Teksti on julkaistu marraskuussa 1967 Vaasan lyseon luontokerhon toimittamassa lehdessä Reviiri.
Jorma Ollila oli silloin luontokerhon Reviirin puheenjohtaja. Jaakko Rusama oli lehden päätoimittaja.
Kirjoitus on mukana myös Vaasan lyseon julkaisussa:
”Oi niitä aikoja” Tarinoita ja tapahtumia Vaasan lyseon eri
vuosikymmeniltä
Multiprint Oy, Vaasa 2000
Julkaisija: Vaasan Lyseon Entiset oppilaat (Valeo) ry
Toimitus: Markku Rintanen, Olavi Oksanen, Aatto Wuorenlinna, Veikko Vörlund.
”Oi niitä aikoja” -kirjan kansi
Jorma Ollila on kenties merkittävimmän työuran tehnyt Vaasan Lyseon oppilas.
Wikipedia: Jorma Ollila
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Ollila
Yllä oleva nuoren Jorma Ollilan lukiolaisena kirjoittama teksti on mielestäni ihailtavan rohkea, vahva luontoarvojen puolustuspuhe!
Tästä 55 vuoden takaisesta kirjoituksesta saa erinomaisen kuvan siitä, millaiset kysymykset jo tuolloin askarruttivat aktiivisen nuorison mieltä. Luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta pohdittiin ja tulevaisuudesta haluttiin kantaa huolta.
Moni asia on edelleen menossa huonoon suuntaan. Jopa peruuttamattomasti. Saastuttamista estäviä lakeja on toki tiukennettukin vuosikymmenten aikana, mutta toteutunut luonnonvarojen jatkuvasti kasvava hyödyntäminen meidän ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi on johtanut globaaliin ilmastonmuutokseen.
Monia yksittäisiä pieniä tai isompia tekoja, valintoja voimme tehdä jokainen yksilöinä ja yhdessä muiden kanssa.
Ratkaisuihin tarvitaan kuitenkin valtioiden toimia. Sopimuksia, niiden noudattamista ja valvontaa.
On selvää, että myös kaupungit, kunnat ovat merkittävässä asemassa siinä, mihin suuntaan tästä nyt jatketaan tuleville vuosikymmenille.
Kansalaisten, asukkaiden on luotava paineita päättäjillemme ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot elinkelpoisen planeettamme pelastamiseksi.
Skannaus ja teksti: Aimo Nyberg
Luontoaktivisti, kaupunkikuvaaja
aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti