Huittinen, mielenkiintoinen tutustumiskohde historian ja kuvanveistotaiteen ystäville

 

IILKKA VIRTANEN

Huittinen on n. 10 000 asukkaan maalaiskaupunki keskisessä Satakunnassa. Sen keskus Lauttakylä sijaitsee pääosin Kokemäenjoen kahden sivujoen, Loimaan- ja Punkalaitumenjokien väliin jäävässä niemekkeessä. Lauttakylään on hyvät yhteydet, se sijaitsee Helsinki – Pori valtatie 2:n ja Turku – Tampere kanta- ja valtateiden 41-12 risteyksessä. Vaasasta esimerkiksi Helsinkiin tai Turkuun matkaava voi vähäisin poikkeamin suunnata matkansa Lauttakylän kautta. Jo 2-3 tunnin tutustuminen kaupungin keskustassa sijaitseviin Huittisten museoon ja Huittisten vanhaan keskiaikaiseen Pyhän Katariinan kivikirkkoon ja sitä ympäröivään kirkkomaahan palkitsee käynnin synnyttämän pienen lisämatkan.

Huittisten museo

Huittisten museo on perustettu kirkon naapurina sijaitsevaan v. 1902 rakennettuun kolmikerroksiseen kivimakasiiniin. Museo on pääosiltaan tyypillinen maaseudun kulttuurihistoriallinen yleismuseo, ammatillisesti hyvin hoidettu ja mittavan esinekokoelman omaava. Muualta tulevan mielenkiinto kohdistuu erityisesti kahden merkittävän huittislaisen syntyperän omaavan valtakunnallisen vaikuttajan saamiin omiin osastoihinsa museossa.

1.      Huittisten graniittikivinen museo, museaalinen itsekin (kuva: Huittisten museo)

Museon toisesta kerroksesta on varattu tilat presidentti Risto Rytiä käsittelevälle näyttelylle. Näyttely on tänä kesänä uudistettu, sitä on Rytin valtiollista toimintaa käsittelevän aineiston lisäksi täydennetty hänen Huittisissa viettämänsä ajan esittelyllä. Helsingin Sanomissa oli 8.6.2026 laaja kahden sivun artikkeli uudesta näyttelystä: ”Kotialbumi paljastaa toisenlaisen Rytin”.  Näyttelykokonaisuuden muodostavat Rytin nuoruuden aika ja myöhempi siviilielämä Huittisissa, Ryti valtiollisissa tehtävissä Suomen Pankissa, eduskunnassa, hallituksessa ja Tasavallan presidenttinä sekä tärkeimmät Rytin saamat huomionosoitukset: Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvo ja vaikuttavat koti- ja ulkomaiset kunniamerkit (vm. ovat museossa omaisten deponoimia ja niitä ei ole lupa kuvata).

2.      Rytin lapsuudenkodista (kuva: Kari Mankonen/HS)

3.      Rytin työhuone Suomen Pankissa (kuva: iv)

4.      Rytin saamia huomionosoituksia (kuva: iv)

Ulkosalla, museota vastapäätä kadun toisella puolella olevassa puistossa lähellä kirkkomaan kiviaitaa on Risto Rytin patsas (Kauko Räike 1979). Erikseen sopimalla on mahdollista tutustua myös Rytin kotitaloon, Karan taloon, joka on 1912 rakennettu Rytin vanhemmille.

5.      Rytin patsas (kuva iv)

Kuvanveistäjä, jääkärikapteeni ja professori Lauri Leppäselle on varattu museon kolmas kerros lähes kokonaan. Museoaineisto koostuu lähes kokonaan Leppäsen teosten kipsivaloksista, mukana on myös joitakin pronssitöitä, lähinnä pienoismalleina. Aineisto on aika kattava, mm. Leppäsen neljä Vaasaan tekemään muistomerkkiä ovat näyttelyssä esillä, Jääkäripatsas pronssisena pienoismallina, muut kipsivaloksina.

6.      Yleisnäkymä museon Leppäsen osastosta (kuva: iv)

En käsittele Leppäsen tuotantoa tässä yhteydessä laajemmin, Aimo Nybergin Vaasa ennen ja nyt -blogissa (https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2026/07/jaakarikapteeni-professori-lauri.html) on yksityiskohtainen esittely Leppäsen töistä jääkäri-, sotilas- ja maanpuolustuksen ja niiden perinnetyön alueilta. Kulttuuri- ja liike-elämän vaikuttajien muistomerkeistä on mukana laajahko nimilista. Vaasan näkökulmassa tässä on kuitenkin syytä tuoda esiin Leppäsen yhden tärkeimmän, ehkä kaikkein tärkeimmän, valtakunnallisen statuksen omaavan Vaasan Jääkäripatsaan pronssinen pienoismalli.

7.      Museon Jääkäripatsas ja Jääkärilippu (kuva iv)

Huittisten Pyhän Katariinan kirkko

Huittisten seurakunta on perustettu 1200-luvun alkupuolella. Perimätiedon mukaan alueella on ollut puukirkkoja jo näinä varhaisina aikoja, vaikka mitään jälkiä näistä ei olekaan löydetty. Myös nykyisen kivikirkon paikalla Karsatinmäellä arvellaan aikaisemmin olleen puukirkon. Pyhän Katariinan kirkon ensimmäinen osa eli kirkon nykyinen itäinen siipi rakennettiin 1490-luvun lopulla. Kirkko on laajennettu nykyiseen ristikirkon muotoonsa vuosina 1794 ja 1860. Sisätiloja saneerattiin 1890-luvun lopulla, jolloin alttari siirrettiin kirkon pohjoissakaraan. Tämän johdosta saarnastuoli sijoittui tavallisuudesta poiketen alttarin oikealle puolelle. Viimeisimmät suuret muutokset on tehty vuosina 1958–1959, jolloin kirkon eri-ikäiset sisätilat palautettiin rakentamisaikaiseen asuunsa. Merkittävin muutos tuli runkohuoneen itäpäätyyn eli alkuperäiseen kirkkoon, josta tehtiin avointa kappelia muistuttava muusta kirkosta erillinen tila.

8.      Pyhän Katariinan kirkko itäsuunnasta; monessa vaiheessa laajennetun kirkon keskiaikaisluonne tulee parhaiten esiin tästä suunnasta (kuva: Huittisten kaupunki)

Keskiaikaisen itäsakaran tiilestä muuratussa päätykolmiossa on runsaasti koristelua Päädyssä on ristin alapuolella pyöreään komeroon muurattu seitsensakarainen tähti sekä Pyhää kolminaisuutta symboloiva kolmilehdykkä, joiden malli on otettu Ulvilan kirkosta. Erikoisuuksina ovat päädyn kaksi vaakunakilpikomeroa, joita Huittisten kirkon lisäksi tavataan Suomessa vain Ulvilasta, sekä kolme ihmiskasvoja kuvaavaa naamiokoristetta, jollaisia Huittisten ohella löytyy ainoastaan Hattulan kirkosta.

9.      Kirkon itäsakaran pääty, sakara peräisin vuodelta 1450 (kuva: iv)

Itäsakaran kappelissa sijaitsee Katariinan alttariksi kutsuttu vanha alttari vuodelta 1753. Sitä käytetään muun muassa vihkiäisissä ja ristiäisissä. Katariinan alttarilla on kaksi erillistä taulua, joista pyhää ehtoollista esittävä on Jonas Bergmanin maalaama. Se vahingoittui vuoden 1783 tulipalossa, jonka jälkeen Gustaf Lucander korjasi maalauksen 1798. Uudempi Johan Backmanin maalaama ristiinnaulittua esittävä taulu on lainassa Kansallismuseosta. Sisäseiniin maalatuista kahdestatoista vihkirististä on itäsakarassa säilynyt viisi. Itäsakaran sisustukseen kuuluu myös puinen vuonna 1644 veistetty kasteallas. Ainoa säästynyt puuveistos on vuoden 1500 tienoilla valmistettu triumfikrusifiksi. Muut keskiaikaiset esineet tuhoutuivat vuoden 1783 tulipalossa.

10. Yleisnäkymä Katariinan alttarikappelista; kuvassa näkyvät mm. tekstissä mainitut kaksi alttaritaulua, kastemalja, yksi vihkiristi, saarnastuoli, ja triumfikrusifiksi (nyt pohjoissakarassa), (kuva: iv)

11. Alkuperäisen kirkon alttari ja kastemalja (kuva: iv)

12. Lähikuva krusifiksista (kuva: iv)

13. Ristikirkon keskiosan komeaa kattoholvistoa (kuva: iv)

Hautausmaa

Kirkkomaa on pääosin jyhkeän kiviaidan ympäröimä. Museon suunnasta kirkkomaalle johtaa komea kiviportti. Hautausmaa ympäröi kirkkoa joka taholta, painopiste lännessä (kuvassa vasemmalla), mm. sankarihaudat ovat siellä.

14. Museosta siirrytään kirkkomaalle komean kiviportin kautta (kuva: Wikipedia)

Hautausmaalla sijaitsee arkkitehti Mikael Nordensvanin suunnittelema sotien 1939–1945 sankarihauta-alue. Alue on valmistunut 1943 ja sinne on siunattu 294 vainajaa. Vuonna 1950 paljastetun muistomerkin ”Suojelusenkeli” on veistänyt Lauri Leppänen. Vuonna 1920 paljastetun Vapaussodan 1918 valkoisten muistomerkin suunnittelija on arkkitehti Ilmari Launis. Siihen on kaiverrettu neljän Huittisiin ja kuuden muualle haudatun huittislaisen nimet. Hieman yleisestä käytännöstä poikkeavaa on se, että hautausmaalla on myös Kansalaissodan 1918 punaisten joukkohaudan muistomerkki. Muistomerkin on suunnitellut Lauri Leppänen ja se paljastettiin samanaikaisesti Suojelusenkeli-muistomerkin kanssa 1950. Vuonna 2008 muistomerkkiä täydennettiin nimitauluilla. Niiden 241 nimeä kuuluvat Huittisissa kirjoilla olleille vainajille sekä pitäjässä surmatuille ulkopaikkakuntalaisille. Hautausmaalla ovat myös vuonna 1954 paljastettu Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki sekä Kaukolan siirtoväen hautamuistomerkki.

15. Osa rinteeseen sijoitetusta sankarihauta-alueesta, rinteen laella Leppäsen Suojelusenkeli-muistomerkki.

 

Teksti ja kuvien koonti: Ilkka Virtanen