Tämän alla olevan kirjoituksen Asko Halme teki YLE:n Kuntavaalit 2017 puoluepäivää varten. Tiistaina 28.3. on vihreiden vuoro päästä valtakunnalliseen esittelyyn.
Asko Halme saattaa siis näkyä ja kuulua ihan valtakunnallisella tasolla YLE:n kanavilla, ja syy on tämä: Asko on vihreiden vanhin kuntavaaliehdokas näissä vaaleissa!
Asko Halme on mm. Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen perustajajäsen, ja yhdistyksemme nykyinen varapuheenjohtaja.
ASKO HALME, Vihreät, numero 246
Yleisradion toimittaja teki lyhyen puhelinhaastattelun minusta, ja pyysi, että lähettäisin kuvan. Jotain vihreiden Yle-esittelypäivänä 28.3 "puolueen vanhimmasta kunnallisvaaliehdokkaasta" (?) kertoi haluavansa tehdä.
Vaalimainokseni kuva on Vaasan ehdokasryhmästämme otettuja kuvia, jossa sai ottaa mukaan jonkin itseään kuvaavan esineen. Tämä veistokseni kertoo parikin asiaa. Usein joutuu nielemään kiukkunsa, kun virkamiehet tai poliitikot tekevät päätöksiä joihin ei voi järkisyillä vaikuttaa. Kun täytin 63 vuotta, minut jatkoaika-anomuksestani huolimatta pakotettiin eläkkeelle. Kaupunginarkkitehtia seuraajakseni ei ole valittu 23 vuoteen. Visuaalisesti kehittymättömät ja ainoastaan rahaa kunnioittavat insinöörit ja merkonomit valitsevat sitten halpakonsultteja esim. minun tänne suunnittelemia 7 kelvollista julkista rakennusta muutoksilla sotkemaan.
Tekijänoikeuslaki arkkitehtuurin osalta on puutteellinen, jolloin rakennuksen omistajalla annetaan liiaksi valtaa, eikä heidän tarvitse kuunnella rakennuksen alkuperäisen suunnittelijan mielipiteitä. Arkkitehtiliitto SAFA:lla on kyllä vielä voimassa jäseniä koskevat "kunniasäännöt", joiden mukaan hengissä olevan, ja vielä suunnittelukykyisen kollegan toteutuneita töitä ei saisi vastoin tämän mielipiteitä muutella. Mutta pienessä kaupungissa salaisia sabotöörejä nähtävästi sikiää.
Veistoksia tein aluksi omia rakennuksiani elävöittämään. Yksinkertaisia värillisiä lautareliefejä toteutui arkkitehtisuunnittelun jatkeena neljään kouluun ja päiväkotiin. Metalliset ulkoveistoksetkin syntyivät mallieni pohjalta halvalla rakennusteni kyljille. Eläkeikäisenä olen keskittynyt teräsveistoksiin, jotka ensin sommittelen pahvimalleina ja sitten itse hitsaan abstraktiin ja konstruktiiviseen muotoonsa. Vaasassa näistä on suurennettu julkisiksi veistoksiksi (n. 4-10 m korkeita) eri puolille kaupunkia 10 kpl. (jälleen halvalla). Sitä "suurta kansaa" ei abstrakti taide ole koskaan kiinnostanut kuten edes joskus puolinaivi kirjallinen figuratiivinen kyhäily. Ihmetyttää kun nämä asenteet tuntuvat muotina tarttuvan nuoriin museovirkanaisiinkin.
Taidemaalari Nandor Mikola perusti 90-luvun alussa Akvarellimuseon rannan tuntumaan Vaasan keskustassa. Aloitteestaan ja pyynnöstään suunnittelin sen edustalle n. 10 m korkean "Meander"-nimisen veistoksen joka juhlallisesti Mikola-säätiön lahjoituksena luovutettiin 1996 kaupungille. Valaisinpylväässä vierellä oli veistokseen suunnattu valonheitin joka sen iltaisin kauniisti valaisi. Nyt paikka Kuntsi-museoksi muutettuna on ollut muutaman vuoden pimeänä, kun hehkulamppu valonheittimessä on palanut loppuun. "Säästösyistä" kaupunki/Pohjanmaan museo ei ole uutta hehkulamppua kustantanut. Vielä muutama vuosi sitten yritettiin houkutella turisteja kaupungin näkymiä katsomaan iskulausenimellä "Vaasa Art City".
Yllä oleva teksti hiukan pomppaa vihreiden politiikasta, mutta lue jos jaksat. Kuten puhelimessa kerroin niin yliampuvat kaupunkisuunnitteluratkaisut joihin olisi pitänyt valtuustossa voida vaikuttaa uhkaavasti lähenevät toteutusta. Kokoomus ja RKP grynderien talutusnuorassa suosivat kaavamuutoksia joilla ympäristön sotkevia muodikkaita leikkipilvenpiirtäjiä putkahtelee keskenään kilpaillen mielivaltaisista paikoista. Perustimme 90-luvulla asukasyhdistyksen pienen virkistysmetsän suojelemiseksi. Jos aikaisemmin teki valituksen huonosta asemakaavamuutoksesta niin Ympäristökeskuksen arkkitehdit ja insinöörit tutkivat sen aiheellisuuden ja huono kaava palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Nyt lakimuutoksen jälkeen ainoastaan kaavoituksesta tietämättömät juristit tutkivat löytyykö lainopillisia virheitä. Ja tendenssinä on jopa tämänkin valitusmahdollisuuden poistaminen. Mikä keinottelijoiden pilaamassa ympäristössä enää houkuttelisi asumaan?
Kun nähtävästi olen 86-vuotiaana vanhin äijä nuorten naisten suosimassa puolueessa, niin luettelen ainakin muistisairaudet loitolla pitäneet harrastukseni: purjelento kesällä, avantouinti ja veistosten rakentelu talvella. Täytettyäni 50 vuotta aloitin nuoruudenharrastukseni purjelennon uudelleen. Ehdin toimia lentokerhossa myöskin opettajana sekä purje- että moottoripurjekoneella. Lentotunteja on tuon aloituksen jälkeen kertynyt n. 4.200 eli enemmän kuin useimmilla kerhotovereillani.
Avantouimaan ja saunalle kävelyn olen ottanut päivittäiseksi rutiiniksi vaimoni 4 vuotta sitten kuoltua. Sekä taiteen teko, että tuo uinti ja vihreät ajatukset olivat yhteisiä harrastuksiamme. Veistoksia rakentelen edelleen vaikka ongelmaksi tullut niiden kohtalo, kun tuhkani siirtyy vaimon vierelle.
Asko Halme
Katso myös: Reton tekemät nettisivuni
www.askohalme.com
Asko Halme, kädessään ”Hillitty kiukku”-veistos.
Ja Asko jatkaa, omalla tyylillään (saatu s-postilla 27.3. / Aimo Nyberg, sivun ylläpitäjä)
Ei ole rahoittajia, joten itse olen maksanut muutamat eurot A-4 kuviin.
Sekin vähän turhauttavaa tai sabotoitua toimintaa. Kapun ehdotuksesta kiinnitin yhden arkin eilen sen vaalikioskimme seinälle torilla. Tänään oli revitty pois.
Sama tapahtui vähä aikaisemmin Hietasaaren Pingviinisaunan eteisessä. Pukuhuoneen infotaululta näkyi, että n.1000 jäsenen joukossa useita kunnallisvaaliehdokkaita useasta puolueesta. Ehkä joku persusuomalainen oli rutistanut vaalisivuni paperikoriin?
Kolmas koominen ilmoituskielto/esto oli suunnittelemassani Kirkkopuistikon virastotalossa (1979) jossa ala-aulassa ilmoitustauluja. Lähellä infotiskiä istunut n. 50-vuotias nuorukainen kielsi kunnallisvaalipaperini kiinnittämisen koska "ei liity kaupunkiin". Kumminkin samalla seinämällä oli asemakaavamuutosilmoitusten lisäksi Vaasan kaupunginteatterin mainoksia. Liittyykö kaupunginvaltuuston toiminta vähemmän "kaupunkiin" kuin teatterin viihdenäytelmät?
Kävelin nivelrikkoisena neljänteen kerrokseen, kun hissi oli remontissa. Entisen työhuoneeni vierellä käytävän päätteenä on noin 25 vuotta deponoituna ollut hitsaamani Variskan "Lento"-veistoksen malli. Teippasin sen kunnallisvaalimainokseni veistoksen jalustan kylkeen. Tuskinpa vahtimestaria näyttelevä alakerran nuorukainen huomaa tulla sen repimään pois.
Uudet museovirkamiesnaiset tuntevat myöskin kaupungin lähihistoriaa niin huonosti, etteivät tiedä vanhoista arkkitehtuurin kuvataidehankintojen mahdollisuuksista. Muutamiin suunnittelemiini rakennuksiin 80-luvulla onnistuin saamaan silloisen kulttuurilautakunnan kuvataidejaoksen avulla arkkitehtuuriani täydentävän abstraktin työn (L-G Nordström, Mether -Borgström, Antti Maasalo jne.). Sitten kuvataide leimattiin turhaksi ja rahoitus kutistui. Rahaa riitti vain grafiikan lehtiin. Yhdessä Railin kanssa teimme palkatta/palkkiotta muutamia hyvin tilaa rikastuttavia ja halvalla toteutuneita sommitelmia suunnittelemiini rakennuksiin.
Tässä virastotalossa on sisäpihalla vaijereista roikkuva liikkuviakin osia sisältävä konstruktivistinen alumiinisauvoista rakentuva veistos (-82). Silloisen ammattikoulun oppilaat suurensivat sen mallistani. Ennen eläkeläiseksi pakottamista ehdin itse hitsaten tehdä porrashuoneeseen -93 teräsreliefin. Tuossa kunnallisvaalimainoksen kuvassa kannattelen käsissäni veistosta "Hillitty kiukku".
Olen asunut Vaasassa 1941-50 ja sitten 1976- ..... Onhan täällä omasta näkökulmastani runsaasti sympaattisiakin ihmisiä, mutta omissa töissäni yhteiskunnan hyväksi olen törmännyt turhan usein visuaalisesti kehitysvammaisiin tai kateellisiin sabotööreihin. Viimemainittuihin lukeutuu eräs, joka kelvollisena arkkitehtina mutta mielipiteistäni piittaamatta tahallaan ristiriitaisella lisärakentamisella pilasi -84 suunnittelemani Nummen koulun. Työn tälle alkuperäisen suunnittelijan (minun) sijasta järjesti eräs kaupungin virkamies (visuaalisesti kehitysvammainen?).
Kuvataiteen kohdalla samoja ilmiöitä. Eräs hammaslääkäri piti konstruktiivisista veistoksistani ja vaihtoi muutaman implantteihin suussani. Mutta toinen melkein samanniminen nuori nainen valittiin kerran kuraattoriksi Vaasan taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn. Hylkäsi kaikki abstraktit työt ja vain kirjalliset puolinaivistiset työt kelpasivat. Ehdotti, että jokainen taiteilija vaihtaisi tyyliään esim. joka kolmas vuosi. Tämä viisaus osoitti että ihminen on kuunnellut luentoja, mutta ei itse ole koskaan mitään taideteoksen tapaista tehnyt. Muodista toiseen hyppely sopii lähinnä kauppiaille. Ikävää että näissä Pohjanmaan museon uudisvirkamiesnaisissa on samantapaisia asenteita.
Nandor Mikolan aloitteesta syntyi 1996 veistokseni "Meander" silloisen Mikolan akvarellimuseon edustalle rannalla ja luovutettiin kaupungille. Rakennus muuttui sitten Kuntsi-museoksi mutta veistos pysyi sen edustalla. Valaisinpylväässä vierellä oleva valonheitin iltaisin valaisi korkean veistoksen. Pari vuotta loppuun palaneen hehkulampun vuoksi "Vaasa Art Cityn" tuo nurkka on ollut pimeänä.
Mutta museovirkailijoiden mielestä kaupunki säästää ja uuteen hehkulamppuun ei ole varaa...
Eihän veistos ole edes kansan ja museoväen makua mielistelevää figuratiivista kertoilua.
Tämä YLE:n toimittaja joka n. 2 viikkoa sitten soitti "Suomen vanhimmalle vihreiden kunnallisvaaliehdokkaalle" teki pikaisen puhelinhaastattelun ja myöhemmin täydensin juttua sähköpostilla, mikäli tätä kiinnostaisi. Jotain kerrottaisiin tiistai-iltana 28.3 kun vihreiden vuoro TV:ssä. Saa nähdä mahtuuko ohjelmaan jonkun kollegani liian negatiivisiksi toteamia lauseita.
Asko Halme
Huom! Kaikki kuntavaaleissa ehdolla olevat saavat tasapuolisesti tämän blogin sivuille tekstejään ja kuviaan, kun ottavat yhteyttä ylläpitäjään, eli aimonyberg(at)gmail.com.
Ehdokkaat vastaavat itse omista kirjoituksistaan.
Sivuston vastaava ylläpitäjä, Aimo Nyberg, 050 3308540
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti