Bongausta moneen lähtöön

Kuva: Ari Lähteenpää

Ari itse selfiekuvassa ”synttäreitään” 2.10. viettävän Kaks purje -veistoksen luona Hietalahden Villan edustalla Pärnun ystävyyskaupunki puistossa.

Tämä Ari Lähteenpään kirjoitus on tehty toimittaja Antti Haaviston haastattelun pohjaksi: Yle Pohjanmaan aamulähetys ti 3.10. 2017 klo 7.20 ja 7.40, haastatettavina olivat Ari lähteenpää ja Aimo Nyberg.


Hajamietteitä patsasbongauksesta

Tausta

Innostuin patsasbongauksesta Aimon FB-sivun ja blogin perusteella ja olen käynyt katsomassa muutamaa lukuunottamatta kaikki Vaasan patsaat/muistomerkit ym. Kävin ne läpi aika nopealla aikataululla ja nyt olen käynyt useissa kohteissa uudelleen paremmalla ajalla. Esim. Sisäsataman uutta Sibyllaa olen käynyt katsomassa kolme kertaa.

Kertovat menneestä ja yhteisön arvoista

Patsaat ja muistomerkit kertovat usein menneisyydestä eli historiasta, jota ymmärtämättä ei voi ymmärtää nykyhetkeä. Patsaat ym. kertovat menneestä kahdella tavalla. Ne on omistettu jollekin menneelle tapahtumalla tai henkilölle, jota halutaan muistaa. Ne kertovat tärkeiksi koetuista asioista tai tapahtumista. Viime kädessä ne kertovat yhteisölle tärkeistä arvoista. Kun patsaat ym. aina pystytetään/julkistetaan jälkikäteen ja ovat erilaisia, ne kertovat paljon myös tuosta myöhäisemmästä ajasta.

Oma näkökulma

Patsaat ja muistomerkit ovat eri ajoilta ja mm. sen vuoksi hyvin erilaisia. Joistakin pitää, joistakin ei, Kaikista saa muodostaa oman näkemyksen/mielipiteen. Jos jostakin pitää, sitä voi ihastella. Jos jostakin ei pidä, voi miettiä miksi ei pidä. Kaikki herättävät tunteita ja ajatuksia. Se on virkistävää ja hyödyllistä.
Kaikkea – esim. ”omituisia” moderneja teoksia – ei tarvitse ymmärtää. Oma näkemys riittää. Jos on kiinnostusta, voi myös selvittää, mitä taiteilija on halunnut teoksellaan ”sanoa” ym.

Puistot

Moni patsas/muistomerkki on kauniissa puistossa tai puistikossa. Niitä on Vaasassa erittäin paljon. Puistot ovat kaupunkilaisten yhteisiä olohuoneita, joihin jokainen voi vapaasti mennä nauttimaan patsaista/muistomerkeistä ja niiden kauniista ympäristöstä. Ilmaiseksi!

Hiljentyminen/Hidastaminen

Kun elämä on hektistä, hiljentymisestä on tullut lähes elämää suurempi asia. Turhaan. Hiljentyä voi keskellä arkea vaikkapa patsaan tai muistomerkin äärellä. Monet niistä ovat vilkkaissa tai hälyisissä paikoissa. Se ei haittaa. Kun pysähtyy katsomaan jotakin kohdetta, muu maailma sulkeutuu ulkopuolelle ja siinä hetkessä on vain katsoja, katseen kohde ja näiden välinen vuorovaikutus. Joskus tällainen hetki voi olla lähes ”pyhä”.

Omat suosikit

Vaikea sanoa. Kun on nähnyt kaikki, huomaa, että niiden muodostama kokonaisuus on upea. Jostain syystä pidän teoksista, jotka ovat kiillotettua pronssia. Ne ovat samanaikaisesti lämpimiä ja kylmiä. Yksi lemppari on Virastotalon Inhimilli. Se on nimensä mukaisesti inhimillinen ja myös humoristinen. Kun olin töissä Virastotalossa, kuljin teoksen ohi satoja kertoja sitä ”näkemättä”. Nyt sekin löytyi.

Kuva ja teksti: Ari Lähteenpää