IILKKA VIRTANEN
Huittinen on n. 10 000
asukkaan maalaiskaupunki keskisessä Satakunnassa. Sen keskus Lauttakylä
sijaitsee pääosin Kokemäenjoen kahden sivujoen, Loimaan- ja Punkalaitumenjokien
väliin jäävässä niemekkeessä. Lauttakylään on hyvät yhteydet, se sijaitsee
Helsinki – Pori valtatie 2:n ja Turku – Tampere kanta- ja valtateiden 41-12
risteyksessä. Vaasasta esimerkiksi Helsinkiin tai Turkuun matkaava voi vähäisin
poikkeamin suunnata matkansa Lauttakylän kautta. Jo 2-3 tunnin tutustuminen
kaupungin keskustassa sijaitseviin Huittisten museoon ja Huittisten vanhaan
keskiaikaiseen Pyhän Katariinan kivikirkkoon ja sitä ympäröivään kirkkomaahan
palkitsee käynnin synnyttämän pienen lisämatkan.
Huittisten museo
Huittisten museo on perustettu
kirkon naapurina sijaitsevaan v. 1902 rakennettuun kolmikerroksiseen kivimakasiiniin.
Museo on pääosiltaan tyypillinen maaseudun kulttuurihistoriallinen yleismuseo,
ammatillisesti hyvin hoidettu ja mittavan esinekokoelman omaava. Muualta
tulevan mielenkiinto kohdistuu erityisesti kahden merkittävän huittislaisen syntyperän
omaavan valtakunnallisen vaikuttajan saamiin omiin osastoihinsa museossa.
1. Huittisten
graniittikivinen museo, museaalinen itsekin (kuva: Huittisten museo)
Museon toisesta kerroksesta on
varattu tilat presidentti Risto Rytiä käsittelevälle näyttelylle. Näyttely on
tänä kesänä uudistettu, sitä on Rytin valtiollista toimintaa käsittelevän
aineiston lisäksi täydennetty hänen Huittisissa viettämänsä ajan esittelyllä.
Helsingin Sanomissa oli 8.6.2026 laaja kahden sivun artikkeli uudesta
näyttelystä: ”Kotialbumi paljastaa toisenlaisen Rytin”. Näyttelykokonaisuuden muodostavat Rytin nuoruuden
aika ja myöhempi siviilielämä Huittisissa, Ryti valtiollisissa tehtävissä
Suomen Pankissa, eduskunnassa, hallituksessa ja Tasavallan presidenttinä sekä
tärkeimmät Rytin saamat huomionosoitukset: Helsingin yliopiston kunniatohtorin
arvo ja vaikuttavat koti- ja ulkomaiset kunniamerkit (vm. ovat museossa
omaisten deponoimia ja niitä ei ole lupa kuvata).
2. Rytin
lapsuudenkodista (kuva: Kari Mankonen/HS)
3. Rytin
työhuone Suomen Pankissa (kuva: iv)
4. Rytin
saamia huomionosoituksia (kuva: iv)
Ulkosalla, museota vastapäätä
kadun toisella puolella olevassa puistossa lähellä kirkkomaan kiviaitaa on
Risto Rytin patsas (Kauko Räike 1979). Erikseen sopimalla on mahdollista
tutustua myös Rytin kotitaloon, Karan taloon, joka on 1912 rakennettu Rytin
vanhemmille.
5. Rytin
patsas (kuva iv)
Kuvanveistäjä, jääkärikapteeni ja
professori Lauri Leppäselle on varattu museon kolmas kerros lähes kokonaan.
Museoaineisto koostuu lähes kokonaan Leppäsen teosten kipsivaloksista, mukana
on myös joitakin pronssitöitä, lähinnä pienoismalleina. Aineisto on aika
kattava, mm. Leppäsen neljä Vaasaan tekemään muistomerkkiä ovat näyttelyssä
esillä, Jääkäripatsas pronssisena pienoismallina, muut kipsivaloksina.
6. Yleisnäkymä
museon Leppäsen osastosta (kuva: iv)
En käsittele Leppäsen tuotantoa
tässä yhteydessä laajemmin, Aimo Nybergin Vaasa ennen ja nyt -blogissa (https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2026/07/jaakarikapteeni-professori-lauri.html)
on yksityiskohtainen esittely Leppäsen töistä jääkäri-, sotilas- ja
maanpuolustuksen ja niiden perinnetyön alueilta. Kulttuuri- ja liike-elämän
vaikuttajien muistomerkeistä on mukana laajahko nimilista. Vaasan näkökulmassa
tässä on kuitenkin syytä tuoda esiin Leppäsen yhden tärkeimmän, ehkä kaikkein
tärkeimmän, valtakunnallisen statuksen omaavan Vaasan Jääkäripatsaan pronssinen
pienoismalli.
7. Museon
Jääkäripatsas ja Jääkärilippu (kuva iv)
Huittisten Pyhän Katariinan
kirkko
Huittisten seurakunta on
perustettu 1200-luvun alkupuolella. Perimätiedon mukaan alueella on ollut
puukirkkoja jo näinä varhaisina aikoja, vaikka mitään jälkiä näistä ei olekaan
löydetty. Myös nykyisen kivikirkon paikalla Karsatinmäellä arvellaan
aikaisemmin olleen puukirkon. Pyhän Katariinan kirkon ensimmäinen osa eli
kirkon nykyinen itäinen siipi rakennettiin 1490-luvun lopulla. Kirkko on
laajennettu nykyiseen ristikirkon muotoonsa vuosina 1794 ja 1860. Sisätiloja
saneerattiin 1890-luvun lopulla, jolloin alttari siirrettiin kirkon
pohjoissakaraan. Tämän johdosta saarnastuoli sijoittui tavallisuudesta poiketen
alttarin oikealle puolelle. Viimeisimmät suuret muutokset on tehty vuosina
1958–1959, jolloin kirkon eri-ikäiset sisätilat palautettiin
rakentamisaikaiseen asuunsa. Merkittävin muutos tuli runkohuoneen itäpäätyyn
eli alkuperäiseen kirkkoon, josta tehtiin avointa kappelia muistuttava muusta
kirkosta erillinen tila.
8. Pyhän
Katariinan kirkko itäsuunnasta; monessa vaiheessa laajennetun kirkon
keskiaikaisluonne tulee parhaiten esiin tästä suunnasta (kuva: Huittisten
kaupunki)
Keskiaikaisen itäsakaran tiilestä
muuratussa päätykolmiossa on runsaasti koristelua Päädyssä on ristin
alapuolella pyöreään komeroon muurattu seitsensakarainen tähti sekä Pyhää
kolminaisuutta symboloiva kolmilehdykkä, joiden malli on otettu Ulvilan
kirkosta. Erikoisuuksina ovat päädyn kaksi vaakunakilpikomeroa, joita
Huittisten kirkon lisäksi tavataan Suomessa vain Ulvilasta, sekä kolme
ihmiskasvoja kuvaavaa naamiokoristetta, jollaisia Huittisten ohella löytyy
ainoastaan Hattulan kirkosta.
9. Kirkon
itäsakaran pääty, sakara peräisin vuodelta 1450 (kuva: iv)
Itäsakaran kappelissa sijaitsee
Katariinan alttariksi kutsuttu vanha alttari vuodelta 1753. Sitä käytetään muun
muassa vihkiäisissä ja ristiäisissä. Katariinan alttarilla on kaksi erillistä
taulua, joista pyhää ehtoollista esittävä on Jonas Bergmanin maalaama. Se
vahingoittui vuoden 1783 tulipalossa, jonka jälkeen Gustaf Lucander korjasi
maalauksen 1798. Uudempi Johan Backmanin maalaama ristiinnaulittua esittävä
taulu on lainassa Kansallismuseosta. Sisäseiniin maalatuista kahdestatoista
vihkirististä on itäsakarassa säilynyt viisi. Itäsakaran sisustukseen kuuluu
myös puinen vuonna 1644 veistetty kasteallas. Ainoa säästynyt puuveistos on
vuoden 1500 tienoilla valmistettu triumfikrusifiksi. Muut keskiaikaiset esineet
tuhoutuivat vuoden 1783 tulipalossa.
10. Yleisnäkymä
Katariinan alttarikappelista; kuvassa näkyvät mm. tekstissä mainitut kaksi
alttaritaulua, kastemalja, yksi vihkiristi, saarnastuoli, ja triumfikrusifiksi
(nyt pohjoissakarassa), (kuva: iv)
11. Alkuperäisen
kirkon alttari ja kastemalja (kuva: iv)
12. Lähikuva
krusifiksista (kuva: iv)
13. Ristikirkon
keskiosan komeaa kattoholvistoa (kuva: iv)
Hautausmaa
Kirkkomaa on pääosin jyhkeän
kiviaidan ympäröimä. Museon suunnasta kirkkomaalle johtaa komea kiviportti. Hautausmaa
ympäröi kirkkoa joka taholta, painopiste lännessä (kuvassa vasemmalla), mm.
sankarihaudat ovat siellä.
14. Museosta
siirrytään kirkkomaalle komean kiviportin kautta (kuva: Wikipedia)
Hautausmaalla sijaitsee arkkitehti
Mikael Nordensvanin suunnittelema sotien 1939–1945 sankarihauta-alue. Alue on
valmistunut 1943 ja sinne on siunattu 294 vainajaa. Vuonna 1950 paljastetun
muistomerkin ”Suojelusenkeli” on veistänyt Lauri Leppänen. Vuonna 1920
paljastetun Vapaussodan 1918 valkoisten muistomerkin suunnittelija on arkkitehti
Ilmari Launis. Siihen on kaiverrettu neljän Huittisiin ja kuuden muualle
haudatun huittislaisen nimet. Hieman yleisestä käytännöstä poikkeavaa on se,
että hautausmaalla on myös Kansalaissodan 1918 punaisten joukkohaudan
muistomerkki. Muistomerkin on suunnitellut Lauri Leppänen ja se paljastettiin
samanaikaisesti Suojelusenkeli-muistomerkin kanssa 1950. Vuonna 2008 muistomerkkiä
täydennettiin nimitauluilla. Niiden 241 nimeä kuuluvat Huittisissa kirjoilla
olleille vainajille sekä pitäjässä surmatuille ulkopaikkakuntalaisille. Hautausmaalla
ovat myös vuonna 1954 paljastettu Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki
sekä Kaukolan siirtoväen hautamuistomerkki.
15. Osa
rinteeseen sijoitetusta sankarihauta-alueesta, rinteen laella Leppäsen
Suojelusenkeli-muistomerkki (kuva: iv)
Teksti ja kuvien koonti: Ilkka
Virtanen
.HEIC)
