tiistai 28. helmikuuta 2012

1 v.

Tunnelmakuvia tänään 28.2.2012 iltapäivällä



Kuvat AN

Tänään ovat liput saloissa! On Kalevalan päivä ja suomalaisen kulttuurin päivä!

Ei ollenkaan hassumpi päivä juhlistaa myös tätä asukasyhdistyksemme blogia!

Tasan vuosi sitten aloitimme tämän vapaamuotoisen, erilaisia Vaasaa käsittelevien juttujen esille laittamisen tähän Vaasa ennen ja nyt – blogiin.

Nimi tälle blogille tuli siitä, että lähdimme mainostamaan asukasyhdistyksemme ja Vasa Arbiksen yhdessä järjestämää vanhojen valokuvien katseluiltaa. Tilaisuus oli menestys, Arbiksella oli sali täynnä väkeä katselemassa ja keskustelemassa Vasabladetin lehtikuvaajan Rafael Olinin 60-luvulla ottamista Vaasa-aiheisista kuvista sekä samoista kohteista nykypäivänä otetuista kuvista (Kai Martonen, Österbottens traditionsarkiv).

Vastaavanlainen tilaisuus järjestetään myös tänä vuonna!
To 29.3.2012 klo 18.00 Vasa arbiksella arkkitehti Asko Halme ja amanuenssi Meta Sahlström (Österbottens traditionsarkiv ) esittelevät valokuvia Vaasan keskustan alueelta noin 50 vuoden ajalta. Tilaisuudessa on mahdollista muistella menneitä, kertoa omista kokemuksistaan, ja kuulla myös muilta monenlaisia ajatuksia kaupunkimme muutoksesta vuosikymmenten saatossa.

Mainontaa tilaisuudesta tulossa lähi aikoina!

Seuraa sinäkin säännöllisesti blogiamme!

Tehdään yhdessä nyt alkavasta toisesta vuodesta mielenkiintoinen ja kiehtova seikkailu niin Vaasaan kaupunkina elää ja asua, kuin myös meidän vaasalaisten omiin ja yhteisiin tuntoihimme olla aktiivisia ja omaan elämäämme vaikuttavia kuntalaisia ja kansalaisia.

Mitä kaikkea tämä vuosi vielä tuokaan mukanaan?

Antti Tuuria tapaamaan


Ensi viikon maanantaina 5. maaliskuuta on mahdollista osallistua keskusteluun kirjailija Antti Tuurin kanssa.

Vaasan pääkirjaston Draama-salissa keskustellaan klo 18.00 alkaen erityisesti Tuurin trilogiasta Ikitie, Kylmien kyytimies ja Taivaanraapijat sekä Pohjanmaa-sarjasta. Yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä Antti Tuurille. Tilaisuus on osa kirjaston Kauno-maanantai lukupiiriä, joka kokoontuu kerran kuukaudessa.

Itse kävin tänään ostamassa Tuurin uusimman, eli tämän Ikitien. Näin Kalevalan päivän ja suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi! Tämänkin Tuurin kirjan lukeminen tuntuu taas tosi mukavalta, vaikka aihe on melkoisen rankka. Ehdottomasti osallistun myös tulevan maanantain kirjailijatapaamiseen.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Planeettoja näkyvissä


Kuva AN. Kuunsirppi ja Merkurius, 26.4.2009 klo 22.30.

Ellei sinulla ole muuta tekemistä alkavalla viikolla niin…

Tähtinäytös Meteoriihellä hiihtolomaviikkoiltoina
26.2.-4.3.2012 klo 18.30-21.00

Vaasan tähtitieteenharrastajien yhdistys Andromeda järjestää tähtitaivaan katseluillan Meteoriihien observatoriolla.

Vaasan tähtitieteenharrastajien yhdistys Andromeda järjestää tähtien, planeettojen ja kuun katseluillan Meteoriihien observatoriolla koko hiihtolomaviikon jokaisena iltana. Hiihtolomaviikko tarjoaa harvoin toistuvan vuosikymmenen planeettakavalkadin: Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Uranus ovat nähtävissä (Neptunus on liian lähellä aurinkoa). Lisäksi komeetta Garrad on näkyvissä.

Yleisö voi tutustua Vaasan Andromedan tähtitorniin ja sen laitteisiin. Käytössä on useampi teleskooppi ja kiikari ja laitteistoa saa myös yleisö kokeilla yhdistyksen jäsenten ohjauksessa. Tilaisuuden yhteydessä on helppo esittää tähtitornin oppaille mieltä askarruttavia kysymyksiä avaruuteen liittyen.

Ilmainen sisäänpääsy.
Myytävänä pikkupurtavaa mm. makkaraa ja kahvia...

Huom! Vain Loisketie aurattu, katso ajo-ohje. Pukeutukaa lämpimästi, koska meteoriittikraatterissa tuulee ja on kylmä.

Tervetuloa!

Tommi Järvilehto & Kaj Höglund, pj
Vaasan Andromeda ry

Astronomiföreningen Vasa Andromeda informerar:

Kortinfo: Kvällarna i sportlovet ses ovanligt många planeter samtidigt: Merkurius, Venus, Mars, Jupiter och Uranus. Saturnus ses efter midnatt. Enbart Neptunus ses inte (för nära Solen). Månen och kometen Garradd är också synliga. Meteorians observatorium öppen 18.30-21.00 varje kväll. Gratis inträde.

Meteorians observatorium på Söderfjärden har öppet varje kväll under sportlovsveckan kl 18.30-21.00 (söndag till söndag). Gratis inträde! Försäljning av varmkorv, kaffe och varm saft. Sportlovsveckan bjuder på ett av årtiondets rikaste utbud av planeter. Vi tittar också på kometen Garradd, diverse djuprymdsobjekt och lite stjärnorientering bland stjärnbilderna.

Vi har ett halvt dussin teleskop i observatoriet och ute på gården plus en del olika kikare. Två av teleskopen på gården får besökarna själva för hand vrida och försöka rikta in på olika rymdobjekt. Förutom olika djuprymdsobjekt som vi tittar på i teleskop och kikare så pekar vi också ut ett flertal stjärnbilder.

Välkommen på besök till Meteorian! Det är alltid blåsigt och kallt ute på Söderfjärden så ta på varma kläder! Diskviksvägen (den väg som går västerut från Meteorian) plogas enbart i år.

Hans Linden & Kaj Höglund, ordf.
Vasa Andromeda rf

torstai 23. helmikuuta 2012

Koululaisten kuvataidetta Pärnusta

Vaasan ystävyyskaupungista Pärnusta vieraili delegaatio Vaasassa tammikuussa. Ryhmässä olivat mukana kaupungin hallituksen edustajana Reine Tapp, taidekoulun rehtori Kristel Kallau, ja koulupuolelta rehtori Mart Kuuskman. Mukanaan he toivat pärnulaisten lasten ja nuorten tekemää kuvataidetta. Yhtenä vierailun tavoitteista oli taideopetuksen yhteistyökuvioiden selvittäminen, ja uusien toimintamuotojen suunittelu. Vierailun isäntinä toimivat Vaasa-Opiston ja yläkoulujen rehtorit Sannasirkku Autio, Pirkko Käräjämäki ja Päivi Kaarniemi.

Vöyrinkaupungin koululla oli 25 hienoa kuvataidetyötä esillä 11.1 – 30.1. 2012.
Sama näyttely on parhaillaan esillä Vaasa-Opiston 3. kerroksen käytävällä.
Variskan koululle, kirjastoon, näyttely ripustetaan vielä maaliskuussa.

Käy katsomassa! Esillä on monenlaista tekniikkaa ja aiheetkin vaihtelevat perinteisistä kuva-aiheista erilaisiin kokeiluihin, mm. taidehistoria-aiheisiin kollaaseihin.


Kuva: Lilia Tsalenko, Pärny Vene Gümnasium

Pärnun ja Vaasan yhteistyöstä laajemminkin voit lukea lisää Vaasan Pärnu ystävyysseuran kotisivuilta
http://www.netikka.net/vaasaparnuseura/

torstai 16. helmikuuta 2012

Pari upeata linkkiä

Vaasan ammattikorkeakoulun lehtori, arkkitehti Vesa-Matti Honkanen välitti alla olevat linkit julkaistavaksi blogissamme. Nämä hänen ohjauksessaan tehdyt opinnäytetyöt ovat erinomaisia ja osoittavat miten hyvää työtä oppilaitokset parhaimmillaan pystyvät tekemään kaupunkimme parhaaksi. Uskoakseni tällaisista opinnäytetöistä on oikeasti hyötyä Vaasan kaupunkisuunnittelulle.

Materiaaliin kannattaa tutustua rauhassa, ja suhteuttaa niissä olevat asiat vaikkapa Vaasan keskustastrategian visioihin, joita nyt keväällä on luvattu julkaista. (Kaupungin ja konsulttiyhtiö Sito Oy:n julkaiseman aikataulun mukaan keväällä 2012 pääsemme kommentoimaan vaihtoehtoisia luonnoksia keskustan rakennemallista, kaupunkikuvallisista linjauksista ja liikenteen ratkaisuista)

Ikääntyvien ihmisten odotukset ja muidenkin liikuntarajoitteisten vaatimusten huomioiminen on yksi keskeisimpiä asioita, kun olemassa olevaan kaupunkitilaan lähdetään tekemään muutoksia. Hyvinkin pienet rakenteelliset seikat voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, paraneeko vai huononeeko ympäristö näiden erityisryhmien kannalta.

Nykyaikainen rakennetun ympäristön saneeraus lähtee jo lakisääteisestikin heikoimpien aseman turvaamisesta, muutosten tavoitteina ei saa eikä voi olla vain jonkun tahon itsekkäät liiketaloudelliset tai vaikkapa esteettiset näkemykset tai toiveet.

Tutustu Vaasan ammattikorkeakoulun opinnäytetöihin:

Salla Vainio: Vaasan keskusta-alueen esteettömyyskartoitus
Vaasan ammattikorkeakoulu 2011
https://publications.theseus.fi/handle/10024/27440

Olli Litmanen: Hulevesitulvariskien alustava arviointi Vaasassa
Vaasan ammattikorkeakoulu 2011
https://publications.theseus.fi/handle/10024/34318

Talvinen valokuvaus


Tulipa taas lunta!


Lumen muotoja

Kuvat ja kuvanmuokkaus AN, 2010

Asukasyhdistyksemme järjesti Talvinen Vaasa valokuvaus kilpailun pari talvea sitten.
Sarjoina olivat muokkaamattomat ns. ”luomuvalokuvat” ja toisena kategoriana käsitellyt, kuvanmuokkausohjelmilla tehdyt talviset Vaasa-aiheiset kuvat.

Voittajakuvia voi käydä katsomassa edelleen asukasyhdistyksemme virallisilla sivuilla
http://vkaicv.nettisivu.org/ > TALVINEN VAASA 2010

Näyttää siltä, että talvet Vaasassa ovat nykyään pysyvästi hyvinkin lumisia. Hyvä näin, hiihtolomaviikoksi saadaan taas hyvät olosuhteet ulkoiluun!

Tässä muutama vinkki talvivalokuvaukseen:

Aimon kuviskoulu, inspiraatiota kevättalven valokuvausharrastukseen

1. Tuuli tuivertaa täällä Vaasassa usein kovaa. Näin syntyy hienoja ainutkertaisia muotoja, dyynejä, hienoja koloja, valojen ja varjojen leikkiä. Rajaa kuvista kaikki muu pois, ja ikuista kamerallasi nämä luonnon taideteokset!

2. Aurinkoinen Vaasa on erinomainen paikka jääpuikkojen kuvaamiseen. Jää sulaa päivällä, ja jäätyy taas yöllä, näin ne kasvavat joskus ”jättiläismittoihin”. Kuvaa kuvasarjoja, joissa käytät eri kuvakokoja (esim. ELK = erikoislähikuva, PLK = puolilähikuva, KK= kokokuva, YK=yleiskuva) Entä miltä tuntuisi kuvata jäätä, lunta, kimallusta ja heijastuksia auringon suunnasta katsottuna? (käytä siis eri kuvakulmia, kuvaa yläkulmasta, alakulmasta, silmän korkeudelta)

3. Uskaltaudu rajoille! Kaikenlaiset rajapinnat, myös hetket, jolloin muutos on juuri tapahtumassa, ovat äärimmäisen kiehtovia kuvauskohteita. Vaihtuvat vuodenajat, vuorokauden rytmit, veden ja maan kohtaaminen rantaviivassa, taivaan ilmiöt horisontissa jne. tarjoavat aiheita etsivälle kuvaajalle haasteita olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Tekevä, kokeileva kyllä onnistuu, ei aina, mutta kokemuksen myötä mestarikuvia voi napata kuka tahansa!

4. Harjoittele ja opi oman kamerasi ohjekirjan mukaan käyttämään erilaisia käsisäätöjä. Jos et uskaltaudu kuvaamaan kuin automaatilla, jää sinulta aivan liian paljon mahdollisuuksia käyttämättä. Muista myös, että automaattisäädötkin ovat usein erinomaisia!

Tämä blogi on avoin kaikelle Vaasaa käsitteleville teksteille ja myös kuvamateriaalille. Tänä talvena ei yhdistyksemme järjestä valokuvakilpailua, mutta lupaan julkaista tässä blogissa mahdollisimman paljon minulle lähettyjä digikuvia.
Laita kuvan mukaan tiedot kuvaajasta, kuvasta ja mahdollisesta kuvankäsittelystä. Anna kuvallesi myös nimi. Kuvien tulee olla omia, ja lähettämällä ne minulle kuvaaja antaa oikeuden julkaista ko. kuvat tässä blogissa. Kuvista ei makseta palkkiota. Lähetä kuvamateriaalisi osoitteella aimonyberg(at)gmail.com


Kevät on tulossa! Kuva AN

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Aaton tarinoita 6



Asukasyhdistyksemme hallituksen jäsen Aatto Wuorenlinna on kaikkien vaasalaisten arvostama todellinen herrasmies. Hän on Vaasassa erittäin tunnettu, monissa yhdistyksissäkin vaikuttava kulttuuripersoona ja tietopankki.

- Vaasa ennen ja nyt – Vasa förr och nu - blogilla on suuri ilo ja kunnia saada julkaista Aaton kirjoituksia.

Tämän blogin lukijat voivat jälleen nauttia Aaton ainutlaatuisesta kyvystä kertoa ihastuttavia tarinoita, - aikakausista vuosikymmenten takaa, todellisista tapahtumista täällä Vaasassa, ja maailmallakin. Kertomuksissa on dramaattisia käänteitä, romanttisia hetkiä… Aaton aikaisemmat kirjoitukset löytyvät blogistamme vuoden 2011 huhtikuun 20. päivän, marraskuun 19. päivän, joulukuun 7. päivän ja tämän vuoden helmikuun 7. ja 8. päivien kohdilta.


OJALAN MUMMU JA HÄNEN KURKENSA:

Useita vuosia ennen Talvisotaa, jolloin Maasillan toisella puolella ei vielä ollut SOK:n Taloa (= Opistotalo, jonka kohdalla silloin kasvoi puita mm. suuri kuusi) eikä Kesko Oy:n taloa eikä Linja-autoasemaakaan – niin noin 30  metriä nykyisen n.k. Saunatalon eteläpäädystä oli tuon Vöyrinkadun varrella pieni punainen torppa. Sen julkisivussa  oli yksi ikkuna ja ovi, jonka edustalla oli pari porrasta.

Siinä talossa asui vanha rouva, jonka nimi oli Ojala. Talon eteläpäädystä noi 10 metriä Maasillalle päin oli noin aarin suuruinen suo. Tuolla suolla tavallisesti tepasteli tuon mummun kesy kurki, jollaisia oli myöskin kesyinä punatiilistä rakennetun Vanhainkodin pihassa noin km:n päässä tuosta Ojalan mökistä.

Ojalan mummun kurki tiesi, että torilla eri myyntikojuissa myytiin jäniksiä, metsoja, teeriä, peltopyitä, sorsia ja rapujakin. Tuota kurkea kuitenkin eniten kiinnosti torilla myynnissä olevat silakat. Siksipä se aika usein, kun mummu  käänsi selkänsä, lähti ”lipettiin” ja lensi torille, jossa se miehen korkuisena käveli kesynä ihmisten joukossa. Se samalla etsi myyntipöydiltä maahan pudonneita silakoita, jotka se katsoi omikseen. Kalakauppiaat, nähdessään kurjen, tapasivat heittää sille pieniä silakoita, joita se suurella ruokahalullaan söi.

Toriyleisölle kurjen käyskentely torilla oli aivan luonnollinen tapahtuma… Iltapäivällä kuitenkin nähtiin Ojalan mummun saapuvan torille ja katselevan ympärilleen kurkeaan etsien. Kun hän kurkensa löysi  - niin hän kaappasi kurjen jaloista kiinnipitäen ja nostaen kurjen selkäänsä niin että kurjen pitkät jalat sojottivat pitkin hänen rintojaan maata kohti – mutta kurjen pää kurottautui korkealle hänen yläpuolelleen ja sen pää käntyi oikealle ja vasemmalle, kun kurki sieltä korkeuksista katseli ohikulkijoita. Niin sitä vietiin Vaasanpuistikon aurinkoista puolta kohti Maasiltaa ja tuota punaista mökkiä…


PENTTI RANTALAN VALKOISET HIIRET:

Ollessani vielä sen verran nuori, että en ollut edes kansakoulussa – niin vanhempani asuivat Kauppahallin viereisessä talossa yläkerrassa, jossa nykyisin (v. 2012) sijaitsee erikoisen romantinen ravintola ROSSO, Vaasanpuistikon varrella.  Kadun puolella alakerrassa oli elintarvikeliike nimeltä Vasa Nya Kaffehandel ja heidän naapurinaan Borensteinin Miesten vaatetusliike.

Eräänä päivänä talonmies Rantalan poika Pentti tuli luoksemme juosten talon toisesta päästä, jossa oli heidän asuntonsa. Hän kertoi, että hänellä oli meille yllätys! Lähdimme siis heti heidän asuntoonsa ja siellä näimme eräällä pöydällä pahvisen kenkälaatikon, jossa pohjalla oli sahajauhoa ja kaksi elävää valkoista hiirtä. Niitä sitten siinä aikamme ihailimme. Ennen emme olleet sellaisia nähneet!

Kului pari päivää ja silloin tapasimme tuon meidän ystävämme Pentin itkemässä pihassa ja kun  kysyimme syytä, niin hän ilmoitti: ”Hiiret olivat tehneet laatikon seinään reijän ja lähteneet ”lipettiin”…

Kului muutamia kuukausia tuosta päivästä. Silloin usea hallikauppias rupesi valittamaan talonmies Rantalalle, että on se nyt ihme, kun täällä hallissa ja kellarissa on ruvennut juoksemaan valkoisia hiiriä. Hän kyllä tiesi sen, mistä ne olivat lähtöisin!  

ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ LÖYSIN VAALEANPUNAISEN PAPERIN:

Niin todella tapahtui. Löysin vaaleanpunaisen paperinpalan Kaupahallin palokadulta, joka oli leikkipaikkamme. Else-Maj, joka oli jo isompi tyttö tiesi, että se oli 25 pennin paperiraha, jossa oli suuren männynkin kuva.

Päätimme yhdessä, että tämä pääoma sijoitetaan ostamalla sillä karamellejä. Saimme niitä suuren pussillisen, jonka arvioin painaneen noin 2 kg. Koko iltapäivän söimme niitä leikkiessämme.  Lopuksi ne eivät enää maistuneet kenellekään. Else-Maj sai pitää loput.

Kun hän lähti kotiinsa, joka oli Kauppapuistikko 18:ssa Rauhankadun puoleisessa puutalossa – niin ei kulunut  kuin 5 minuuttia, niin hänen äitinsä tuli hätääntyneenä soittamaan ovikelloamme haluten tietää sen, mistä rahat oli satu karkkeihin. Hän rauhottui, kun kuuli, että niitä ei oltu varastettu – vaan, että Aatto oli löytänyt 25 pennin vaaleanpunaisen setelin.


Luettelo  tässä blogissa julkaistuista AATTO WUORENLINNAN  TARINOISTA:

15.2. 2012  Ojan mummu ja hänen kurkensa
15.2. 2012  Pentti Rantalan valkoiset hiiret
15.2  2012  Eräänä päivänä löysin vaaleanpunaisen paperin

8.2. 2012  Elämäni käsittämättömin tositapahtuna
7.2. 2012  Eräs surullinen rakkaustarina

7.12. 2011 Eräs sotaoikeusjuttu

19.11. 2011 Tehtiin täydellinen muuttokuorma
19.11. 2011 Laineen saunan omistajan unelma muuttaa Austraaliaan
19.11. 2011 Täytyy säästää pahojen päivien varalle

20.4. 2011 Ihmiskohtaloita ja tapahtumia Vaasassa    

lauantai 11. helmikuuta 2012

On se niin VÄÄRIN 2

Tämä on juttusarja kaiken maailman epäoikeudenmukaisuuksista.

Aikaisempi - On se niin väärin - HUUTO löytyy tästä blogista viime vuoden elokuun 16. päivän kohdalta.

Jotta oman ”kotikylän” pienet ja suuret murheet asettuvat niille kuuluviin mittasuhteisiin, on hyvä aina aika ajoin HUUTAA MAAILMANLAAJUISISTA VÄÄRYYKSISTÄ.

Runon lähettäminen Skype-palvelun kautta ystävälleen johtaa seitsemän vuoden vankeustuomioon. (HS, 11.2.2012, Zhu Yufun On aika - runo oli liikaa Kiinan johdolle)

Suomessa ja Vaasassa meillä kaikilla on mielipiteenvapaus, ja muutkin ihmisoikeudet ovat korkeassa arvossa. Myös kaikenlainen taiteellinen vapaus on meillä tällä hetkellä ehkä suvaitsevampaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Minusta tämä on hienoa, ja haluan arvostaa tätä erittäin paljon, myös omassa opettajan työssäni lasten ja nuorten kanssa.

Koulukaupunkina Vaasa on erinomainen paikka kasvaa lapsuudesta aikuisuuteen monenlaisen taiteen mahdollisuuksia hyödyntäen. Ja sitä paitsi, juuri taide erilaisine muotoineen on mitä oivallisin keino purkautua, tuoda esille tunteitaan, niin iloja kuin muitakin tuntoja – ja jos tarvetta on, niin myös HUUTAA VÄÄRYYKSIÄ VASTAAN!

Mikä Sinusta maailmanmenossa tai meillä täällä Vaasassa on niin VÄÄRIN? Kirjoita siitä minulle, aimonyberg(at)gmail.com, niin julkaistaan juttusi ja mahdolliset kuvat tässä blogissa. Kaikenlaiset muutkin kirjoitukset, kommentit ja keskustelut ovat myös erittäin tervetulleita.

Blogi on avoin kaikille asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi, ruotsiksi ja millä kielellä tahansa!

Vielä, jos haluat lukea Zhu Yufun On aika – runon, niin löydät sen Hesarista (11.2.2012) sivulta B 1.

Huomioitavia seikkoja

Kaupunkisuunnittelu on tänä päivänä aikamoista palapelin tekemistä. Tai oikeastaan se on vielä vaikeampaa. Kulloisenkin, tavoiteltavana olevan lopputuloksen rinnalla tuntuu aina olevan useampia mahdollisia vaihtoehtoja, jotka voivat toteutua, ja siis palapelin paloja joudutaan muuttamaan, uusimaan alinomaa. Mikään ei tunnu olevan pysyvää, monet asiat venyvät tai menevät muutoin uusiksi vähän väliä.

Ja sitten on uskomaton määrä lakisääteisiä selvityksiä, mitä pitää tehdä, ennen kuin voidaan edetä asiassa vaiheesta toiseen.

On myös kovin monia tahoja, jotka oikeutetusti tai ei, ovat omalla asiallaan ja siis vaatimassa etujensa huomioonottamista.

Tämän lisäksi useimmat maallikot eivät ymmärrä tästä ulospäin hitaana näkyvästä työstä, jatkuvasta puurtamisesta yhtään mitään, vaan vaativat kärsimättöminä tuloksia välittömästi, aina kun asia tulee jossain vaiheessa esille.

Mietin tässä nyt itsekseni, voisiko myös olla niin, että juuri tämä kaikki tekee tämän teidän työnne niin äärettömän kiehtovaksi! Ja samalla meille kaikille muille niin suunnattoman tärkeäksi.

Facebookin peukuttajat ym. Idols äänestäjät viestittävät mielestäni sellaisesta tulevaisuudesta, jossa erilaisten välineiden luomat uudenlaiset keinot mahdollistavat jokaisen omaan elämään ja sen laatuun vaikuttamisen, itseään koskeviin ja koskettaviin kysymyksiin halutaan ottaa kantaa. Erityisesti haluasian nostaa suureen arvoon Mark Zuckerbergin maailmalle lanseeraaman Tykkää napin. Nopeudessaan ja aidon välittämisen osoittamisessa siinä on jotain suorastaan vallankumouksellista ajankuvaa.

Minua on aina huolestuttanut näissä kunnallisen demokratian kiemuroissa se, että asioiden valmistelut alkavat ja jatkuvat liian pitkään ilman, että suurin osa asianosallisista ei edes tiedä tai osaa ottaa selville heitä koskevien asioiden tai olosuhteiden muutossuunnitelmista. Ja sitten ajaudutaan törmäyskurssille. Valituksilta ei silloin voida useinkaan välttyä.

Voi käydä myös niin päin, että ”välinpitämättömät” ihmiset jättävät myös tehdyt positiiviset suunnitelmat ja uudistukset kokonaan ilman kommentointia. Onhan totuuden nimessä sanottava, että valtavan suuri osa suunnittelutyöstä on erittäin onnistunutta ja lähes kaikkien mieleen, elämän laatu ja olosuhteet paranevat yleensä näin pikku hiljaa. Joskus saattaa kuitenkin käydä jopa niin, että yksittäinen valittaja saa aikaan suuren hiljaisen enemmistön vastaisen muutoksen aikaan. Koska suunnittelijoiden on aina jotenkin reagoitava tehtyihin valituksiin, he voivat kääntää asian päälaelleen, ja vain yksi taho tai henkilö on tyytyväinen muiden ihmetellessä kuinka tässä näin pääsi käymään. Jonkinlaista positiivista peukkunappia siis mielestäni tullaan tarvitsemaan!

Kun nyt ryminällä käynnistynyt suuri kuntauudistus on todella vyörymässä päälle, ehkä vuosienkin ajaksi, on mielestäni yhdeksi oleellisimmaksi näkökulmaksi otettava kansalaisten oikeudet ja mahdollisuudet vaikuttaa omassa lähiympäristössään tehtäviin päätöksiin. Suomalainen kansanvalta tulee jatkossakin pysymään edustuksellisena, näin on oltava ilman muuta. Kuitenkin on suotavaa, ettei päätösten teko karkaa ihmisiltä liian kauas. Poliittisten päättäjien oma velvollisuus on löytää keinot ylläpitää ja kehittää yhteydenpitoa äänestäjiinsä eli meihin kansalaisiin. Vahvat päättäjät tietävät voivansa luotaa kansalaisten tukeen.

Tähän lopuksi haluan siteerata tämän aamuisessa Pohjalaisessa (11.2.2012) olevaa Vaasan yliopiston aluetieteen professori Hannu Katajamäen mielipidekirjoitusta, jossa hän arvioi julkaistuja kuntaliitosehdotuksia hienosti ja asiantuntevasti monelta kantilta katsoen. Otsikon ”Vaikeaa on” alla Katajamäki toteaa mm. näin:

”Valmiit vaihtoehdot ovat onneton lähtökohta. Kunpa uudistusten valmistelijat kykenisivät perääntymään sen verran, että uudet kunnat valmisteltaisiin puhtaalta pöydältä. Suuren kuntauudistuksen tarvetta ei ole kukaan kiistänyt. Erimielisyydet liittyvät menettelytapaan.”

”Uudet kunnat muodostettaisiin alhaalta ylöspäin järkeviksi toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi. Tähdellisintä olisi taata kansalaisille kohtuuetäisyydellä sijaitsevat peruspalvelut suomeksi tai ruotsiksi.”

”Suurkunnissa tarvitaan toimivaltaista lähidemokratiaa kuntien sisälle. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista ja lähipalvelujen järjestämisen tavoista haluttaisiin keskustella, mutta siihen on tarjolla murheellisen vähän aineksia.”

”Ehkä hallintouudistusten valmistelijoiden olisi viimein nöyrryttävä huomaamaan, että kansalaisten hyvän elämän edellytysten turvaaminen edellyttää erilaisia ratkaisuja maan eri osissa.”

perjantai 10. helmikuuta 2012

Keskustastrategian aikataulu

Vaasan keskustan Visio 2030 etenee, ja siis jo tämän vuoden aikana aimo harppauksen.

Kaavoitusarkkitehti Juhani Hallasmaa taisi olla ensimmäinen, jolta kuulin PehmoGis-menetelmästä eli verkkopalvelun avulla tapahtuvasta vuorovaikutteisesta kaupunkisuunnittelusta. Hän tuli myös kertomaan asiasta asukasyhdistyksemme yleisötilaisuuteen, silloin kyse oli vielä vain Palosaarta koskevasta ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. Nyt tätä samaa tietotaitoa hyödynnetään Vaasan keskustastrategian luomisessa.

”Sinun Vaasasi” verkkosivuilla jokainen halukas sai kertoa millainen paikka Vaasan keskusta on elää ja asua.
Tämä vaihe on nyt takana, kuten myös marraskuun AVOIMET OVET ideatyöpajat. Tämän 18.11. pidetyn virkamiesten seminaarin, samoin kuin kansalaisten saman illan kirjaston Draamasalissa pidetyn mielikuvatyöskentelyn mielenkiintoisiin, hyviltäkin tuntuviin tuloksiin voi nyt tutustua netissä
Vaasan keskusta strategia Visio 2030

Ja mitä on luvassa?

Kaupungin ja konsulttiyhtiö Sito Oy:n julkaiseman aikataulun mukaan keväällä 2012 pääsemme kommentoimaan vaihtoehtoisia luonnoksia keskustan rakennemallista, kaupunkikuvallisista linjauksista ja liikenteen ratkaisuista. Suunnitelmaluonnokset julkaistaan alustavasti Sinun Vaasasi –verkkopalvelussa, jossa myös ilmoitetaan, kun palautetta kehittämissuunnitelmista voi alkaa antaa.
Näin edetään
- Tilannekartoitus ja yhteistyötahojen kartoitus loka -marraskuu 2011
- Visiotyöskentely, marraskuu 2011
- Rakennemallit maalis-huhtikuu 2012
- Arviointi ja ratkaisu touko-kesäkuu 2012
- Hallinnollinen käsittely loka- marraskuu 2012

Tämä sivu on siis syytä lisätä suosikkeihin, ja käydä tarkistamassa tilanne aika ajoin http://www.vaasankeskus.fi/

Vaasalaisia, myös asukasyhdistyksemme jäseniä on ollut mukana tässä prosessissa. En tiedä kuinka paljon, mutta mukana joka tapauksessa ollaan. Vuorovaikutteisessa suunnittelussa pyritään kuulemaan mahdollisimman monia tahoja, tasapuolisesti tai ainakin sellaisella volyymilla mihin eri intressipiirit itse pystyvät. Tavallisilla ihmisillä ei ole tietoja ja taitoja eikä aina uskallusta, saatikka tahtoa puuttua ”isoihin asioihin”. Yhdistysten, kuten juuri asukasyhdistysten kautta yksilön omaa pienuutta voi hieman häivyttää.


Maailma joka tapauksessa muuttuu, kehitys kehittyy, näin ainakin sanotaan. Suunta on mielestäni silloin hyvä, jos pystytään kuuntelemaan niitä ihmisiä, joita asia suoranaisesti koskee, ja siis tarjoamaan aitoja vaikutuskeinoja jo heti suunnittelun alkumetreillä, eikä edetä pelkästään yksipuolisesti esim. jonkun maa-alueen omistajien sanelemin ehdoin.

Vuorovaikutteinen suunnittelu ja kansalaisten aktiivisuuden lisääntyminen on mitä ilmeisimmin tulevaisuuden suuntaus.

Tämä ei tietenkään poista sitä ehdotonta tosiasiaa, että yhteisten asioiden hoitamisessa poliittisilla päättäjillä on oltava lopullinen valta ja vastuu. Tässä suhteessa olen luottavainen suomalaiseen demokraattiseen järjestelmään. Myös täällä Vaasassa.


Kondis-hanke on yksi Vaasan ydinkeskustan uudisrakennusprojekteista. Hanke on ollut vireillä jo pitkään, jos oikein ymmärrän, niin lähemmäs kymmenen vuotta. Mielipiteitä tullaan varmaankin vaihtamaan, niin puolesta kuin vastaan. Tämä sallittakoon.

Käykö päätöksentekoaika tämän mielenkiintoisen kaupunkikuvaa täydentävän arkkitehtuuriratkaisun suhteen vähiin, ja vasta seuraava, syksyllä valittava valtuusto, pystyy ja osaa tehdä asiasta ratkaisunsa. Tämä jää nähtäväksi.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Aaton tarinoita 5


Asukasyhdistyksemme hallituksen jäsen Aatto Wuorenlinna on kaikkien vaasalaisten arvostama todellinen herrasmies. Hän on Vaasassa erittäin tunnettu, monissa yhdistyksissäkin vaikuttava kulttuuripersoona ja tietopankki.

- Vaasa ennen ja nyt – Vasa förr och nu - blogilla on suuri ilo ja kunnia saada julkaista Aaton kirjoituksia.

Tämän blogin lukijat voivat jälleen nauttia Aaton ainutlaatuisesta kyvystä kertoa ihastuttavia tarinoita, - aikakausista vuosikymmenten takaa, todellisista tapahtumista täällä Vaasassa, ja maailmallakin. Kertomuksissa on dramaattisia käänteitä, romanttisia hetkiä… Aaton aikaisemmat kirjoitukset löytyvät blogistamme vuoden 2011 huhtikuun 20. päivän, marraskuun 19. päivän joulukuun 7. päivän ja tämän vuoden helmikuun 7. päivän kohdalta.

ELÄMÄNI KÄSITTÄMÄTTÖMIN TOSITAPAHTUMA:

Opintojeni ja suorittamani asepalveluksen jälkee päätin lähteä Britanniaan saadakseni paikanpäällä käytännön kokemusta Englannin kielessä.

Siksipä matkustin sinne toukokuun alussa v. 1950, jonka 9 kuukautta kestäneen matkan moninaisia elämyksiä yhä edelleen ilahtuneena muistelen, sillä siihen sisältyi niin monenlaista elämystä onnellisten tapausten johdosta.

Siellä vallitsi suuri työtömyys miesten keskuudessa II-maailmansodan päättymisen johdosta, koska sodan aikana naiset olivat vallanneet kaikki työpaikat niin tehtaissa kuin liike-elämässäkin.

Hyvä perhetuttavamme, eräs hieno herrasmies, tätini nuoruuden rakastettu, joka meitä serkkutyttöjä ja poikia suuresti avusti – kunkin Englannin matkan aikana. – Hän keksi sen, miten saisin viisumin pidennystä. Se oli ajatus lähteä Maatalousministeriön ylläpitämille Maatalousleireille. Työskentelin viidellä eri leirillä. Se oli vähäsateinen kesä, joten meillä monikansallisilla nuorilla oli ylen hauskaa työskennellä raittiissa ilmassa eri puolilla Britanniaa. Leirin kuorma-autot kuljettivat meidät aamuisin monien mailien kierroksillaan eri maatiloille, joita avustimme kaikissa maataloustöissä ollen siten suureksi avuksi myös noille maanviljelijöille. Viimeiseltä leiriltä löysin jopa tulevan rouvanikin. Nyt kuitenkin kerron tapuksesta, joka sattui leirillä lähellä Selby-nimistä kaupunkia.

Eräänä iltana, kun olin parakissamme kirjoittamassa kirjettä kotiini, tuli sisään tanskalainen poika, joka kertoi tavanneensa leirin pöytätennissalissa saksalaisia tyttöjä. Ajattelin, että Lyseossa olin lukenut saksankieltä viisi vuotta, mutta koskaan en ollut saanut tilaisuutta puhua sitä.

Siksipä lopetin kirjoittamisen ja lähdin seuraamaan ”ping-pong” ottelua. Katselin tuossa salissa, jossa seinien vierustoilla noin 30 nuorta oli seuraamassa keskilattialla olevan pöydän otelua. Ajattelin, että kukahan näistä näistä voisi olla saksalainen? Lähestyin kahta tyttöä kysyen: ” Sind Sie Deutschen?” Silloin silmät kirkastuivat ja vastaus tuli heti: ”Jawohl!” Siinä sitä sitten solkkasin tuota kieltävirheiden sekoittuesa esittämiini lauseisiin. En tavannut heitä ssitten seuraavina päivinä, koska he kuuluivat eri työporukkaan. Kuitenkin heidän poislähtöpäivänään tapasimme leiriaukiolla ja hyvästelimme ystävällisesti.
Minä viivyin tuolla leirillä vielä useita päiviä. Parin päivän kuluttua tyttöjen lähdöstä sain kirjeen eräältä vanhalta eläkkeellä olevalta insinööriltä, joka kirjeessään kertoi, että hän on noiden tyttöjen vuokraisäntä Ashton-Under-Lyne nimisessä kaupungissa osoiteessa Woodlane 50. Hän kertoi tyttöjen kertoneen hänelle, että he olivat tavanneet leirillään suomalaisen pojan. Koska hän itse oli nuorena miehenä asunut Suomessa, niin hänta ilahduttaisi saada tavata minut ja keskustella Suomesta kanssani.

Siksi hän esitti kutsun, että tulisin tapaamaan häntä edessäolevana viikonloppuna. Enempi kuin eräs minulle tuntematon vanha ukko – minua kiinnosti toinen, Lisel-niminen, noista sisaruksista. Siksipä matkustin tuohon kaupunkiin tapaamaan noita kolmea. Se oli pitkä tiilinen 2-kerroksinen, kaartuvaa katua myötäilevä, kaunis talo, jonka edustalla oli vihreätä nurmea ja kasvoi suuri lehtipuu. Seurue siellä ilahtuneena saapumisestani toivotti minut tervetulleeksi. Kun sittenistuimme iltapäivää takan ääressä teetä juoden, niin tuo ystävällinen vanha mies kertoi olevansa eläkkeellä oleva tekstiilialan (= puuvillatehtaiden koneistoinsinööri). Hän kertoi asuneensa Suomessa useita vuosia ja kysyi: Mistä kaupungista minä olin kotoisin? Kerroin, että olen Vaasasta. Tällöin hän sanoi asuneensa myös Vaasassa ja olleensa BUMMULSPINNERIN koneita asentamassa ja opettamassa suomalaiset miehet ja naiset niitä käyttämään. Asuin siellä samassa talossa (=”Wolska Villassa”) kuin tehtaan silloinen johtajakin – puiston ympäröimänä, hän kertoi. Kun olin viikon tehnyt ahkerasti töitä, niin katsoin olevani oikeutettu kävelemään ”Hotel Ernst´iin” juomaan kolpakon olutta y.m. Kerran talvella, kun olin taas kävellyt sen matkan yli ”Brändö Bro´n” – niin tarjoilijatar sisään tullessani katsoi minua ja tarttui heti minua käsikoukusta kiinni ja veti minut läpi ravintolasalin ja keitiön – talon pihalle. Siellä hän suureksi hämmästykseni ryhtyi hieromaan korviani lumella. En tiennyt, että, mikä seremonia se oli. Hän selitti kotvan kuluttua, että se on nopein tapa saada veri kiertämään paleltuneissa korvissa. Opin sen sinä iltana. Minä, kun kuljin talvellakin ilman lakkia… Hän kertoi edelleen, että heidän perheessä oli kaksi tytärtäkin, jotka olivat toinen kansakoulussa ja toinen Vaasan Suomalaisessa Tyttökoulussa…Vieläkän ei päässäni ”sätinyt” ajatusten toisiinsa liittyminen. Hän meni sitten ottamaan valokuvaalbuminsa esiin ja näytti Tyttökoulussa opiskelleen tyttärensä luokkakuvaa, jonka saman kuvan olin nähnyt kymmeniä kertoaja aikaisemmin äitini valokuvien joukossa ja siksi katseeni ensimmäiseksi naulautui oman äitini kuvaan…

Se oli käsittämätön hetki, joka sai minut ällistyksestä täysin sanattomaksi – minä suulas mies – olin vähintään minuutin aivan hiljaa!!! Katsoin tuota insinööriä ja välillä taas tuota valokuvaa… En uskonut tilannetta todeksi!

Englannissa eli silloin 70 miljoonainen kansa ja ellen minä olisi leirillä halunnut lähteä kokeilemaan saksankielen taitoani – niin en koskaan olisi tullut tuntemaan äitini tyttökoulun aikaista ESTER WILLIAMSON´in isää, joka kertoi monista muistakin elämän kokemuksistaan Suomessa m.m. siitä, että kun hän oli saanut puuvillatehtaan koneet kunton Vaasassa, niin hänen palveluksiaan tarvittiin Suomen puuvillatehtaitten keskuspaikalla Forssassa, jonne perhe muutti. He elivät siellä, kun Venäjän vallankumous lähti v. 1917 käyntiin, mikä merkitsi vallankumousta myös Suomessa. Hän sanoi, että tehtaan insinöörit ja työnjohtajat juoksivat kaduilla henkensä edestä punaisten yritäessä saada heidät kiinni. Häntäkin rupesi pelottamaan tuo tilanne. Hän pisti kadun puoleisesta ikkunasta Englannin lipun: ”Union Jack´n seipäännenässä ulos. Tällöin eräs punianen oli pysähtynyt ikkunan alle ja huutanut hänelle: ”Teillä herra Williamson ei ole mitään vaaraa – koska Te olette ulkomaan kansalainen!”

Hän pyysi minua tulemaan seuraavana viikonloppuna uudelleen vierailulle luokseen ja lupasi tuolloin kutsua nuoremman tyttärensä paikalle Liverpoolista. Olikin silloin hyvin mielenkiintoista tutustua tuohon tyttäreeseen, joka oli keski-ikäinen, erittäin kaunis ja viehättävä käytöksinen nainen, joka puhui täydellistä ja kaunista Suomea. Hän kertoi, että heillä oli täysin suhteet poikki hänen Lontoossa asuvaan Ester sisareensa. Syytä siihen en halunnut kysyä, koska sen selostaminen olisi ollut heille ehkä surullista. Olin kuitenkin hyvin iloinen, että sain tutustua häneen.

Tämä asia on elämäni suurin mysteerio ja uskon, että vain Korkeimman johdatus teki sen mahdolliseksi!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Aaton tarinoita 4


Asukasyhdistyksemme hallituksen jäsen Aatto Wuorenlinna on kaikkien vaasalaisten arvostama todellinen herrasmies. Hän on Vaasassa erittäin tunnettu, monissa yhdistyksissäkin vaikuttava kulttuuripersoona ja tietopankki.

- Vaasa ennen ja nyt – Vasa förr och nu - blogilla on suuri ilo ja kunnia saada julkaista Aaton kirjoituksia.

Tämän blogin lukijat voivat jälleen nauttia Aaton ainutlaatuisesta kyvystä kertoa ihastuttavia tarinoita, - aikakausista vuosikymmenten takaa, todellisista tapahtumista täällä Vaasassa, joissa on dramaattisia käänteitä, romanttisia hetkiä… Aaton aikaisemmat kirjoitukset löytyvät blogistamme huhtikuun 20. päivän, marraskuun 19. päivän joulukuun 7. päivän kohdalta.

ERÄS SURULLINEN RAKKAUSTARINA:

Kirjoittanut Aatto Wuorenlinna

Välirauhan vuoden keväällä 1940 tutustui vaasalainen nuori tuomari viehkeään vaasalaisneitoseen, joka oli vanhempiensa ainoa lapsi. He rakastuivat ja menivät naimisiin. Heidän elämänsä oli onnea tulvillaan!

Sitten tuli Juhannuksen tienoo seuraavana kesänä ja alkoi Jatkosota. Tuomari kutsuttiin sotapalvelukseen, mutta kun hän oli tuomari, niin hänen palveluspaikkansa oli Sotatuomioistuin Pohjois-Suomessa, joka ”instanssi” oli kaukana etulinjoista ja siksi verrattain turvallinen paikka.

Hänen nuori rouvansa tunsi suurta yksinäisyyttä ja kaipausta miehensä luo. Siksipä hän keksi keinon, että he jälleen pääsisivät toistensa luo. Hän ehdotti miehelleen, että ”etkö sinä, Eero, voisi järjestää asioita niin, että minut hyväksyttäisiin lotaksi ja nimitettäisiin Sinun sihteeri-konekirjoittareksesi, että saisimme olla lähellä toisiamme!”

Eeron mielestä ehdotus oli erinomainen ja hän ”raksutti virkakoneistoa”, joten ratkaisuksi tuli juuri tuon hänen nuoren rouvansa toivomus.
He elivät ”siellä jossakin” kuten siihen aikaan kutsuttiin sotatoimistossa olevien osoitteita, suuressa onnessaan ja samalla tekivät päivittäiset velvollisuutensa edellytetyllä tavalla.

Kahden, onnellisen yhdessäolon, viikon jälkeen venäläiset pommittivat tuota esikunta-aluetta ja ainoa, joka haavoittui oli tuo nuori rouva, joka kuoli haavoihinsa miehensä Eeron käsivarsille.

Hänet on haudattu Vaasan Talvi- ja Jatkosodan Sankarihautaan – toinen hauta Muistomerkistä poispäin.

torstai 2. helmikuuta 2012

Uskottava on

Insinöörit osaavat!

Vaasalaiseen osaamiseen ja laajemminkin eri alojen insinöörien ja huippuammattilaisten tietoihin ja taitoihin on suhtauduttava suurella kunnioituksella. Tästä on oiva esimerkki ja todistusvoima, kun katsoo mitä tapahtuu parhaillaan Sundomin tuulivoimatyömaalla. 250 tonnin painoinen naselli eli konehuone nostettiin eilen yli sadan metrin korkeuteen kahden jättinosturin avulla. Vastaavanlaista tandemnostoa ei Suomessa ole koskaan aikaisemmin tehty.


Valtavan korkea nosturi odotti nasellia jo joulukuusta asti.


24.1.2012 auringonlasku.


1.2.2012 klo 15 jälkeen naselli alkoi noista n. 2 m minuutissa. Vastavaloon kuvatessani jouduin käyttämään suodattimia. Kuvassa nasellista ylöspäin vasemmalla oleva valopiste ei ole Ikaros vaan helikopteri.


Helikopteri pörrää lähellä nostureita ja oletettavasti myös kuvaa tapahtumaa. Minun piti tyytyä seuraamaan tilannetta n. 6 km päästä, kotiparvekkeelta.


Nasellin nosto kesti pimeän tuloon asti.


Paikoilleen se onneksi saatiin!

Tuulivoimalan kolme lapaa on lehtitiedon mukaan (Pohjalainen 2.2.2012) tarkoitus saada paikoilleen vielä huomisen perjantain ja viikonlopun aikana. Keliolosuhteet ovat haastavat, kylmän jälkeen on tulossa lunta ja tuiskua. Toivotaan tälle tuulivoimalateknologian protohankkeelle ja sen toteuttajille kaikkea hyvää, sekä onnea ja menestystä myös pidemmällä aikavälillä!

Jatkan kohteen kuvaamista lähi päivinä. Kuvia on siis tulossa lisää.

Aikaisempia kuvia samasta aiheesta löydät tästä blogista viime vuodelta 27.10 ja 21.12.

Blogijutun kuvat: Aimo Nyberg

Paikallishistoriaa


Kertomuksia Vaasasta – Paikallishistorian juuret ja kaaret
Berättelser om Vasa – Lokalhistoriska rötter och cykler

Kirjauutuus piti käydä ostamassa heti, painos kun on vain 400 kpl. Hinta on edullinen, 20 €. Kirjan voi ostaa Vaasan pääkirjaston kansalaisinfosta.

Vt. kehitysjohtaja, projektipäällillö HT Harri Hietikko on toimittanut kirjan, hänen lisäkseen laadukkaiden artikkeleiden takaa löytyvät tutut ja varmat Vaasa asiantuntijat: Historioitsija, FM Olavi Antila, rehtori, FM Sannasirkku Autio, rakennustutkija, arkkitehti Anne-Majaneva-Virkola, dosentti Holger Wester, maakuntamuseotutkija, FM Kaj Höglund ja FT, museotoimenjohtaja emerita Marianne Koskimies-Envall. Kirjan taitosta ja yllättävästä kuvituksesta vastaa Outi Mentula, joka on tullut tunnetuksi sarjakuvataiteilijana. Toimitusassistenttina on toiminut HM Helka Körkkö.

Kirjan artikkeleihin voi tutustua myös maksutta netissä täältä

Kiitoksia tekijöille! Kaksikielisenä teoksena kirja toimii hyvin perinteisenä vaasalaisena tiedonlähteenä. Teos ansaitsisi kenties myös käännöksen ainakin englanniksi.

LUITKO JO TÄMÄN?

Päivitetään yhdessä Rojektin sivuja!

    Rojektissa on kohteita jo melkoinen määrä. Aika ajoin pienempiä ja isompiakin päivityksiä kohde-esittelyihin on tehty ja saadaan varmast...