejä. Kilpailussa parhaiten menestyneitä suunnitelmia tarkastellaan yhtenä vaihtoehtona asemakaavatyön pohjaksi.”

 

Kyse on siis Vaasan nykyisen leirintäalueen kohtalosta. Aikatauluja ei tämän kohteen etenemiselle tässä kaavoituskatsauksessa vielä kerrota. Aika näyttää mihin joskus päädytään.

Kuva: AN. Entisen Fenno-hotellin sisäänkäynti elokuussa 2013.

Siitäkin on jo vuosia, kun rakennus vihdoin purettiin.

Jotain uutta on varmasti tulossa, jossain vaiheessa.

 

 

Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com

 

Eero Nelimarkan elämästä ja taiteesta

 

Eero Nelimarkka, Ateneumin taidemuseo, Helsinki 13.3.–13.9.2026.

Tutustu Ateneumin taidemuseoon / Nelimarkan näyttelyyn

https://ateneum.fi/nayttelyt/eero-nelimarkka/

Lainaus Ylen sivulta (julkaistu 13.3.2026 / Minna Rinta-Tassi)

https://yle.fi/a/74-20213545?

Eero Nelimarkka maalasi arjen kauneutta

”Ateneumin uutuusnäyttely esittelee taidemaalari Eero Nelimarkan. Hän oli köyhän pyykkärin poika Pohjanmaalta, josta tuli kansan rakastama taiteilija.

Taidemaalari Eero Nelimarkan (1891–1977) elämä oli kuin selviytymistarina ryysyistä rikkauksiin. Elämän eväät kuuden lapsen köyhässä perheessä Vaasassa olivat vaatimattomat.

Nelimarkka oli vasta yhdeksänvuotias, kun hänen räätäli-isänsä kuoli mielisairaalassa. Äiti elätti lapsikatrasta pyykinpesijänä.

Eero Nelimarkka valmistui jo nuorena sokerileipuriksi, mutta haaveili jostain muusta. Hän vei maalauksiaan nähtäväksi Akseli Gallen-Kallelalle (1865–1931), joka kannusti nuorukaista taideoppiin Pariisiin.

Nelimarkasta tuli yksi suomalaisten suosikkitaiteilijoista. 

Nyt hänen elämäntyönsä on esillä Ateneumin taidemuseon poikkeuksellisen laajassa Nelimarkka-näyttelyssä.

 

Taidemaalari Eero Nelimarkka

Syntyi Vaasassa 1891, kuoli Helsingissä 1977.

Äiti pyykinpesijä, isä räätäli.

Tunnetaan Pohjanmaan lakeuksien kuvaajana, muotokuvista ja asetelmista.

Opiskeli taidetta mm. Pariisissa sekä Suomessa Eero Järnefeltin johdolla.

Opinto- ja näyttelymatkoja eri puolilla maailmaa.

Sai Pro Finlandia -mitalin 1956, professorin arvonimen 1966.

Nelimarkka-taidemuseo Alajärvellä.

 

Lainaukset päättyvät

 

Kuvat: AN 19.11.2017. ”Fatigålin” seinässä oleva muistolaatta

Tämän muistolaatan kohde-esittely löytyy Rojekti X = hankkeen sivulta

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2018/12/eero-nelimarkka-syntymakoti.html

Ilkka-Pohjalaisen digilehden tilaajat voivat lukea myös tämän Anne Puumalan erinomaisen kirjoituksen (14.3.2026 Tilaajille)

Sielunmaisemansa löytänyt

Eero Nelimarkan suurnäyttely on avautunut Ateneumissa – Rakastettu ja parjattu lakeusmaalari kantoi etenkin yhtä taakkaa

https://www.ilkkapohjalainen.fi/eero-nelimarkan-suurnayttely-on-avautunut-ateneumi/13283251

Jakanut

Aimo Nyberg

aimonyberg(at)gmail.com

Talvisodan päättymisestä 86 vuotta

Vaasassa tämän vuotinen Talvisodan päättymisen muistopäivän tilaisuus (avoin yleisölle) pidetään
13.3.2026 klo 14.00 (Kultainen käsi -muistomerkillä).

 

Jäätie‑muistomerkki (Kultainen vastaanottava käsi) on Vaasassa Tiklaspuistossa sijaitseva Talvisodan päättymisen muistomerkki, joka paljastettiin 13.3.2000 – 60 vuotta Moskovan rauhan solmimisen jälkeen.
Teoksen on suunnitellut kuvanveistäjä Pekka Jylhä, ja se kunnioittaa erityisesti Merenkurkun yli kulkeneen jäätien sankareita ja Ruotsin vapaaehtoisia, jotka auttoivat Suomea Talvisodan kriittisimpinä hetkinä.

Jäätie suljettiin 22.3.1940, sen merkitys Suomen selviytymiselle oli hyvin suuri.

Kuvat: AN

Pronssinen käsi kivijalustalla symboloi:

-          Auttavaa kättä – Ruotsin vapaaehtoisten tukea Talvisodassa

-          Yhteyttä yli Merenkurkun – vaarallista jäätietä Uumajasta Vaasaan

-          Kiitollisuutta yhteistyöstä – käsi on avoin, vastaanottava

Teos on sekä muistomerkki että vahva visuaalinen symboli Vaasan/ Suomen ja Uumajan/ Ruotsin välisestä solidaarisuudesta.

 

 

Laitan tähän jatkoksi vielä uusintana vuoden takaisen blogipostauksen (9.3.2025)

Merenkurkun jäätie oli ainutlaatuinen huoltoyhteys

https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2025/03/merenkurkun-jaatie-oli-ainutlaatuinen.html

Tämä kirjoitus sisältää mm. Ilkka Virtasen erinomaisen ja perusteellisen kirjoituksen aiheesta.

Ja myös kuvia viime vuoden seppeleenlaskusta muistomerkille.

 

Jako: aimonyberg(at)gmail.com

... 

Päivän kuvat

Laitan tähän loppuun vielä jakoon nämä Ilkka Virtasen FB:ssa tilaisuuden jälkeen julkaisemat kuvat ja tekstin.

Talvisodan päättymisestä on kulunut 86 vuotta. Vaasassa Pohjanmaan aluetoimisto ja maanpuolustusjärjestöt järjestivät perinteisen muistohetken tapahtuman merkeissä.
Muistohetki järjestettiin Talvisodan Uumaja - Vaasa jäätien muistomerkillä.
Vaasan hautausmaiden tuntumassa olevan Pekka Jylhän ”Kultainen käsi” veistoksen aikaan saivat Vaasan Rintama- ja Sotaveteraanit v. 2000.
Muistomerkin paljastustilaisuus oli Talvisodan päättymisen 60-vuotispäivänä 13.3.2000.

Mainio idea Ari Sundbergilta

 

Ari Sundberg (krönika / Wasa Station)

Katso kirjoitus Vasabladetista (tilaajille)

https://www.vasabladet.fi/vasa/video-gamla-busstationen-borde-planeras-om-fran-grunden/

Video: Gamla busstationen borde planeras om från grunden

8 mars 2026

Efter att Wasa Station begravdes har det inte varit mycket prat om den gamla busstationen. Nu skulle det vara dags att begrava det gamla och tänka om allt, från grunden.

Utsikten vi aldrig får se. Inget tornhus, inget köpcenter, ingen konsertlokal. Konceptet för den gamla busstationen borde tänkas om helt och hållet. Arkivbild.

...

Arin näkemys on hyvin perusteltu: asuntorakentamiseen on Vaasassa useita muitakin kohteita, jotka odottavat toteuttamista. Musiikki- ja kongressikeskus voidaan toteuttaa yhteistyössä Wärtsilän ja kaupungin kanssa entiselle konepaja-alueelle. Uutta kauppakeskustakaan ei tähän kohtaan keskustaa tarvita – aloitetaan ideointi, ajattelu aivan alusta.

Ari Sundberg ehdottaa alueen muuttamista esim. puistoksi.

Mainio idea! Alue on pinta-alaltaan sen kokoinen, että hyvällä suunnittelulla siihen saa erinomaisen ja monipuolisen kaupunkipuiston!

Aika näyttää kuinka tässä käy? Joka tapauksessa ajattelu menee uusiksi ja ideoita varmaan syntyy eri tahojen toimesta.  – Pieniä puita, kasvillisuutta asfaltin koloissa näkyi jo viime kesänä – kuin ennakoiden: kyllä tänne puistoalue hyvin sopii!

Jako ja kommentointi: aimonyberg(at)gmail.com

 

 

Valokuvia esillä kirkon kryptassa ja museolla

 

Pari ajankohtaista valokuvanäyttelyä:

Näyttelyn juliste 

Maanantaina 16.3 on avointen ovien päivä, jolloin klo 10 -14 paikalla on kerhon jäseniä kertomassa kuvista ja kerhon toiminnasta.

TOINEN mielenkiintoinen valokuvanäyttely on parhaillaan esillä Pohjanmaan museossa.

Yön ja päivän kulkijat

3.12.2025-29.3.2026

Pohjanmaan museossa Terranovassa on luontokuvaajien Benjam Pöntisen ja Jukka Risikon valokuvanäyttely. Näyttelyn päähahmot ovat eläimet: ketut, pöllöt, liito-oravat ja monet muut kanssakulkijat poikasineen. Valokuvien valikoima edustaa eteläpohjalaista luontoa ja on hyvä läpileikkaus sen lakeusmaisemasta ja metsistä eläimineen…

Lue lisää Pohjanmaan museon sivuilta

https://www.vaasa.fi/koe-ja-nae/kulttuuria-vaasassa-ja-seudulla/vaasan-museot/nayttelyt-ja-tapahtumat/yon-ja-paivan-kulkijat/

 

Benjamin Pöntinen ja Jukka Risikko kertovat kuvistaan

Aika: 7.3.2026

klo 13.00 – 15.00

Paikka: Pohjanmaan museo

Museokatu 3

Kuvaesitys: Yön ja päivän kulkijat

Esityksessä lapualaiset luontokuvaajat Benjam Pöntinen ja Jukka Risikko kertovat, miten heidän yhteisnäyttelyn kuvat ovat syntyneet. Näyttelyn päähahmoja ovat eläimet: ketut, pöllöt, liito-oravat ja monet muut kanssakulkijat poikasineen. Valokuvien valikoima edustaa eteläpohjalaista luontoa ja on hyvä läpileikkaus sen lakeusmaisemasta ja metsistä eläimineen. Esityksessä molemmat kuvaajat kertovat, mitä kuvien taltiointi on vaatinut. Tilaisuudessa on myös mahdollisuus esittää kysymyksiä molemmille kuvaajille. Tervetuloa!

Kuvaesitys on suomeksi.

Luento sisältyy museon pääsylippuun.

Kuva: AN. Hienon yleisöluennon pitäjät Benjam Pöntinen (vas) ja Jukka Risikko

Jukka Risikkoon ja hänen valokuviinsa voi tutustua netissä

https://risikkophoto.weebly.com/

Ja Benjamin Pöntiseen ja hänen valokuviinsa voi tutustua mm. hänen kirojensa kautta. 

Lainaus Wikipediasta

Benjam ”Benga” Pöntinen (s. 1953 Lapua) on suomalainen luontovalokuvaaja ja tietokirjailija. Luontokuvaajana Pöntinen on erikoistunut erityisesti liito-oraviin, lepakoihin ja lintuihin. Vuosina 1988–2011 hän on julkaissut 21 valokuvakirjaa, osallistunut kahden luontoaiheisen elokuvan tekemiseen ja ollut mukana vuosina 1979–2012 yli kahdessakymmenessä valokuvanäyttelyssä Suomessa ja muualla.[2][3] Pöntinen asuu Lapualla ja on töissään kuvannut paljon eteläpohjalaista luontoa ja maisemaa.

Pöntiselle myönnettiin vuonna 2013 Suomen valokuvajärjestöjen keskusliiton Finnfoto-palkinto ja vuonna 2016 taiteilijaeläke.

Katso lisää Wikipediasta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Benjam_P%C3%B6ntinen

Pohjanmaan museon vaihtuvien näyttelyiden tila on kovin pieni. Muutamia kuvia Risikolta ja Pöntiseltä on sinne saatu ripustettua. Oikeastaan harmittavan vähän. 
Kellaritilan auditoriossa (kovin pieni tila sekin oli tällä kertaa täynnä kuulijoita ja katsojia) Risikon ja Pöntisen pitämä luento oli erinomaisen hieno - uskomattoman hienoja kuvia valkokankaalla ja sellaiset selostukset, joita harvoin pääsee kuulemaan! 

Kuva: AN

Aineiston jakanut: aimonyberg(at)gmail.com