Kuva on Vaasan kaupungin julkaisusta Viljo Revell 100 vuotta 2010. Kaupunkikierros Vaasassa Revellin jalanjäljissä (kuvan resoluutio on valitettavan heikko).
Olisi erittäin mielenkiintoista saada nähdä kuvia Vaasan suojeluskuntatalosta eli Valkolinnasta, kun se oli siinä tarkoituksessa, mihin sen V. Revell suunnitteli.
Eli onko missään, kellään kuvia tämän rakennuksen rakennusvaiheista tai valmistumisesta vuonna 1938? Tai sota-ajalta, kun talon kellarissa toimi mm. ampumarata. Kuvia ei ainakaan helpolla löydy netistä, kenties joistakin arkistoista voisi kuvia/ tietoja löytyä. Kuka tietää, mistä voisi kysellä?
Kohde muutettiin heti sotien jälkeen 40-luvun lopulla ihan muuhun käyttöön. Sen rakennushistoriallista arvoa ei ymmärretty, johtuen monestakin syystä. Tämä oli Revellin ensimmäinen isompi työ, eikä hän ollut vielä saavuttanut maailmanlaajuista mainetta.
Heti sodan jälkeen ei ymmärrettävästi myöskään suojeluskunta-aate voinut julkisesti olla puolustamassa entisiä asemiaan, tekojaan eikä toiminnan puitteitakaan.
Suojeluskuntataloja Suomeen oli ennen sotia kyllä tehty ympäri maata. Revellin funktionalistinen uudisrakennus oli luultavimmin yksi ainutlaatuisimmista.
Rakennuksen käyttötarkoituksen muutos on aina riski arkkitehtonisille arvoille, eikä esteettisisille hienouksille aikalaiset yleensäkään osaa antaa arvoa. Uusi muotokieli päinvastoin usein miten herättää epäluuloja ja vastustusta.
Olen nähnyt ja seurannut tämän talon vaiheita vasta 1980-luvulta alkaen. Rappiolle päässyttä taloa eivät rakennussuojelun keinot riittäneet pelastamaan. Sotilaspoikien kilta, joka itseoikeutettuna perinteen vaalijana yritti valituksin ym. toimin taloa pelastaa, ja mm. Reijo Salmen toimin halusivat perustaa Vaasaan asiaan liittyvää museotoimintaa, eivät johtaneet tuloksiin.
Myös arkkitehtien liitto eli SAFA halusi puolustaa V. Revellin varhaiskauden funkkisrakennusta. Heidänkään valitukset eivät enää voineet asialle mitään.
Vaasalaiset nykyasukaat ovat olleet harmissaan tästä rappiotilassa olevasta historiallisesta jäänteestä. Koko prosessi on harmittava todiste siitä, ettei kaikkea koskaan osata hoitaa kunnialla ja kaikkien mieleisellä tavalla.
Hakorannan konkurssipesä on nyt ns. loppusuoralla. Purkutyöt alkanevat aivan milloin tahansa. Uutta, eli kerrostaloja tultaneen näkemään YIT:n toimesta luultavimmin noin vuoden sisällä. Moni taputtaa käsiään, ja haluaa suureen ääneen naureskella ”voitonriemuisesti”, että vihdoin. Näin se on, maailma muuttuu, - elävä kaupunki etsii oloaan, toimintojaan meidän ihmisten tekojen kautta!
Jos jostain löydämme kuvia tämän rakennuksen alkuvuosilta, voimme uskoakseni paremmin ymmärtää missä on menty ja mihin on tultu. Rakennukset, kuten ei luontokaan, puut, linnut, kasvit, eivät itse osaa puhua meidän ihmisten ymmärtämiä sanoja. Siksi minun mielestäni on todella hienoa, että vielä löytyy rohkeita ja päättäväisiä ihmisiä, jotka ottavat asioista selvää, ja tarttuvat käytössä oleviin keinoihin puolustaakseen kaikkea sellaista, joilla on merkittävää kerrottavaa ja näytettävää tämän päivän katujen tallaajille.
Aimo Nyberg, VKA ry:n puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti