Aina aurinkoista, valoisaa Aattoa lämmöllä muistaen, ja kiitollisuudella kunnioittaen
Osanottomme suureen suruun
Yhdistyksemme hallituksen kokouksessa 8.1. 2019 muistelimme Aattoa, neljännes vuosisadan kestänyttä yhteistä taivaltamme Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksessä.
Aatolla oli valtavan paljon ideoita, ja tahtoa asioiden eteenpäin viemiseen.
Hän jätti meille viimeisinä vuosina ”perinnökseen” kymmeniä ideoita toteutettavaksi.
Kirjattuina yhdistyksemme muistiin, arkistoissamme, ne otetaan esille tarkasteluun, kun ehdotusten eteenpäin viemiselle on oikea ajankohta.
Aaton jouluksi 2017 kirjoittama satu, Nea keijukainen, saatiin valmiiksi. Kuvituksen teki Gunvor Pått. Kirjoitus on molemmilla kotimaisilla kielillä valmiina, monisteena.
Vuoden 2018 syksyllä Aatto antoi toimeksiannon vielä lisäsatujen kuvittamiseen ja käännöstyöhön. Satu nimeltään Ritariperhosen häät, ei meidän kaikkien harmiksi valmistunut niin, että Aatto olisi sen ehtinyt nähdä. Hanke hoidetaan nyt loppuun, Aaton muistoa kunnioittaen, hänen uskomattomia tarinankertojan lahjojaan suuresti arvostaen.
Loppuun vielä yksi hieno muisto.
Aatto halusi Vaasaan hevoskastanjoita. Erityisesti niiden syksyinen ruska innoitti häntä ajamaan juuri tätä eteläistä puulajia myös meille tänne kauniiseen kotikaupunkiimme.
Kun Vaasan kaupunki pyysi asukkailta ja yhdistyksiltä ehdotuksia istutettaviksi Suomen 100- juhlavuoden jalopuita, teki yhdistyksemme aloitteen hevoskastanjoiden istuttamiseksi. Näitä on istutettu useampikin, mutta erityisesti toivoimme hevoskastanjaa Hietalahden Villan puistoon. Pyyntömme toteutui.
Yksittäisiä puita ei nimetä kenenkään ”nimikkopuuksi”, mutta on suurenmoista ajatella, että on Aaton ansiota, että Vaasassa kasvaa nyt näitä upeita hevoskastanjoita.
Kuvassa Hietalahden Villan puiston Suomi 100-v jalopuu, hevoskastanja,
Toivotamme omaisille voimia, suuren surunne keskellä.
Ajatukset, ideat eivät kuole, - niiden parissa uskomme Aaton puurtavan, -edelleen.
Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen hallituksen kokous. 8.1. 2019.
Kuva ja teksti: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti