lauantai 3. joulukuuta 2011

Liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki

Patsaat puhuvat, muistuttavat meitä monesta asiasta. Mutta osaammeko me ihmiset kuunnella – siinäpä se, jatkuva kiire ajaa meidät oleellisten totuuksien ohi.


Kuva AN, Inkeri-patsas, jouluun alku 2011

Tänään lauantaina vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. Asia on hyvin laaja, tärkeä kaikilta osiltaan, ja ansaitsee tulla huomioiduksi jokapäiväisessä arjessa erilaisina tekoina inhimillisyyden löytämiseksi ja lisäämiseksi meidän kaikkien kesken. Kaikki tarvitsemme toistemme apua, enemmän tai – vielä enemmän. Samoin toisten auttamisessa ei ole niin pientä tekoa, etteikö sillä olisi merkitystä sille joka on avun tarpeessa.

Liikenne on ehdottomasti yksi vakavimmista vammautumisen aiheuttajista. Tämä on asia, josta ei koskaan puhuta liikaa. Lehtien uutiset liikennekuolemista ovat Suomessakin edelleen valitettavan yleisiä, ystävien ja läheisten menetykset ovat liian monille omakohtaisesti koettua, ja tuottaneet suunnattoman suurta surua.

Tänään on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan Inkeri-patsaan sanomaa.


Kerron vuosittain oppilailleni, seiska luokkalaisille, Vaasan patsasesittelyjen yhteydessä tätä suunnattoman koskettavaa tosi tarinaa, joka on ollut kuvanveistäjä Tea Helenelundin lähtökohtana hänen ryhtyessään tekemään Inkeri-patsasta.

”Patsas esittää nuorta tyttöä, jolla on pieni lintu käsissään, siipirikko, läheisellä moottoritiellä auton tönäisemäksi jäänyt vahingoittunut lintu. Kerrotaan niin, että tapaus on tosi, ja kyseessä ollut tyttö, Inkeri nimeltään, olisi juossut kesken leikin läheiseltä pihalta tielle pelastamaan lintua. Saatuaan linnun käsiinsä, syliinsä, tapahtui pahin mahdollinen – tyttö oli keskellä kaupunkiin päin tulevaa moottoritietä, eikä liian kovaa vauhtia tulleella autoilijalla ollut mitään mahdollisuutta onnistua väistämään – ja Inkeri jäi itse auton yliajamaksi, ja menehtyi saamiinsa vammoihin. Häntä ennen, ja vielä hänen jälkeensäkin, Vaasan uusi moottoritie koitui liian monen leikkivän lapsen kohtaloksi.”

Inkeri-patsas (Tyttö ja siipirikkolintu) on liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki. Se sijaitsee Inkerinpuistossa Hietalahden mäessä Vaasan moottoritien alkupään tuntumassa. Patsaan on suunnitellut ja veistänyt kuvanveistäjä Tea Helenelund (1917- 2010. Tea Helenelund kuoli vuosi sitten, 17.12. 93-vuotiaana). Patsasalueen kokonaissuunnitelman on laatinut piirustuksen opettaja, taiteilija, graafikkoTauno (Tanu) Manninen. Kivityöt on tehnyt Tmi Vaasan Hautakivi.

Muistomerkki on kaksiosainen: Pronssiin valettu luonnollisessa koossa (130 cm) oleva tyttö pitelee hellävaroin siipirikkoa lintua käsissään.Vieressä on 190 cm korkea punagraniittinen vaarallista risteystä osoittava liikennemerkki. Liikennemerkin sivuihin on kaiverrettu v. 1945-1953 Vaasassa liikenneonnettomuuksissa surmansa saaneiden alle 15-vuotiaiden lasten nimet ja kuolinpäivät. Nimiä on 14. Teksti on latinankielinen:

Protege crescentem parvis esto via tuta!(
Suojele kasvua Turvaisaa tie pienien olkoon!)
(Skydda de växande Säker sin väg de minsta må hava!)
Muistomerkki paljastettiin 11.5.1955. Muistomerkki on yksityinen lahjoitus kaupungille.

Taustatietoja: Vaasan Tyttölyseon vuoden 1961 ylioppilaat esittivät lakkiaispäivänään kaupunginjohtajalle anomuksen, että kyseinen puisto muutettaisiin Inkerin puistoksi Ingers parken. Kaupunginvaltuusto hyväksyi esityksen kokouksessaan 14.6.1961. Patsaan ympäristöä on kunnostettu aika ajoin vuosien mittaan. Viimeisin suurempi peruskunnostus tehtiin vuonna 2006. Tuolloin uusittiin patsaan ympärillä ollut perennaryhmä totaalisesti. Puistokalustoa uusittiin ja lisättiin valopisteet portaiden ja perennaryhmän väliin. Suunnittelutyön teki viheraluehortomi Leila Roivainen kaupungin viheralueyksiköstä.

Lähde: KULTIVA Vaasan patsaat ja muistomerkit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LUITKO JO TÄMÄN?

Patsasprojekti on ja pysyy osana sivustoa

  LUETTELO JA LINKKILISTA VAASAN PATSAITA, MUISTOMERKKEJÄ JA MUISTOLAATTOJA     Sivusto Rojekti X = löytyy netistä osoitteesta htt...