Kun aina ei ymmärrä edes itseään, niin sitä haluaa aika ajoin myös miettiä omaa suhdettaan ympäröivään todellisuuteen. Todellisuus muuttuu koko ajan ja me sen mukana. Pysyvää on vain jatkuva muutos, sanotaan.
Valokuvausta harrastavana olen oppinut vaihtamaan näkövinkkeliä hyvinkin nopeasti, jotta kuvattavasta kohteesta saa enemmän irti. Jos näkee asiat, kohteet aina samalla tavalla voi menettää jotain olennaista. Muuttamalla jotain, poikkeamalla tavanomaisesta lähestymistavasta, annamme mahdollisuuden jollekin aikaisemmin meille tuntemattomalle näkökulmalle tulla näkyväksi.
Valokuvaaja voi valita mitä haluaa kuvata. Hänen on syytä myös miettiä hyvä suunta lähestyä aihettaan, tehdä kohteen rajaus, valita kuvakulma, ymmärtää valon ym. vaikuttavien olosuhteiden merkitys kuvan onnistumiselle.
Kaupunkibloggaajat, joka siis minäkin koen olevani, haluavat jakaa eri somen kanavilla ottamiaan valokuvia, videoita, ja myös kaikenlaista tekstiä. Hyvin monenlaisista aiheista. Toisilla painotus on hyvinkin visuaalinen, ja teksti vain täydentää kuvia. Monet ovat taas ”sanaseppoja”, ja teksti on se, jolla lukijaa halutaan lähestyä. Kuvituskuvat ovat vain pakollinen lisä.
Tähän kuvan ja tekstin suhteeseen liittyy tämän blogikirjoituksen pohdinta. On asioita, joista on mahdollista esittää vain kuvia. Ne jopa oikeasti toimivat yksinään paremmin, jos niitä ei selitetä. Katsoja saa ne omalla ainutkertaisella tavallaan vastaanottaa, ja ajatella niistä ihan mitä ikinä haluaa.
Ja on pieniä ja isoja asioita maailma täynnä, jotka kannattaa ennen muille esittämistä oikeasti ensin järjestellä omassa päässään syyseuraussuhteiden avulla järjellisiksi sanallisiksi ilmiön tai tilanteen kuvauksiksi. Hyvin tehty teksti toimii sellaisenaan, huono kuva voi jopa olla tarinalle haitaksi.
Yhdeksän vuotta vaasalaisena kaupunkibloggaajana on jo kohtuullisen pitkä taival. Kehitystäkin on toivon mukaan tapahtunut. Entä jatko? Epävarmuus tulevaisuudesta tuo meidän jokaisen arkeen sekä uhkia että mahdollisuuksia. Toivon, uskon, luotan siihen, että valokuvaaminen on jatkossakin harrastuksistani edelleen yksi tärkeimmistä. Kuvaan nyt, eli tämän päivän dokumentointia, samoin ennen ja nyt siis paikallishistorian näkökulmasta. Kirjoittaminen, historiaan perehtyminen jatkuu myös. Tekemätöntä työtä kun riittää, ja uusia ideoitakin vielä syntyy.
Hyvää Vapun aikaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti