Kaavoitusarkkitehti
MIKSI RAKENNUSSUOJELUSTA KIISTELLÄÄN?
Tuskin mikään muu rakennettuun ympäristöön liittyvä ilmiö herättää niin paljon tunteita ja kiistoja kuin suojelu. Miksi suojeluasioista kiistellään? Mielestäni suurimmat kiistojen syyt ovat tiedon ja rahan puute. Rakennussuojelun perusteet ja sen taustalla oleva päätöksenteko ovat useimmilta ihmisiltä hämärän peitossa. Monesti luullaan, että Museovirasto päättää suojella rakennuksen. Usein kuultu lause on myös, että jos Museovirasto päättää suojella, niin maksakoon myös korjauksen, koska korjaaminenhan on hirveän kallista, kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Asiat eivät kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaisia.
Miten rakennuksia suojellaan?
Museovirasto ei päätä rakennusten suojelusta. Yleinen sanonta ”Tämä rakennus on Museoviraston suojelema” ei ole totta. Kaikkein eniten rakennuksia suojellaan asemakaavoissa, eli kunnat ja kaupungit toimivat suojelijoina. Kukaan ei ole laskenut, kuinka monta rakennusta kaiken kaikkiaan asemakaavoissa on suojeltu, mutta määrä on varmasti tuhansia. Vaasassa tällaisia rakennuksia on useita satoja. Asemakaavasuojelua ohjaavat yleiskaavoissa ja maakuntakaavoissa esitetyt valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, jotka ovat usein laajempia kokonaisuuksia. Näistä päättävät Museovirasto, maakuntaliittojen hallitukset ja kunnat. Vaasassa on 15 valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä, esimerkiksi keskuspuistikot ja palokadut. Maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä on tällä hetkellä 8, esimerkiksi Asevelikylä. Kohteet inventoidaan aika ajoin uudelleen ja jotkut kohteet voivat menettää suojelustatuksen, ja uusiakin kohteita voidaan määritellä.
Erilaisilla laeilla (mm. kirkkolaki ja laki rakennusperinnön suojelusta) on suojeltu yli kaksituhatta rakennusta. Vaasassa esimerkiksi kasarmialue ja Kurtenia (Hovioikeudenpuistikko 11) ovat suojeltuja lain nojalla. Vielä korkeamman statuksen suojelua nauttivat Unescon maailmanperintökohteet, joita Suomessa on seitsemän. Näiden lisäksi on olemassa enemmän ja vähemmän virallisia suojelulistoja, kuten esimerkiksi ns. rautatiesopimus (115 kohdetta, Vaasassa 3) ja Docomomon modernin arkkitehtuurin lista (84 kohdetta, Vaasassa yksi), jotka eivät ole varsinaisia suojelupäätöksiä.
Mikä on Museoviraston rooli suojelussa?
Museovirasto on rakennussuojeluasioissa asiantuntijaviranomainen. Se tuottaa tietoa, antaa lausuntoja ja myöntää korjausavustuksia, ns. entistämisavustuksia. Museovirasto määrittelee valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt yhteistyössä kuntien kanssa. Museovirasto määrittelee myös lailla suojeltavien rakennusten suojelumääräykset, eli sen, mikä rakennuksessa on arvokasta ja miten sitä korjataan.
Entistämisavustusten tavoitteena on säilyttää arvokasta rakennettua kulttuuriperintöä ja tukea rakennusrestauroinnin työtapojen säilymistä. Entistämisavustuksia myönnetään kohteen omistajalle ensisijaisesti rakennusperinnön suojelemisesta annetulla lailla suojeltuihin kohteisiin tai muuten merkittäviin kohteisiin, joiden kunnostus edellyttää erityistä kulttuuri- tai rakennushistoriallista asiantuntemusta ja osaamista. Avustukset on tarkoitettu osarahoitukseksi hankkeen kokonaiskustannuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista tuleva avustusmääräraha on viime vuosina ollut noin 1,6 miljoonaa euroa.
Miksi rakennus suojellaan?
Mitkä ovat suojelun perusteita? Kuka suojelusta päättää? Laissa rakennusperinnön suojelulle määritellään kuusi kriteeriä, joita ovat harvinaisuus, tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen todistusvoimaisuus ja historiallinen kerroksisuus. Lailla suojeltavien rakennusten suojelusta päättää alueellinen ELY-keskus ja sen vahvistaa ympäristöministeriö. Kirkkolaki suojelee automaattisesti kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot ja Kirkkohallituksen päätöksellä myös uudempia suojellaan.
Kuntien asemakaavojen suojelun perusteista päätetään kuntatasolla ja sitä ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki. Yleensä kunnan sisällä kaavoitus ja maakuntamuseo tekevät yhteistyötä, inventoivat rakennuksia ja ympäristöjä, ja suojelupäätökset pohjautuvat tähän yhteistyöhön. Valtakunnallisesti merkittävät kohteet määrittelee Museovirasto, maakunnallisesti merkittävät puolestaan maakunnan liitto. Näidenkin perusteina toimivat inventoinnit. Paikallisesti merkittävät kohteet määritellään kunnissa. Suojelu toteutuu asemakaavoilla.
Suojelu perustuu aina inventointiin ja asiantuntija-arviointiin. Inventoijalla ja asiantuntijalla tulee olla koulutusta rakennusperinteestä ja –taiteesta. Yleensä inventoinnin suorittaa henkilö, jolla on esimerkiksi taidehistorian tai arkkitehtuurin tutkinto. Kohteiden arvottamiseen osallistuu inventoijan lisäksi yleensä muita henkilöitä, joilla on asiantuntemusta ja tietoa alueelta. Tyypillisimpiä suojeluperusteita ovat usein laadukas arkkitehtuuri, alkuperäisyys tai rakennus ilmentää poikkeuksellisen hyvin jotain alueelle tyypillistä ilmiötä. Suojeltavalla rakennuksella on usein monia arvoja, jotka ovat suojelun perusteina. Rakennuksen arvottaminen suojeltavan arvoiseksi ei aina automaattisesti tarkoita suojelua, koska suojelupäätökseen vaikuttavat myös muut seikat, kuten alueen rakentamispaineet, kohteen heikko kunto tai taloudelliset reunaehdot.
Mitä suojelu on?
Suojelussa on kyse tiettyjen arvojen ja ominaisuuksien säilyttämisestä, ei museoimisesta. Käytännössä suojelu tarkoittaa, että rakennus on säilytettävä suojelun edellyttämässä kunnossa ja siinä tehtävät korjaukset ja muutokset on tehtävä rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa vaarantamatta. Asemakaavalla suojeltaessa suojellaan yleensä vain rakennuksen ulkoasun piirteitä, joskus myös julkisluonteisia sisätiloja. Lakiin perustuvassa suojelussa määräykset voivat olla tarkempia ja koskea myös sisätiloja ja kiinteää sisustusta. Muutoksia suojeltuun rakennukseen suunniteltaessa on yleensä pyydettävä lausunto joko maakuntamuseolta tai Museovirastolta.
Kuka maksaa?
Rakennuksen ylläpito ja korjaaminen ovat luonnollisesti omistajan vastuulla. On kuitenkin aivan perusteltua vaatia, että suojellun rakennuksen korjauksiin ja ylläpitoon myönnetään avustuksia, onhan kyse yhteisestä kansallisesta kulttuuriperinnöstä. Kuten todettua, valtion avustuksia on jaossa vain vähän. Museoviraston lisäksi alueelliset ELY-keskukset myöntävät avustuksia rakennusympäristön hoitoon yhteensä n. 850 000 euroa vuosittain. On sanomattakin selvää, että koko Suomen mittakaavassa nämä rahamäärät ovat häviävän pieniä, eikä niitä riitä kuin murto-osalle hakijoista. Verrattuna Ruotsiin, Suomessa jaetaan paljon vähemmän korjausavustuksia. Tässä asiassa ei kuitenkaan auta haukkua Museovirastoa, vaan pyynnöt on suunnattava eduskunnalle ja hallitukselle, joka budjetista päättää.
Suojellun rakennuksen korjaaminen ei automaattisesti ole sen kalliimpaa kuin korjaaminen muutenkaan, tai uuden rakentaminen. Mikäli suojellun rakennuksen ominaisuudet hyväksytään korjausrakentamisen perustaksi, päästään edullisempaan lopputulokseen sekä kukkaron että rakennuksen kannalta. Korjataan alkuperäisellä menetelmällä ja materiaalilla ja vain sitä, mikä on rikki. Mikäli vanha rakennus korjataan uutta vastaavaksi, tai käyttötarkoitusta muutetaan siten että se vaatii paljon rakenteellisia muutoksia, korjaus käy tietysti kalliiksi. Usein rahan puute on kulttuurihistorian kannalta parasta suojelua, kun rakennusta ei ole varaa ”ylikorjata”.
Lisää tietoa
Kiistojen ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan siis lisää tietoa ja lisää rahaa. Tiedon lisääminen on näistä helpompaa. Vaasassa julkaistaan tämän vuoden aikana Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, joka sisältää suosituksen laatia kulttuuriperintötietojärjestelmä. Ammattitaitoista tiedon keruuta eli inventointia on jatkettava ja kehitettävä. Maakuntamuseolla ja sen resursseilla on merkittävä rooli tässä työssä. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi Turusta, jossa on laadittu Turun kulttuuriperintöohjelma:
http://ah.turku.fi/kh/2015/0427011x/Images/1375559.pdf
Tiedon lähteenä toimivat myös Museoviraston ylläpitämät Kulttuuriympäristön palveluikkuna:
https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/portti/read/asp/default.aspx
sekä Ohjeita rakennetun kulttuuriympäristön hoitoon –sivusto, josta löytyvät mm. korjauskortistot:
https://www.museovirasto.fi/fi/palvelut-ja-ohjeet/rakennettu-kulttuuriymparisto
Anne Majaneva
kaavoitusarkkitehti, työskennellyt myös maakuntamuseossa rakennustutkijana
Kuva: Anne Majaneva, Siilot
Kuva: Esko Härkönen, Kirvesmiehenkatu 1
Tämän blogin ylläpito kiittää!
Vaasa ennen ja nyt - Vasa förr och nu -blogi on avoin foorumi jakaa tietoa Vaasasta.
Virkamiehet, päättäjät, kaikki vaasalaiset, jotka haluavat kertoa mielipiteitään, jakaa tekstejään. Pidetään yhteyttä, Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com
050 3308540
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti