Koska saadaan kaupunginarkkitehti Vaasaan? / uusinta

 

 

 

Tämän viikonlopun uusinta:

lauantai 26. maaliskuuta 2011

KOSKA SAADAAN KAUPUNGINARKKITEHTI VAASAAN

 

 

SETTERBERGIN SEURAAJAT ja YMPÄRISTÖN ASENTEET

Harva ihminen on saanut ja pystynyt suunnittelemaan uuden kaupungin palaneen sijalle. Ruotsista tänne muuttanut arkkitehti Setterberg oli sekä onnekas että lahjakas. Kaikki tapahtui 18 vuodessa. Kun tämä 1871 kuoli, päättivät silloiset poliitikot, että ”kaupunki on valmiiksi rakennettu, joten arkkitehtia ei enää tarvita”. Päätös oli yksioikoinen, mutta näin uskottiin ja toimittiin 38 vuotta, kunnes seuraaja valittiin 1909.

Meistä kuudesta seuraajasta ehti Ingvald Serenius toimia pisimpään, 30 vuotta. Kaupunginkirjasto ja Keskuskoulu 30-luvulta olivat tämän suunnittelemia hyviä uudisrakennuksia. Sitten ote syrjäisessä maakuntakaupungissa 50-luvulla taisi herpaantua. Itse tapasin rusettikaulaisen ja valkoiseen piirustustakkiin pukeutuneen miehen kerran n. 60 vuotta sitten. Kirjoitti minulle työtodistuksen. Olin rakennusharjoittelijana tämän suunnittelemalla Vaskiluodon Luotsitalolla kesällä mm. kanniskellut muodikkaita asbestivillalevyjä ulkoseinien eristeiksi. Kun Helsingissä olin nähnyt muutaman muunkin arkkitehdin vaikutti virkamiehen jähmeä uniformu niin pelottavalta, että päätin etten ainakaan tuollaiseen hommaan koskaan ryhtyisi. Ensimmäinen tilaisuus päätökseni perumiseen olisi ollut 60-luvulla, mutta Juri Sillander ryhtyi sitten työhön 12 vuodeksi. Nähtävästi tämä mukautui käytäntöön, jossa tärkeämpien kaupungin uudisrakennusten suunnitelmat tilattiin helsinkiläisiltä toimistoilta. Omat työt olivat pääasiassa arkista rakennusten remonttisuunnittelua ja ”hallintoa”. Mutta saihan kaupunginarkkitehti edes hiukan vaikuttaa kaupunkikuvan muutoksiin ehdottamalla konsulteiksi hyviä ammattitovereita.

1976 kun virka tuli uudestaan haettavaksi olin saanut jo tarpeekseni turhauttavasta kaavoitustyöstä, johon melkein vahingossa olin joutunut. (Ensin Vaasan asemakaavatyötä Erik Kråkströmin toimistossa ja sitten yleiskaavaa Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa). Rakennussuunnittelu oli ollut vahvin puoleni jo opiskeluaikoina. Hain Vaasan kaupunginarkkitehdin virkaa mutta ehdolla että itsekin saisin suunnitella enkä vain jakaa töitä konsulteille. Mahtoivatko päättäjät uskoa sanojani? Ainakin uudet alaiseni arkkitehtiosastolla, jotka kaikki hoitivat jotain aikaisemmin annettua remonttikohdetta tms. työtä, taisivat ihmetellä haluani suunnitella, kun konsulttejakin löytyisi. Eräs viimemainituista, naisarkkitehti joka insinöörimiehensä kanssa pari vuotta aikaisemmin oli muuttanut kaupunkiin ja perustanut toimiston, soitti. Oli Sillanderilta saatuna toimeksiantona suunnitellut päiväkodin Palosaaren torin vierelle. ”Etkö voisi edeltäjäsi tavoin antaa tuollaiset naisen kykyjä vaativat tehtävät minulle?” En innostunut ehdotuksesta – olivathan työt, jotka sitten myöhemmin tein pääasiassa juuri lapsiin liittyviä kouluja sekä päiväkoteja.

Aluksi ei osaston henkilöstöstä tahtonut löytyä ainoatakaan apulaista omia lyijykynällä skitsipaperille piirrettyjä rakennusluonnoksia työpiirustuksiksi kehittelemään. Vähitellen tehtävät selkiintyivät ja löysin kaksikin hyvää rakennusmestaria (Arne Back ja Holger Häggkvist) vuorotellen avustajikseni. Muut osaston rakennusmestarit, insinöörit, rakennusarkkitehdit ja sihteeri hoitivat rakennuttamista, rakennustyön valvontaa, vuosi- ja peruskorjaussuunnitelmia ja sitä pakollista byrokratiaa. Yksi oikea toimistoarkkitehtikin oli. Frank Klemets suunnitteli betonipintaisen urheilukentän huoltorakennuksen ja seuraajansa Jussi Hallasmaa nätisti vanhaan ympäristöönsä liittyvän voimistelusalin Onkilahden kouluun. Mutta Jussin lähdettyä ei uutta ihmistä tullut. Viran täyttämistä vastustivat ilmeisesti sekä muutamat virkamiehet että poliitikot.

Nyt jälkeenpäin ihmetyttää, että ensimmäisiin suunnitelmiini kuulunut Vaskiluodon matkustajaterminaali ehdittiin -77 hyväksyä sekä kh:ssa että valtuustossa. Kun apulaiskaupunginjohtaja Eilo Erikson (dipl.ins) suunnitelmaani vastusti seurasi vuosia kestänyt farssi. Lehdistö mm. Huvudstadsbladet ja Hesarikin ehti kertoilla yli 4 vuotta kestäneestä jatkovaiheesta runsaasti. Leikkeitä kertyi yli 2 neliömetriä: Tulisiko rakennuksesta arkkitehtuuria vai akj:n haluama halvin mahdollinen laatikko? Lopulta -81 toteutunut rakennus oli kompromissi, mutta vielä kelvollinen. Myöhemmät muutokset ovat sitä tosin huonontaneet…

Vaasassa oli 80-luvun alussa ammattikoulun lisäksi tekninen opisto ja kauppaopisto. Monet näistä valmistuneet toimivat sitten kunnallispolitiikassa tai kaupungin virkamiehinä. Rakennusta katseltiin helposti vain teknikon tai merkonomin näkökulmista. Taiteelta kuulostava arkkitehtuuri epäilytti ja Eilon mielipiteitä ymmärrettiin. Onneksi Kirkkopuistikon virastotalo ja muutama suunnittelemani koulu ilman suuria muutoksia sitten valmistuivat ja käyttäjät olivat tyytyväisiä. Kaupunkiin oli jonkin epämääräisen rakennus-suunnittelutoimiston lisäksi syntynyt muutamia yksityisiä arkkitehtitoimistoja, jotka varmaan muokkasivat ainakin gryndereiden mielipiteitä. Toisaalta nämä halusivat töitä myöskin kaupungilta ja pitivät siinä aktiivisesti suunnittelevaa arkkitehtiosastoa kilpailijanaan. Kaupunginhallituksessa tai teknisessä lautakunnassa istuviin poliitikkoihin saattoi vaikuttaa, jolloin kokouksissa kuuli ehdotuksia sopivista konsulteista. Tätä markkinointia löytyi sitten -82 Vasabladetistakin. Pari oulunkoulun postmodernistisen arkkitehtuuriherätyksen saanutta nuorukaista oli muuttanut tänne. Artikkelissa nämä arvostelivat Kråkströmin 60-luvun kaavoitusta johon Halmekin oli osallistunut ja jossa vanhoja rakennuksia ei suojeltu (Museovirastoakaan ei silloin vielä ollut). Parannusehdotuksena oli kuva Hallintotalon korttelista, jossa nykyiset puutalot oli korvattu uusvanhoilla kerrostaloilla. Innolla omaksuttu muoti taisi olla kavereille tärkeämpää kuin suojelukysymykset. Pieni pankkitalo Huutoniemelle syntyi sitten uskontunnustukseksi ennen kuin tunteet vaimenivat.

Havaitsin papereistani, että kaupunginarkkitehti 80-luvulla oli yleinen virkamies Suomen kunnissa. Tehtävät kyllä vaihtelivat, kaikki eivät ehtineet itse suunnittelemaan byrokratian paineissa. Kaupunkiliitto järjesti meille esim. -81 täydennyskoulutuspäivät joille 24 kollegan kanssa osallistuin. Tilaisuus oli positiivinen, kun saimme vertailla kokemuksiamme. Mutta outoja olivat hiukan myöhemmin saman Kaupunkiliiton kunnille lähettämät organisaatiomuutosehdotukset. Vaasan päättäjiä nämä asiat jo aikaisemmin olivat innostaneet ja silloiseen Rakennusvirastoon oli palkattu ekonomi Pitkämäki lähinnä arkkitehtiosaston ”saneerausta” tekemään. Osastoni kaksi rakennuttamista hoitavaa opistoinsinööriä olisi määrätty esimiehikseni, jotka olisivat saaneet mm. päättää mitä se Halme saa itse suunnitella ja mitä annetaan konsulteille. Arvostelin typerää hanketta mm. Vasabladetissa 5.5.-82 jutussa ”Stadsarkitekten – behövs en sådan?” ja myöhemmin Suomen kunnallislehdessä otsikolla ”Kaupunginarkkitehdin haudankaivajat”. Onneksi muutokset eivät pikavauhtia edenneet vaan ehdin suunnitella muutaman kunnollisen kohteen kuten Variskan ennen kuin ikä ja ympäristön asenteet katkaisivat työn.

Vaikka tukea suunnittelutyölle lähiympäristöstä ei paljoa löytynyt oli ulkomaisten kollegojen tapaaminen hauskempaa. Keväällä -89 ryhmä ystävyyskaupunki Kielistä pistäytyi Vaasassa arkkitehti Ortwin Adlerin johdolla. Kun esittelin näille mm. toteutuneita rakennuksiani, tuntui Ortwin vilpittömän innostuneelta. Tämä ehdottikin sitten, että tekisin Vaasan uusimmista rakennuksista näyttelyn Kieliin. Olin hiukan aikaisemmin tehnyt kirjan ”Kunnallisarkkitehtuuria – Vaasa 1965–1985” joten alkumateriaalia jo löytyi. Jussi Hallasmaan ja Andreas Waltermanin avustamana materiaali syntyi ja näyttely ”Bauen in Vaasa” avattiin sitten seuraavana keväänä Kielin kaupungintalon aulassa. Sieltä näyttely siirtyi ensin Vaasaan ja sitten Helsinkiin ja Pietarsaareen.

Kaupunginarkkitehtien nykyistä määrää ja asemaa kunnissa en tiedä – mutta ainakin Seinäjoella sellainen on. Meitä arvosteltiin ja haukuttiin mielipiteitämme jo 80-luvulla mm. Tampereella, jossa Pentti Kauppila yritti suojella Tammerkosken rantaa kolhoilta tornitaloilta. Saman ”Kehityksen vastustaja”-tittelin sain poliitikolta itsekin -88 kun yritin Vaasassa turhaan lausunnollani suojella Revellin Keskuskorttelia liian ahneelta lisärakentamiselta. Ehkä tavaraa etsivä ostaja Centerissä ei enempää ympäristöä jaksa katsella, kun ensin on joutunut tuijottamaan museovirkamiehen hankkimien näköispatsaiden ja pulleiden kioskien muotoja.
Kun tammikuussa 1994 63-vuotiaana anoin jatkoaikaa edes 65-vuotiaaksi, anomukseni hylättiin ja organisaatiomuutos toteutui. Länsimetsän koulu, jonka alustavasti olin suunnitellut, rakennettiin sitten konsulttisuunnitelmin ympäristönsä pilaavaksi rumilukseksi. Huvittavaa että Setterbergin turistioppaat lähes paikallispyhimyksenä muistavat mainita mutta uutta kaupunginarkkitehtia jälkeeni 18 vuoteen ei ole haluttu valita. Nykyisen ”Tekniseen toimialaan” alistetun ”Talotoimialan” ainoa arkkitehti Timo Viitala joutuu pomppimaan sekalaisten ”Putkitoimialojen” tms. insinöörien käskettävänä. Eikö Vaasan sentään edes historiansa vuoksi tulisi valita itselleni seuraaja????

24.3.2011 / Asko Halme 

 

Laitan tähän Askon kirjoituksen perään hänen ottamiaan ilmakuvia Vaasasta. Hän on lennellyt milloin purjekoneella, milloin opettajana moottoripurjekoneessa, yhteensä tuhansia tunteja, toisinaan kaupunginkin päällä ilmakuvia näpsien. Valokuvia ehti ottaa, kun oppilas tai joku kerhokaveri ohjasi.

Vaskiluodon virkistysalueen puolustaminen on ollut Askon ja asukasyhdistyksemme ykkösasioita. Tilanne on edelleenkin hyvin ajankohtainen. Näistäkin ilmakuvista näkyy, miten upea ja monipuolinen luonto- ja virkistysalue meillä vaasalaisilla on aivan kantakaupunkimme edustalla. Tätä kannattaa puolustaa!

 

 

Kuvat: Asko Halme

 

Jälkikirjoitus 28.7.2022

Asko Halme, hänen ajatuksiaan, suunnittelemiaan rakennuksia ja myös hänen veistoksiaan olen esitellyt tässä blogissa kymmenissä blogikirjoituksissa.

Asko menehtyi kesällä kolme vuotta sitten 88-vuotiaana. Tein hänestä silloin pienehkön muistokirjoituksen.

Askoa kiittäen

In memoriam

Asko Halme, 17.1.1931 – 29.6.2019
Asukasyhdistyksemme perustajajäsen, hallituksemme jäsen Asko Halme nukkui pois rauhallisesti 29.6.2019 seitsemän viikkoa kestäneen sairaalajakson jälkeen.

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2019/07/askoa-kiittaen.html