”Pressu päälle” -toimintamalli on Vaasan seudulla ollut surullisen kuuluisa tapa ratkoa asioita vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Tänään Pohjanmaalla ollaan ylpeitä uudenlaisesta vastuullisesta yrittäjyydestä, johon on onnistuttu jo liittämään mm. kestävän kehityksen ja puhtaan teknologian imago.
Vanha asenne, ”meillä ei ole ongelmia, heitetään tynnyrit mereen”, - eli myrkyt pois nurkista ja mielestä, - tämä meno ei onneksi enää voi jatkua.
Tänään 20.9.2019 sanomalehti Pohjalaisen pääkirjoituksessa Terhi Ekola nosti esiin viime päivinä Vaasan kaupungin ja Kemiran erimielisyydet hoitaa kuntoon entisen tehdasalueen puhdistus, ja myös Pukinjärven kunnostamisen. Kemiran vastuunpakoilu tuntuu lehden kirjoittelun perusteella pöyristyttävältä.
Vaasan maine Pohjolan energiapääkaupunkina, energiaklusterin ja uuden teknologian elinvoimaisena keskuksena, ei mitenkään kestä tällaista menneen maailman ajattelua. Kun halutaan olla uuden teknologian edelläkävijä, ja kunnianhimoisia tavoitteita on asetettu tuleville vuosille ja vuosikymmenille, niin tähän ei vaan kerta kaikkiaan sovi yhteen se, että menneet teot, epäillyt/todennetut ympäristörikokset/vakavat ympäristöhaitat ”painetaan villasella”, ja ne unohdetaan kuin mitään ei olisi koskaan tehtykään.
Tinkimätön asenne kaupungilta ansaitsee nyt vaasalaisten varauksettoman tuen. On syytä vaatia, että Kemirasta ei saa antaa tulla häpeätahraa kaupungillemme. Vaasa tavoittelee tänä päivänä monin keinoin erilaisia positiivisia ja vetovoimaa synnyttäviä asioita, tavoite kun on luoda uudenlaista imagoa seudullemme. Tämä on välttämätöntä, jotta länsirannikko kehittyy ja voimistuu. Kisa asuinalueiden välillä näyttäisi aina vaan kovenevan. Pohjanmaalla ei olla totuttu antamaan periksi. Uuteen tartutaan, ja asiat tehdään entistä paremmin.
Pohjalainen kirjoitti tänään 20.9.2019 näin:
Lainaus
” Kemiran alue puhdistettava
TERHI EKOLA
”Sekä Kemiran tehdasalue että Pukinjärvi ovat saastuneita. Alueella on ollut teollista toimintaa yli sata vuotta.”
”Kemiran entisestä tehdasalueesta ja sen vieressä sijaitsevasta Pukinjärvestä on tullut murheenkryyni Vaasalle. Tehdasalue muuttui sellaiseksi muutama vuosi sen jälkeen, kun Kemira Chemicals Oy:n Vaasan tehtaiden toiminta päättyi vuonna 2013. Vaikka yhtiö puhdisti tehdastilat, poisti varastoidut kemikaalit ja purki voimalaitoksen laitteiston, jäi sen omistamalle tehdasalueelle arseenia, raskasmetalleja, elohopeaa, torjunta-aineita ja orgaanisia yhdisteitä (Pohjalainen 16.9.).”
”Tehdasalueen vieressä sijaitseva Pukinjärvi on oma lukunsa, sillä se on arvioitu jopa Suomen saastuneimmaksi järveksi. Se määrättiin puhdistettavaksi vuonna 1995, mutta tämä ei ole toteutunut. Nyt 24 vuoden jälkeen puhdistamiseen on saatu rahaa valtion vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. Se tehdään Kemiran, Vaasan kaupungin ja viranomaisten yhteistyönä.”
"Vaasan kaupunki ja Kemira ovat eri mieltä tehdasalueen kunnostamisesta. Asia on ajankohtainen, sillä yhtiö on jättänyt aluehallintoviranomaiselle hakemuksen, jossa se esittää sen saneerausta. Yhtiö toteuttaisi sen kuitenkin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin kaupunki edellyttää. Kemira avaisi alueella suljetun kaatopaikan uudelleen ja toisi sinne lisää myrkkyjä. Kaupungin mielestä tämä on kaukana riittävästä puhdistamisesta. Kaupungin mukaan kaatopaikalla ei ole sellaista pohjaa, joka estäisi haitta-aineiden kulkeutumisen maakerroksiin, kallioperään ja pohjaveteen.”
”Kemiralla ei ole varaa väheksyä ongelmaansa Vaasassa, vaikka tehdastoiminta on loppunut. Vaasa ei ole niin pieni, ettei sieltä kielteinen sana ja maine lähtisi kiirimään.”
Lainaus päättyy
Lue koko pääkirjoitus (edellyttää tilausta)
https://www.pohjalainen.fi/
Lue myös tämä, jos haluat perehtyä asiaa perusteellisemmin:
Kemiran tehdasalue, Vaasa Rakennushistoriallinen inventointi (54 sivua)
Pohjanmaan museo 2010
Rakennustutkija Anne Majaneva-Virkola
https://docplayer.fi/48999839-Kemiran-tehdasalue-vaasa.html
Loppuun vielä kuvituskuva netistä: Facebook, Vaasan kuvia 1900-luvulta ryhmästä. Heimo Ojaharjun julkaisut / Ventti -lahonsuojausaineiden varastosäiliöt.
Blogikirjoituksen koonnut: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti