Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asko Halme. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asko Halme. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Ratkaisua etsimään

Keskustelin tänään Kuntsilla museomestari Matti Raudaskosken kanssa Asko Halmeen veistoksesta Meander. Teos on Kuntsin modernin taiteen museon aurinkoisen eteläpäädyn edessä. Tai oikeammin kyselin teoksen viereisestä valaisinpylväästä! Pylvään lampun tehtävänä kun olisi toimia kohdevalaisimena Askon teokselle.




Kuvat: AN, 28.3.2017. Entisen Tullipakkahuoneen, nykyisen Kuntsin modernin taiteen museon päädyssä on Meander -niminen Asko Halmeen veistos. Teos on vuodelta 1996.

Tämä teokseen kuuluva kohdevalaisin on ollut pimeänä jo pitkään. Tämä asia on harmittanut ja puhuttanut erityisesti teoksen tekijää. Asko on julkisesti useaan otteeseen ihmetellyt, eikö kaupungilla, joka mainostaa itseäänart Citynä, ole enää varaa edes yhteen lamppuun!

Museomestari Matti Raudasoja kertoi, että syy ei varmuudella ole tiedossa, mutta mahdollinen selitys voisi olla keskeneräiset työt museon edustalla. Myös museon toisessa päässä on toimimattomia sähkölaitteita, ja asiat luultavimmin saadaan kuntoon vasta kun laiturialue ja tuleva alue Kuntsin edessä valmistuu kesän kuluessa? Kuntsin eteen on tulossa enemmänkin patsaita, erityisesti Laila Pullisen Sibylla-veistosta moni jo odottaa kovasti.

Asko Halmeen Meander-veistokseen liittyy ilmeisesti vielä jonkinlainen epäselvyys siitä, kenen omistuksessa teos on? Askon mukaan se luovutettiin Vaasan kaupungille paljastustilaisuudessa 12.12. 1996, vastaanottaja oli kaupunginjohtaja Seppo Sanaksenaho. Veistokseen kuuluu katutasossa oleva laatta, jossa on Nándor Mikola nimikirjaimet, ja mainitaan Nándor Mikola -säätiö.



Kuvat: AN, 28.3.2017.

En tiedä mikä on ollut ongelmana, kun kyseinen lamppu on ollut pimeänä jo pitkään. Kaupungin, eli kulttuuripuolen vastuussa olevien/patsaiden ja muistomerkkien kunnossapidosta vastaavien on mielestäni syytä alkaa selvittää, ratkoa asia.

Ratkaisu ei voi olla, että annetaan asian vaan olla loputtomiin.

Vaasassa on viime vuosina tehty aivan mahtavaa työtä, kun on kunnostettu Suomen 100 v. juhlavuoden merkeissä useita merkittäviä patsaita ja muistomerkkejä. Näitä ovat olleet ainakin Topeliuksen patsas Kirkkopuistikolla, Pohjanmaanmuseon pronssiset ovet, Veera Onkilahden puistossa, Jääkäri-patsas Vaasanpuistikolla, - nämä nyt muistan heti, ehkä muitakin vielä on, ja lisääkin tulee?

Asko Halmeen Meander-veistos (nimi viittaa mutkittelevaan jokeen) on nuorempaa ja tyyliltään monille vaikeammin ymmärrettävää kuin vanhemmat näköisveistokset. Tämä ei tarkoita, etteikö myös tätä teosta tule kohdella asiaankuuluvalla huolenpidolla ja antaa sille oikeutus tulla havaituksi, nähdyksi sen omaksi annetulla paikalla.

Tämäkin teos on paikallishistoriaa, - sen ruosteenruskeaksi patinoituva pinta liittää sen hienosti vieressä olevaan rakennukseen, sen väreihin ja muotokieleen. Teos auttaa myös muistamaan Nándor Mikolan, ja rakennuksessa olleen hänen nimeään kantavan akvarellimuseon.

Meanderista lisää kuvia täällä

http://vaasaennenjanyt.blogspot.fi/search?q=Meander


Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

lauantai 4. helmikuuta 2017

Lento -veistoksen pvm. selvisi!


Kuva: Variskan koulun leikearkisto (klikkaa kuvaa jos haluat lukea koko jutun)

Kyselemällä asiat selviää 

Tämä esimerkki todistaa yhdessä tekemisen hienoutta. Olen kokoamassa luetteloa Vaasan alueen patsaiden, veistosten, muistomerkkien ja muistolaattojen ”synttäreistä”. Ts. päivämääriä, jolloin ko. teos on vihitty käyttöön eli julkaistu. Vaasassa on toista sata julkista taideteosta, joista suurimmalta osalta tiedetään hyvin tarkaan perusfaktat.

Asko Halmeen veistos, nimeltään Lento, on Variskan koulun pihalla. Yritin ensin saada Askolta itseltään vastausta tarkasta julkistamis pvm:stä, mutta asia ei selvinnyt häneltä tarvittavalla tarkkuudella.

Seuraavaksi käännyin Variskan koulun puoleen. Puuttuva tieto teoksen käyttöönotosta, vihkimispäivästä on nyt siis saatu selville! Kiitokset kuuluvat koulun apulaisrehtori Leena Virkille, joka ystävällisesti selvitti asian koulun lehtileikearkistosta.

Päivitän näitä tietoja myös Wikipediaan (muitakin on mukana) tämän vuoden aikana. Jossain vaiheessa myös kuvat ja tarkat sijaintitiedot tulevat tähän valtakunnalliseen wikitiedoston Vaasa osioon. (Wikipedia:Wikiprojekti Suomen patsaat ja muistomerkit Wikipediaan)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Wikiprojekti_Suomen_patsaat_ja_muistomerkit_Wikipediaan

Vaasan osalta ollaan tänään tässä pisteessä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Vaasan_julkisista_taideteoksista_ja_muistomerkeist%C3%A4

Seuraa Sinäkin tätä patsas ym. muistomerkkien hankesivustoa myös facebookissa! https://www.facebook.com/rojektixon/

Seuraava ”salapoliisi tehtävämme” on A.W. Stenfors, muistolaatta Kauppahallin julkisivulla.
Milloin laatta on siihen tullut? Onko kellään kuvia paljastustilaisuudesta, tai muuta dokumenttia, juttua ko. kohteesta?

Ota rohkeasti yhteyttä, pienikin tiedonjyvänen voi olla tärkeä!
Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com
050 3308540

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Montako muutosta löydät?


Kuva: Asko Halme

Katsokaapa tätä kuvaa, ja pohtikaa mikä on muuttunut?

Toivon, että joku nyt innostuisi muistelmaan menneitä, -kaipaamaan jotain, tai vaan kertomaan kokemuksistaan Vaasan keskustassa, ennen ja nyt.

Itse en osaa edes tarkalleen sanoa, miltä vuodelta tämä kuva voisi olla?

Olen saanut Askolta muitakin kuvia, - mahdollisesti teemme kuvista jossain vaiheessa jonkinmoisia kuvapareja, - katutasolla kuitenkin pysyen.

Ennen ja nyt kuvaparit ovat kiehtovia aikamatkoja omiin muistoihimme, ja dokumentteja lähiympäristössämme tapahtuvasta kaupunkikuvan jatkuvasta muutoksesta.

Ennen ja nyt kuvaparit 

Onko sinulla sellaisia vanhoja valokuvia, joille olet jo ottanut nykyhetkestä kuvaparin? Tai haluaisitko saada vanhan kuvasi skannatuksi, ja jonkun ottamaan uuden kuvan samasta paikasta?

Ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Tämä asukasyhdistyksemme blogi – Vaasa ennen ja nyt, on alun perin perustettu juuri tuomaan esiin vanhoja valokuvia Vaasasta, ja kertomaan kotikaupungissamme tapahtuneista ja tapahtuvista kaupunkikuvan muutoksista.

Iloksemme olemme viime vuosien aikana saanet tänne Vaasaan aika monta muutakin nettisivustoa, fb-sivustoa ym. joilla näitä samoja teemoja tuodaan hienosti esille.

Otan kiitollisena vastaan sekä kuvia että kirjoituksia, ja autan tarvittaessa siinä missä pystyn.

Aimo Nyberg, aimonyberg(at)gmail.com
Kuvisope, ja Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n pj.

Ps. tämä sama kuva on laitettu esille myös fb-sivulle Vaasan kuvia 1900-luvulta.
Jos kuulut ryhmään, seuraa ja osallistu siellä käytävään keskusteluun. Ellet vielä ole ryhmän jäsen, etsi sivu fb:sta, ja pyydä päästä mukaan!

lauantai 12. joulukuuta 2015

Luukku 12

Tämän joulukalenterin idea on edetä päivä kerrallaan kohti joulua.

Samalla muistellaan kulunutta vuotta, esitellään uudestaan joitakin tapahtumia, ja mm. vaasalaisessa kaupunkikuvassa tapahtuneita muutoksia noin vuoden aikana. Suuntaamme katseemme jo myös tulevaisuuteen päin.

Ideana on julkaista ns. päivän luukkukuva, joka on yksityiskohta jostain kaikkien nähtävillä olevasta kohteesta. Kuvaa pitää katsoa tarkkaan, ja yrittää tunnistaa se. Mistä se on, ja mikä on sen aihe?

Seuraavana päivänä tulee uusi ”kuva-arvoitus”. Ja tietenkin myös edellisen päivän vastaus. Rajatut lähikuvat avataan ”suurempaan kuvaan” ja mahdollisesti esitetään myös oheiskuvia ko. tilanteesta.

Kahdestoista luukku 


Päivän luukku 12.12.2015

Joulukalenterimme luukkukuvat liittyvät patsaisiin ja muistomerkkeihin.

Mihin kokonaisuuteen yllä oleva kuva kuuluu ja missä tämä taideteos on?

Mikä on teoksen nimi ja kuka on tekijä?

Vastaus kerrotaan sunnuntaina 13.12.


EILISEN KUVAN VASTAUS:



..




Meander- taideteos sijaitsee Kuntsin modernin taiteen museon etelänpuoleisella aukiolla Sisäsatamassa.
(Samassa paikassa toimi vuodesta 1995 alkaen vuoteen 2005 vaasalaiselle akvarellimaalauksen mestarille Nandor Mikolalle perustettu oma nimikkomuseo, Mikola-Museo. Paikka oli osa vanhaa Tullipakkahuonetta. Tilassa toimii nyt Kuntsin modernin taiteen museo)

Veistoksen tekijä on Asko Halme.

Paljastettu 12.12.1996. Veistoksella on siis tänään synttärit! Onnea 19-vuotiaalle!

Yksi tapa luokitella taidetta, kuten veistoksia, on jakaa ne esittäviin ja ei-esittäviin aiheisiin. Tyylisuuntia eli -ismejä on sadoittain. Oleellista on tunnistaa taiteilijan tuotannosta hänen oma persoonallinen kädenjälki. Onko yksittäisen taiteilijan tuotanto samaan aikaan sekä yhtenäinen ja omanlaisensa, ja lisäksi myös ovatko hänen yksittäiset teoksensa ainutlaatuisia? Tästä mielestäni tunnistaa osaavan, tosissaan taidetta tekevän alan ammattilaisen.

Nykyisten ja tulevien aikojen kriitikoiden arviot nykytaiteesta voivat olla vaihtelevia. On mahdotonta tietää varmuudella, mitkä teokset kestävät aikaa, kenen työt unohtuvat, ja millaiset teokset nousevat maineeseen. Parhaimmillaan jopa vuosisadoiksi.

Asko Halmeen teokset ovat jakaneet mielipiteitä täällä Vaasassa ja myös muualla. Jokainen voi löytää näkökulmia ja perusteluja omiin kannanottoihinsa perehtymällä kunnolla Askon toteutuneisiin suurikokoisiin veistoksiin Vaasassa ja muualla, sekä tutustumalla hänen runsaslukuiseen pienoisveistosten kokoelmaan.

Asko toteuttaa ideoitaan määrätietoisesti. Itse olen pyrkinyt lukemaan, avaamaan näitä Askon abstraktisia teoksia. Katselen rakenteita ja muotojen suhteita, kontrasteja ja erityisesti niiden suhdetta paikkaan johon ko. veistos on pystytetty. Arkkitehtina Asko on aina korostanut, että hyvin suunnitellut rakennukset kaipaavat rinnalleen taidetta niin ulko- kuin sisäpuolellekin, jotta rakennetut ympäristöt asettuvat inhimillisiin mittasuhteisiin.

Taideteoksilla kuuluu olla myös nimi. Abstraktisilla teoksilla nimi on usein avain koko teoksen merkityksen ymmärtämiseen.

Meanderointi tarkoittaa luonnonilmiötä, jossa vesi kuluttaa joen ulkokaarretta ja muodostaa siten jokeen yhä suuremman mutkan, kunnes seuraava vastarannan mutka viimein syöpyy yhteen edeltävän mutkan kanssa ja synnyttää tällä tavalla putaan. Nimitys juontuu mutkittelevan Menderesjoen vanhasta nimestä Maeander.

Asko Halme kertoo itse näin Meander-veistoksensa alkuvaiheista:

”Nandor oli nähnyt veistoksiani mm. Vaasan Taiteilijaseuran näyttelyissä. Muutamaa vuotta aikaisemmin oli valmistunut veistos "Lento" Variskan pihaa elävöittämään. Siitä Nandor piti ja ehdottikin nyt, että kehittelisin jotain saman henkistä uuden museonsa sisäänkäyntiä markkeeraamaan. "Mutta tee korkea...korkea", pyysi Nandor.
Muutamasta vaihtoehdosta päädyimme sitten siihen, jolle myöhemmin annoin nimen "Meander" (muotoaiheena sama meanderkuvio, joka vaakasuorana toistuu viereisen vanhan rakennuksen räystäsviivoissa).
Noin 10 metrin korkuinen veistos on toteutettu Vaasan Ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa oppilastöinä mallia ja piirustuksiani seuraten. Päämateriaalina on kauniisti patinoituva cor-ten teräs muutaman kiiltävän pinnan (ruostumatonta terästä) säestämänä.”

Lue lisää Askon ajatuksia:
http://vaasalaisia.info/asko-halme-konstruktiiviset-veistokseni/



Asko Halmeen veistoksen juurella on laatta, jossa on Nandor Mikolan Säätiön tunnus (Nandorin nimikirjaimet).

Asko Halme kirjoitti muutama viikko sitten Facebook -sivullaan näin:

”Nandor Mikolan aloitteesta suunnittelemani Meander-nimistä veistosta valaisi alkuaikoina siihen suunnattu valonheitin lamppuineen.

1996 Mikola säätiö juhlallisesti luovutti työn kaupungille / Pohjanmaan museolle. Seppo Sanaksenaho vastaanotti teoksen.

Pari vuotta sitten – ennen Vaasan nykyistä talousahdinkoa – hehkulamppu oli palanut loppuun, ja veistos siis illalla kadonnut pimeään, näkymättömiin ohikulkijoiden silmistä. Huomautin asiasta entiselle tekniselle virastolle. Mitään ei ole tapahtunut!

En sentään itse viitsisi kiivetä lamppua vaihtamaan!

Kerroin asian Vaasa by light-tempausta järjestäneelle nuoremmalle taiteilijaseuran jäsenelle, Jimmy Pullille. Hän lupasi hankkia vaikka sponsorin hehkulampun ostoon, jos museon rahat eivät riitä.”


Lampunvaihto saadaan tehtyä, - näin haluan uskoa.
”Asiaa selvitellään”, näin minulle kerrottiin, kun olin puhelimella yhteydessä Pohjanmaan museon asiasta vastaaviin henkilöihin.

Patsaiden ja muistomerkkien akuutteihin huoltotoimiin, kunnossa pitämiseen ja pitkäntähtäimen hoitosuunnitelmien tekemiseen tarvitaan valtavasti työtä. Sitä toki tehdään, niillä resursseilla jotka ovat käytettävissä.

Valtavan hienoa työtä on Vaasassa jo tehtykin ihan viime vuosien aikana. Haasteet ovat tukevina vuosina kuitenkin vielä entistä kovemmat, sillä on ehdottoman tärkeää saada kansalliset ja paikalliset muistomerkit arvonsa mukaiseen kuntoon Suomen juhliessa 100-vuotista itsenäisyyttä.

Vaasan on oikeasti haluttava ottaa kannettavakseen myös valtakunnallista vastuuta. Tähän meitä velvoittavat sekä historian kulku, että siitä kertovat kulttuurikohteet, mm. patsaat ja muistomerkit.

Tässä on työsarkaa monille tahoille. Yhdessä ja yhteispelillä onnistuminen on mahdollista.

Teksti ja kuvat: Aimo Nyberg

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kaupunginarkkitehtien kohtalo?

Kaupunginarkkitehtien kohtalo?

Vähätelläänkö arkkitehtejä?

Voisin jatkaa hiukan Kaarin Taipaleen hyvää tekstiä arkkitehtien ja arkkitehtuurin vähättelystä omilla ent. virka-arkkitehdin havainnoilla. 

Vaasan historiasta löytyy varsinainen “supermies”, Ruotsista tänne muuttanut kaupungin ensimmäinen kaupunginarkkitehti C A Setterberg (1812-1871) Taitojensa ja sattuman ansiosta kyllä tekikin suurtyön: Palanut kaupunki 1800-luvun puolivälissä rakennettiin uuteen paikkaan Setterbergin asemakaavaa seuraten. Rakennussuunnittelijanakin kunnostautui.

Kaupungin tärkeimmät julkiset rakennukset sekä lukuiset yksityiset rakennukset ovat Setterbergin muutaman apulaisensa kanssa suunnittelemia.

Äänestyksellä kaveri muutama vuosi sitten sai tittelin “Tärkein vaasalainen” ja Pohjanmaan museo rakensi 200 v. syntymäpäivänsä kunniaksi näyttelyn “Kaupunginarkkitehti Setterberg ja seuraajansa”.

Näyttelyssä ei kuitenkaan haluttu kertoa, että päättäjät Setterbergin lähes eläkeikäisenä 1871 kuoltua kieltäytyivät valitsemasta seuraajaa koska “kaupunki on valmiiksi rakennettu”. Jotain pientä. mm. kaupungintalo kumminkin seuraavina vuosína suunniteltiin ja rakennettiin “konsulttivoimin”. Vasta 1909 päättäjät päättivät valita uuden kaupunginarkkitehdin.

Tämän tehtäviksi kuviteltiin käytännön pikkuhommia, kaupungin omien rakennusten remontteja sekä vain pienten uudisrakennusten suunnittelua. Setterbergin asemakaavan muutokset olivat edellisinä vuosina lipsuneet insinöörien käsiin. Pari seuraavista kaupunginarkkitehdeistä onnistui itse suunnittelemaan jonkin isommankin julkisen rakennuksen vaikka virastobyrokratia varmaan vienyt suurimman ajan. Näiden töitä näyttelyssä myöskin esiteltiin.

1975 oli kuudes kaupunginarkkitehti lähdössä eläkkeelle. Soitin tälle ja kyselin tehtäviään. Virastorutiinit olivat vieneet lähes kaiken ajan. Arkkitehtikonsulttien valintaan oli kuitenkin voinut vaikuttaa.

Oma vahvuuteni oli rakennussuunnittelussa vaikka nuorena arkkitehtina Helsingissä 60-luvulla puolivahingossa olin ajautunut kaavoitustehtäviin. Päätin hakea virkaa entisestä koulukaupungistani mutta ehdolla että itsekin saisin virkatöinä suunnitella tarpeellisia uudisrakennuksia. Valittiin. Kun silloinen Rakennusvirasto oli itse keskittynyt vain remonttisuunnitelmiin piti ensin löytää pari apulaista luonnoksiani työpiirustuksiksi muokkaamaan.

Kaksi innokasta nuorta rakennusmestaria löytyi joten omakin suunnittelu eteni. 1979 valmistunut Kirkkopuistikon virastotalo Vaasassa valittiin kohteeksi “Suomi rakentaa 6”-näyttelyyn. Mutta vaikeuksia muiden virkamiesten ja päättäjien arkkitehtuuria vähättelevien asenteiden vuoksi riitti. Tuohon aikaan Vaasan korkeimmat oppilaitokset olivat Teknillinen opisto ja Kauppaopisto.

Näiden kasvatteja löytyi sekä virkamiehistä että kunnallispoliitikoista. Merkonomien ja opistoinsinöörien ajattelussa vain uudisrakennuksen halpa hinta oli tavoite ja “arkkitehtuuri” jotain turhaa koristetta. Oli huonoa onnea että apulaiskaupunginjohtajaksi samaan aikaan tuli eräs dipl.ins. joka kannatti noita halparakentamisideoita.

Toisen samanaikaisen suunnittelukohteeni Vaskiluodon matkustajaterminaalin toteuttaminen vei tämän yhden miehen vastustelun ja lukemattomien vaihtoehtojen vertailun jälkeen n. 5 vuotta. Lopulta kompromissina rakennettiin.

7 suunnitelmaani oli toteutunut ja yksi oli kesken 1994 täyttäessäni 63 vuotta. Anomuksestani huolimatta pakotettiin eläkkeelle. Sen keskeneräisen koulusuunnitelmani ahtaasti ajattelevaa kouluvirkamiestilaajaa kiltisti kuunnellut konsultti kömpelöllä rakennuksella pilasi.

Tuo museon näyttely pysäytettiin vuoteen 1970 jolloin ei tarvinnut kertoa että kaupunginarkkitehtina, Setterbergin viimeisenä seuraajana 1976-1994, oli ollut eräs Halme-niminen jolle nyt 21 vuoteen ei ole haluttu seuraajaa. Jo työaikanani löytyi muutama opistoinsinöörialaiseni jotka yrittivät organisaatiomuutosta jolla olisivat saaneet kaupunginarkkitehdin alaisekseen.

Ei vielä silloin onnistunut mutta nyt typerien muutoskiemuroiden jälkeen “Teknisen toimialan talotoimialan” ainoa arkkitehti on opistoinsinöörien käskettävänä. Mitään ei enää itse virkatyönä suunnitella vaan arkkitehtikonsultit valitaan merkonomien ja insinöörien harkinnan ja hintakilpailun perusteella. Henkilökohtaisesti itseäni suututtaa “omien” kelvollisten rakennusteni pilaaminen ristiriitaisilla lisäpaloilla.

Tekijänoikeus arkkitehtuurin osalta niin kehnoa että alkuperäinen suunnittelija – tässä minä – sivuutetaan ja annetaan työ halpakonsultille joka tekee puumerkkinsä.

SAFA:n pitäisi yrittää vaikuttaa siten, että arkkitehtien virat kaupungeissa säilyisivät. Kaupunginarkkitehdit pystyisivät vaikuttamaan suunniteltavien uudisrakennusten laatuun ja kaavoittajat kaupunkirakenteeseen. Nyt täällä joutuu asukkaana eli sivullisena seuraamaan miten ahneilla ja lyhytnäköisillä kiinteistökeinottelijoiden ja gryndereiden juonilla tehdään kaavamuutoksia joilla mm. tornitalohuutomerkeillä ja virkistysalueiden kutistamisella elinympäristö pilataan.

Koomista että täällä joitain vuosia sitten haluttiin käyttää mainosta “Vaasa Art City” josta kuitenkin kaupunginarkkitehdin edistämä rakennustaide oli poistettu.

Asko Halme

tiistai 5. elokuuta 2014

Olipa rajua






















Kuva FB:sta, Paula Blåfieldin kuva. 4.8.2014

Eiliset luonnonilmiöt Vaasassa
, harvinaisen kovat ukkosmyrskyt, valtavat sademäärät hulevesiongelmineen, poikkeuksellinen kuumuus ja hetkellinen äkillinen viileneminen, ylittivät valtakunnaallisen uutiskynnyksen.

TV:n säätiedotuksissa olosuhteita kuvailtiin sen verran dramaattisesti, että ainakin meille sukulaiset soittelivat ja kyselivät miten täällä ollaan pärjätty?

Sosiaalinen media on myös jakanut kuvia ja videoita epätavallisen suurista vesimassoista mm. juuri palkinnon saaneella saneeratulla Vaskiluodon sillalla.

Taivaalta satanut vesimäärä ja kaupungista pitkin Vaasanpuistikkoa valunut vesivirta ei riittävässä määrin ehtinyt hulevesivesijärjestelmään, vaan tulvi kohtuullisen pitkän ajan lammikoissa sillalla.

Ongelmia oli monin paikoin muuallakin. Keskustassa on monta ongelmallista alavaa paikkaa, jonne vesi joka sateella kerääntyy. Hulevesijärjestelmän kanssa Vaasassa on tehty pitkäjänteistä työtä jo pitkään, uranuurtajana mm. Jorma Panu, jonka ideoita on viety eteenpäin. Nykypäivinä olosuhteet ovat vaan menneet vielä enemmän äärimmäisiksi, ja on selvää, että jatkossakin ongelmiin valitettavasti törmätään. Äkillisiä, yllättäviä tilanteita tulee eteemme varmasti kaikkina vuodenaikoina.

Raastuvankadulla, uimahallin mäessäkin olisi eilen voinut hyvin järjestää Vantaanjoen kaltaiset kaljakelluntakisat. Kumiveneillä, uimapatjoilla olisi voinut mäkeä hyvinkin laskea. Hetkittäin rankkasateen ollessa kovimmillaan molemmilla kaistoilla koko kadun leveydeltä virtasi ”koski”, jossa autot aurasivat ajouraa, kuin kalat noustessaan kutemaan.

Tässä vielä lainaus Asko Halmeen eilisestä FB-päivityksestä, tilanteesta Vaskiluodon sillalla.

 ” Päätin tänään pistäytyä ensin kävellen ruokaostoksilla marketissa ja sitten päivärutiinien mukaisesti pienellä lenkillä ja “avantouinnilla” Hietasaaressa. Sääennusteiden mukaan piti olla hankala +32 asteen hyperhelle. Kotiin kävellessä alkoi tippua isoja pisaroita ja lopulta kaatosade ukkosen säestyksellä. Se kuitenkin loppui melko nopeasti ja onneksi lähdin kävellen enkä autolla liikkeelle.

Pitkä autojono täytti Vaasanpuistikon melkein kirkolta saakka ja Koulukadulla lisäjonottajia. Syykin selvisi: Sillan alkupäässä oli kaksi isoa uima-altaan näköistä lampea joiden ylittämiseen olisi tarvittu amfibioautoja. Jokin pieni asvaltilla oleva “lattiakaivo” ei niellyt lyhyen ukkossateen vesimääriä. Autot yrittivät vuorotellen kiivetä korkeammalla oleville jalankulkukaistoille tai pyörätielle jottei moottori vedessä olisi sammunut tai kuljettajan jalat kastuneet.

Kun uimareissulta kävelin noin tunnin kuluttua takaisin ei tilanne ollut paljoa parempi koska lisää vettä oli satanut. Ympäristön kannalta ja jalankulkijan perspektiivistä tämä uusi silta on melko onnistunut. Muistaakseni asukasyhdistyksemmekin kehui sitä. Pienen viemäröintivirheen insinöörit silti näyttävät tehneen ja saisivat sen korjata. Sinänsä ukkossade paransi ilmaa ja ehkä ensi yön voi hikoilematta nukkua.”

Asko

Haluatko sinä julkaista kokemuksiasi tai kuviasi, videoitasi tällä sivustolla?
Ota yhteyttä, aimonyberg(at)gmail.com


torstai 27. maaliskuuta 2014

Hieno muistonäyttely

Avajaiset Vaasan Taidehallissa perjantaina 28.3.2014 klo 18 – 20.












Avajaisissa riitti väkeä 
















Kuvat: AN.

Varmasti toista sataa Railin taiteen ystävää, entisiä oppilaita vuosikymmenten takaa, opettajakollegoja, ystäviä läheltä ja kauempaakin, oli koolla perjantai-iltana Vaasan taidehallissa.

Tuija Arina-Sundelinin avajaispuheessa kuulimme hienon yhteenvedon Railin opetustyöstä ja monipuolisista taiteen tekemisen vuosikymmenistä, aivan viimeisiin kuukausiin saakka.

Esille on saatu onnistuneesti valtavan hieno kooste tauluja, tekstiilitöitä, mobileja jne. Omalla tyylilleen johdonmukaisesti uskollisena pysyen, mutta samalla monipuolisesti eri materiaaleja ja tekniikoita käyttäen, Raili teki hienon taiteilijan ja opettajan elämäntyön.

Asko Halme on tehnyt suuren työn, surutyönsä ohessa, kun on koonnut tämän näyttelyn sekä muistokirjan rakkaasta Railistaan.

Askoa auttaneet, erityisesti näyttelymestari Björn Wargh ”Mr. Vaasan Taidehalli” voivat olla todella tyytyväisä näyttelyn kokonaisilmeeseen.

Avoinna ke - pe 12 - 18, la - su 12 - 17, ma - ti suljettu

Pääsymaksu 3/1,5 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi


Facebook vaasantaidehalli



torstai 21. maaliskuuta 2013

Vaskiluodon virkistysalueesta



Pieni Vaskiluodon metsä on erittäin tärkeä lähivirkistysalue kaikille meille Vaasan tiiviisti rakennetussa keskustassa asuville. Sitä käyttävät lukuisat ihmiset koululaisista vanhuksiin liikuntaan, suunnistuksen opetteluun, marjastukseen, sienestykseen sekä kasvien ja eläinten tarkkailuun. Itse olen vuosikymmeniä lumettomina aikoina päivittäin hölkännyt sen 2½ km:n pururatalenkin. 82 ikävuodestani huolimatta tai syystä jatkan rutiineja hetken päästä lumien sulettua. Talvella latu pururadalla on suosittu.

60-luvulla arkkitehtitoimisto Lehtovuori - Tegelman teki Vaasan virkistysalueselvityksen, jossa Vaskiluodon pienen metsän tärkeys todettiin. Laaditussa osayleiskaavassa se sitten kauan oli suojeltuna "luonnontilassa säilytettävänä virkistysalueena". Mutta ihmiset, jotka aluetta itse eivät käyttäneet, näkivät sen ainoastaan sopivana raakamaana, jonne ehdoteltiin milloin mitäkin. Onneksi meillä oli hyviäkin poliitikkoja kuten pohjoisnapatutkija Christer Boucht. Tämän järkipuhe esti "maretaarion" sijoittamisen rannan lähelle metsään. Se maretaario muuttui sitten muodin mukana huvipuistoksi, joka sijoittui onneksi metsän eteläpuolelle.

Mutta rakentamisuhka jatkui seuraavaksi konsulttisuunnitelmin (Aitoaho-Viljanen), jossa kerrostalot olisivat syöneet metsää sekä Reininkadun että Niemeläntien viereltä. Kirjoitin kaupunginarkkitehtina suunnitelmasta lausunnon jossa totesin että naapurikunnan metsissä asuvat konsultit eivät näytä kaupunkilaisten luontotarpeita tajuavan. Onneksi tuli lama ja rakentamisinto raukesi.

Sitten 90-luvun alkupuolella Vaasaan piti houkutella tapahtuma "Rantarock". Metsää aiottiin kaataa jotta autot ja teltat 3 päivän ajaksi kesäisin alueelle mahtuisivat. Asia huolestutti monia muitakin ihmisiä ja perustimme Kantakaupungin asukasyhdistyksen, jonka alueeseen Vaskiluotokin kuului. Ehkä kirjelmämme kaupungille jotain merkitsi kun pahemmalta metsän kaadolta vältyttiin.

Rikkaanmiehen "Havsnära" kerrostalotonttien kaavoittelu virkistysalueelle on jatkunut. Milloin kaupunginhallitus on melkein tehnyt sopimuksen YIT:n tai jonkin muun grynderifirman kanssa tai sitten vaan luontoa tuhoamalla houkutellaan niitä rikkaita veronmaksajia Korsholmasta asukkaiksi Vaasaan.

Olemme asukasyhdistyksen nimissä lähettäneet muistutuksia ja valituksia asiasta laihoin tuloksin. Olikin iloinen yllätys lehdestä lukea hallinto-oikeuden Vaskiluodon virkistysaluetta suojeleva päätös. Toivottavasti päätöksessä pysytään grynderien houkutuksista huolimatta. Melko tavalla ihmetytti tällainen ilmaisjakelulehti Vaasan ikkunan kirjoitelma 20.3.-13. Kirjoittaja varmaan itse asuu Korsholmassa tai sitten on hyvät suhteet joihinkin poliitikkoihin tai gryndereihin. Järki on pimeä eikä se vastaranta.

Asko Halme

















Ilmakuva: Asko Halme

tiistai 12. helmikuuta 2013

Totta on!



Kuva: Asko Halme

Totta se on! Yläilmoista näkee erittäin selvästi Vaskiluodon ja Palosaaren pohjoispuolella olevan Vaasan saariston muodostuvan kymmenistä, isommista ja pienemmistä, toinen toisissaan lähes kiinni olevista, satojen kapeiden salmien rajaamista saarista.

Vuosien saatossa maankohoamisen myötä, kun sitä kerran vielä oikeasti tapahtuu, käy niin, että saaret kasvavat kiinni toisiinsa, vähitellen – ikään kuin kenenkään sitä huomaamatta. Veneväylät kapenevat, mataloituvat, rannat kasvatat täyteen kaislaa, maisemat muuttuvat…

Tähän muutokseen varaudutaan Vaasan Tulevaisuuden saaristo 2080-hankkeessa.

Totta on sekin, että Palosaaren edessä oleva Mansikkasaari on kovin pieni. Vaikka ilmaperspektiivikuva jossain määrin liioittelee lähellä olevaa etualaa, ja pienentää kohteita kauempana, ei Mansikkasaaren kannattane kovin massiivista rakentamista toteuttaa.

Uskoakseni Asko on tuon yllä olevan ilmakuvan ottanut todistaakseen Vaskiluodon metsän uskomattoman komeuden, ainutlaatuisuuden, tärkeyden ja jopa kauneuden!

Vaskiluodon metsä, miten uskomattoman hieno se on!

Näin ilmasta nähtynä tämän oivaltaa oikeasti! On helppo ymmärtää, miksi Vaskiluodon metsän puolesta on haluttu korottaa ääntä, nostaa sen arvo korvaamattomaksi erityisesti kantakaupungin asukkaiden lähivirkistysalueena.

Oman kokemuksensa Vaskiluodon metsästä saa tietysti erityisen vahvasti menemällä maanpinnalla ”metsän sisään”, hiihtoladulle / kuntoradalle, tai metsän monille poluille, tai uskaltautuen jopa metsän siimekseen, keskelle hyvin moninaista, rikasta kasvi- ja eläinmaailmaa. Kaikkina vuodenaikoina metsässä voi kokea monenlaisia luontoelämyksiä, siellä voi liikkua kuntoilumielessä, tai vaikka vain kulkea omaksi ilokseen, yksin, kaksin, porukalla, siellä voi kohdata monia muita ulkoilusta nautiskelijoita, tuttuja ja tuntemattomia. Syksyisin metsässä moni myös marjastaa ja sienestää.

Metsää aivan kaupungin vieressä ovat puolustaneet myös kaupunkimme koulut, erityisesti liikunnan ja biologian opettajat, joille alue toimii mitä parhaimpana opetustilana.

Metsän merkitys on suuri monessa muussakin asiassa. Elinvoimainen, vahva havumetsä on erinomainen puskuri niin merellisen ilman kuin Vaskiluodon Voiman jonkinasteisten päästöjenkin tullessa tuulen mukana kohti kaupunkia.

Vaskiluoto kokonaisuudessaan on huippuhieno esimerkki myös siitä, miten eri toiminnot erillisine alueineen luovat aidon vaikutelman vahvasta ja hyvin monipuolisesta alueesta. Kontrastit voimistavat toisiaan, täydentävät ja tarvitsevat toisiaan.

Vaskiluodossa on merkittävä satama, sen vieressä ovat alueet yrityksille, teollisuusalueet, on monenlaisia asuntoja kerrostaloista yksityistaloihin, täältä löytyvät suuret alueet huvipuistolle, hotellille, turistien kiittämä leirintäalue upealla paikalla, useita menestyviä veneseuroja, urheilu- ja virkistyspalveluja, - ja tämän kaiken rajaamana, keskellä Vaskiluotoa, riittävän kokoinen, myös aitona metsänä toimiva luontokohde. Tästä kaikesta sopii mielestäni olla tosi ylpeä!

Asukasyhdistyksemme on pitänyt Vaskiluotoa kokonaisuudessaan yhtenä tärkeimmistä toiminnan kohteista. Kaavoitustilannetta on jatkossakin syytä seurata tarkasti. Millaisen muodon Vaasan yleiskaava 2030 lopulta tulee saamaan, ja miten sen jälkeen edetään mm. Vaskiluodon kaupungin puoleisen osan kanssa, jää nähtäväksi. Sataman ja sen lähialueiden kaavoituksesta on jo selkeät, hyvät suunnitelmat.

Aimo Nyberg, VKA ry:n pj.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Arkkitehtien ajatuksia



Kuva: AN 10.9.2008

Arkkitehdit Anne Majaneva –Virkola (Pohjalainen 6.7.2012), Jaakko Vainionpää (Pohjalainen 10.7.2012) ja Asko Halme (Pohjalainen 16.7.2012) ovat ottaneet esiin tärkeitä Vaasan kaupunkikuvaan liittyviä asioita ja puutteita viime päivien lehtikirjoituksissaan.

Artikkelit ovat niin hyviä, että ne kannattaa etsiä käsiinsä, ja lukea ne kokonaan vielä uudestaan. Referoin tähän kirjoituksista muutaman mielestäni hyvin sanotun, tärkeän kohdan:

Arkkitehti Anne Majaneva Virkola: Kaupunkiympäristön kohtalo

” Vaasalla on upea historia, komea kaupunkiympäristö ja energinen uusi imago. Vaasaa markkinoidaan seutuna, jolla menee (taloudellisesti) hyvin. ”

”Yhdessä asiassa Vaasan tulevaisuus vaikuttaa kehnolta, ja se on kaupunkiympäristö. Kaavoitus – ja rakennushankkeet kaatuvat – vaikkapa Klemettilä / Spondan kauppakeskus. Tärkeisiin virkoihin, esimerkiksi rakennusvalvonnan ja kaavoituksen virkoihin, ei tahdo löytyä päteviä hakijoita, ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita laiminlyödään ja puretaan maan tasalle. Viimeisimmät esimerkit tästä ovat Valkolinna ja Gustafsro.”

”Talotoimessa ei ole asiantuntemusta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjaamiseen. Esimerkiksi Vaasan Ympäristöseuran valitus Villa Gustafsron purkuluvasta hylättiin hiljattain, koska juristit vakuuttuivat rakennusten korjauskelvottomuudesta, joka taas johtuu taitamattomasta peruskorjauksesta.”

”Viimeksi kuluneiden vuosien ajan talotoimi on ihan viisaasti pyrkinyt eroon suuresta osasta kaupungin omistamia rakennuksia joko myymällä niitä tai purkamalla. Yksi talotoimen keino on luovuttaa ”kulttuurihistorialliset kohteet, joille ei ole käyttöä” Pohjanmaan maakuntamuseon hoidettaviksi, koska sieltä löytyy ammattitaitoa niiden ylläpitoon. Mitään yhteisiä neuvotteluja tästä ei kuitenkaan ole museon kanssa käyty.”

”Eri hallintokuntien – kaavoitus, rakennusvalvonta, talotoimi, museo – välisen yhteistyön ja yhteisen näkemyksen puute on suurimpia syitä nykytilanteeseen.”

”Talouden ja tehokkuuden nimissä kaavoitus on ajettu liian ahtaalle ja siihen sovelletaan teknisen puolen tavoitteita, termejä ja johtamista.”

”On istuttava ihan aidosti yhteisen pöydän ääreen ja ryhdyttävä kehittämään Vaasan kaupunkiympäristöä yhteisen näkemyksen pohjalta. Keskustastrategia voisi jo olla tällainen yhteinen ponnistus. Onnistuneen hankkeen jälkeen kannattaa rummuttaa vaikkapa kaupunginarkkitehdin tai yleiskaava-arkkitehdin virkaa hakuun yhtä näyttävästi ja houkuttelevasti kuin energialähettilään pestiä, ja sitten valita parhaat päältä.”


Arkkitehti Jaakko Vainionpää: Vaasan kokoinen kaupunki tarvitsee hyvän imagon

”Meille kaupungin asukkaille kaupunkiympäristöllä on suuri merkitys. ”

”Viimeisten vuosikymmenten aikana on säädetty useita lakeja, joiden tarkoituksena on ollut parantaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia, tiivistää ja selkeyttää yhteistyötä viranomaisten ja kaupunkilaisten välillä. Lakien kirjain toteutuu jotenkuten, henki ontuu ja sortuu kaupungin ylimieliseen suhtautumiseen. Lausuntoja pyydetään, kannanotto laaditaan, mutta minkäänlaista palautetta ei saada. Ei synny vuoropuhelua. Joskus palautetta saadaan, kun se on jo myöhäistä.

Tästä välinpitämättömyydestä syntyy imagotappio, joka pakostakin leviää ja kuva Vaasasta saa ikäviä piirteitä yksinkertaisista ja helposti korjattavista syistä. Luottamustakaan ei synny tällaisilla toimintatavoilla. Luulisi, että perusteltu vastaus kuntalaisten ja yhdistysten kannanottoihin heti eikä hetken päästä olisi helppo tehtävä. Hyvin perusteltu vastaus annettuun lausuntoon tyydyttää usein lausunnon antajaa. Valitukset ja viranomaisten työmäärä vähenevät. Hanke etenee nopeammin. Jos hankkeessa ei ole puhtaita jauhoja pussissa, ei tarvitse ihmetellä nihkeää palautehalua eikä valitusten määrää.”

”Maankäytölle ja palveluverkostolle ei ole minkäänlaisia pelisääntöjä Eletään rahan ja erilaisten firmojen talutusnuorassa. Sitten vielä ihmetellään, miksei mikään toimi, hankkeet jäävät kesken ja valituksia tulee. Onneksi on yleiskaava, jota korjaamalla ja kehittämällä tilannetta voidaan parantaa. Parannettavaa ja karsittavaa siinä on. Periaatteessa pitäisi olla: ensin yleiskaava ilman sidonnaisuuksia, sitten kaava ja viimeksi rakennushanke. Kaupungin päättämässä kaupunkia palvelevassa kaavahankkeessa voi ja pitääkin jo kuulla rakennuttajaa. Kaupunkia rakennettaessa ja kehitettäessä on mentävä tyvestä puuhun. Puusta tyveen mennään vain Ollin pakinoissa ja vielä nykyään Vaasan kaupungissa. Valitettavasti. Rakennusliikkeen toiveet ensin, kaava sitten.”

”Imago on ihmeellinen juttu. Vaasan kokoisen kaupungin menestys tarvitsee hyvän imagon eikä se synny puhumalla, vaan tekemällä oikeita asioita oikein. Tyyliin energialähettiläs. Pieni asia. Suuri myönteinen kohu. Sitä Vaasa tarvitsee. Oliko sattumaa? Oli miten oli, opiksi kannattaa ottaa.”

”Muutama sana korjausrakentamisesta. Saarnasin työurani aikana, ettei korjausrakentaminen ole uudisrakentamista. Uudisrakennus alkaa montusta ja päättyy katon harjalle loogisin menetelmin. Kun korjataan, toimitaan olemassa olevassa rakennuksessa. Silloin toimitaan rakennuksen ehdoilla. Logiikka puuttuu. Yllätyksiä tulee, jos vanhaan rakennukseen ei suhtauduta yksilönä. Osaajia tarvitaan.”


Arkkitehti Asko Halme: Tee Setterberg-retki keskustaan – Viimeinen seuraaja toivoo jatkajaa työlleen

 ”Setterbergillä oli konstinsa. Puhtaaksi muuratut tiilipinnat ovat kestäneet ilmaston vaihtelut paremmin kuin rapatut.”

”Halme muistuttaa Setterbergin valtavasta elämäntyöstä. 18 vuoden aikana lähes 200 rakennusta, joiden joukossa julkiset jättirakennukset.”

”Setterbergin jäljiltä Vaasassa on poikkeuksellisen ehyt kaupungin keskusta. Monesta Setterbergin ajatuksesta on vuosien varrella poikettu. 1900-luvulla tuli muotiin korkeampi ja tiiviimpi rakentaminen, joka kasvatti keskustaa, mutta myös lisäsi kulkutautien leviämistä.”

”Nykyään Vaasassa seisoo vain kourallinen Setterbergin aikaansaannoksista. – Kuluu usein aika monta vuosikymmentä, ennen kuin uskalletaan sanoa purkupäätöksiä vastaan, Halme sanoo.”

”Halme arvostelee sitä, ettei Vaasaan ole valittu uutta kaupunginarkkitehtiä hänen eläköitymisensä jälkeen.
Siitä on kuitenkin kulunut jo 18 vuotta.”

 

Kuva: AN, Vaasan hovioikeus

Vaasaan kaupunginarkkitehti?

Askon esittämään ajatukseen, toiveeseen, saada Vaasaan taas perustettua kaupunginarkkitehdin virka, on mielestäni syytä tarttua nyt ihan tosissaan. Näin tehtäisiin kunniaa myös Carl Axel Setterbergille. Nyt vietettävän 200-vuotisjuhlavuotena virka voitaisiin laittaa hakuun yhtä näyttävästi ja tehokkaasti kuin mitä tehtiin keväällä energialähettilään valitsemisen yhteydessä!

Kaupunginarkkitehdin virkaa voi perustella varmasti monellakin tavalla. Minulle ensimmäisenä mieleen tulevat nämä:

Ensinnäkin Vaasa kauniina, ja arkkitehtuuriltaan maineikkaana kaupunkina ansaitsee ehdottomasti arvovaltaisen virkamiehen viemään kehitystä eteenpäin, historiaa kunnioittaen, arvostaen, johtamaan työtä, jolla kaupunkimme edelleen kehittyy kaupunkikuvaltaan esimerkillisenä ja asukkaittensa mielestä miellyttävänä ja turvallisena kaupunkia asua ja elää.

Toiseksi, nykyinen tilanne on hallinnollisesti ja ehkäpä myös käytännön toteutusten suhteen kuin palapeli, josta tuntuu puuttuvan selkeät linjat ja periaatteet, ikään kuin palaset olisivat vuorotellen kateissa. Onnistumisiakin toki on, mutta jotain puuttuu. Vaasalaisten kokemukset hankkeiden viivästymisistä eivät johdu siitä, että täällä tehtäisiin kaikesta valituksia, ainakaan sen enempää kuin muissakaan kaupungeissa, vaan ennemminkin siitä, että eri toimijoiden yhteispeli kangertelee. Niin kaupunkisuunnittelu, rakennusvalvonta, talotoimi, museotahot kuin päätöstentekomekanismitkin voisivat mahdollisesti löytää uudenlaisen otteen, jos täällä olisi virassa myös arvovaltainen ja asiansa osaava kaupunginarkkitehti.

Ja töitä tällaiselle naiselle tai miehelle kyllä riittäisi. Vaasan keskikaupunkikaan ei suinkaan ole valmis, vaikka Setterbergin jälkeen näin kuviteltiinkin. Kunhan kuntauudistus etenee, niin työtä pelkäämättömälle kaupunginarkkitehdille riittää varmasti suuria haasteita. Ja näin syntyy taas uutta arkkitehtuurin historiaa, jota tulevat polvet voivat arvostaa ja aikanaan myös juhlia!

Carl Axel Setterbergin syntymästä tulee kuluneeksi 200 -vuotta 14.8.2012. Sanomalehti Pohjalaisen artikkelissa 17.7.2012 esiteltiin erinomaisesti 10 rakennuksen kierros Vaasan keskustassa. Jos Sinulla on jo nyt, tai vielä valokuvaat näiden rakennusten yksityiskohtia, niin olen valmis niitä laittamaan esille tässä blogissa, kuvaajan nimellä varustettuna.

Toivon kuvia 10.8.2012 mennessä, sillä laitan jotain esille Setterbergin syntymäpäivänä. Lähetä kuvat osoitteella aimonyberg(at)gmail.com

Kiittäen Aimo

 

Kuva AN. Mikä merkittävä C.A. Setterbergin piirtämä rakennus on tässä kuvassa?

LUITKO JO TÄMÄN?

Päivitetään yhdessä Rojektin sivuja!

    Rojektissa on kohteita jo melkoinen määrä. Aika ajoin pienempiä ja isompiakin päivityksiä kohde-esittelyihin on tehty ja saadaan varmast...