Uteliaisuus on hyväksi, ainakin useimmiten, sillä kun pitää silmät ja kaikki aistit avoinna, niin pysyy ehkä itse virkeänä. Ja joskus pielessä olevat asiat saattavat jopa tulla ratkotuksi, ja edetä edes vähän parempaan päin.
Tästä ongelmasta en kyllä tiedä, - voiko tähän kukaan saada muutosta aikaan? Toivoisin, että voisi!
Tyhmiltä nämä alla kuvatut kaksi asiaa joka tapauksessa minusta tuntuvat.
Pelkästään tällaisella blogikirjoittelulla ei asiaan taida saada muutosta.
Kuva: AN. 21.4.2020. Oravaisten lintutornin läheltä
Kaksi ongelmaa, - molempien havainnollistamiseen riittää tämä yksi kuva.
1. Peltojen lannoituksessa käytettävää fosforia valuu mereen aivan liikaa
2. Pelto-ojien varsilta karsitaan pois kaikki tehomaatalouden kannalta tarpeettomat pensaat ja puut
Ensimmäinen vääryys, ongelma on tämä
Eteläisessä Suomessa talvet ovat käynnissä olevan kiihtyvän ilmastomuutoksen seurauksena muuttuneet vesisateisiksi, ja lähes kokonaan lumettomiksi. Näin oli myös täällä Vaasan seudulla kuluneena talvena. Säästä puhuttaessa todettiin monissa keskusteluissa menossa olleen puoli vuotta kestänyt syksy.
Maaperä jäätyi ja suli, vesi virtasi pitkin peltoja ja ojia – vesistöihin, ja lopulta mereen asti. Veden mukana maaperästä huuhtoutui ennätysmäärät lannoitteita, kuten juuri fosforia, rehevöittämään tulevan kesän lämpeneviä matalan rannikkomme rantavesiä.
Veden laadun huononemista on nyt syytä pelätä myös pitkin laajaa Pohjanlahden rannikkoa.
Ahvenanmaan saaristossa ja Suomenlahdella viime vuosina koettuja melkoisia leväpuurolauttoja ei kyllä kukaan toivoisi Merenkurkkuun ja Pohjanlahden perukoille.
Toinen vääryys, ongelma on tämä
Miksi pelto-ojien varsilta, ja jopa paikoittain maankohoamisen myötä syntyviltä uusilta ranta-alueilta poistetaan siellä kasvavaa pensaikkoja, koivikkoja ym. rannoille kuuluvaa ensimmäisen vaiheen kasvustoa?
En haluaisi uskoa todeksi tätä lintuasiantuntijoiden kertomaa, että syyllinen on pitkälti EU:n maatalouspolitiikka. Kärsijöinä esim. peltosirkku, ennen melko tavallinen suurten peltoaukeiden kesäinen pesimälaji, on jo lähes kokonaan hävinnyt. Näin on käynyt myös Vaasan Söderfjärdenillä, jossa myös on lähes täydellisesti parturoitu pelto-ojien puut ja pensaat pois.
”Tehoviljely myrkkyineen ja sääntöineen on vienyt peltosirkulta elinmahdollisuudet! EU:n vaatimuksesta peltoalueiden ojien varsilla ei saa kasvaa mitään yli kaksi metrisiä puita tai pensaita, jotka ovat peltosirkun reviirin yksi tärkeimmistä asioista.” (Lainaus: SIIPIPEILI, Merenkurkun lintutieteellinen yhdistys, 2020, s, 61, Jouni Kannonlahti)
Loppuun vielä tämä huomio
Peltojen reunoille, metsäteiden varsille on vuosikausia, kenties jopa 10 – 15 vuotta kerätty suuria risukasoja. Osa on peräisin metsätyömailta, joista tukkipuu on saatu vietyä pois, mutta risuja ei, "vielä". Ja osa on ilmiselvästi pelto-ojien ja rannoilta kaadettuja pensaita ja puita. Joskus kenties tapahtuvaa poiskuljetusta odottavia valtavan suuriakin risukasaesiintymiä on Vaasan ja Mustasaarenkin alueella varmaankin satoja.
Joitakin risukasoja on toki saatu vietyä pois, ehkä biopolttoaineeksi Vaskiluotoon, en tiedä, mutta moni kasoista taitaa lopulta mädäntyä paikoilleen. Ja uusia risukasoja ilmaantuu joka talvi.
Tämäkö on EU:n maatalouspolitiikkaa?
Kenelle tämä on tarpeellista toimintaa?
Nyt kyse ei ole kestävän maa- ja metsätalouden harjoittamisesta, vaan luonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin kannalta haitallisesta toiminnasta.
Kaikella tekemisellä on aina seuraukset Yksipuoliset toimintatavat johtavat aina epätasapainoon.
Maanviljelyalueiden suojavyöhykkeitä olisi syytä laajentaa. Vesistöjen (ojat, joet, järvet, meri) ja peltojen väliin pitää aina jättää alueita luonnontilaan, ns. joutomaaksi eli maatalouden ja muun taloudellisen hyötykäytön ulkopuoliseksi suojavyöhykkeeksi.
Kasvillisuus, puut ja pensaat puhdistavat tehokkaasti vesivalumien mukana tulevia maatalouden ja muun ihmisen toimien tuloksena syntyviä myrkyllisiäkin päästöjä.
Puut. pensaat, ja mahdollisimman rikas kasvusto rantaniityillä, pelto-ojien varsilla, peltojen pientareilla, metsissä, eli luonnon monipuolisuuden säilyminen kaiken kaikkiaan, on ainut tapa estää myös meillä Suomessa lintu- ym. lajien katoaminen, sukupuuttoon kuoleminen.
Peltosirkku on vuoden 2020 projektilaji
”Laulavat koiraat on helpointa löytää aikaisin aamulla, istumassa laulupuussaan, jota ilman ne eivät tule toimeen! Koiraiden lauluaktiivisuus hiipuu päivän lämmetessä. Yhdeksän jälkeen lajin löytäminen on jo vaikeaa.” (Lainaus: SIIPIPEILI, Merenkurkun lintutieteellinen yhdistys, 2020, s, 61, Jouni Kannonlahti)
Peltosirkut saapuvat Merenkurkun alueelle keskimäärin 8.5. eli heti Vapun jälkeen voi linturetkillä toivoa näkevänsä peltosirkun. Edellyttäen että niitä vielä on. MLY:n tekemien lintulaskentojen mukaan v. 2010 Söderfjärdenillä oli vielä 27 peltosirkun reviiriä (yli 100 yksilöä). Viime kesän 2019 havaittu yksilömäärä oli enää 7. Muutos on huolestuttavan raju.
Peltosirkku – vuoden lintu 2020
Tutustu lintuun BirdLifen sivuilla
https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/vuoden-linnut/peltosirkku/
Kuva ja teksti: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti