torstai 30. huhtikuuta 2020

Vappupuhe 2020


Vapun perinteisiin kuuluu yhtenä osana mielipiteiden ilmaiseminen, ja kannattajien kutsuminen mukaan ajatuksen eteenpäinviemiseksi.

Tämä blogikirjoitukseni on PRO -kirjoitus, asian puolesta, josta toivon Sinun myös ottavan kantaa.

En ota tähän mukaan lainkaan valokuvia itse kohteesta. Tuo aloituskuva rintanapista saa nyt riittää.

Toivon, että annat omien muistikuvien nousta esiin kohteesta Vaasan höyrymyllyn viljasiilot. 

Siilojen purkamiseen on lainvoimainen Korkeimman hallinto-oikeuden päätös. Vaasan kaupunki on ilmoittanut kilpailuttavansa purkamisurakan ja yhdistävänsä siihen rakennusoikeuden uudelle kerrostalolle.

Uudisrakennus on hyväksytyssä asemakaavassa piirretty osittain Museokadun päälle ja vieressä olevaan Marianpuistoon. Pienelle tontille ei ole suunnitteilla pilvenpiirtäjää, korkeaa rakentamista kylläkin.Kaupungin on tarkoitus kilpailuttaa rakennuttajia, ja kaupungin kannalta edullisimman tarjouksen tehnyt saa projektin toteutettavaksi.

Jos asut lähellä Pohjanmaan museota ja entistä Maaherrantaloa, olet varmasti kulkenut alueella silmät avoinna, ja todennäköisesti jo mielessäsi mittaillut mahdollisen tulevan uudisrakennuksen asettumista suunnitellulle tontille. Jos et asu kantakaupungissa, vaan asut väljemmillä asuinalueilla, suosittelen sinulle käymistä Marianpuistossa. Ja kävelykierrosta lähialueilla entisten viljasiilojen ympäristössä.

Marianpuiston ja rannan välissä kulkee rautatie. Ympärillä on kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö jo valmiina.

Haastan Sinut miettimään, katsomaan aluetta sielusi silmin, ilman näitä viljasiiloja, ja myös ilman uudisrakennusta.

"PUISTO, EI KERROSTALOA VILJASIILOJEN PAIKALLE"
 
https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/13987

"PARK, INTE HÖGHUS PÅ SÄDESSILORNAS PLATS"

https://www.kuntalaisaloite.fi/sv/initiativ/13987


Vaasassa kauniita ranta-alueita on viime vuosien aikana saatu kunnostettua ja uudistettua edustavampaan kuntoon. Tätä tulisi nyt jatkaa myös Marianpuiston osalta.

Rautatie Vaskiluodosta on myös upea mahdollisuus, jota on syytä jatkossa hyödyntää. Idea kaksoisraiteista Seinäjoen ja Vaasan ja Vaskiluodon välillä voi lähteä yllättäen liikkeelle, kun kilpailu avautuu näiltäkin osin.

Rannan veneilymahdollisuuksia ja lisälaitureiden saamista kannattaa myös miettiä, kun jossain vaiheessa Academill ja Vaasan yliopisto saavat välilleen kevyenliikenteen sillan.

Alueelle on tulossa muutoksia, se on selvää. Kerrostaloasumista juuri näille neliömetreille ei ehkä kannattaisi toteuttaa, se kun luo rajoitteita puiston ja muun ranta-alueen tulevalle kehittämiselle.


Mielestäni on tarpeetonta rakentaa siilojen poistamisen jälkeen Marianpuistoon uutta korkeaa rakennusta. Ongelmaksi muodostuneiden siilojen purkukustannukset on arvioitu olevan ainakin toista miljoonaa euroa, kenties huomattavasti enemmänkin. Viereisestä rakennuksesta irrotettavaa betonia on vaikeaa saada ainakaan kerralla räjäyttämällä alas. Eikä betonijätettä voi myöskään kipata suoraan vieressä olevaan mereen.

Jos purkamisesta aiheutuvat kulut siirtyvät uudesta kerrostalosta pelkästään asuntoja ostavien asukkaiden maksettavaksi, niin neliöhinnoista muodostuu ennätyksellisen korkeat. On kohtuutonta, että rakennuttaja saa voitot, ja kaupunkikin pyrkii vähintään plus miinus nolla tilanteeseen, tai jopa voitolle, ja koko lystin maksaisivat uuden kerrostalon asukkaat.

Päätöksenteko asian edetessä on yksiselitteisesti Vaasan kaupungin poliittisilla päättäjillä. Tähän asti heidän kantansa on ollut selvä ja yksimielinen. Ainakin kokousasiakirjojen mukaan ja joidenkin julkisuudessa kuultujen lausuntojen pohjalta asiassa edetään kuten on aikaisemmissa päätöksissä sovittu: Siilot puretaan, ja tilalle tulee uudisrakennus hyväksytylle asemaavan tontille.

Puisto, ei kerrostaloa siilojen tilalle on mielipide. Ja nyt myös siis kuntalaisaloite. Ajatusta on esitetty jo vuosikausia. Marianpuistoa puolustettiin jo siilojen rakentamissuunnitelmien tullessa vaasalaisten tietoon 1950-luvun puolessa välissä.

Viimeisimmässä päätöksentekovaiheessa tätä vaihtoehtoa, siilojen purkamista ilman uudisrakennusta, ei haluttu ottaa edes keskusteluun. Ajatus tyrmättiin, ilmeisesti siksi, etteivät päättäjät halunneet ”niskoilleen” purkamisesta aiheutuvia yli miljoonan euron kuluja.

Koska en ole poliitikko, enkä aja minkään puoleen etuja, enkä jatkossakaan aio ryhtyä ehdokkaaksi kunta- tai muissa vaaleissa, rohkenen edelleen toistaa

Puisto, ei kerrostaloa siilojen tilalle voisi tarkoittaa myös tätä:

Siilot puretaan. Purku-urakan toteuttava, kilpailutuksen voittanut rakennusfirma saa rakennusoikeutta JOSSAIN MUUALLA. (mieleen tulee ensimmäisenä ”paalupaikka” Ravilaaksoon, kun sen toteutuksessa halutaan päästä vauhtiin).


Tämä oli jonkinlainen ”Vappupuhe”.

Toivon, että luit kirjoitukseni tänne loppuun asti , ja voisit harkita yllämainitun kuntalaisaloitteen allekirjoittamista. Helpoiten se onnistuu netissä, suomeksi tai ruotsiksi. Myös paperimuotoisena listoja on liikkeellä. Niistä kyselyt ensisijaisesti aloitteen vastuuhenkilöltä:
Birgitta Lång, VKA ry:n pj.
Katso yhteystiedot

http://vkaicv.nettisivu.org/
 
Kuva ja teksti: Aimo Nyberg
VKA ry:n hallituksen jäsen

aimonyberg(at)gmail.com

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Kuvaa ja tekstiä – blogiin tarvitaan molempia

Ympäröivään maailmaan on meillä kaikilla jokin suhde, omanlaisemme.

Kun aina ei ymmärrä edes itseään, niin sitä haluaa aika ajoin myös miettiä omaa suhdettaan ympäröivään todellisuuteen. Todellisuus muuttuu koko ajan ja me sen mukana. Pysyvää on vain jatkuva muutos, sanotaan.

Valokuvausta harrastavana olen oppinut vaihtamaan näkövinkkeliä hyvinkin nopeasti, jotta kuvattavasta kohteesta saa enemmän irti. Jos näkee asiat, kohteet aina samalla tavalla voi menettää jotain olennaista. Muuttamalla jotain, poikkeamalla tavanomaisesta lähestymistavasta, annamme mahdollisuuden jollekin aikaisemmin meille tuntemattomalle näkökulmalle tulla näkyväksi.

Valokuvaaja voi valita mitä haluaa kuvata. Hänen on syytä myös miettiä hyvä suunta lähestyä aihettaan, tehdä kohteen rajaus, valita kuvakulma, ymmärtää valon ym. vaikuttavien olosuhteiden merkitys kuvan onnistumiselle.

Kaupunkibloggaajat, joka siis minäkin koen olevani, haluavat jakaa eri somen kanavilla ottamiaan valokuvia, videoita, ja myös kaikenlaista tekstiä. Hyvin monenlaisista aiheista. Toisilla painotus on hyvinkin visuaalinen, ja teksti vain täydentää kuvia. Monet ovat taas ”sanaseppoja”, ja teksti on se, jolla lukijaa halutaan lähestyä. Kuvituskuvat ovat vain pakollinen lisä.

Tähän kuvan ja tekstin suhteeseen liittyy tämän blogikirjoituksen pohdinta. On asioita, joista on mahdollista esittää vain kuvia. Ne jopa oikeasti toimivat yksinään paremmin, jos niitä ei selitetä. Katsoja saa ne omalla ainutkertaisella tavallaan vastaanottaa, ja ajatella niistä ihan mitä ikinä haluaa.

Ja on pieniä ja isoja asioita maailma täynnä, jotka kannattaa ennen muille esittämistä oikeasti ensin järjestellä omassa päässään syyseuraussuhteiden avulla järjellisiksi sanallisiksi ilmiön tai tilanteen kuvauksiksi. Hyvin tehty teksti toimii sellaisenaan, huono kuva voi jopa olla tarinalle haitaksi.

Yhdeksän vuotta vaasalaisena kaupunkibloggaajana on jo kohtuullisen pitkä taival. Kehitystäkin on toivon mukaan tapahtunut. Entä jatko? Epävarmuus tulevaisuudesta tuo meidän jokaisen arkeen sekä uhkia että mahdollisuuksia. Toivon, uskon, luotan siihen, että valokuvaaminen on jatkossakin harrastuksistani edelleen yksi tärkeimmistä. Kuvaan nyt, eli tämän päivän dokumentointia, samoin ennen ja nyt siis paikallishistorian näkökulmasta. Kirjoittaminen, historiaan perehtyminen jatkuu myös. Tekemätöntä työtä kun riittää, ja uusia ideoitakin vielä syntyy.

Hyvää Vapun aikaa kaikille!


Eri suunnasta: Vaasan keskussairaalan H-talon rakennustyömaa


Kuvattu 29.4.2020


Kuvattu 15.4.2020



Kuvattu 18.3.2020



Kuvattu 19.3.2020



Kuvattu 10.3.2020



Kuvattu 19.4.2020



Pohjalainen lehti 16.4.2019 


Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

Kuvauspaikat: Raastuvankadulta kerrostalon parvekkeelta ja Munsmohamn Sundom.

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Hyvää Kansallista veteraanipäivää

Kaupunginjohtaja Tomas Häyry ja Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö Mauri Etelämäki laskivat Puolustusvoimien, Vaasan kaupungin, seurakuntien ja veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen yhteisen seppeleen maanantaina 27.4. kello 12.00 Suomen Vapaudenpatsaalle.

Kaikesta muusta päivään liittyvästä perinteisestä ohjelmasta oli koronatilanteen takia luovuttu.

Kansallista veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987 kunnioittaaksemme ja arvostaaksemme sotaveteraanien maamme hyväksi tekemää työtä aina huhtikuun 27. päivänä. Historiallisesti päivä ajoittuu Lapin sodan päättymisen päivään 27.4.1945. (Lainaus Vaasan kaupungin sivuilta: vaasa.fi )

 
Muutama kuva tilaisuudesta, sekä Suomen Vapaudenpatsaasta








Tekstilainaus Vaasan kaupungin sivuilta, kuvat 27.4.2020 Aimo Nyberg

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Vaskiluoto – lähin virkistysalue kantakaupunkilaisille

Tällä kertaa vähemmän tekstiä, enemmän kuvia.

Vaskiluodossa 26.4.2020 sunnuntaikävelyllä vaimon kanssa. Metsässä, kuntoradalla, rannoilla.

Vaskiluoto on meille kantakaupunkilaisille lähin luontoalueemme. Kävelymatkan päässä Vaasan keskustasta on erinomaisen hyvä virkistysalue moneen käyttöön. Tänään minulle olisi riittänyt ”päivän kuvaksi” tuo yksikin kuva, laulava punarinta puunoksalla. Laitan tähän kuitenkin laajemman kuvakoosteen, ja luontoaiheiden lisäksi myös muuta kuvauksellista ja kiinnostavaa.

Nyt ovat edessä viikot ennen kesän puhkeamista, saamme elää jo sinivuokkojen aikaa, lintujen viserryskonserttien aikaa, muurahaisten, pörriäisten, ym. hyönteisten esiintulon aikaa.

Vaskiluodossa kannattaa nyt alkaa käydä! Koko toukokuu tarjoaa ainakin luonnonystäville ainutlaatuisia mahdollisuuksia seurata luonnossa tapahtuvia muutoksia, nähdä ja kokea kaikilla asteilla kuinka kesä päättäväisesti siirtää kevään lopulta sivuun, kuten sen kuuluukin tehdä. Suomessa on neljä vuodenaikaa, - nautitaan tästä!


























Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg


perjantai 24. huhtikuuta 2020

Moni asia hämmästyttää minua

Tässä maailmassa pientä kulkijaa ihmetyttää hämmästyttää aika monta asiaa.

Uteliaisuus on hyväksi, ainakin useimmiten, sillä kun pitää silmät ja kaikki aistit avoinna, niin pysyy ehkä itse virkeänä. Ja joskus pielessä olevat asiat saattavat jopa tulla ratkotuksi, ja edetä edes vähän parempaan päin.

Tästä ongelmasta en kyllä tiedä, - voiko tähän kukaan saada muutosta aikaan? Toivoisin, että voisi!

Tyhmiltä nämä alla kuvatut kaksi asiaa joka tapauksessa minusta tuntuvat.

Pelkästään tällaisella blogikirjoittelulla ei asiaan taida saada muutosta.



Kuva: AN. 21.4.2020. Oravaisten lintutornin läheltä

Kaksi ongelmaa, - molempien havainnollistamiseen riittää tämä yksi kuva.

1. Peltojen lannoituksessa käytettävää fosforia valuu mereen aivan liikaa

2. Pelto-ojien varsilta karsitaan pois kaikki tehomaatalouden kannalta tarpeettomat pensaat ja puut


Ensimmäinen vääryys, ongelma on tämä

Eteläisessä Suomessa talvet ovat käynnissä olevan kiihtyvän ilmastomuutoksen seurauksena muuttuneet vesisateisiksi, ja lähes kokonaan lumettomiksi. Näin oli myös täällä Vaasan seudulla kuluneena talvena. Säästä puhuttaessa todettiin monissa keskusteluissa menossa olleen puoli vuotta kestänyt syksy.

Maaperä jäätyi ja suli, vesi virtasi pitkin peltoja ja ojia – vesistöihin, ja lopulta mereen asti. Veden mukana maaperästä huuhtoutui ennätysmäärät lannoitteita, kuten juuri fosforia, rehevöittämään tulevan kesän lämpeneviä matalan rannikkomme rantavesiä.

Veden laadun huononemista on nyt syytä pelätä myös pitkin laajaa Pohjanlahden rannikkoa.

Ahvenanmaan saaristossa ja Suomenlahdella viime vuosina koettuja melkoisia leväpuurolauttoja ei kyllä kukaan toivoisi Merenkurkkuun ja Pohjanlahden perukoille.


Toinen vääryys, ongelma on tämä

Miksi pelto-ojien varsilta, ja jopa paikoittain maankohoamisen myötä syntyviltä uusilta ranta-alueilta poistetaan siellä kasvavaa pensaikkoja, koivikkoja ym. rannoille kuuluvaa ensimmäisen vaiheen kasvustoa?

En haluaisi uskoa todeksi tätä lintuasiantuntijoiden kertomaa, että syyllinen on pitkälti EU:n maatalouspolitiikka. Kärsijöinä esim. peltosirkku, ennen melko tavallinen suurten peltoaukeiden kesäinen pesimälaji, on jo lähes kokonaan hävinnyt. Näin on käynyt myös Vaasan Söderfjärdenillä, jossa myös on lähes täydellisesti parturoitu pelto-ojien puut ja pensaat pois.

”Tehoviljely myrkkyineen ja sääntöineen on vienyt peltosirkulta elinmahdollisuudet! EU:n vaatimuksesta peltoalueiden ojien varsilla ei saa kasvaa mitään yli kaksi metrisiä puita tai pensaita, jotka ovat peltosirkun reviirin yksi tärkeimmistä asioista.” (Lainaus: SIIPIPEILI, Merenkurkun lintutieteellinen yhdistys, 2020, s, 61, Jouni Kannonlahti)


Loppuun vielä tämä huomio

Peltojen reunoille, metsäteiden varsille on vuosikausia, kenties jopa 10 – 15 vuotta kerätty suuria risukasoja. Osa on peräisin metsätyömailta, joista tukkipuu on saatu vietyä pois, mutta risuja ei, "vielä". Ja osa on ilmiselvästi pelto-ojien ja rannoilta kaadettuja pensaita ja puita. Joskus kenties tapahtuvaa poiskuljetusta odottavia valtavan suuriakin risukasaesiintymiä on Vaasan ja Mustasaarenkin alueella varmaankin satoja.

Joitakin risukasoja on toki saatu vietyä pois, ehkä biopolttoaineeksi Vaskiluotoon, en tiedä, mutta moni kasoista taitaa lopulta mädäntyä paikoilleen. Ja uusia risukasoja ilmaantuu joka talvi.

Tämäkö on EU:n maatalouspolitiikkaa?

Kenelle tämä on tarpeellista toimintaa?

Nyt kyse ei ole kestävän maa- ja metsätalouden harjoittamisesta, vaan luonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin kannalta haitallisesta toiminnasta.

Kaikella tekemisellä on aina seuraukset Yksipuoliset toimintatavat johtavat aina epätasapainoon.

Maanviljelyalueiden suojavyöhykkeitä olisi syytä laajentaa. Vesistöjen (ojat, joet, järvet, meri) ja peltojen väliin pitää aina jättää alueita luonnontilaan, ns. joutomaaksi eli maatalouden ja muun taloudellisen hyötykäytön ulkopuoliseksi suojavyöhykkeeksi.

Kasvillisuus, puut ja pensaat puhdistavat tehokkaasti vesivalumien mukana tulevia maatalouden ja muun ihmisen toimien tuloksena syntyviä myrkyllisiäkin päästöjä.

Puut. pensaat, ja mahdollisimman rikas kasvusto rantaniityillä, pelto-ojien varsilla, peltojen pientareilla, metsissä, eli luonnon monipuolisuuden säilyminen kaiken kaikkiaan, on ainut tapa estää myös meillä Suomessa lintu- ym. lajien katoaminen, sukupuuttoon kuoleminen.


Peltosirkku on vuoden 2020 projektilaji 

”Laulavat koiraat on helpointa löytää aikaisin aamulla, istumassa laulupuussaan, jota ilman ne eivät tule toimeen! Koiraiden lauluaktiivisuus hiipuu päivän lämmetessä. Yhdeksän jälkeen lajin löytäminen on jo vaikeaa.” (Lainaus: SIIPIPEILI, Merenkurkun lintutieteellinen yhdistys, 2020, s, 61, Jouni Kannonlahti)

Peltosirkut saapuvat Merenkurkun alueelle keskimäärin 8.5. eli heti Vapun jälkeen voi linturetkillä toivoa näkevänsä peltosirkun. Edellyttäen että niitä vielä on. MLY:n tekemien lintulaskentojen mukaan v. 2010 Söderfjärdenillä oli vielä 27 peltosirkun reviiriä (yli 100 yksilöä). Viime kesän 2019 havaittu yksilömäärä oli enää 7. Muutos on huolestuttavan raju.


Peltosirkku – vuoden lintu 2020

Tutustu lintuun BirdLifen sivuilla

https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/vuoden-linnut/peltosirkku/


Kuva ja teksti: Aimo Nyberg

Rakkaudesta kotiseutuun

Suomen Kotiseutuliiton Kotiseutupäivät Kokkolassa 2020

Ajankohta muuttuu koronapandemian vuoksi. Uusi ajankohta varmistuu toukokuussa.

Seuraa nettisivua

https://kokkola400.fi/kotiseutupaivat/etusivu/

Lainaus

”Suomen Kotiseutuliitto on kotiseututyön keskusjärjestö ja yksi maamme suurimmista kansalaisjärjestöistä. Liiton keskustoimisto, 15 aluejärjestöä ja noin 750 jäsenyhdistystä ympäri Suomen tarjoavat yli 150 000 paikallistoimijalle näköalapaikan paikalliskulttuuriin sekä vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollisuuksia. Liiton jäsenistöön kuuluu myös 100 kuntaa ja kaikki maakuntien liitot, mikä takaa paitsi alueellisen kattavuuden myös joustavan tiedonkulun ja lukuisat yhteistyömahdollisuudet hallinnon ja ruohonjuuritason toimijoiden välillä. Kotiseutuliitto vastaa myös seurantalojen korjausavustuksen jaosta ja tarjoaa asiantuntija-apua seurantalojen korjauksiin liittyvissä kysymyksissä.” 

Perehdy lisää Suomen Kotiseutuliiton toimintaan

https://kotiseutuliitto.fi/


Vaasan kaupunki on Suomen Kotiseutuliiton jäsen. Samoin oma asukasyhdistyksemme, Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry – Invånarfäreningern i centrala Vasa ICV rf. Myös Vähäkyrö-Seura, Jukolan rakentajat – Jukolas Byggare r.y, nämä ainakin siis Vaasasta.

Viime viikkoina on noussut esiin ajatus, että tietoa ”kattojärjestöstämme” kannattasi jakaa Vaasassa eteenpäin kaikille kaupungissa toimiville asukasyhdistyksille.

Vaasan asukasyhdistysten neuvottelukunnan puheenjohtaja, Purolan kyläyhdistyksen pj. Peter Remahl on pyytänyt allekirjoittanutta kartoittamaan kiinnostusta asiaan, eli

- ollaanko vaasalaisissa asukasyhdistyksissä kiinnostuneita valtakunnan tason kotiseututoimijasta eli Suomen Kotiseutuliitosta?

- toimisiko sellainen järjestely, että VKA / allekirjoittanut välittää jatkossa infoa halukkaille vaasalaisille asukasyhdistyksille? Eli niille, jotka eivät ole vielä / tai eivät halua lähivuosinakaan itse liittyä Suomen Kotiseutuliittoon

- löytyykö asukasyhdistyksistä sellaisia henkilöitä, joille voisi s-postia välittää (eli oman yhdistyksen jonkinlainen Kotiseutuliitto vastaava). Ehkä ei ihan kaikkea materiaalia ole mahdollista jakaa, mutta valikoiden meitä täällä Vaasassa kiinnostavaa asiaa voisi pistää jakoon pari -kolme kertaa vuodessa?


Näissä merkeissä tulen lähettämään lähipäivinä kyselyn vaasalaisille asukasyhdistyksille.

Vaasalaiset asukasyhdistykset yhteystietoineen löytyvät kaupungin sivuilta.

Poikkeustila on aiheuttanut sen, että moni asia on peruttu tai siirretty. Sääntömääräisiä kevätkokouksia ei ole pystytty pitämään, eikä esim. perinteisiä siivoustalkoitakaan pystytä entiseen tapaan järjestämään Vapun aikoihin.

Jos Sinulla on hyviä ideoita, ehdotuksia toimintatavoista jne. kannattaa olla yhteydessä oman asuinalueen asukasyhdistykseen. Asukasyhdistysten yhteystiedot ovat hienosti koottuna Vaasan kaupungin sivuilla

https://www.vaasa.fi/asu-ja-ela/osallistu-ja-vaikuta/asukasyhdistykset/


Kotiseutuposti 1/2020 on luettavissa vapaasti netissä. Nro 2 ilmestyy toukokuun 21. päivä.

https://kotiseutuliitto.fi/kotiseutuposti/




Blogikirjoituksen koonnut: Aimo Nyberg,
VKA ry:n varapuheenjohtaja
aimonyberg(at)gmail.com

Kuvalainauus Kotiseutuliiton nettisivulta


keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

1+12+?


Kuva AN 7.2.2012. Tuulivoimayhtiö Mervento rakensi Sundomiin vain yhden tuulivoimalan. Tässä kuvassa on rakennusvaihe menossa. Roottorin lapaa nostetaan kahdella valtavan suurella nosturilla paikoilleen.

Kahdeksan vuotta sitten valmistunut tuulimylly pyörii edelleen, ainakin ajoittain. Tuulivoimayhtiö Mervento joutui hakeutumaan konkurssiin jo lokakuussa 2016.



Kuva AN 21.4.2020. Horisontissa tänne Vaasaankin asti näkyvät uusimmat tuulivoimalat. Ne sijaitsevat Maalahdessa, arvioisin noin 30 km päässä.

Näiden tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on 250 m. Napakorkeus on 175 m, ja roottorin halkaisija 150 m.

Vindkraftsbygget i Malax håller tidtabellen – nattjobb har gjort det möjligt 
Snart är alla sju vindkraftverk i Långmossa monterade. I Ribäcken är alla fem kraftverk redan resta. (Vasabladet 11.3.2020)

Tuulivoimaloita on suunnitteilla ja todennäköisesti toteutetaankin myös Vaasan seudulla merkittävästi lisää 2020-luvulla.

Hiilestä ja fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon, ja ydinvoimakin näyttäisi häviävän hintakilpailun.

Aika näyttää, mikä on tulevina vuosikymmeninä tällaisten tuulivoimapuistojen osuus maamme sähkön tuotannossa.

Ylläolevat kuvat on kuvattu Vaasan keskustassa, Raastuvankadulta kerrostalon kuudennen kerroksen parvekkeelta. Alemmassa kuvassa on lähempänäkin mielenkiintoista katsottavaa, eli Sundominlahdella Juckasgrynnanin merimetsot. Mutta niistä teen oman blogijutun jossain vaiheessa.

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Olen allekirjoittanut


Puisto, ei kerrostaloa viljasiilojen paikalle, Park, inte höghus på sädessilornas plats

– kuntalaisaloite etenee!

Sekä sähköisenä netissä, että paperimuotoisena listakeräyksenä.

Suora nettiosoite suomeksi:

https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/13987

och på svenska:

https://www.kuntalaisaloite.fi/sv/initiativ/13987


Oman allekirjoitukseni olen tehnyt paperiversioon, eli ihan vanhanaikaisesti kirjoittamalla kuulakärkikynällä nimeni ja nimen selvennyksen viralliselle keräyslistalle.

Tähän omasta mielestäni tärkeään ja hyvillä perusteilla tehtyyn kuntalaisaloitteeseen voit siis Sinäkin halutessasi osallistua tällä samalla tavalla! Keräyslistoja ei nyt (vielä) ole missään ”valmiina Sinua odottamassa”, johtuen tästä koronaviruksen aiheuttamasta poikkeustilanteesta. Mutta asia kyllä järjestyy mm. allekirjoittaneen kautta.
Soita minulle, tai ilmoittele vaikka s-postilla, niin sovitaan, kuinka toimitaan.
Tai ota suoraan yhteyttä tämän aloitteen vastuuhenkilöön, Birgitta Lång / katso tarkemmin aloitteen nettisivulta.

Muistutan vielä myös tästä mahdollisuudesta.

Ne henkilöt, jotka eivät halua nimeään näkyviin, mutta kannattavat aloitetta, voivat allekirjoittaa ns. anonyymeinä, eli kirjautuminen järjestelmään tehdään normaalisti (sähköpostiosoite tarvitaan), ja siellä sitten vaan ruksataan kohta: en halua, että nimeni näkyy listalla.

Toivotaan, että monet vaasalaiset perehtyvät tähän kuntalaisaloitteeseen!
Toivotaan myös, että asiaa huolella harkittuaan mahdollisimman moni myös allekirjoittaa tämän kuntalaisaloitteen.

Jos ja kun ihmisillä nyt on aikaa, ja on kerrankin mahdollisuus jopa keskittyä oikein tutkimaan jotain asiaa, taustoja, faktoja, kuvia, karttoja, niin nyt vaasalaiset klikkaavat näille Vaasan kaupungin kaavoituksen sivustoille:

VAASAN HÖYRYMYLLYN BETONISIILOT, rakennushistoriallinen selvitys,

joka löytyy Vaasan kaupungin kaavoituksen sivuilta: Kaavoituksen julkaisut / Kulttuuriympäristö / Kulttuuriympäristöt ja rakennusperinneselvitykset alueittain / Keskusta - Centrum

https://www.vaasa.fi/tietoa-vaasasta-ja-seudusta/kehittyva-ja-kansainvalinen-vaasa/kaupunkisuunnittelu/kaavoituksen-julkaisut/


On erinomainen asia, että näitä hyvin tehtyjä selvityksiä pääsee lukemaan näin netin kautta. Kiitos tästä kaavoitukselle.


Tämän blogikirjoituksen kuva ja teksti: Aimo Nyberg
Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n haalituksen jäsen
050 3308540 aimonyberg(at)gmail.com


tiistai 14. huhtikuuta 2020

Kotona jotain seinillä

Kuvataidenälkä/jano on toisilla kovempi kuin toisilla. Minulla itselläni epäilemättä kyse on jopa riippuvuudesta, tosin ihan hallinnassa olevasta.

Virtuaalisia taidenäyttelyitä on toki katsottavissa netin kautta, mutta itselleni ainakin nämä suurten gallerioiden webkierrokset ovat vähemmän innostavia kokemuksia. Siinä pitää olla jonkun näytön äärellä, ja vastaan tulee valtava määrä teoksia. Pysähtyminen ja keskittyminen johonkin yhteen taideteokseen on jotenkin mahdotonta.

Museot maailmalla, meillä Vaasassakin pitävät nyt ovensa kiinni koronaviruksen takia. Kauanko tätä vielä jatkuu, sitä ei sano kukaan. Kuukausia, ensi vuoteen…

Siispä, on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja jaksettava, pärjättävä ilman D-vitamiinia (auringonvaloa) ja voimauttavia taide-elämyksiä!


En taida kuitenkaan luovuttaa!

Huomaan, että tuossa seinällä, täällä omassa kodissamme on mielenkiintoista kuvataidetta, nyt siis kerrankin oikein ajan kanssa katsottavaksi.

Laitan tähän kuvat kahdesta taulusta. Kirjaan tämän blogijutun loppuun myös taideteosten minussa tänään herättämiä ajatuksia.

Katso sinäkin tätä ”näyttelyä”, ja kerro itsellesi mitä kuvissa näet, mitä tunnelmia ne sinussa juuri tänään nostavat pintaan sielusi syvyyksistä.





Kuvat: AN


1. Ylempi kuva on Paula Blåfieldin taideteos. Koko 51 cm x 82 cm, ruostunut teräslevy, sekatekniikka.

2. Alempi kuva, ”Maailma tulee kylään”. Maalannut Panu Hemminki. Koko 24 cm x 33 cm. Akryylimaalaus. Vuosi 2016.


Kun olet omalta kohdaltasi nämä kuvat katsellut, ja omat reaktiosi niihin ”sanoin tai mielikuvin” käsitellyt, niin lue vielä mitä nämä teokset minussa tänään 14.4. 2020 nostivat ajatuksiini, ja jotka nyt haluan jakaa sinun kanssasi. 


1. Mikro- ja makrokosmos. Nämä olemassa olevat, ihmisen silmälle "näkymättömät", käsittämättömät todellisuudet. Solujen sisäisen elämän rytmit, jatkuva muutos, alku ja loppu. Maailmankaikkeuden mustat aukot, tähdet ja planeetat, valo ja pimeys. Kosminen tanssi, jossa mekin olemme kaikkeuden osana. Tämä kuva on ihmisen mittaista todellisuutta paljon suurempi ja pienempi, yhtä aikaa. Sen aikayksikkö on ääretön, sen paikkatiedot ovat minulle tuntemattomia, se kantaa olemassaolollaan kultaista valoa, sillä on henki ja sielu, se on toivoa täynnä tässä ja nyt.

2. Maapallomme on kokonaisuus, ei vain meidän ihmisten oma ja meitä varten, vaan myös pilvien, metsien ja merien, latojen ja kirkkojen, polkujen ja teiden, riisi- ja vehnäpeltojen, ja ojien pientareiden pensaissa laulavien peltosirkkujen, albatrossien, kaikkien pörriäisten ym. Maailma on myös sinun ja minun. Yhdessä olemme kaikki tai ei mitään. Kuulen tämän taulun kuiskaavan: Think global – act local!


Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg
Kuvataiteen lehtori, eläkkeellä

Ukko-Pekka leijona

Tämä kirja oli minulla pitkään, pari vuotta, ns. ”lukujonossa”. Eli kirja sai odottaa, kunnes tuli sopivan pitkä lukuaika tällaiselle järkäleelle. No, nyt on ollut aikaa lukemiseen, ja tämäkin kirja on luettu!


Kuva kirjankannesta: AN


Kuva: AN. Vaasan Opistotalolla 16.3. 2018. Vaasan Senaatti 1918, esitelmöitsijä Martti Häikiö ja Ilkka Virtanen Maanpuolustuskillasta (esitelmäsarjan järjestäjätaho)

Esitelmäsarja vuoden 1918 tapahtumista oli kokonaisuudessaan todella hyvä. Kävin kuuntelemassa kaikki kolme eri teemoista pidettyä esitelmää. Heikki Ylikangas, Helsingin yliopiston emeritusprofessori ja tietokirjailija, aloitti sarjan tammikuussa 2018, aiheenaan kattava esitys: Vaasa 1918. Matti Kuusimäki, professori, kertoi helmikuussa omista tutkimuksistaan, ja toi myös kuultaviksi isänsä kokoamia ääninauhoja: Rehtori Tauno Kuusimäen jääkärihaastattelut. Professori Martti Häikiö esitelmöi Vaasan senaatista, ja suositteli tutustumaan laajemminkin P.E. Svinhufvudin elämänkertaan, josta hän on siis kirjoittanut kirjan: Svinhufvud itsenäisyysmiehenä – SUOMEN LEIJONA.

Jos harrastat elämänkertakirjojen lukemista, niin tätä teosta voin kyllä suositella.

Pehr Evind Svinhufvudin elämänkerta ((15. joulukuuta 1861 Sääksmäki – 29. helmikuuta 1944 Luumäki), on poliittishistoriallinen selostus siitä mitä kaikkea maassamme tapahtui Venäjän vallan viimeisinä vuosikymmeninä, itsenäisen Suomen syntyessä noin 100 vuotta sitten. Kirja etenee kronologisessa järjestyksessä, tapahtumat on siis suhteellisen helppoa liittää omiin aikaisempiin tietoihin Suomen historiasta. Minulle Ukko-Pekan ajatukset ja toiminta, merkitys eivät olleet aikaisemmin kovin tuttuja, eli paikattavaa tiedoissani oli paljon.

Vaasan Senaatin aika, ensimmäisenä valtionhoitajana toimiminen noin puolen vuoden ajan, ja 20- 30-lukujen tapahtumarikkaat ajat, valinta Suomen tasavallan kolmanneksi presidentiksi 1931–1937, ja vuodet talvi- ja jatkosodan aikana, on kirjassa kerrottu selkeästi ja nykypäivän historiankirjoittajien ammattitaidolla. Asiallisesti ja faktoihin nojautuen. Vaikeitakaan aiheita ei ole peitelty, mm. Svinhufvudin ja Mannerheimin keskinäisiä välejä valotetaan rehellisellä tavalla. Svinhufvudin saksalaismielisyys, bolsevismin ja jopa sosialidemokratian vastaisuus, ilmenee kirjassa hyvin, kuten myös hänen tiukat laillisuusperiaatteensa niin eduskunnan toiminnassa kuin juristina toimiessaan.

Vaasaa koskevaa tietoa kirjasta löytyy melko paljon. Jo sen takia kirja kannattaa kahlata läpi. Yleistiedon kannalta kirjasta saa hienon näkökulman siihen, millaiseksi itsenäisyyden saavuttanut kansakuntamme muokkasi nuo niin merkittävät vuodet, elämänsä olosuhteet, 20- ja 30 luvulla. Eli millaista elämä Suomessa oli parina vuosikymmenenä Vapaussodan jälkeen, traagisen sisällissodan ja 1939 – 44 sotavuosien välisenä aikana.


Perehdy lisää P.E. Svinhufvudin elämänkertaan

Kansallisbiografia (kirjoittaja: Martti Häikiö)

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/501




Kuva: AN. VALTIONHOITAJIEN KORKOKUVA, joka on Vaasan kaupungintalon julkisivussa, ja paljastettu itsenäisyyspäivänä 6.12. 1924.

Esittely Rojekti X= hankkeen sivulla
 
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/12/valtionhoitajien-korkokuva.html


Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg


perjantai 10. huhtikuuta 2020

Superkuu ja jotain muuta

Kuu, varsinkin täysikuu, vaikuttaa kyllä minun nukkumiseeni. Kodissamme on ikkunat etelään ja länteen. Kuun nousun ja laskun kaari näkyy meillä hyvin ikkunoistamme. Kaari on horisontin yläpuolella toisinaan hyvinkin korkea, joskus taas niin matala ja lyhytaikainen, ettei sitä aina edes täydenkuun aikana ehdi havaita. Tämän superkuun aikana mentiin taas melkoisen korkealle.

Toisinaan, kun kuunvalo kurkistaa sälekaihtimien välistä minua, vastaan katseeseen, Viime yönäkin aavistin kuun ”hymyilevän” erityisen kauniisti.

Aina joskus tekee mieli myös ottaa haaste vastaan, ja hakea kamera. Viime yönäkin, noin neljän aikoihin,  ryhdistäydyin, ja karistin unenrippeet silmistäni.

Alla oleva kuvasarja on muokkaamaton.

Mitä Sinä siinä näet?

1. Avaruustiedon hyödyntäminen on Vaasassakin arkipäivää. Kvarken Space Economy -hanke: kuvissa näkyy ensimmäinen Vaasasta lähetetty satelliitti.

2. Täydenkuun edessä on Vaasan keskussairaalan rakennustyömaan nosturi.

3. Kyöpelinvuorelle matkalla olevan noita on sähköluudallaan juuri ohittanut täydenkuun.








Hyvä, tiesit vastauksen! 




Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg, 10.4.2020

LUITKO JO TÄMÄN?

Patsasprojekti on ja pysyy osana sivustoa

  LUETTELO JA LINKKILISTA VAASAN PATSAITA, MUISTOMERKKEJÄ JA MUISTOLAATTOJA     Sivusto Rojekti X = löytyy netistä osoitteesta htt...