Viime sunnuntain eduskuntavaalien jälkeiset päivät olen ollut
Helsingissä Haagassa. Tämän blogikirjoituksen kuvat ovat Riistavuoresta, alueen
ainutlaatuisesta kaupunkimetsästä, kallioilta ja notkoista eli vähitellen sulavista suo/kosteikko paikoista. Riistavuori on yksi kymmenestä alueesta, jotka
on esitelty uudessa kirjassa HUUTO KAUPUNKILUONNON PUOLESTA (toim. Jaana
Kanninen & Sanni Seppo, Vastapaino 2022).
Kirjan valokuvat ovat todella hyviä ja puhuttelevia, ja
asiasisältö poikkeuksellisen painavaa, teos on vahva huuto kaupunkiluonnon
säilyttämisen puolesta!
Tämän teoksen soisi olevan kaikkien helsinkiläisten, ja toki
muidenkin kaupunkien poliittisten päättäjien työpöydällä ja iltalukemisenakin.
Painajaisia yöuniin en kenellekään toivo, mutta nyt on viimeiset hetket herätä
puolustamaan vielä olemassa olevia luontoalueita mm. Helsingissä liikenneväylien ja
betonilähiöiden välisillä vielä rakentamattomilla alueilla!
Erityisen suuren vaalitappion kokeneet Vihreät ovat
aikamoisen jälkipyykin edessä. Globaalit isot asiat kuten ilmastonmuutos
vaativat rinnalleen aitoa paikallisiin asioihin kannan ottamista. Siis ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin
säilyttämisen ja parantamisen keinojen löytämistä yhdessä ns.
ruohonjuuritasolla.
Maanpinnan kiertotalous
Olen näistä Riistavuoren metsä- ja
kalliomaisemista saanut nauttia vuosikymmeniä. Uusimmassa Helsingin yleiskaavassa
tilanne muuttui dramaattisesti. Jos nyt asemakaavoja tullaan tekemään samaan tapaan, ja
siis MAL-sopimuksiin edelleen luottaen (eli jo ennen suunnitteluprosessin alkua
tehtyjä poliittisia sopimuksia maa-alueiden, liikenteen, asuntojen
rakentamisesta) ollaan ajauduttu todella kauas demokraattisista
kansalaisyhteiskunnan periaatteista.
Kaupungit kasvavat ja vaativat uusia liikenneväyliä ja rakentamista
niin asuntoja kuin palvelujakin varten, mutta onko todella ainoa mahdollisuus
aina vaan rakentaa alueilla, joille ei vielä ole rakennettu? On vihdoin ymmärrettävä,
että maa-alueitakin voidaan kierrättää erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ja siis
välttää viimeiseen asti tuhoamasta rakentamattomia maisemia.
Riistavuoren metsä ja kallioalue on tällainen alue, jolle
ei ole koskaan alueen läpi kulkevia hiekkateitä ja sähkö- ja valaistustolppia lukuun
ottamatta rakennettu mitään. Puusto on erikäistä sekametsää, kasvit
ikiaikaisia, kuten muukin hyvin monipuolinen lajisto. Sileiksi hioutuneet
kalliot ovat ainutlaatuisia. Niiden nykyiseen muotoonsa muuntuminen, hioutuminen on kestänyt miljoonia vuosia!
On mahdollista tuhota tämä kaikki muutamassa vuodessa.
Miljoona kertaa järkevämpää on jättää luonnontilainen metsä
nykytilaan, ja tehdä aivan vieressä olevalle Pitäjämäen teollisuusalueelle
kaavamuutos, joka sallisi sellaisen rakentamisen, jolle nyt tänä päivänä on oikeaa tarvetta. Pitäjämäen teollisuusalueelta ovat monet yritykset jo poistuneet, ja
on oltava mahdollisuus saada näitä alueita uudisrakentamiseen, myös asuntojen
rakentamiseen Vihdintien varteen. Tällainen päätöksenteko ansaitsee tulevien
polvien ja myös tämän päivän kansalaisten kiitokset!
Seuraavat kuvat ovat siis Helsingistä,
Riistavuoresta. Vaasassakin olen pitkään ollut mukana puolustamassa asuinalueiden
lähiluontoa. Maanpinnan kiertotalouden periaatetta on toivottavasti mahdollista
noudattaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä myös Vaasassa. Kuvia kevääntulosta
Vaasan metsissä ja rannoilla on taas tulossa lähiaikoina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti