LOTTA-PATSAS

Lotta-patsas on vihitty käyttöön toukokuun 12. päivä vuonna 2005.

Patsaan tekijä: Tea Helenelund-Suominen

Sijainti:  Kasarmintorilla Korsholmanpuistikon varrella, perinnemuurin välittömässä läheisyydessä.

Kuva AN. 10.5.2017.

Vaasan Lotta-perinneyhdistys puuhasi patsasta parin vuoden ajan. Valmista oli päivälleen tasan 12 vuotta sitten. Patsaan kustannukset olivat 25 000 euroa, ne maksettiin eri säätiöiltä saaduista varoista sekä Pohjanmaan kulttuurirahastolta saadulla avustuksella. Myös Lotta-perinneyhdistys järjesti myyjäisiä ja konsertteja kerätäkseen varoja patsashankkeelle.

Patsaan tekijä Tea Helenelund on itsekin toiminut radiolottana sodan aikana. Pitkän taiteilijauran tehneellä Tea Helenelundilla on Vaasassa useita julkisia veistoksia. Lotta-patsas oli iäkkäälle taiteilijalle suuri ponnistus, kunniakas upean uran huipennus.

Tea Helenelund toimi pitkään, aina 1970-luvulle asti myös kuvaamataidon opettajana. Hänet tunnetaan myös tuotteliaana pienoisveistosten tekijänä. Kipsiset ja pronssiset, usein lapsiaiheiset työt kertovat kauniilla tavalla taiteilijan suuresta elämänarvostuksesta, inhimillisestä, toiveikkaasta uskosta hyvään ja kauniin mahdollisuuteen niin meissä jokaisessa yksilössä kuin suuremmissakin maailman kuvioissa.

Lotta-patsas tekee hienolla tavalla Suomen ja Vaasan historiaa näkyväksi. Teos on tärkeässä asemassa Suomen viettäessä itsenäisyytemme 100 -v. juhlavuotta.

Kuvat: AN. 10.5.2017.Korsholmanpuistikon varrella, perinnemuurin välittömässä läheisyydessä, on Vaasan Lotta-työn muistomerkki.

Tutustu Suomen Lottaperinneliitto ry/ Vaasa toimintaan

http://www.suomenlottaperinneliitto.fi/tietoa-liitosta/jasenyhdistykset/

Lotta Svärd säätiö

http://www.lottasaatio.fi/


Katso vielä lisää aiheesta: Lotta Svärd, Wikipedia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lotta_Svärd

Lainaus ”

LOTTA SVÄRD -JÄRJESTÖ oli vuosina 1920–1944 toiminut naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö, ja sen jäsenistä käytettiin nimitystä lotta. Lottien tarkoituksena oli avustaa sotilaita vuosina 1939–1944 tai vapauttaa miehiä sotilaiksi muista tehtävistä. Lottien toiminnan ansioista noin 100 000 miestä vapautui maanpuolustustehtäviin. Toiminta oli aseetonta. 

Talvi- ja jatkosodan aikana noin 40 000 lottaa työskenteli armeijan apuna huolto- ja esikuntatehtävissä sekä ilmavalvonnassa. Vuonna 1944 koko lottajärjestöön kuului noin 200 000 jäsentä. Sodan loputtua 19. syyskuuta 1944 oli 287 lottaa menettänyt palveluksessa henkensä: sotavammoihin kuolleita oli 113 ja tauteihin kuoli 140 lottaa.”

Lainaus päättyy

Kuva: AN

Hyvät ystävät!

Tätä Vaasan patsas/muistomerkki hanketta voi seurata myös facebookissa!
Ole mukana tietojen etsimisessä, auta kuvien ottamisessa, vanhojen kuvien ja dokumenttien löytämisessä.

Kommentoi / aloita, osallistu keskusteluun aiheesta Lotta-patsas netissä.

Suora linki kohteen fb-kommentointiin
kommentoi, keskustele aiheesta TÄÄLLÄ

Tutustu, käy tykkäämässä, ja seuraa
https://www.facebook.com/rojektixon/


Teksti ja kuvat: Aimo Nyberg
Rojekti X=:n inspiraattori, eläkkeellä oleva kuvisope

aimonyberg(at)gmail.com

Tämä blogisivu on luotu 12.5.2017. Sivua on päivitetty 7.11.2019. /AN

Luukku 15

Tämän joulukalenterin idea on edetä päivä kerrallaan kohti joulua.

Samalla muistellaan kulunutta vuotta, esitellään uudestaan joitakin tapahtumia, ja mm. vaasalaisessa kaupunkikuvassa tapahtuneita muutoksia noin vuoden aikana. Suuntaamme katseemme jo myös tulevaisuuteen päin.

Ideana on julkaista ns. päivän luukkukuva, joka on yksityiskohta jostain kaikkien nähtävillä olevasta kohteesta. Kuvaa pitää katsoa tarkkaan, ja yrittää tunnistaa se. Mistä se on, ja mikä on sen aihe?

Seuraavana päivänä tulee uusi ”kuva-arvoitus”. Ja tietenkin myös edellisen päivän vastaus. Rajatut lähikuvat avataan ”suurempaan kuvaan” ja mahdollisesti esitetään myös oheiskuvia ko. tilanteesta.

Viidestoista luukku 

Päivän luukku 15.12.2015

Joulukalenterimme luukkukuvat liittyvät patsaisiin ja muistomerkkeihin.

Mihin kokonaisuuteen yllä oleva kuva kuuluu ja missä tämä taideteos on?

 Mikä on teoksen nimi ja kuka on tekijä?

Vastaus kerrotaan keskiviikkona 16.12.


EILISEN KUVAN VASTAUS:

Liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki 

Sijainti: Inkerinpuistossa Kauppapuistikon päässä Hietalahden mäellä

Veistoksen tekijä: Tea Helenelund

Paljastettu: 11.5.1955

Patsaat puhuvat, muistuttavat meitä monesta asiasta. Mutta osaammeko me ihmiset kuunnella – siinäpä se, jatkuva kiire ajaa meidät oleellisten totuuksien ohi.

Liikenne on ehdottomasti yksi tämän ajan vakavimmista vammautumisen aiheuttajista. Ja edelleenkin myös kuolinsyytilastojen kärkipäässä. Tämä on asia, josta ei koskaan puhuta liikaa.

Näin vuoden pimeimpänä aikana on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan Inkeri-patsaan sanomaa.


Kerron vuosittain oppilailleni, 7-luokkalaisille, Vaasan patsasesittelyjen yhteydessä tätä suunnattoman koskettavaa tarinaa, joka on ollut kuvanveistäjä Tea Helenelundin lähtökohtana hänen ryhtyessään tekemään Inkeri-patsasta.

”Patsas esittää nuorta tyttöä, jolla on pieni lintu käsissään, siipirikko, läheisellä moottoritiellä auton tönäisemäksi jäänyt vahingoittunut lintu. Kerrotaan niin, että tapaus on tosi, ja kyseessä ollut tyttö, Inkeri nimeltään, olisi juossut kesken leikin läheiseltä pihalta tielle pelastamaan lintua. Saatuaan linnun käsiinsä, syliinsä, tapahtui pahin mahdollinen – tyttö oli keskellä kaupunkiin päin tulevaa tietä, eikä liian kovaa vauhtia tulleella autoilijalla ollut mitään mahdollisuutta onnistua väistämään – ja Inkeri jäi itse auton yliajamaksi, ja menehtyi saamiinsa vammoihin.

Häntä ennen, ja vielä hänen jälkeensäkin, Vaasan uusi moottoritie koitui liian monen leikkivän lapsen kohtaloksi.”

Inkeri-patsas (Tyttö ja siipirikkolintu), liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki, on Tea Helenelundin ehkä kuuluisin julkinen veistos. Taiteilijalla on useita muitakin veistoksia Vaasassa. Tea Helenelund kuoli 17.12.2010 pitkän taiteilijauran jälkeen 93-vuotiaana.

Inkeri-patsaalle kokonaissuunnitelman on laatinut piirustuksen opettaja, taiteilija, graafikkoTauno (Tanu) Manninen. Kivityöt on tehnyt Tmi Vaasan Hautakivi.

Muistomerkki on kaksiosainen: Pronssiin valettu luonnollisessa koossa (130 cm) oleva tyttö pitelee hellävaroin siipirikkoa lintua käsissään. Vieressä on 190 cm korkea punagraniittinen vaarallista risteystä osoittava liikennemerkki. Liikennemerkin sivuihin on kaiverrettu v. 1945-1953 Vaasassa liikenneonnettomuuksissa surmansa saaneiden alle 15-vuotiaiden lasten nimet ja kuolinpäivät. Nimiä on 14.

Teksti on latinankielinen:
Protege crescentem parvis esto via tuta!
(Suojele kasvua Turvaisaa tie pienien olkoon!)
(Skydda de växande Säker sin väg de minsta må hava!)

Muistomerkki paljastettiin 11.5.1955.
Muistomerkki on yksityinen lahjoitus kaupungille.

Taustatietoja: Vaasan Tyttölyseon vuoden 1961 ylioppilaat esittivät lakkiaispäivänään kaupunginjohtajalle anomuksen, että kyseinen puisto muutettaisiin Inkerin puistoksi Ingers parken. Kaupunginvaltuusto hyväksyi esityksen kokouksessaan 14.6.1961.

Patsaan ympäristöä on kunnostettu aika ajoin vuosien mittaan. Viimeisin suurempi peruskunnostus tehtiin vuonna 2006. Tuolloin uusittiin patsaan ympärillä ollut perennaryhmä totaalisesti. Puistokalustoa uusittiin ja lisättiin valopisteet portaiden ja perennaryhmän väliin. Suunnittelutyön teki viheraluehortomi Leila Roivainen kaupungin viheralueyksiköstä.

Lähde: KULTIVA Vaasan patsaat ja muistomerkit

Tekstin koonti ja kuvat: Aimo Nyberg

Tänään on C.A. Setterbergin syntymäpäivä

Kuvat: AN 14.8.2012. Muistomerkki on Merenkurkun koulun edustalla

Carl Axel Setterberg syntyi 14. elokuuta 1812 Ruotsissa (Bogsta Norrby, Södermanland)

Tänään on siis hänen syntymästään tasan kaksisataa vuotta!

Vaasan kaupunki ja Muova ovat antaneet merkittävän kunnian C.A. Setterbergin elämäntyölle arkkitehtinä ja Vaasan ruutukaavan ”muotoilijana” valitsemalla SETTERBERGIN ASEMAKAAVAN 1855 yhdeksi kohteeksi VAASA UUSIN SILMIN – muotoilun kaupunkireitille!

Tutustu Vaasa uusin silmin

Reitti on osa Helsingin designpääkaupunkivuotta ja Vaasan kaupunki osallistuu Helsingin designpääkaupunkivuoteen Now, Citizen meets Sustainable Design –hankkeella, jonka tavoitteena on tehdä näkyväksi muotoilun moninaisuutta.

Hanke koostuu neljästä kokonaisuudesta: Muotoilujournalismin Vaasa-palkinto 2012, Vaasa Uusin Silmin -muotoilun kaupunkireitti, Kaupunkirannan elävöittäminen ja Pohjanmaan museon edustan uudistaminen.

Hankkeen toteuttaja: Vaasan kaupunki
Hankkeen koordinoija: Länsi-Suomen muotoilukeskus Muova
Rahoittajat: Svenska Kulturfonden ja Vaasan kaupunki

Edellä mainituista hankkeista osa valmistuu, toteutuu vasta myöhemmin tänä vuonna.

Kaupunkirannan elävöittämiseen, ja Pohjanmaan museon edustan uudistamiseen saivat vaasalaiset viime syksynä kutsun tulla mukaan ideoimaan, antamaan ehdotuksiaan ko. kohteiden kehittämiseksi. Olin minäkin niissä mukana, ja seuraan nyt mielenkiinnolla miten hankkeet etenevät. Kuntsin taidemuseon ja Vaasan höyrymyllyn elevaattoritornin välimaastossa on rantaan jo saatu valmiiksi upeata laituria melkoinen pätkä. Pohjanmaan museon edustalla on myös työt menossa…

C.A. Setterbergin opit ovat hyviä suuntaviittoja vielä tänä päivänäkin luoda uutta nykyaikaista kaupunkirakentamista.

On todella hienoa, että Setterbergin ruutukaava on Vaasan keskustassa edelleen niin hyvin säilynyt! Vaikka rakennuskanta on osin muuttunut, perusidea toimii! Uskoisin näin olevan tulevaisuudessakin, vaikka kaupunkikuva kantakaupungissa tiivistyy, on hyvä pitää kunniassa Setterbergin oppeja ja periaatteita. Tällaisia ovat mielestäni mm. palo- ym. turvallisuuden huomioiminen riittävän leveinä, valoisina katuina ja bulevardeina, ilmansuuntien, maan korkeuserojen ja valumavesien ottaminen huomioon, ja erityisesti se, että kaupungin ydinkeskusten rannat varataan julkiseen, yleiseen käyttöön, eikä esim. niin, että yksityiset rakennuttajat valtaavat parhaat rannat ja alueet omille voitontavoitteluprojekteilleen.

Kun maa kohoaa, ja rantaviiva siirtyy yhä ulommas, syntyy aikojen myötä uutta kaupunkitilaa, venerantoja, puistoja, saaria, kulkureittejä, aukioita, ja rantakatujen varsille kenties myös uutta rakentamista.
Suunnittelijoiden ja tietenkin myös kaupungin päättäjien tulee mielestäni varjella sitä kaunista ja hyvää, mitä aikaisemmat sukupolvet ovat saanet aikaan, ja täydentää olemassa olevaa sopusoinnussa menneiden aikojen arvoja kunnioittaen. Uuden ja vanhan ristiriitaa ei voi kokonaan välttää, aikojen myötä syntyvä kaupunkikuvan kerroksellisuus on kuitenkin rikkaus, joka voi syntyä vain pitkäjänteisellä ja määrätietoisella työllä, osaavien ammattilaisten toimesta, ei poukkoilemalla tyylistä toiseen, hätiköiden ja mahdollisimman halvalla tehdyllä työllä.

Vaasa on erikoisen kaunis kaupunki, ja sen tiedämme kyllä itsekin. Tämän totuuden kuulee tosin useammin muilta kuin vaasalaisilta itseltään.

Toivottavasti C.A. Setterbergin 200-vuotissyntymäpäivä ja syksyn mittaan pidettävät tilaisuudet nostavat kaupunkimme esille myönteisenä esimerkkinä historian ja nykyajan yhdistävästä kaupunkiarkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta.

Laitan tähän loppuun vielä lainauksen Wikipediasta:

”Arkkitehdiksi Setterberg opiskeli Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa 1834 – 1841. Valmistuttuaan hänet nimitettiin Gävleborgin läänin rakennusmestariksi. Siellä hän ehti työskennellä 10 vuotta, kunnes kuuli Vaasan palosta ja kiinnostui jälleenrakentamisen tarjoamista mahdollisuuksista. Vaasassa (Nikolainkaupunki 1855 – 1917) olikin lääninarkkitehdin virka avoinna, johon Setterberg haki. Vuonna 1853 hänet nimitettiin virkaan määräaikaisena, tehtyään vaikutuksen kuvernööri Berndt Federleyyn. Virka vakinaistettiin vuonna 1855, kun Setterbergistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan kansalainen. Setterbergistä tuli myös Vaasan kaupunginarkkitehti vuonna 1854.

Vaasan palon (1852) jälkeen Vaasa siirrettiin Klemetsön niemelle, noin 7 kilometriä luoteeseen vanhasta sijainnistaan, lähemmäksi meren rantaa. Kaupunginarkkitehtina Setterberg sai suunniteltavakseen uuden Vaasan (Nikolainkaupunki) asemakaavan. Siitä tuli moderni ruutuasemakaava, jossa otettiin huomioon paloturvallisuuden lisäksi myös edustavuus. Asemakaavassa kaupungin jakoivat osiin leveät puistokadut ja keskustan kortteleita jakoivat palokadut. Näin Setterberg pyrki minimoimaan uuden suurpalon mahdollisuuden.

Setterbergin suunnittelemia rakennuksia ovat mm. Vaasan tullikamari 1856, A. A. Levónin talo (Vaasan höyrymyllyn konttorirakennus) 1861, Uusi hovioikeudentalo 1862, Vaasan kirkko (Pyhän kolminaisuuden kirkko) 1862, Raatihuone (myöhemmin ruotsalainen lyseo) 1864, Maaherrantalo 1865, Vaasan kruununmakasiini 1868. Näiden lisäksi Setterberg suunnitteli yli 150 yksityisrakennusta. Rakennusten määrä on mittava ja Setterbergillä oletetaankin olleen useita piirtäjiä alaisinaan. Tähän viittaa ainakin 12 piirustustaulua, jotka ovat löytyneet hänen jäämistöstään.

Setterberg piirsi asemakaavan viiden puistikon varaan, jotka kulkivat kaupungin läpi pohjois-eteläsuunnassa ja itä-länsisuunnassa jakaen kaupungin kahdeksaan kaupunginosaan. Uusi Vaasa edustaa tyypillistä 1800-luvun puolivälin rakentamisihannetta, joka suosi viheralueita ja puistikkokatuja. Puistikot eivät ainoastaan kaunistaneet kaupunkia, mutta niiden tehtävänä oli myös erottaa eri kaupunginosat toisistaan ja estää mahdollisia tulipaloja leviämästä näiden välillä.

Setterberg kuoli Vaasassa 7. tammikuuta 1871 pitkän sairauden jälkeen.”



Kuvat: AN, 14.8.2012. Merenkurkun koulun edustalla oleva muistomerkki on vaasalaisen kuvanveistäjä Tea Helenelundin (1917 -2010) tekemä.

Liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki

Patsaat puhuvat, muistuttavat meitä monesta asiasta

Mutta osaammeko me ihmiset kuunnella – siinäpä se, jatkuva kiire ajaa meidät oleellisten totuuksien ohi. Tämän muistomerkin sanoma on erittäin tärkeä. ja puhuttelee erityisesti kaikkia autoilijoita.

Kuva AN, Inkeri-patsas, jouluun alku 2011

Tänään lauantaina (marraskuu 2011) vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. Asia on hyvin laaja, tärkeä kaikilta osiltaan, ja ansaitsee tulla huomioiduksi jokapäiväisessä arjessa erilaisina tekoina inhimillisyyden löytämiseksi ja lisäämiseksi meidän kaikkien kesken. Kaikki tarvitsemme toistemme apua, enemmän tai – vielä enemmän. Samoin toisten auttamisessa ei ole niin pientä tekoa, etteikö sillä olisi merkitystä sille joka on avun tarpeessa.

Liikenne on ehdottomasti yksi vakavimmista vammautumisen aiheuttajista. Tämä on asia, josta ei koskaan puhuta liikaa. Lehtien uutiset liikennekuolemista ovat Suomessakin edelleen valitettavan yleisiä, ystävien ja läheisten menetykset ovat liian monille omakohtaisesti koettua, ja tuottaneet suunnattoman suurta surua.

Tänään on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan Inkeri-patsaan sanomaa.

Kerron vuosittain oppilailleni, seiska luokkalaisille, Vaasan patsasesittelyjen yhteydessä tätä suunnattoman koskettavaa tosi tarinaa, joka on ollut kuvanveistäjä Tea Helenelundin lähtökohtana hänen ryhtyessään tekemään Inkeri-patsasta.

”Patsas esittää nuorta tyttöä, jolla on pieni lintu käsissään, siipirikko, läheisellä moottoritiellä auton tönäisemäksi jäänyt vahingoittunut lintu. Kerrotaan niin, että tapaus on tosi, ja kyseessä ollut tyttö, Inkeri nimeltään, olisi juossut kesken leikin läheiseltä pihalta tielle pelastamaan lintua. Saatuaan linnun käsiinsä, syliinsä, tapahtui pahin mahdollinen – tyttö oli keskellä kaupunkiin päin tulevaa moottoritietä, eikä liian kovaa vauhtia tulleella autoilijalla ollut mitään mahdollisuutta onnistua väistämään – ja Inkeri jäi itse auton yliajamaksi, ja menehtyi saamiinsa vammoihin. Häntä ennen, ja vielä hänen jälkeensäkin, Vaasan uusi moottoritie koitui liian monen leikkivän lapsen kohtaloksi.”

Inkeri-patsas (Tyttö ja siipirikkolintu) on liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki. Se sijaitsee Inkerinpuistossa Hietalahden mäessä Vaasan moottoritien alkupään tuntumassa. Patsaan on suunnitellut ja veistänyt kuvanveistäjä Tea Helenelund (1917- 2010. Tea Helenelund kuoli vuosi sitten, 17.12. 93-vuotiaana). Patsasalueen kokonaissuunnitelman on laatinut piirustuksen opettaja, taiteilija, graafikkoTauno (Tanu) Manninen. Kivityöt on tehnyt Tmi Vaasan Hautakivi.

Muistomerkki on kaksiosainen: Pronssiin valettu luonnollisessa koossa (130 cm) oleva tyttö pitelee hellävaroin siipirikkoa lintua käsissään.Vieressä on 190 cm korkea punagraniittinen vaarallista risteystä osoittava liikennemerkki. Liikennemerkin sivuihin on kaiverrettu v. 1945-1953 Vaasassa liikenneonnettomuuksissa surmansa saaneiden alle 15-vuotiaiden lasten nimet ja kuolinpäivät. Nimiä on 14. Teksti on latinankielinen:

Protege crescentem parvis esto via tuta!(
Suojele kasvua Turvaisaa tie pienien olkoon!)
(Skydda de växande Säker sin väg de minsta må hava!)
Muistomerkki paljastettiin 11.5.1955. Muistomerkki on yksityinen lahjoitus kaupungille.

Taustatietoja: Vaasan Tyttölyseon vuoden 1961 ylioppilaat esittivät lakkiaispäivänään kaupunginjohtajalle anomuksen, että kyseinen puisto muutettaisiin Inkerin puistoksi Ingers parken. Kaupunginvaltuusto hyväksyi esityksen kokouksessaan 14.6.1961. Patsaan ympäristöä on kunnostettu aika ajoin vuosien mittaan. Viimeisin suurempi peruskunnostus tehtiin vuonna 2006. Tuolloin uusittiin patsaan ympärillä ollut perennaryhmä totaalisesti. Puistokalustoa uusittiin ja lisättiin valopisteet portaiden ja perennaryhmän väliin. Suunnittelutyön teki viheraluehortomi Leila Roivainen kaupungin viheralueyksiköstä.

Lue lisää aiheesta Rojekti X= hankkeen sivulta

Inkeri, Liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki, Tea Helenelund, Hietalahden mäki

http://vaasaennenjanyt.blogspot.fi/2017/05/inkeri-patsas-11-toukokuuta-1955.html

Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com

Sivua on päivitetty 30.9.2025