Koska itselläni on tässä blogissa menossa ”rojekti” samasta teemasta, rohkenen lainata Porolan tekstin, ja liittää sen lomaan ottamiani patsaskuvia kuvituskuviksi. Paperilehteen kuvia, ei ainakaan isompaa määrää juuri koskaan saada mukaan mahtumaan.
Päivän kulma: Patsailla on omat tarinansa kaupungista
Vapaudenpatsas on iskostunut syvälle mielikuviini. Olen tuijottanut sitä lapsuudenkodistani yläviistosta. Vaikka se sijaitsi "etupihallamme", hyvin harvoin kiipeilimme sen askelmilla, olivathan ne aika korkeat ja minä kömpelö.
Torin laidalla käsi nyrkissä seisova mies oli uhmakas. Miksi toinen mies istui hänen takanaan maassa? Tummanharmaansävyinen monumentti oli pelottava ja näytti vierestä katsottuna paljon isommalta kuin makuuhuoneen ikkunasta.
Kirkkopuiston Luotsipatsaan vesisuihku oli varma kevääntulon merkki. Altaan pohjalla oli aina kolikoita. Joku uskoi niiden tuottavan onnea.
Kirkkopuistikolla kirkkoa vastapäätä istui satusetä Topelius lempeän näköisenä.
Kaupungintalon puistossa Hovioikeudenpuistikolle katsova Toivo Kuulan pää tuntui luonnottoman isolta. Kuulassa oli jotakin surumielistä. Silloin en vielä tiennyt hänen hurjaa kohtaloaan.
Senaatinkaduksi nimetyn kadunpätkän varrella puistokatujen kulmissa sijaitsevat kahden ylvään herrasmiehen pystit heijastivat arvokkuutta ja valtaa. He eivät vilkuilleet sivuilleen. Kaupungin mahtimiehet, Joachim Kurtén ja A. A. Levón katsoivat rohkeasti ja määrätietoisesti eteenpäin.
Vuonna 1961 pystytetty liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki, Inkeri-patsas, on patsaista liikuttavin ja herkin. Moottoritien päässä Inkerinpuistossa pieni tyttö pitelee hellävaroen kädessään siipirikkoa lintua. (Lisäys: AN. Patsas on paljastettu jo 11.5.1955 yksityisenä lahjoituksena, ja 14.6. 1961 kaupunginvaltuusto hyväksyi puiston nimeämisen Inkerin puistoksi - Ingers parken. Lähde: Eira Häggkvist, Vaasan patsaat ja muistomerkit, korkokuvat ja muistolaatat)
Satamaan mennessä ei voinut sivuuttaa Jääkäripatsasta Vaskiluodon sillan kupeessa.
Se ikään kuin odotti kaverikseen vuonna 1969 sillan puoliväliin laskeutunutta Merikotkaa, Suomen ilmailun muistomerkkiä.
Näkyville paikoille sijoitetut muistomerkit kertovat omaa tarinaansa kaupungista. Suomi täyttää 100 vuotta. Kenellä vaasalaisella yksityisellä, yrityksellä tai yhdistyksellä olisi rahkeita ja rohkeutta pystyttää Vaasaan muistomerkki, joka muistettaisiin?
Se oli silloin vuonna 2017, kun...
Teksti: JUKKA POROLA
Kuvat: AIMO NYBERG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti