Kuva: AP ja PR. 23.8.2013.Vöyrinkaupungin puutalojen historia näkyy talojen ikkunoissa.
Sanomalehti Pohjalaisen mielipideosaston toimittaja Pirjo Savinainen ylistää kotikaupunkiamme hienossa kirjoituksessaan (Pohjalainen 27.8.2013) Lähelle on niin vaikea nähdä.
Lue kirjoitus kokonaan TÄÄLTÄ.
En malta olla referoimatta kirjoituksen muutamaa kohtaa:
”Alkukesästä kiertelin Vaasaa arkkitehtuurista ja kaupunkikuvasta kiinnostuneen vieraani kanssa ja tajusin taas kaupungin kauneuden.
Savolainen, joka oli joskus aikaisemmin vain pistäytynyt Vaasassa, siis lasten kanssa Wasalandiassa, ihasteli vilpittömän kuuloisesti näkemäänsä.
Hänelle Vaasa oli kaupunki, jossa on uskallettu säilyttää vanhaa, niin puu- kuin kivitaloja. Täällä on väljää ja vihreää eikä rantaa ole pilattu turhilla turistipyydyksillä. Siellä voi istua rauhassa ja nauttia merestä, sen maisemasta.
Parasta oli, että koko kaupunkikuva oli suhteellisen matala. Siitä ei ponkaise taivaisiin mitään ”ökypilvenpiirtäjiä”.
Vieraani kulki niska kenossa keskustan katuja kuten minä Barcelonassa ja bongasi kurvikkaita parvekkeita, torneja, ikkunakaaria, takorautaa, herkkiä koristekuvioita ja värejä, joita en ollut koskaan huomannut. Mereltä tuuli leppoisasti, ilta-aurinko kirkasti Wasaborgin oranssin seinän. Vaasa näytti niin kauniilta.
Puutaloalueet Vaasan keskustassa, Vöyrikaupungilla ja Kapsäkissä, Kotirannalla, Palosaarella ja Vikingan rantamaisemissa olivat melkein liikaa savolaiselle. Hän ei vieläkään ole toipunut sitä, että vanhat puutalot purettiin Kuopiosta 1960- ja 1970-luvuilla.”
…
”Toinen kesävieras istui pitkään Vaasan yliopiston kampusalueen rantapenkillä ja tuijotti merelle. Hän oli varma että opiskelu tällaisessa ympäristössä on helppoa ja mukavaa, kuin juhlaa koko ajan.
Sen jälkeen minäkin olen suunnannut pyöräretkeni yliopistonrantaan. Siellä on mukava istahtaa hetki ja antaa katseen kiertää kaupungin rantoja. Esimerkiksi sisäsataman vanha tullipakkahuone vuodelta 1879, näkyy mukavasti lahden toisella puolen.
Mikä siinä on että lähellä olevaa hyvää ja kaunista on niin vaikea nähdä. Kun arkipäivä ja kiire painaa katseen katuun, jäävät katon reunan kaiverrukset tai takorautaiset koristukset pulujen ihailtaviksi.”
Pirjo Savinainen
Kuvat: AN. Vaasan vankilakin on aikoinaan ymmärretty rakentaa aivan meren rantaan.
En tiedä varmuudella (pitäisi selvittää), mutta haluan uskoa, että taustalla on ajattelu kauneuden tervehdyttävästä vaikutuksesta.
Alemmassa kuvassa (10.9.2008) vankilan muurien edessä ovat vielä mahtavan suuret poppelit. Puut jouduttiin kaatamaan, koska niiden juurakot olivat kasvaneet niin vahvoiksi, että pelättiin jopa muurien halkeilevan. En ainakaan kuullut silloin sellaista syytä, että vankien merinäköala vaatisi poppeleiden poistamista, kaatamista näköalaa pilaamasta.
Ylemmässä kuvassa ”Vaasan rantahotelli” mereltä päin nähtynä. (12.8.2012)
Kuvapari muistuttaa kaupunkikuvan muuttuvan jatkuvasti, mikään ei ole ikuista. Silti se miten muutokset tehdään vaikuttaa meihin jokaiseen hyvin vahvasti. Vaasassa on osattu edetä maltilla, historiaa kunnioittaen.
Monia täällä vierailevia on hämmästyttänyt sellainen meille itsestään selvä asia, että rannat kuuluvat kaikille, koko monen kilometrin matkan Palosaarelta Suvilahteen, on mahdollista kävellä tai pyöräillä lähes rantaviivaa pitkin. Rantakadut ym. ovat vasta puistoalueiden takana, eikä niillekään ole rakennettu kohtuuttoman korkeita kerrostaloja, vaan merinäköalaa riittää kantakaupungin alueella monille muillekin kaduille.
Vaasa on upea kaupunki! Kannattaa tulla tutustumaan kauempaakin.
Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti