Siilot nurin?

Mielipidekirjoitus

Aimo Nyberg

Ollaan me niin hyväuskoisia

Nyt kun taas puhutaan siiloista, niiden purkamisesta ja tontille rakennettavasta uudisrakennuksesta, ei ajatella asiaa loppuun asti.

Onko edes mahdollista, että siilojen purkamisen arviolta noin 1 miljoonan euron laskulle löytyy maksajat yhdestä kerrostalosta (8 -12 kerrosta)? Asuntojen omistajiksi tuskin halutaan, jos hintataso muodostuu kohtuuttoman ylihintaiseksi.

On oletettavaa, että tähän tilanteeseen haetaan jatkossa ratkaisua ehdottamalla nyt ilmoitettuja, suunnitelmissa olevia tehokkuuslukuja nostettaviksi, eli uudisrakennukselle huomattavasti suurempaa kerroslukua, ja myös nykyistä suurempaa tonttia, ts. puistoalueen pienentämistä. Tätä tullaan perustelemaan toteamalla, että kyllä tähänkin kaupunginkulmaan tarvitaan uusi maamerkki, upea pilvenpiirtäjä.

Korkea rakentaminen on erityisen kallista. Suurissa kaupungeissa yrityksillä ja asukkailla oletetaan olevan tähän varaa. Tällaista kehitystä tavoitellaan myös siksi, että halutaan osoittaa oman kaupungin menestyvän ja alueen kuuluvan voittajiin globaalissa kilpailussa.

Vaasan seudun on jatkossa kehityttävä, pidettävä asemansa ja otettava mm. energiaklusterin osalta uusia harppauksia eteenpäin. Asukkaidensa monipuolisesta ja laadukkaasta asumismuotojen tarjonnasta on tottakai huolehdittava, eikä merellinen, korkea kerrostaloasuminenkaan tietenkään saa puuttua Vaasasta. Mitä ja minne rakennetaan, on aina ollut ja tulee olemaan erilaisten intressiryhmien välistä köydenvetoa.

Vaasan Höyrymylly Oy rakensi viljasiilot 50-luvun lopulla. Museokadun päälle, ranta-alueelle, jonne silloiset laivat lasteineen vielä pystyivät tulemaan. Silloin kaava- ja lupa-asiat runnottiin läpi, kuulopuheiden mukaan, ”kovin ottein”, laillisesti toki.

Jossain määrin ollaan jälleen samanlaisissa syövereissä, hyvin vaikeissa kuvioissa. Poliittisilla päättäjillämme riittää pohdittavaa, - helppoja ratkaisuja kun ei ole.

Vaasan kaupunki on päättänyt purkaa omistamansa siilot osallistumatta purkukustannuksiin, eli toiveena on kauniisti sanottuna minimoida veronmaksajien kulut, ja päästä kenties jopa ”rahastamaan” yhdessä purkutyön ja uudisrakennuksen toteuttavan rakennusyrityksen kanssa.

Maksajaksi tälle tultaneen tarvitsemaan pilvenpiirtäjän verran yksityisiä vaasalaisia asukkaita.

Olen henkilökohtaisesti ollut sillä kannalla, että jos siilot puretaan, niiden tilalle ei tarvittaisi mitään. Alueella olevan puiston kunnostaminen riittäisi.Tällä hetkellä tämä vaihtoehto ei ole mahdollinen.

Aimo Nyberg

Kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n hallituksen jäsen


Aikaisemmin tässä blogissa olen kirjoittanut Vaasan viljasiiloista näin (23.3.2017)

Se miksi viljasiilot olivat ja ovat edelleen juuri siinä missä ovat, ts. kiinni viereisessä rakennuksessa, ja kadun päälle tehtynä, on minulle käsittämätöntä. En tosin ole alkuperäinen vaasalainen, mikä selittää osan ymmärtämättömyydestäni. Viljasiilojen tekeminen juuri tähän kohtaan on täytynyt olla aikanaan ”kaavan vastaista”. En tunne tilannetta, mutta voisin kuvitella ainakin osittain asiaan vaikuttaneen sen, ettei laivarantaan voinut tehdä korkeita siiloja yhtään nykyistä paikkaa pohjoisempaan suuntaan, koska vahvat vaikuttajat eivät voineet hyväksyä korkeaa ja varjostavaa tornia Marianpuistoon, suurlahjoittajan ja merkkimiehen, "yksityisluontaiselle hautausmaa alueelle", eli Isänmaa -lasimaalauksen, uurnahaudan, rantaan laskeutuvan portaikon ja puiston eteen.

Mielenkiintoinen historian dokumentti on myös tämä 11.11.1996 Pohjalaisessa julkaistu toimittaja Sirpa Sainion teksti:

”Myllyn siilot oli aikoinaan pakko rakentaa. Sen ymmärtää, vaikka ei Wägarin tapaan lukisikaan vuorineuvos Erik Tuomas-Kettusen kirjettä ja myllyn työntekijöiden ammattiosaston vetoomusta kaupunginhallitukselle: vaihtoehtoina olivat 400 työpaikan menettäminen tai 190 lisätyöpaikan saaminen. Vuonna 1956 valtuusto yksimielisesti valitsi työpaikkojen säilyttämisen ja lisätyöpaikat. Puhuminen pakosta tai kiristämisestä on siinä mielessä totta, että elämän todellisuus pakotti ja kiristi: ei se että Simo Kuntsi istui lehterillä ja tuijotti avutonta valtuutettua, niin ettei hän uskaltanut kuin äänestää siilojen puolesta.”

Eipä taida olla helppoa nykyisillä päättäjilläkään. Paineita luovat monet lobbaavat tahot ilman muuta myös tänä päivänä. Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto päätti yksimieleisesti 21.3. 2017 esittää valtuustolle siilojen purkamista, ja siis kaupungin itsensä aikoinaan hakemien suojelumerkintöjen purkamista. Siilothan ovat nyt lainvoimaisella asemakaavalla suojattu. Vaasan virkamiehet ovat siis päätyneet pitkällisten vaiheiden jälkeen esittämään Höyrymyllyn entisten viljasiilojen purkamista. Tilalle on ajateltu tulevan uudisrakennus, jossa olisi liike- ja ravintolatiloja sekä asuntoja. Asian tämän hetkistä tilannetta selostetaan tämän päivän Pohjalaisessa (23.3.2017)

Lainaus:

Rantaan ei haluta menneestä muistuttavaa rakennusta 
TERHI EKOLA 

”Siiloja on tutkittu ja tutkimuksessa on selvinnyt, että siilot ovat niin huonossa kunnossa, että ne pitää eristää, ettei niiden luo pääse. Ne ovat rapautuneet ja niistä voi tippua paloja maahan. Se aiheuttaa ohikulkijoille vaaraa. 

Kuntotutkimuksessa selvisi myös, että siilojen sisällä kasvaa terveydelle haitallisia mikrobeja. Lisäksi niiden kantavuus on huonompi kuin tiedettiin. 

– Siilot kantavat vain itsensä. Jos sinne halutaan täydennys- ja korjausrakentamista, pitää se tehdä omille perustuksille. Nykysiilot olisivat vain kuori uudisrakentamiselle, sanoo Vaasan kaavoitusjohtaja Päivi Korkealaakso. Korjausrakentaminen on hurjasti kalliimpaa kuin uuden tekeminen, joten suojelusta luovutaan. 
– Korjaus- ja täydennysrakentamisen hinta on 17-18 miljoonaa euroa. Uudisrakennus maksaa 8-8,5 miljoonaa euroa. Siilojen purku maksaa noin miljoona euroa. Korkealaakson mukaan sekin on poissa laskuista, että siilojen tontti jäisi tyhjilleen. Tilalle halutaan asuntorakentamista. 
– Kaupunki haluaa keskustaan lisää asukkaita ja elävöittää kaupunginrantaa. Samalla turvataan keskustan palveluita. Se on selvää, että tilalle rakennetaan korkeaa. 
 – Vähintään kahdeksankerroksinen talo, mutta ei yli 12 tai 13 kerrosta. Siihen tulee 6000 neliötä ja noin sata asuntoa, joiden keskipinta-ala on 50 neliötä. Talo erotetaan Academillistä. Rantaa ei yksityistetä talon kohdalla vain sen asukkaille. Sellainen estetään tekemällä rantaan asti avattavasta Museokadusta kymmenen metriä leveä ja niin viihtyisä, että se houkuttaa kaupunkilaisia kulkemaan sillä. 
– Mäkeen rakennetaan ehkä portaita, joilla voi istua ja katsoa merta, kertoo Majaneva. Lisäksi taloon tulee julkista tilaa, kun katutasoon ja ylimpään kerrokseen varataan liiketilaa. Silläkin tavalla julkista rantatilaa aktivoidaan. Talolle yritetään sovittaa edes pieni oma piha. 
 – Se on myyntivaltti. Marianpuiston muuri suojellaan. Siilot ovat olleet 17 vuotta paikallaan hyödyttöminä. 
– Niille ei ole tapahtunut sinä aikana mitään, Korkealaakso sanoo. Kaupungin johto on vaatinut, että siilojen tilanne käydään läpi. 
– Nyt on päätetty, että on ratkaisujen aika.” 

Lainaus päättyy

Kuva: AN

Aika näyttää, millaista kuvaa merellisen Vaasan vesipeili heijastaa ensi vuosikymmenellä?

Kuva ja teksti: Aimo Nyberg

Kommentoi, kerro oma mielipiteesi!
Lähetä oma mielipidekirjoituksesi
aimonyberg(at)gmail.com