Jaskalta karikatyyri

Yhdistyksemme kunniapuheenjohtaja Jaakko Vainionpää on ennenkin esiintynyt tällä foorumilla, siis tässä blogissamme, erinomaisilla, ajankohtaisilla karikatyyripiirroksillaan.

Kiitos taas tästä!

Kuva: Jaakko Vainionpää 2017


Kommentoin edellistä kuvaa toisella kuvalla, tällä lapualaisen surrealistin maalauksella.

Panu Hemminki, ”Maailma tulee kylään” 2016, akryyli.

Kuva oli esillä Black Wall Galleryssä helmikuussa 2017.
(Teos on yksityisomistuksessa)

Jutun koonti: Aimo Nyberg

Kaavoja ja korjauksia.

Vaasassa päivitellään kaavoitusasioista. Syytelläänkin. Vertaillaan ihmisiä ja rahaa Seinäjokeen ja Poriin. Ja taas päivitellään.

Vaasassa on kaavapuolella paljon arkkitehteja, joiden pitää kuulemma opiskella ammattiinsa pari vuotta, jotta olisivat päteviä! Luulisin, että ammatti osataan mutta byrokratia teettää töitä ja siinä opittavaa riittää.

Pohjalaisessa oli hyvä artikkeli kaava-asioista. Kaavan käsittelyvaiheita oli neljä, jotka mielestäni ovat kaikki tarpeelliset. Kyseenalaiseksi on asetettu suunnittelujaoston osallistuminen kaikkiin vaiheisiin. Sanotaan jarruksi. En tunne suunnittelujaoston enkä muunkaan suunnitteluporukan toimintaa juuri ollenkaan. Mutta silti...kokonaisuus pitää olla jonkun tahon hallussa. Se taho voisi olla suunnittelujaosto, mutta politikointi pitää jättää vähemmälle, jos halutaan tuloksia.

Kaupunki on kokonaisuus, jossa kaikki riippuu kaikesta. Se on toimintojen ja elämisen verkko, joka on ja pysyy, mutta silti muuttuu koko ajan. Tämä kokonaisuus on kaikkien tekevien ja päättävien osapuolten ymmärrettävä ja hallittava. Kaikkien on toimittava kaupungin ja kaupunkilaisten edun puolesta. Pelisäännöt, tavoitteet, kasvusuunnat, strategiat ja muut sellaiset on hyväksyttävä ja sisäistettävä. Ja ennenkaikkea niistä pitää kiinni. Ellei, niin kaavoitus on pelkkää rahallisten eturistiriitojen ratkomista, jossa kaupunkilaisten etu hämärtyy ja unohtuu. Päättäjillekin tässä sopassa riittää opittavaa.

Hyvä kaavoittaja ennakoi kaupunkilaisten tuntoja ja tarpeita ennenkuin on piirtänyt yhtäkään viivaa paperille. Ja samalla vähentää valituksia ja valittamisen tarvetta. Valmiista luonnoksesta pyydetyt lausunnot johtavat vain vikojen ja puutteiden etsimiseen. Syntyy arvostelua, mutta ei ideoita.

Vaasassa on kaavoittajia, mutta ei kaupunginarkkitehtia. Häpeällistä! Kaupungin arkkitehti tarvitaan pitämään huolta jo valmiista, rakennetusta kaupungistamme ja vahtimaan myös uuden rakentamisen tasoa ja laatua. Hänellä pitää olla kytköksiä sekä kaavoittajaan että rakennustarkastukseen. Kokonaisuus on hallittava. Se on iso haaste kaikille, jotka kaavoitusta ja rakentamista suunnittelevat ja päättävät.

Kaupunginarkkitehdin osaamisalueeseen pitää kuulua myös korjausrakentaminen ja halu panna hanttiin "lämmöneristys"-laille, joka homehduttaa vielä monia taloja ja haittaa ja estää oikeiden, terveellisten hirsitalojen korjaamisen ja rakentamisenkin. No, tämä on kokonaan toinen juttu, mutta jotain tarttis tehrä!

Hyväkin asemakaava voidaan pilata huonolla rakentamisella. Ja päinvastoin huonokin kaava saadaan elämään hyvällä arkkitehtuurilla. Jokainen kaava palvelee jatkuvuutta ja muutosta. Muutoskaan ei ole itseisarvo, sen on sopeuduttava olemassa olevaan ympäristöönsä. Mikään kaava ei ole pelkkä "postimerkki", se on osa sitä kokonaisuutta, jonka nimi on Vaasa, jolla on kunniakkaat perinteet.

Tsemppiä meille!

Jaakko Vainionpää, arkkitehti
Klemetinkatu 11B16, 65100 Vaasa,
puh. 0505992219,
Kirjoitettu 9.6.2015

Vaskiluotoa rakentamaan

Pohjalaisessa 20.2. oli artikkeli YIT:n oivallistakin oivallisemmasta ideasta rakentaa parikymmentäkerroksinen asuin-, hotelli- ym. rakennus Vaskiluotoon. Minä olisin mennyt pidemmälle. Olisin heti kättelyssä ehdottanut Vaskiluotoa Vaasan Manhattaniksi. Korkeita taloja koko pikkusaari täyteen. Kyllä silloin tulisi paljon rikkaita veronmaksajia Vaasaan. Vai tulisiko?

Rakennusliikkeet saisivat euronsa ja kaupunki omat vähäpätöiset kertaroponsa. Koululaisille, luontoihmisille, kuntoilijoille, merellisille harrastajille ja monille muille sen sijaan jäisi luu käteen. Vaskiluodon ihmisen mittaiset mahdollisuudet olisi menetetty. Eikö niin?

Kun olen kantakaupungin asukas peilaan hankkeita hiljalleen kuihtuvan ja näivettyvän kantakaupungin näkökulmasta. Ei hyvältä näytä. Vai mitä?

Jaakko Vainionpää, arkkitehti Vaasa

Kantakaupunki, autopaikat ja muuta

Asukasyhdistys on autopaikoista taittanut peistä aikaisemmin ainakin kaksi kertaa. Tuloksetta. Kaupungin päättäjät ovat sensijaan suuressa viisaudessaan langenneet rakennusliikkeiden ja muiden seireenilauluihin. Kaupunkirakenteeseen hyvin sijoittuva pysäköintitaloverkosto on rikottu. Pikarahaa kaupunki on saanut. Pysäköintiongelma on synnytetty. Kaupungissa on surutta toimittu omien päätösten vastaisesti. Eli kaupunki on tehnyt ja tekee päätöksiä sitoutumatta niihin. Poikkeamisia voimassa olevista päätöksistä ei perustella. Poiketaan vain.

Yleiskaavassa kantakaupungin elävänä pitämiseksi ei ehdotuksia ole. Eikä analyysejä kehityksen suunnasta. Laitamille on sensijaan piirretty jättiliikkeitä ja muuta, joka siirtää painopisteet periferiaan. Kantakaupunki kärsii. Pian keskusta on kevyttä kamaa, ellei "tehdä jotain". Tarvitsemme ainakin yhden tasavertaisen kumppanin kitumarketille keskustaan. Ja paljon pieniä putiikkeja, joita meillä ei ole juuri ollenkaan. Myös keskustan viihtyisyys ja vetovoimaisuus kaipaavat kohentamista. Puille ja pensaille, kulttuurille ja huvittelulle, työlle ja levolle, elämälle on annettava tilaa ja mahdollisuuksia. Arkitoimien sujuvuus on valttia. Luoville, villeillekin ideoille saa olla tilaa. Ruotsinkielen imago on saatava käännetyksi plussan puolelle. Temppu sinänsä! Mustasaari on nyt kuristava kielirengas. Valitettavasti. Ei tarvitse kovin kauas maakuntiin mennä, kun Vaasaa pidetään ruotsia puhuvana kaupunkina. Kivihaalle ja muille pitää kantakaupungissa olla vastavoimia ja vetovoimaista erilaisuutta.

Päätöshistoriasta näkyy vähättely pysäköinnin suhteen virkamiestenkin joukossa. Valtuuston palauttama pysäköintiselvitys valmistuu lopullisesti vasta kuudessa vuodessa v.2007 kh:n hyväksymänä. Ja jää siihen, tulematta enää valtuustolle! Päätöksiä valmistellaan, mutta kesken jäävät. Tehtyjä päätöksiä ei panna toimeksi. Kuntalaisten aloitteet jäävät pöytälaatikoihin. Aika hoitaa. Päätöksenteko ja muu kaipaa myös ravistelua.

Luonnon ja rakennetun ympäristön etu on aina yksityistä etua tärkeämpi. Se on monasti yhteiskunnankin etua tärkeämpi. Julkisen vallan on pidettävä rahanvalta kurissa. Asiantuntijavaltaankin on suhtauduttava kriittisesti. Yksityistä etua on niin helppo asiantuntijana ajaa. Sitä on tehtykin. Erityisesti valtakunnan tasolla.

Vuodatukseni loppuu tähän tällä kertaa. 7.1.2014 kello 23.12

jiivee

Tämän päivän motto: politiikan mylly on sattumanvarainen.

Kuva: jv

Vaasa eilen, tänään ja huomenna.

Jaakko Vainionpää ottaa kantaa!

Julkaise Sinäkin mielipiteitäsi, piirroksia, valokuvia jne. asukasyhdistyksemme blogissa.
Lähetä materiaali osoitteella aimonyberg(at)gmail.com

Piirros: jiivee

Vaasa paloi. Uusi paikka Klemetsön niemi. Arkkitehti Setterberg. Laati uuden Vaasan kaavan. Kaava oli hieno. Se otti huomioon Uuden Vaasan vähäiset korkeuserot ja meren. Se jätti henkisen perinnön, jota jälkipolvet ovat huonosti ymmärtäneet ja toteuttaneet. Setterbergin Vaasa oli kompakti ja toimiva kaupunki. Alussa muutokset kaupunkikuvassa olivat vähäisiä. Myöhemmät sukupolvet ja autot ovat etäännyttäneet kaavoituksen ihmisen ehdoista auton ehdoiksi, vaikka autossa istuva ihminen on sardiini purkissa eikä osallistu katuelämään. Kävelevä ihminen on aktiivinen ja osallistuva.

Auto on kumminkin tosiasia, jota ei voitane sivuuttaa. Kas siinäpä ongelma, miten haitat minimoidaan. Kukapa sen osaisi sanoa? Tähän mennessä ei ole osattu.

Toiminnot ovat etääntyneet Kivihakaan ja muualle. Omaa autoa tarvitaan. Julkinen liikennehän ei pelaa. Kukapa nyt pyörällä viitsii sokokseen tai sitimarkettiin asti ajaa.

Kantakaupungista ovat monet liikkeet ja päivittäispalvelut kadonneet. Kantakaupunki näivettyy koko ajan ja jää ennenpitkää vanhojen ihmisten kaupunginosaksi, jossa on olemattomat palvelut. "Jotain tarttis tehrä". 

Yhdistyshän ehdotti taannoin, että asema ja matkakeskus siirrettäisiin Korsholmanpuistikon jatkeelle, jolloin rautatien yli johtava silta olisi tarpeeton. Rata Vaskiluotoon olisi hoidettavissa valoilla, silloin harvoin kun rataa käytetään. Kaupungin virkamiehet ja poliitikot eivät näy pääsevän irti pinttyneistä ajatuksista. Siirto ei liene mahdoton vieläkään.

Muitakin ehdotuksia on ollut, mutten niitä tämän enempää "paperille" pane. Sen sijaan muutamia ajatuksia yleiskaavan tavoitteista ja muusta.

Yleiskaavan pitäisi vahvistaa keskustan elinvoimaisuutta ja vetovoimaisuutta. Minä en viitsi kaivella yleiskaavasta annettua lausuntoamme. Latelen ulkomuistista. Mielestäni yleiskaavassa ei keskustaan kiinnitetty juuri mitään huomiota. Isoja marketteja ja Ikeaa yritettiin tunkea sinne tänne. Asuntoalue rakennusfirmojen toivomuksesta piirrettiin Vaskiluotoon. Aivan väärään suuntaan, kun kaupungin rakennetta ja toimintojen kasvusuuntia katsotaan. Vaskiluodon mahdollisuudet ovat ihmisten merellisten harrastusten ja toimintojen alueella. Onhan aivan varmaa, ettei kerrostalojen rakentaminen jää nykyisen yleiskaavan asemakaavatasoiseen plänttiin. Nälkä kasvaa syödessä. Ja kas kohta Niemeläntien vartta komistaa kerrostalojen vyöhyke. Ja voipi olla, että mennään syvemmällekin metsään. Siis koko hanke on menossa metsään. Paljon on parannettavaa, jotta yleiskaava parantaisi keskustan oloja ja tulevaisuutta.

Toisena tavoitteena on keskustan laajentaminen ja tiivistäminen. Tavoite on tärkeä ja kauaskantoinen. Kysymyksessä ei ole vain keskusta, vaan koko Vaasan, Mustasaaren ja muiden mahdollisten yhteistyökumppaneiden kehitys ja suunnat. On iso asia. Nykyäänhän kaikki puolustavat omia ahdasrajaisia reviirejään ja jopa yksilöiden etuja. Hyvän lopputuloksen aikaansaaminen näyttää olevan mahdotonta mutta välttämätöntä. Selkeä kasvusuunta on Vaasasta Mustasaareen päin. Jonkinlainen nauhakaupunki syntyy pakosta. Nauhakaupunki ja sen palvelut ja toiminnot ovat tasapuolisesti vaikeat ratkaista. Ainakin keskustelut pitäisi saada terveelle pohjalle.

Kolmas tavoite on keskustan viihtyvyyden ja omaleimaisuuden säilyttäminen. Viihtyvyys on kaduilla parveilevia ihmisiä, kauniita taloja, puistoja, kukkia, palvelu- ja harrastuspisteitä, kulttuuria ja muuta inhimillistä. Omaleimaisuutta on entisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tasapainoinen kokonaisuus. En osaa sanoa antaako yleiskaava näihin sanoihin kaavallista sisältöä. Oman edun onkijoita on paljon ja heidän soidinmenoihinsa moni lankeaa. Vaskiluoto on tästä hyvä esimerkki.

Kolmannenkin tavoitteen saavuttaminen riippuu myös neljännestä tavoitteesta, joka on: kaupunkikuvan vaaliminen sekä toimiva auto- ja kevytliikenne. Kaupunkikuvaa vaalitaan parhaiten säilyttämällä ja vahvistamalle omaleimaisuutta. Toimivassa liikenteessä auto on ihmisiä palveleva väline, ei kahle. Vaasalaiseen kaupunkikuvaan eivät tietenkään kuulu taivaanraapijat, ylikorkeat talot. Nehän vievät mittakaavan vikasuuntaan. Setterberg tuskin tykkää. Enkä minäkään.

Tavoitteita auttaa, jos tiedostetaan selkeästi Vaasan ja ympäristön vahvuudet ja nykytilanne puutteineen ja ongelmineen. Vaasan vahvuuksia ja omaleimaisuutta ovat meri, saaristo, Ruotsi, Setterberg ja muut. Suurin puute ja ongelma on kyvyttömyys yhteistyöhön naapureitten kanssa ja naapureitten haluttomuus.

Vaasassa 18.12.2013 Aimon kirjoituksen siivittämänä jiivee

Arkkitehtien ajatuksia

Kuva: AN 10.9.2008

Arkkitehdit Anne Majaneva –Virkola (Pohjalainen 6.7.2012), Jaakko Vainionpää (Pohjalainen 10.7.2012) ja Asko Halme (Pohjalainen 16.7.2012) ovat ottaneet esiin tärkeitä Vaasan kaupunkikuvaan liittyviä asioita ja puutteita viime päivien lehtikirjoituksissaan.

Artikkelit ovat niin hyviä, että ne kannattaa etsiä käsiinsä, ja lukea ne kokonaan vielä uudestaan. Referoin tähän kirjoituksista muutaman mielestäni hyvin sanotun, tärkeän kohdan:

Arkkitehti Anne Majaneva Virkola: Kaupunkiympäristön kohtalo

” Vaasalla on upea historia, komea kaupunkiympäristö ja energinen uusi imago. Vaasaa markkinoidaan seutuna, jolla menee (taloudellisesti) hyvin. ”

”Yhdessä asiassa Vaasan tulevaisuus vaikuttaa kehnolta, ja se on kaupunkiympäristö. Kaavoitus – ja rakennushankkeet kaatuvat – vaikkapa Klemettilä / Spondan kauppakeskus. Tärkeisiin virkoihin, esimerkiksi rakennusvalvonnan ja kaavoituksen virkoihin, ei tahdo löytyä päteviä hakijoita, ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita laiminlyödään ja puretaan maan tasalle. Viimeisimmät esimerkit tästä ovat Valkolinna ja Gustafsro.”

”Talotoimessa ei ole asiantuntemusta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjaamiseen. Esimerkiksi Vaasan Ympäristöseuran valitus Villa Gustafsron purkuluvasta hylättiin hiljattain, koska juristit vakuuttuivat rakennusten korjauskelvottomuudesta, joka taas johtuu taitamattomasta peruskorjauksesta.”

”Viimeksi kuluneiden vuosien ajan talotoimi on ihan viisaasti pyrkinyt eroon suuresta osasta kaupungin omistamia rakennuksia joko myymällä niitä tai purkamalla. Yksi talotoimen keino on luovuttaa ”kulttuurihistorialliset kohteet, joille ei ole käyttöä” Pohjanmaan maakuntamuseon hoidettaviksi, koska sieltä löytyy ammattitaitoa niiden ylläpitoon. Mitään yhteisiä neuvotteluja tästä ei kuitenkaan ole museon kanssa käyty.”

”Eri hallintokuntien – kaavoitus, rakennusvalvonta, talotoimi, museo – välisen yhteistyön ja yhteisen näkemyksen puute on suurimpia syitä nykytilanteeseen.”

”Talouden ja tehokkuuden nimissä kaavoitus on ajettu liian ahtaalle ja siihen sovelletaan teknisen puolen tavoitteita, termejä ja johtamista.”

”On istuttava ihan aidosti yhteisen pöydän ääreen ja ryhdyttävä kehittämään Vaasan kaupunkiympäristöä yhteisen näkemyksen pohjalta. Keskustastrategia voisi jo olla tällainen yhteinen ponnistus. Onnistuneen hankkeen jälkeen kannattaa rummuttaa vaikkapa kaupunginarkkitehdin tai yleiskaava-arkkitehdin virkaa hakuun yhtä näyttävästi ja houkuttelevasti kuin energialähettilään pestiä, ja sitten valita parhaat päältä.”


Arkkitehti Jaakko Vainionpää: Vaasan kokoinen kaupunki tarvitsee hyvän imagon

”Meille kaupungin asukkaille kaupunkiympäristöllä on suuri merkitys. ”

”Viimeisten vuosikymmenten aikana on säädetty useita lakeja, joiden tarkoituksena on ollut parantaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia, tiivistää ja selkeyttää yhteistyötä viranomaisten ja kaupunkilaisten välillä. Lakien kirjain toteutuu jotenkuten, henki ontuu ja sortuu kaupungin ylimieliseen suhtautumiseen. Lausuntoja pyydetään, kannanotto laaditaan, mutta minkäänlaista palautetta ei saada. Ei synny vuoropuhelua. Joskus palautetta saadaan, kun se on jo myöhäistä.

Tästä välinpitämättömyydestä syntyy imagotappio, joka pakostakin leviää ja kuva Vaasasta saa ikäviä piirteitä yksinkertaisista ja helposti korjattavista syistä. Luottamustakaan ei synny tällaisilla toimintatavoilla. Luulisi, että perusteltu vastaus kuntalaisten ja yhdistysten kannanottoihin heti eikä hetken päästä olisi helppo tehtävä. Hyvin perusteltu vastaus annettuun lausuntoon tyydyttää usein lausunnon antajaa. Valitukset ja viranomaisten työmäärä vähenevät. Hanke etenee nopeammin. Jos hankkeessa ei ole puhtaita jauhoja pussissa, ei tarvitse ihmetellä nihkeää palautehalua eikä valitusten määrää.”

”Maankäytölle ja palveluverkostolle ei ole minkäänlaisia pelisääntöjä Eletään rahan ja erilaisten firmojen talutusnuorassa. Sitten vielä ihmetellään, miksei mikään toimi, hankkeet jäävät kesken ja valituksia tulee. Onneksi on yleiskaava, jota korjaamalla ja kehittämällä tilannetta voidaan parantaa. Parannettavaa ja karsittavaa siinä on. Periaatteessa pitäisi olla: ensin yleiskaava ilman sidonnaisuuksia, sitten kaava ja viimeksi rakennushanke. Kaupungin päättämässä kaupunkia palvelevassa kaavahankkeessa voi ja pitääkin jo kuulla rakennuttajaa. Kaupunkia rakennettaessa ja kehitettäessä on mentävä tyvestä puuhun. Puusta tyveen mennään vain Ollin pakinoissa ja vielä nykyään Vaasan kaupungissa. Valitettavasti. Rakennusliikkeen toiveet ensin, kaava sitten.”

”Imago on ihmeellinen juttu. Vaasan kokoisen kaupungin menestys tarvitsee hyvän imagon eikä se synny puhumalla, vaan tekemällä oikeita asioita oikein. Tyyliin energialähettiläs. Pieni asia. Suuri myönteinen kohu. Sitä Vaasa tarvitsee. Oliko sattumaa? Oli miten oli, opiksi kannattaa ottaa.”

”Muutama sana korjausrakentamisesta. Saarnasin työurani aikana, ettei korjausrakentaminen ole uudisrakentamista. Uudisrakennus alkaa montusta ja päättyy katon harjalle loogisin menetelmin. Kun korjataan, toimitaan olemassa olevassa rakennuksessa. Silloin toimitaan rakennuksen ehdoilla. Logiikka puuttuu. Yllätyksiä tulee, jos vanhaan rakennukseen ei suhtauduta yksilönä. Osaajia tarvitaan.”


Arkkitehti Asko Halme: Tee Setterberg-retki keskustaan – Viimeinen seuraaja toivoo jatkajaa työlleen

 ”Setterbergillä oli konstinsa. Puhtaaksi muuratut tiilipinnat ovat kestäneet ilmaston vaihtelut paremmin kuin rapatut.”

”Halme muistuttaa Setterbergin valtavasta elämäntyöstä. 18 vuoden aikana lähes 200 rakennusta, joiden joukossa julkiset jättirakennukset.”

”Setterbergin jäljiltä Vaasassa on poikkeuksellisen ehyt kaupungin keskusta. Monesta Setterbergin ajatuksesta on vuosien varrella poikettu. 1900-luvulla tuli muotiin korkeampi ja tiiviimpi rakentaminen, joka kasvatti keskustaa, mutta myös lisäsi kulkutautien leviämistä.”

”Nykyään Vaasassa seisoo vain kourallinen Setterbergin aikaansaannoksista. – Kuluu usein aika monta vuosikymmentä, ennen kuin uskalletaan sanoa purkupäätöksiä vastaan, Halme sanoo.”

”Halme arvostelee sitä, ettei Vaasaan ole valittu uutta kaupunginarkkitehtiä hänen eläköitymisensä jälkeen.
Siitä on kuitenkin kulunut jo 18 vuotta.”

 

Kuva: AN, Vaasan hovioikeus

Vaasaan kaupunginarkkitehti?

Askon esittämään ajatukseen, toiveeseen, saada Vaasaan taas perustettua kaupunginarkkitehdin virka, on mielestäni syytä tarttua nyt ihan tosissaan. Näin tehtäisiin kunniaa myös Carl Axel Setterbergille. Nyt vietettävän 200-vuotisjuhlavuotena virka voitaisiin laittaa hakuun yhtä näyttävästi ja tehokkaasti kuin mitä tehtiin keväällä energialähettilään valitsemisen yhteydessä!

Kaupunginarkkitehdin virkaa voi perustella varmasti monellakin tavalla. Minulle ensimmäisenä mieleen tulevat nämä:

Ensinnäkin Vaasa kauniina, ja arkkitehtuuriltaan maineikkaana kaupunkina ansaitsee ehdottomasti arvovaltaisen virkamiehen viemään kehitystä eteenpäin, historiaa kunnioittaen, arvostaen, johtamaan työtä, jolla kaupunkimme edelleen kehittyy kaupunkikuvaltaan esimerkillisenä ja asukkaittensa mielestä miellyttävänä ja turvallisena kaupunkia asua ja elää.

Toiseksi, nykyinen tilanne on hallinnollisesti ja ehkäpä myös käytännön toteutusten suhteen kuin palapeli, josta tuntuu puuttuvan selkeät linjat ja periaatteet, ikään kuin palaset olisivat vuorotellen kateissa. Onnistumisiakin toki on, mutta jotain puuttuu. Vaasalaisten kokemukset hankkeiden viivästymisistä eivät johdu siitä, että täällä tehtäisiin kaikesta valituksia, ainakaan sen enempää kuin muissakaan kaupungeissa, vaan ennemminkin siitä, että eri toimijoiden yhteispeli kangertelee. Niin kaupunkisuunnittelu, rakennusvalvonta, talotoimi, museotahot kuin päätöstentekomekanismitkin voisivat mahdollisesti löytää uudenlaisen otteen, jos täällä olisi virassa myös arvovaltainen ja asiansa osaava kaupunginarkkitehti.

Ja töitä tällaiselle naiselle tai miehelle kyllä riittäisi. Vaasan keskikaupunkikaan ei suinkaan ole valmis, vaikka Setterbergin jälkeen näin kuviteltiinkin. Kunhan kuntauudistus etenee, niin työtä pelkäämättömälle kaupunginarkkitehdille riittää varmasti suuria haasteita. Ja näin syntyy taas uutta arkkitehtuurin historiaa, jota tulevat polvet voivat arvostaa ja aikanaan myös juhlia!

Carl Axel Setterbergin syntymästä tulee kuluneeksi 200 -vuotta 14.8.2012. Sanomalehti Pohjalaisen artikkelissa 17.7.2012 esiteltiin erinomaisesti 10 rakennuksen kierros Vaasan keskustassa. Jos Sinulla on jo nyt, tai vielä valokuvaat näiden rakennusten yksityiskohtia, niin olen valmis niitä laittamaan esille tässä blogissa, kuvaajan nimellä varustettuna.

Toivon kuvia 10.8.2012 mennessä, sillä laitan jotain esille Setterbergin syntymäpäivänä. Lähetä kuvat osoitteella aimonyberg(at)gmail.com

Kiittäen Aimo

 

Kuva AN. Mikä merkittävä C.A. Setterbergin piirtämä rakennus on tässä kuvassa?

Lusikka käteen

Jaakko Vainionpää ( 7.6.2012)

Toivoisin kaupungin ottavan lusikan omaan käteensä ja tarttumaan kaavamonopoliinsa. Ei ole oikein, että grynderit ja muut tekevät kaava-aloitteet ja kaupunki toteuttaa ne. Kaupungin pitää tehdä itse omat kaavansa kaupunkilaisten ja kokonaisuuden parhaaksi.

Toimintojen pitää olla keskenään tasapainossa ja helposti saavutettavissa. Gryndereitten ja muiden ulkopuolisten tahojen intressien sokea seuraaminen johtaa pirstaloituneeseen ja hajanaiseen kaupunkirakenteeseen. Kaupungin, luottamusmiesten ja virkamiesten, on itse suunniteltava kaupungin ja alueitten kaavat. Niiden perusteella on helppo tarjota rakennettavia kohteita gryndereille ja muille halukkaille kaupungin omin ehdoin.

Sitten on hankkeita, jotka yhtäkkiä pulpahtavat esille, eivätkä sovellu olemassa oleviin kaavoihin. Sellaisiinkin kohteisiin on kaavoissa syytä varautua mikäli mahdollista. Kun yllätyksiin on varauduttu, kaava saadaan valmiiksi nopeasti. Valituksiakaan ei tule.

Toimiva ja ihmisiä palveleva kaupunki syntyy vain, jos kaupunki pitää tiukasti kiinni kaavamonopolistaan. Muunlainen toimintatapa johtaa epäluottamukseen ja valitus-kierteeseen. Kaupungin toimintatapa ja asennekulttuuri on imagon kannalta oleellisen tärkeä. Imagon merkitystä ei pidä aliarvioida. Tässä on tuloksellisen arvokeskustelun paikka.


Hyvä lukija, KOMMENTOI tätä Jaskan kirjoitusta! Toivon, että tämä Jaskan pitkäaikaiseen kokemukseen pohjautuva mielipide poikii kunnon keskustelun!