Tämä kirjoitus aloittaa kirjoitussarjan, jossa aiheena on metsä. Teemaan liittyviä juttuja julkaistaan heinä-elokuussa.
Myös Sinun kirjoituksesi ja kuvat aiheesta ovat erittäin tervetulleita. Katso yhteystiedot tämän blogijutun lopusta.
Lainaus
https://nakoislehti.hs.fi/995df11d-64e4-44d1-9008-1db945dc2ae8/12
(aukeaa vain tilaajille)
Piinaavan hellejakson jälkeen saimme sateisempia päiviä, viileämpiä ja tuulisempia säitä.
Sateella tai heti raikastavan sateen jälkeen kannattaa mennä ulos luontoon, lähimetsään tai kauemmaskin.
Tämä Helsingin Sanomien mainio kirjoitus (18.6.2022) antaa motivaatiota lähteä liikkeelle, poistua edes hetkeksi neljän seinän sisältä, ja kohdata kaikilla aisteilla metsien monet hyödyt.
Lainaan tähän muutaman kohdan kirjoituksesta, jossa aiheena on monimuotoisista luonnontilaisista metsistä saatava apu mm. allergioita vastaan. kirjoituksessa verrataan mm. tutkimustuloksia rajan takaisessa Karjalassa ja Suomen puoleisessa Karjalassa.
KATO TULEE IHOLLE
Pia Eronen
HS.fi/ympäristö (tilaajille)
”Luontokato tulee suoraan ihmisen iholle – ja sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia terveyteemme. Onneksi myös lääke on keksitty: voimme mennä metsään.”
” Köyhtyvä luonto heikentää myös ihmistä
Myös muualla maailmalla on havaittu sama: allergioita esiintyy enemmän korkean elintason maissa ja vähemmän kehittyvissä maissa, enemmän kaupungeissa kasvaneilla kuin maaseudun lapsilla.”
” Ihmisiä tutkimalla on saatu mitattua, että kaupungeissa ihmisen ihon, limakalvojen ja suoliston mikrobiomi on yksipuolisempi, maaseudulla taas moninaisempi.
Näiden välillä uskotaan olevan yhteys. Ja tätä yhteyttä kutsutaan biodiversiteettihypoteesiksi.
Hypoteesin mukaan vähentynyt kosketus monimuotoiseen luontoon yksipuolistaa ihmisen mikrobistoa, vääristää vastustuskykyä ja on yhteydessä tulehdusperäisten sairauksien lisääntymiseen.
Biodiversiteettihypoteesin mukaan vähentynyt kosketus monimuotoiseen luontoon yksipuolistaa ihmiselimistön mikrobistoa.”
” Leena von Hertzenin, Ilkka Hanskin ja Tari Haahtelan kehittelemä hypoteesi ei ole uusi keksintö, mutta nyt ajatus on taas ajankohtaisempi kuin koskaan.
Luontokato on mahdollisesti polttavin ympäristö ongelmamme. Kukaan tuskin on välttynyt kuulemasta, kuinka luonto yksitoikkoistuu metsien ja merien uumenissa. Mutta myös ihmisen omat mikrobiyhdyskunnat köyhtyvät, etenkin länsimaissa ja kaupungeissa. Luontokato tulee suoraan iholle.
Luontokadosta on totuttu puhumaan sammalien ja kalojen sukupuuttoaaltoina, mutta ihmiselle se voi tarkoittaa myös allergia-aaltoja, yleistyvää astmaa ja suolistosairauksia sekä lisääntyvää diabetesta.”
” Metsä voi olla peltoa vaikuttavampi
Ihminen ei voi nähdä mikrobeja, mutta on yksi hetki, jolloin ihminen pystyy haistamaan ne.
Kun kevyt sade osuu kuivaan maahan, ihminen haistaa sateen tuoksun. Sateen tuoksu ei kuitenkaan tule pisaroista vaan maaperästä: kemikaalista nimeltä geosmiini. Geosmiinia tuottavat mikrobit, tarkemmin aktinobakteerit.
Mikrobeja on kaikkialla. Yhdessä pikkuruisessa grammassa maata voi olla miljardeja mikrobisoluja. Niitä on kasveissa ja eläimissä. Mikrobeja leijuu valtavia määriä ilmassa.
Altistamalla itseään luonnon mikrobeille ihminen voi saada uutta virtaa myös omiin mikrobiyhdyskuntiinsa. Luonnossa oleilu vahvistaa erityisesti ihon ja hengitysteiden mikrobistoa, ruokavalio sen sijaan vaikuttaa enemmän suolistomikrobeihin.
Biodiversiteettihypoteesi on kuitenkin täynnä mysteereitä, aukkoja ja tuntemattomia alueita. Emme tiedä tarkkaan, minkälainen vehreys toimii terveen vastustuskyvyn rakentamisessa.
Tutkimuksissa tuntuu toistuvan erityisesti yksi sana: maaseutumainen ympäristö.
Mutta mikä tarkalleen maaseudulla on se suojaava tekijä? Onko merkitystä nimenomaan maataloudella itsessään: kotieläimillä ja pelloilla? Vai onko ratkaisevaa sittenkin se, että metsät ovat lähellä? Kaupungeissa iso osa maapinnasta on asvaltin alla. Viheralueet ovat usein nurmikkoa. Metsät voivat olla kauempana.”
Mitä monimutkaisempaa luonto on, sitä vaihtelevampaa mikrobistoa siinä elää
” Tätä ei tiedetä. Vaikka tutkimuksia on lukuisia, eri maaseutumaisten tekijöiden vaikutusta ei ole eroteltu toisistaan.
Se tiedetään, että mitä monimutkaisempaa luonto on, sitä vaihtelevampaa mikrobistoa siinä elää. Tällaisissa ympäristöissä ihminenkin altistuu rikkaalle mikrobistolle.
UUTTA TIETOA on kuitenkin tulossa. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jenni Lehtimäen vielä julkaisemattomassa tutkimuksessa on selvitetty juuri erilaisten vihreiden ympäristöjen vaikutusta lapsiin. Tutkimuksessa on mukana miljoona lasta Suomesta. Tämä tekee tutkimuksesta kansainvälisestikin suurimman analyysin aiheesta.
”Nimenomaan metsät näyttävät suojaavan sairauksilta, peltojen läheisyydellä ei tällaista vaikutusta havaittu”, Lehtimäki kertoo keskeneräisestä tutkimuksestaan.”
” ”’Takaisin luontoon’ ei ole vaihtoehto, mutta voimme ottaa landen stadiin eli luonnon elementtejä osaksi jokapäiväistä elämää", Tari Haahtela sanoo.”
Lainaukset päättyvät
Hesarin kirjoitus on kokonaisuudessaan tärkeää luettavaa, suosittelen etsimään kirjoituksen ja lukemaan sen kokonaan.
Teksti ja kuvalainaukset Hesarista on jakanut
Aimo Nyberg
Kaupunkiblogi Vaasa ennen ja nyt ylläpitäjä
aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti