Melkoinen järkäle

Kuva: AN. Pitkä kuin äitini kutomat räsymatot. Samalla tavalla täynnä vivahteita ja elämän värisävyjä, muistikuvia pitkän matkan varrelta, eletyistä päivistä, viikoista, vuosista…

JALAT Muistavat Maan

1.osa: Kravun kääntöpiirin taa

Romaani, jossa on 733 sivua, kirjoittanut nimimerkki:

Sakari Levä

Digitaalinen paino: YÖHUOLTAMO. Painettu Juvenes Print, Tampere, 2013

Luen mielelläni matkakirjoja

Jo ennakkoon Risto Holtin kautta tilaamani kirja ilmestyi sopivasti Pyhäinpäiväksi. Pääsin kirjan lukemisessa hyvään alkuun, kun ei jokapäiväisiä lehtiä tullut heti aamusta lepopäivääni uutisilla ym. täyttämään.

Risto on tehnyt kirjaan suuren määrän kuvia, kirjoittajan matkaltaan ottamien valokuvien pohjalta. Kuvat ovat taitavasti piirrettyjä, kuten Ristolta sopii odottaa. Kirjan piirrokset ja kirjoittajan matkallaan ottamat oletettavasti ainutlaatuiset valokuvat ansaitsisivat tulla näytille jonkinlaisena näyttelynäkin. Jään toiveikkaana odottamaan, jos vaikka näin tapahtuisikin!

Mutta nyt itse kirjaan! Kirjoittaja on siis vaasalainen, ja hän kertoo kirjassaan tekemästään matkastaan, jonka alkupiste on Vaasan Vaskiluoto ja määränpää Australia. Tässä kirjan ensimmäisessä osassa edetään Taka-Intiaan asti. Matkaa tehdään ajan kanssa, kiirehtimättä. Eikä lentokonetta käytetä lainkaan!

Itse olen nojatuolimatkailun harrastaja. Topeliuksen Maamme -kirja on alan klassikko ja perusteos. Nyt tehty kirja, joka on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiöltä tukea, on huima harppaus, laajennus kotimaamme esittelystä globaaleihin mittasuhteisiin.

Matkustaminen maanpinnalla kävellen, pyöräillen, junilla, busseilla, laivoilla ym. vie aikaa, ja antaa näin ollen mahdollisuuden elää täysillä myös koko matkan ajan, olla läsnä tässä ja nyt, päivät, yöt, viikot, kuukaudet, - eikä vaan siirtyä hetkessä pisteestä A pisteeseen B.

Vastaavia kirjallisia matkoja on viime vuosina saanut lukea suomalaisilta kirjailijoilta mm. Rosa Liksomilta Hytti nro 6, joka kertoo junamatkasta Siperian halki kauas Venäjän perukoille asti. Mainitsen tässä vielä toisenkin hienon matkakertomuksen, jota myös luin innolla karttakirja sylissäni; Antti Tuurin Bospor Express on oivallinen kuvaus vanhenevan miehen (työ)matkasta kaukaiseen vanhaan Konstantinopoliin, eli Euroopan ja Aasian rajalle Istanbuliin.

Myös Mika Waltarin tuotanto kaiken kaikkiaan, ja erityisesti Suuri illusioni palailee mieleeni, kun luen nyt tätä JALAT Muistavat Maan -järkälettä.

Kirjoittajan matka alkoi Vaasasta syksyllä viisi vuotta sitten, vuonna 2008. Kuvaukset Vaasasta ja Vaskiluodosta ovat ns. täyttä tavaraa, eli aivan erinomaisia havaintoja ajasta ja paikasta. Muutamaan sivuun on saatu mahtumaan ei vain ulkoisia merkkejä kotikaupunkimme kohteista ja ilmastosta, vaan myös ilmapiiristä ja tunnoista kokea omaa henkistä ja fyysistä ympäristöään. Tekstistä välittyy aidosti ja upealla tavalla sydämen ääntä kuunteleva ja rehellisin silmin ympäristöään tutkailevan nuoren miehen ääni.

Kävin itse nyt alkusyksyllä Virossa Tallinnassa ja Pärnussa. Oli hienoa, mielenkiintoista jatkaa nyt kirjan mukana nojatuolimatkaa Vaasa – Helsinki junamatkan jälkeen Baltiaan, ja siis myös Pärnuun, Vaasan ystävyyskaupunkiin. Karttoja on taas otettu esille, ja matkani tämän kirjan kanssa jatkuu, -suurin odotuksin.

Olen utelias lukemaan kirjaa eteenpäin, eli miten matka jatkuu, ja mitä minulle tuntemattomissa kohteissa, kirjan seuraavissa luvuissa, Laukussa leipää ja piimää, Syksyisen Siperian joille, Mongolian aroilta, Kerran kiinalaisessa puistossa, Taka-Intian porteilla, tulee tapahtumaankaan!

Kirjan kirjoittanut pseudonyymi Sakari Levä on saanut minut mukaan matkalleen. Haluan lukea lisää, mitä hän kokee, näkee, ja haluaa meille kertoa matkaltaan.

Kirjan toisen osan ilmestymisestä ei minulla ole tietoa. Eli matka Australiaan on vielä pitkä. Satoja ja taas satoja ihania, pitkiä kirjan sivuja. Tähän matkaan menee minullakin aikaa. On itsestään selvää, että tähän aikaa on vaan löydyttävä. Vaikka arki ja työt taas huomenna edessä ovatkin.

Nojatuolimatkailija Aimo Nyberg