Tämän Helsingin Sanomien julkaiseman kirjan tilasin lehden verkkokaupasta ihan uteliaisuudesta nähdäkseni, millä tavalla siinä esitellään kuvin ja sanoin paikkoja, kaupunkikohteita ja niissä tapahtuneita yksittäisiä tapahtumia. Anu Nousiaisen kirja Tässä paikassa kauan sitten esittelee Helsinkiä hyvin tarkkaan rajatuissa kohteissa. Kirja siis tarkentaa lukijan katseen hyvin lähelle, niin lähelle kuin mahdollista: yhteen ihmiseen tai yhteen hetkeen, tapahtumaan jossain osoitteessa.
Lainaus
”Etsin ihmisiä ja tapahtumia, joista oli tallessa asiakirjalähteitä: sanomalehtiuutisia, valokuvia, äänitteitä, televisiokuvaa, videoita, oikeudenkäyntipöytäkirjoja, päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, tutkimuksia, kirjoja – jotain sellaista, johon saattoi luottaa.”
Kirjan etu- ja takakansi
Kirjan tekstejä on julkaistu myös Helsingin Sanomien kuukausiliitteen samannimisessä juttusarjassa.
Menemättä tässä nyt kirjan sisältöön tämän enempää, itse kirjan idea ansaitsee huomion. Jotain tämän suuntaista olisi tärkeää tehdä myös täällä Vaasassa.
Kirjassa zoomataan aika ja paikka hyvin syväterävästi. Dokumentit eivät valehtele. Silti on aivan selvää, että näin esitetyt ”silmänräpäykset” ovat myös vain osatotuuksia. Näin on, kun aikaa ja paikkaa lähestyy meidän jokaisen omista yksilöllisistä näkökulmistamme. Omakohtaiset muistomme ovat elettyä elämää ja meille itsellemme merkityksellisiä. Juuri tämä näiden muistikuvien peilaaminen kirjan dekkarimaisen tarkkoihin kuvauksiin antaa lisämakua kirjan lukemiselle.
Helsinki on minulle ja vaimolleni rakas kaupunki. Paluu sinne ei ole kuitenkaan todennäköinen. Jonkinmoista kaipuuta kyllä on, ja on ihanaa päästä sinne silloin tällöin käymään. Nyt kun elämme tätä koronarajoitusten tuskastuttavaa aikaa, voi sentään yrittää nauttia kirjojen avulla Helsinki-fiiliksistä.
Teksti ja kuvat: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti