Lähimetsät tärkeitä kaupunkilaisille / uusinta

 

 

Heinä-elokuun PRO-teemaan, eli metsien ja luonnon puolesta julkaistavien uusien blogikirjoitusten lomaan sopivat hyvin uusinnat viime vuosilta.

Tämän viikonlopun uusinta:

Lähimetsät tärkeitä kaupunkilaisille

 

 

Kaupunkien, kuntien ja seurakuntien omistamia pieniä ja suurempiakin metsäalueita löytyy Vaasan seudultakin. Vaasan kaupungissakin ihan merkittäviä hehtaarimääriä.

Suurin osa on suojelemattomia maita. Metsät halutaan nähdä kuntataloudessa ensisijaisesti tuottoa antavina resursseina, joita on siis myös hoidettava.

Virkistysmetsien hoitotarpeesta ja -toimista on erilasia näkemyksiä. Kuluja hoidosta syntyy kaikesta mitä metsissä tehdään; siistitään ryteikköjä, poistetaan kaatuneita tai ihmisille vaaraksi olevia puita, tehdään kulkureittejä jne. Ja nämä kulut pyritään rahoittamaan aika ajoin tehtävillä suurillakin hakkuilla, jopa hehtaarien suuruisilla avohakkuilla. Ei ole poikkeuksellista sekään, että myös muiden kuntasektoreiden miinus merkkisiä taseita paikataan, tai suuria uusia hankkeita järjestetään ”kerralla kuntoon” kaatamalla metsää. Käytetään siis meidän kaikkien kaupunkilaisten yhteistä omaisuutta päättäjiemme keskenään sopimiin tarkoituksiin.

Jos lähimetsiä kaupungeissa ja niiden liepeillä haluaa ajatella luonnon monimuotoisuuden kannalta, niin lähes aina helpoin ja paras ratkaisu olisi vähentää hoitotoimet aivan minimiin. Ihmisille vaaraksi olevat puut voisi kaataa, mutta jättää ne maastoon maalahopuiksi. Näin ei kuitenkaan, ainakaan toistaiseksi, ole haluttu tehdä.

Kuntiin laaditaan metsänhoitosuunnitelmia, noin kerran vuosikymmenessä

Kuntalaisten pitäisi voida vaikuttaa kuntametsien hoitoon. Kysehän on verorahojemme käytöstä. Metsänhoitosuunnitelmissa, jotka siis kaupungin rattaissa kyllä käsitellään, on ongelmana niiden suurpiirteisyys, ne tehdään aika vapaamuotoisiksi ja tilanteeseen jos toiseenkin sopiviksi. Jos vertaa tätä esim. kaavahankkeiden käsittelyyn ja julkisuuteen, niin vuorovaikutus kuntalaisten kanssa jätetään hyvin usein ja tietoisesti mielellään nollaan. Kun asukkaat sitten heräävät yllätyksiin, niin valitusoikeuttakaan ei ole, jos ja kun on toimittu hyväksytyn metsänhoito-ohjelman mukaisesti.

Missä mennään nyt?

Viheralueista tietoa kyllä löytyy netistäkin, mutta uusittavana olevasta Vaasan metsienhoito-ohjelmasta löytyy kaupungin sivuilta kovin heikosti tietoja. Ennen vuodenvaihdetta lisäaikaa saaneelle uuden metsienhoito-ohjelmien julkiselle käsittelylle toivoisi vielä löytyvän aikaa ja asiaankuuluvat menettelytavat.

Viheralueiden hoitoluokista

https://www.vaasa.fi/asu-ja-ela/vapaa-aika/puistot-ja-viheralueet/viheralueiden-hoitoluokat/


Lainaus

”Vaasan kaupungin viheralueet on jaettu valtakunnallisen viheralueiden hoitoluokituksen mukaan erilaisiin hoitoluokkiin alueen käyttötarkoituksen, käyttäjien, luonnonolojen sekä viheralueen laatu- ja kustannustavoitteiden mukaan. Hoitoluokitus määrittelee laatutason, jonka mukaan alue hoidetaan. Hoitotaso ja hoitomenetelmät vaihtelevat suuresti eri hoitoluokissa. Esimerkiksi korkeatasoiset kaupungin edustusviheralueet tarvitsevat hoitoa päivittäin ja taajamametsiä hoidetaan muutamien vuosien välein.”


Tutustu tähän

Laura Räsäsen ja Keijo Savolan kirjoitukseen. Se kertoo mahdollisuuksista palauttaa kaupunkien ja kuntien metsäalueet asukkaiden ja luonnon keitaiksi. (Suomen luonnonsuojeluliitto, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri)

https://www.sll.fi/app/uploads/2018/10/KM-30-valmis-1.01.pdf



Laitan tähän loppuun vielä puolen vuoden takaisen blogijuttuni (28.10.2019)

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2019/10/metso-ohjelmasta-keskustelua-nyt.html



Koronaeristyksen yksi selkeimpiä vaikutuksia meihin kaupunkilaisiin on ollut tämä: lähdetään ulos luontokohteisiin, mennään vaellusreiteille, luontopoluille ja ihan vaan lähimetsiin, rannoille jne.

Kun kiire unohtuu ja silmiä tulee pidettyä auki ja ajatukset ovat avoimina, niin oivallus kaiken ykseydestä ja ihmisen olemisesta osa kokonaisuutta muuttuu mielissämme itsestäänselvyydeksi.

Kuvalainaus: Vaasan ympäristöseuran fb-sivulta

Teksti: Aimo Nyberg