Arvostan Vaasan kaupunkisuunnittelun tekemää työtä suuresti. Vaasassa osaavat tekijät vievät eteenpäin upeita perinteitä – kaikilla osa-alueilla.
Mitä rantarakentamisen käsite tarkoittaa?
Kun kuulen jonkun sanovan tai luen mielipidekirjoituksen otsikolla: ”Rantarakentamisen on oltava sallittua”, vastaan näin: Kyllä rakentaminen on Suomessa sallittua – myös rantarakentaminen! Tämän voimme todistaa omin silmin joka ikinen päivä.
Rakennuttajat, alan ammattilaiset ja viranomaistahot tuntevat lait ja säädökset, joita rakentamisessa on noudatettava. Useimmille meistä tavallisista kansalaisista nämä määräykset ja niiden perustelut ovat tuiki tuntemattomia. Mielellään kuuntelemme mielipidevaikuttajia ja poliitikkojakin, jotka vaativat turhan byrokratian poistamista, ja usein myös ehdottavat kieltoja kaiken maailman valitustentekijöille, jotka vaan tekevät ”tahallista kiusaa”, ja viivästyttävät hankkeita. Riskejä ottaville, kaikkien parasta tavoitteleville rakennusfirmoille ym. yritystoiminnalle he toivovat vapaampia toimintamahdollisuuksia.
- Mikä minä olen tällaisia asioita pohtimaan ja niistä kirjoittamaan?
- Miksi otan kantaa – vastustanko jotain ihan vaan periaatteesta?
- Millä asialla oikein olen?
Vastaan ensin näihin, ja esitän sitten vielä omia mietteitäni rantarakentamisesta. Toivottavasti osaan omaa näkökulmaani myös perustella.
Muistutan myös, että tämä ylläpitämäni blogi vaasaennenjanyt on avoin foorumi kenen tahansa julkaista omia kirjoituksiaan ja kuviaan, kunhan aihe jotenkin liittyy Vaasaan. Omalla nimellä tai nimimerkilläkin käy, kunhan kirjoittajan nimi on allekirjoittaneen tiedossa.
- Ympäristökasvatus on ja on ollut jo
vuosikymmeniä yksi tärkeä osa-alue kuvataiteen opetusta. Kuviopettajana
Vaasassa 34 vuoden aikana 80-luvulta alkaen minulla oli suuri ilo yhdessä oppilaiden
kanssa havainnoida ja myös tallentaa eri välineillä kotikaupunkimme muutoksia.
Näkemään opettaminen, monenlaisten syy-seuraus suhteiden ymmärtäminen on
taidekasvatuksen ydintä. Vaasa oli minulle tänne tullessani täysin tuntematon
paikkakunta. Opittavaa oli paljon, oli perehdyttävä historiaan, merkittäviin
kulttuurikohteisiin jne. Kaupungin kaksikielisyys, meri, luonto, pohjalaisuus tulivat
osaksi minua vuosi vuodelta vahvemmin ja syvemmin.
Kun kuusikymmpisenä pääsin eläkkeelle, tuntui tärkeältä jatkaa jollain tapaa edelleen. Vapaana ja omalla aikataululla. Blogikirjoituksissani koen tekeväni kotiseututyötä – rakkaudesta ja kiitollisuudesta Vaasaa kohtaan.
-
Sanon näin: ellei kuvataiteen opettaja puolusta kaupungin
kulttuurihistoriallisia arvoja, arvioi näkemäänsä ja kokemaansa ympäröivää
todellisuutta esteettisestä näkökulmasta, kaupunkikuvan visuaalista kauneutta
tutkien, pohtien, niin kuka sitten tätä tekisi? En väitä, että nämä seikat
olisivat ainoat merkittävät asiat, joita meidän kaikkien olisi syytä ainakin
joskus pohtia, - eivät ole – mutta unohtaakaan näitä ei pidä. Elämän muita
puolia tuodaan kyllä esille monin verroin enemmän.
En vastusta muuta kuin yksipuolista lähestymistä asioihin. Keskustelut –
vuorovaikutus erilaisia ajatuksia esittävien kesken on aina tarpeen.
- Mietin itsekin, mikä minua tähän on jo vuosia motivoinut? Pakenenko minä muita tekemättömiä töitä tällaiseen kirjoitteluun? Olisinko aikoinaan sittenkin halunnut opiskelemaan toimittajaksi? Nykyajan some-maailma on käytännössä ilmaisena alustana mahdollistanut aivan uudenlaiset, nopeat ja osittain jopa vuorovaikutteiset viestintämuodot. Tämä on maailmanhistoriassa aivan ainutlaatuista – tänä päivänä riippumaton, vapaa, sensuroimaton tiedonkulku voi tavoittaa jopa useita miljoonia eri puolilla maapalloa – ainakin läntisiin, demokraattisia arvoja kunnioittavissa maissa.
Kaupunki kasvaa, muuttuu
Merenrantakaupungissa kuten Vaasassa myös ranta-alueet muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Ihmisen toimien tuloksena, ja myös muiden muuttujien seurauksena.
Alla oleva esimerkkikuva kertoo sen millaiseksi uutta kaupunkia nimeltään Nikolainkaupunkia v. 1855 C.A. Setterbergin johdolla suunniteltiin.
Kansikuva: Österbottens museums publikation HURDAN VAR ARKITEKTUREN I VASA TIDIGARE?
- Vem planerade staden?
- - Hur ser Vasa ut idag?
- Inspirations- och uppgiftshäfte för lärare och elever
Arbetetsgrupp: Katarina Andersson, Heidi Hummelstedt, Jenni Niemi
Skrifter utgivna av Österbottens museum nr. 46
Laajempi kartta ko. alueesta. Kuvalainaus netistä
Setterbergin ruutukaava on ollut perusta, jolle Vaasaa on rakennettu. On suorastaan ällistyttävän hienoa huomata, miten taitavasti Vaasaa on tälle perustalle 1900-luvulla ja myös tällä vuosituhannella osattu täydentää, rakentaa katuja ka kortteleita, ja myös ranta-alueita.
Karttaa lukemalla ja vertailemalla tilannetta omiin tämän päivän havaintoihin huomaa helposti ainakin maankohoamisilmiön suuren vaikutuksen.
Sanan ”rantarakentaminen” mainitseminen on viime vuosien aikana ollut eräillä poliitikoilla ja myös useilla mielipidekirjoittajilla suorastaan taikasana, jolla halutaan osoittaa omaa tahtotilaa luoda vaasalaisille jotain uutta ja entistä parempaa. Ja tämän pitäisi tapahtua tässä ja nyt – ja mielellään siten kuin rantarakentamisen ideatiimit ovat suunnitelleet.
Muuttuuko kaupunkisuunnittelu ja mihin suuntaan?
1. Kaupunkisuunnittelu on jatkuva prosessi, jossa erilaiset intressit ja faktat otetaan huomioon. Eikä vain meidän ihmisten, vaan kaikki muukin. Kaava-alueilla kaikella rakennetulla maisemalla on jo pitkä ennen/nyt/tulevia vaihtoehtoja -dokumentoitu historiansa. Virkamieskunta tekee valmisteluja, ja joskus vanhentuneita selvityksiä joudutaan tekemään uudestaan. Päätöksenteko missä, milloin ja miten edetään, kuuluu edustuksellisessa demokratiassa poliittisille päättäjillemme. Oleellista on myös nykyään voimassa oleva asianosallisten kuulemismenettely. Erilaisia viranomaistahoja, kuten puolustusvoimia, pelastuslaitosta jne. ja myös alueen muita toimijoita yrittäjiä, yhdistyksiä, lähialueen asukkaiden kuuleminen tulee toteuttaa. Tämän tarkoitus on tehdä prosessin aikana tarvittavia parannuksia, jotta koko hanke ei toteuttamispäätöksen jälkeen kaatuisi tai viivästyisi mahdollisiin valituksiin.
2. Viime aikoina ovat voimistuneet vaatimukset rakentamisen sääntelyn purkamiseksi, ts. lupamenettelyä haluttaisiin sujuvoittaa erilaisin keinoin, virkamiehiä on liikaa asioita pyörittämässä, aikaa kuluu turhaan byrokratiaan jne. Taustalla on ajattelumalli, jossa korostuu maapohjan omistajan oikeus päättää yksin mitä omistamalleen alueelle rakentaa tai yleensäkin tekee. Päätökset haluttaisiin tehdä hanketta rahoittavien ja voittoja tavoittelevien toimijoiden kesken, eikä avoimuutta tarvita. Päätösten läpinäkyvyys halutaan poistaa vedoten yritysten toimintojen salaamistarpeisiin. Edetäänkö Suomessa tätä kohti, jää nähtäväksi.
3. Muotiin on viime aikoina noussut trendi rakentaa poikkeamisluvilla, ts. yrittää nopeuttaa normaaleja prosesseja ”koukkaamalla ohituskaistalle”. Monet tätä toimintamallia kokeilleet ovat huomanneet tämän myös toimivan. Tätä voisi verrata siihen, kun sinulla on vahva ja nopea auto, niin ei muuta kuin painat kaasua ohituskaistan alkaessa, ja hetkessä huomaat ohittaneesi hitaat rekat, hitaammat ”liikenteen tukkeet”, ja matkasi jatkuu taas vauhdilla.
Rantarakentaminen on Suomessa säänneltyä, kaava-alueilla näin on haluttu toimia jo pitkään. Pienissä kunnissa etenkin maalaismaisemissa on vahvemmin säilynyt toimintatapoja, joilla yksityisen omistamisen etuja ja samoin myös velvollisuuksia pyritään turvaamaan.
Millaista tahansa ja mihin vaan ei voi uutta rakennusta laittaa, vaikka omistaisikin maan ja rahaa olisi käytössä mielin määrin.
Rantarakentamisesta on tietoisesti haluttu luoda mielikuva, että se pelastaa meidät ”vallitsevalta kurjuudelta”, ja meille annetaan tilalle jotain uutta ja mielenkiintoista. Parempia, siistimpiä, toimivimpia ratkaisuja luvataan meille kaikille, väitetään, että jokainen hyötyy jollain tavalla.
Uutta, muutoksia totta kai myös tarvitaan. Eteenpäinmeno on välttämättömiä, kunhan se tehdään laadukkaasti ja silloin kun on muutosten aika. Poukkoileva, tilapäisten ja nopeiden voittojen toivossa tehty uudisrakentaminen usein miten vain tuhoaa jotain aivan turhaan, eikä paluuta entiseen enää ole. Liian paljon on kauniita ja hyvin suunniteltuja rakennuksia kadonnut kaupunkikuvasta täällä Vaasassakin.
Rantarakentamisen puolesta kiihkeimmin puhuvat eivät löydä tai halua löytää perusteluja nykylainsäädännön toimintatavoille. Rakennustekniset ja luonnonsuojeluun ja lajien monimuotoisuuden turvaamiseen sanotaan olevan toimivat ratkaisut. Useissa tapauksissa näin onkin – rantarakentaminen on mahdollista toteuttaa niin varmanpäälle, että viranomaisten ja lakien määräykset toteutuvat.
Se että myös rakennuksilla ja aluekokonaisuuksilla on eritasoisia suojelustatuksia, on taas harvemman tiedossa. Eikä näistä asioita kovin usein kuule kerrottavan lehdissä tai muuallakaan.
Kulttuurihistoriallinen näkökulma on edelleen hyvin heikosti ymmärretty – näkymätön hienous. Valitettavasti tähän on lisättävä: vasta kun nämä itsestään selviksi koetut historialliset kohteet, rakennukset, maisemat katoavat, niiden kadonneelle arvolle löytyy ymmärtäjiä.
Tämä blogikirjoitus on yleisluontoinen, eikä minulla ole ollut tätä kirjoittaessani mielessä mitään yksittäistä paikka tai kohdetta Vaasassa.
Mutta kuten alussa jo sanoin – tee Sinä mieleisesi oma blogikirjoitus, ja julkaistaan se täällä vaasaennenjanyt -sivustolla!
Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com
Kuvisope, eläkkeellä
Vaasa ennen ja nyt – sivuston ylläpitäjä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti