tiistai 1. syyskuuta 2020

Suomen Vapaudenpatsas: symbolit 5, LEIJONA

 

Kuva: AN

5.    Suomen leijona on jalustan etusivulla, sen katse kääntyy etelään keskipäivän auringon suuntaan, pää on ylpeänä, uhmakkaana koholla, ja se polkee etujalkojensa alle lohikäärmeen.

 

Aikaisemmat tämän kirjoitussarjan blogijutut

Suomen Vapaudenpatsas: symbolit

Johdanto

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/07/suomen-vapaudenpatsas-symbolit.html   

1.      Etummainen talonpoikaissoturi, joka seisoo hajareisin, heiluttaa lakkiaan päänsä päällä ja huutaa voiton huumassa, toisessa kädessään alas laskettu kivääri. Sotilas on suojeluskuntalainen, mitä osoittavat sarkapuku, lapikkaat ja hatussa oleva havunoksa

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/07/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-1.html 

2.       Haavoittuneena istumaan vaipunut aseveli, jolla on maahan laskettu miekka tukevassa kädessään, ja joka vasemmalla kädellä pitelee rintaansa, ja jolla on kasvoillaan itsensä uhriksi antaneen autuas ilme. Tämä Vapaudenpatsaan sotilas kuvaa Vapaussodassa haavoittuneita ja henkensä menettäneitä sotilaita.

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/07/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-2.html 

3.     Jalustassa etelän suuntaan ylimpänä oleva vapaudenristi on perusmuodoltaan yrjönristi, jonka päällä on lyhytsakarainen hakaristi. Ristin keskiössä on heraldinen ruusu.

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/08/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-3.html 

4.     Inskriptio ja vuosiluku
Inskriptio: Isänmaansa vapauttajille – Åt fäderneslandets befriare. Tekstin alapuolella vuosiluku 1918

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/08/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-4.html 

 

 

Kuva: AN. Suomen Vapaudenpatsas Vaasan Kauppatorilla

 

Tässä kirjoitussarjassa esitellään tekstilainauksin ja kuvin Suomen Vapaudenpatsaan symbolit, yksi kerrallaan.

Nyt esittelyvuorossa on LEIJONA.

Kauppatorilla Hovioikeudenpuistikon puoleisessa päässä olevan Vapaudenpatsaan leijona on jalustan figuureista näyttävin. Se on etummaisena, jalustan päällä olevien sotilaiden edessä, kokonaisuuden kannalta ”ykköspaikalla”. Sivuprofiiliin veistetty leijona kääntää katsettaan etelän suuntaan, kohti keskipäivän aurinkoa, ja paraatitorin joukkoja / yleisöä päin.

Vapaudenpatsas on meille vaasalaisille hyvin tuttu muistomerkki kaupungin keskeisimmällä paikalla.

Muistomerkki on koko Suomen Vapaudenpatsas ja siksi sen historiallista merkitystä on syytä korostaa valtakunnan tasollakin. Nykyistä suuremman mielenkiinnon saavuttamiseksi on syytä miettiä uudenlaisiakin tapoja.

Tämän monumentaaliseen muistomerkin symbolit ja allegoriat avautuivat uskoakseni erittäin hyvin aikalaisille vuonna 1938, kun teos paljastettiin heinäkuun 9. päivänä.  

Leijona ja sen jalkoihinsa polkema lohikäärme ymmärrettiin vertauskuvana sille, että isänmaa oli nyt vapaa, suomalaisten omissa käsissä. Vieraan valta, venäläisten yli satavuotta kestänyt aikakausi maamme historiassa oli päättynyt vuonna 1918 vapaus- ja itsenäisyystaisteluun, valkoisten saavuttamaan voittoon ja punaisten kärsimään tappioon.

Leijona, Suomen leijona on tuttu vanha symboli. Se ilmaisee vanhan vallan jatkumisen, ja valtakunnan sisäisen kurin ja järjestyksen olevan taas voimissaan. Kansalaisten enemmistön uskollisuus, luottamus oman maan hallintoon, poliittiseen- ja talousjärjestelmään oli palautettu. Lohikäärmeen symboloima muutos, kaikenlaiset kumousyritykset ym. mullistukset ympärillä olevassa maailmassa ja ihmisten mielissä oli nyt poljettu ”maanrakoon”. 

 

Kuva: AN

 


 

Vaasa-lehdessä 6.3.1937 on erinomainen kuvaus Yrjö Liipolan valtavasta urakasta.

Lainaus

Vaasan Vapaudenpatsaan syntymäsijoilta

Vähän selostusta siitä, miten jättiläismäistä taideteosta valmistetaan.

Vaasalle kirjoittanut Lauri Hyppönen

Koska pohjalaisista lienee kiintoisaa kuulla, millä asteella tuo jo luonnoskilpailunsa aikana paljon puhetta antanut Vaasan vapaudenpatsas nykyisin on, uskaltaudun kertomaan hieman seikkaperäisemmin sen maailmaantulon erivaiheista. Jokaisella taitaa tosin vielä olla muistissaan patsaan ulkomuoto, mutta siitä huolimatta kertailen sen olennaisimmat osat.

Patsaan pääryhmän muodostavat kaksi talonpoikaissoturia, toinen seisten, voitonhurmaansa huutaen ja lakkiaan heiluttaen, kivääri vasemmassa kädessään, toinen kuoleva, maahan lyyhistyneenä, pidellen vasemmalla kädellä rintaansa ja oikeassa, maahan tukevassa kädessään miekkaa. Tämä pääryhmä lepää kuutiomaisella jalustalla, jonka etusivulla, kylki jalustassa kiinni, on leijona, polkien etujaloillaan voittamaansa lohikäärmettä. Jalustan molemmilla sivuilla on kaksi vertauskuvallista henkilökorkokuvaa ja takasivulla suurempi, Mannerheimia ja sotajoukkoja esittävä ryhmäreliefi. Jalusta vuorostaan on loivasti nousevalla porrasrakennelmalla. Pääryhmä tulee valettavaksi pronssiin, jota vastoin jalusta hakataan tummanharmaaseengraniittiin, leijona ja korkokuvat himmeästi kiillotettuina. Tämän suuren työnsä kuvanveistäjä Yrjö Liipola aloitti ateljeessaan Lallukan taidekodissa Helsingissä noin vuosi sitten. Alusta alkaen on hänellä ollut apunaan turkulainen kuvanveistäjä Jussi Vikainen.

Mutta koska pääryhmänsuuren korkeuden vuoksi ei työtä täällä kuitenkaan voitu suorittaa loppuun, alkoi taiteilija Liipola rakennuttaa viime keväänä itselleen Kauniaisiin taloa, johon oli suunniteltu patsaan suuruussuhteiden vaatima ateljeeri. Rakennustöiden aikana valmistettiin Lallukassa pääryhmän neljänneskokoinen pienoismalli sekä kahdensivureliefin ja jalustaleijonan vastaavat mallit. Lukuun ottamatta ensimmäistä, suurennettiin nämä välittömästi lopulliseen kokoonsa saveen. Yli kaksi metriä korkealle leijonalle rakennettiin puusta runko, ja päälle pingotetun rautalankaverkon varaan muotoiltiin pienoismallin mukainen ylväsasentoinen eläin. Pääryhmän mallin teknillisestä suorituksesta voi kertoa pitemmältikin.

Kilpailuluonnos perustana tehtiin patsasfiguureille jonkinlaiset luurangot raudoista ja lyijyputkista, vahvistettiin ne rautalangoin kiinnitetyillä puunpalikoilla ja väännettiin asian vaatimiin asentoihin. Näiden runkojen päälle muovailtiin mallia käyttäen miehet ensin alastomiksi. Ehkä se tuntuu maallikosta tarpeettomalta, mutta välttyäkseen suurennetussa koossa helposti havaittavilta anatoomisilta virheiltä, tehdään näin. Siis miehet tehtiin tarkoin kaikkine lihaksineen. Sen jälkeen ympäröitiin pehmeä savi harsokankaalla, tyllillä, vastaten se siis ihoa. Nyt sai malli vetää ylleen puolipitkän pomppatakin, jalkoihinsa polvista hauskasti löksöttävät sarkahousut ja lapikkaat. Alkoi siis savipoikien pukeminen savivaatteilla. Ei nyt sentään tehty koko vaatekertaa paitoineen kaikkineen, vaan huomioon ottaen näiden yhteisen paksuuden muovailtiin tietenkin vain ulkopuoli. Vaatteiden käsittelyllä veistoksessa on omat vaikeutensa. Ei ole sillä hyvä, että tekee niin kuin luonnossa näkee, vaan on nekin ”luotava”. Tässä patsaassa on taiteilija jättänyt tykkänään pois kaikki pienet ja epäveistokselliset rypyt ja muovaillut patsaaseen vain suurimmat, tärkeimmät ja plastillisesti kauneimmat poimut ja laskokset.

Tässä pienoismallissa on jo otettava perspektiiviseikat huomioon. Koska patsas tulee pääasiassa katseltavaksi alhaalta käsin, pitää esimerkiksi seisovan miehen yläruumista ja ylimmäistä kättä venyttää hieman, tehdä päät ja muut ylimmäiset osat jykevimmiksi. Kasvojen piirteitä tulee selventää ja syventää, jotta ulkoilmassa muodostuisi varjoja ja ne luovat elämää, sanotaan. Muutenkin täytyi tässä mallissa suunnitella kaikki valmiiksi, sillä lopullisessa koossa ei voi enää suuria muutoksia tehdä.

Nämä edellä selostamani savityöt valmistuivat syyskuun alussa ja valettiin kipsiin. Ehkä tästä valamisestakin parisanaa. Savimallin päälle valettiin tarpeellisen paksu kipsikerros, jonka jähmetyttyä kaivetaan savi sisältä pois. Täten muodostuneeseen muottiin valetaan vuorostaan kipsimassa ja vahvistetaan se raudoilla ja säkkikankaalla. Kun se on kovaa, hakataan muotti pois ja tuloksena on täysin savimallia vastaava kipsivalos. Jalustaleijonan ja kahden korkokuvan kipsimallit lähettiin sitten Hämeenlinnaan, jossa Heinäsen kiviveistämö, sama joka teki eduskuntatalon kivityöt, hakkaa ne graniittiin.

Töiden tultua tähän vaiheeseen, valmistui uusi ateljeeri Kauniaisissa ja lokakuun puolivälissä muutettiin sinne. Talo itsessään vaatisi oman lukunsa. Sen luonnokset oli tehnyt taiteilija Liipola itse ja rakennuspiirustukset ent. vaasalainen arkkitehti Matti Visanti, (Björklund). Kauniina, renessanssityylisenä se kohoaa mitä kauneimmalla kalliorinteellä käkkyräisten, maalauksellisten mäntyjen ja suhisevien kuusien ympäröimänä. Jos tulet maantieltäpäin, näet ensin ateljeeriosan korkean, kellertävän päädyn viisi metriä korkeine vihreine ovineen. Sitten näet jo oikealla nousevat pengermät askeleineen. Loggian kauniit kaaret, joita tukevat sirot pylväät, kuvanveistäjän itsensä muovailemin korinttilaisin kapiteelein. Ikkunat vinoine ruuturistikkoineen ja kauniine kaarineen ovat kuin jossakin espanjalaisessa linnassa. Vihreätä räystästä kannattavat kattopalkitkin ovat koristeellisiksi muovatut. Ja sisällä talossa on vielä ihastuttavampaa. Vanhoja, kaunisviivaisia, tummia huonekaluja valkeiksi kalkittuja seiniä vastaan, paljon maalauksia ja etsauksia seinillä sekä kuvanveistäjän omia töitä siellä täällä.

Tässä ympäristössä, suuressa yli 7 metriä korkeassa ateljeerissa, jonka seinät ovat maalatut herkullisen himmeänpunaisiksi, aloitettiin taas työt. Ensin valmistettiin tulevalle patsaalle vankka pyörivä jalusta. Laskettiin siihen menevän yksistään saveakin neljättä tuhatta kiloa ja lisäksi tukirautojen ja puurungon paino. Patsasta tulisi työn kestäessä voida kääntää valaistus- sekä muiden seikkojen mukaan. Tämän vankoista, ristikkäin liitetyistä lankuista kyhätyn jalustan päälle kiinnitettiin tarkoin lasketuille paikoilleen vahvat tukiraudat, joiden piti pitää pystyssä tuo tuhansia kiloja painava savikolossi. Näistä vahvin, viiden tuuman teräsputki asetettiin seisovan miehen painopisteeseen, ulottuen sen kaulaan saakka. Jalkoihin ja käsiin omat rautansa ja lisäksi kuvasta ulos tulevia viisto- ja tukirautoja estämään jättiläisen kaatumisen.

Nyt, kun meillä sitten olivat nuo tuet pystyssä, alkoi patsaansuurentaminen neljänneskokoisen pienoismallin mukaan. Tätä suurennustyötä varten oli taiteilija hankkinut erikoisesti tähän tarkoitukseen suunnitellun suurennuskoneen eli avaruuspantografin, joka on ainoa laatuaan Suomessa. Se on kokoonpantu niveltyvistä duraluminiputkista ja vastapainojen avulla tehty höyhenkevyeksi käsitellä suuresta koostaan huolimatta. Kone voidaan asentaa suurentaman tai pienentämään määrätyt kerrat, tässä tapauksessa neljä kertaa. Kun nyt kone, kipsinen pienoismalli ja tulevan patsaan alusta asetettiin tarkoin määrätyille paikoilleen, sekä seuraili koneenpienemmällä osoittimella mallikuvan pintaa, piirsi koneen pitempiosoitin ilmaan tarkalleen patsaan pintaviivan neljä kertaa suurennettuna. Ja jos siis pikkumalliin merkittyyn pisteeseen painoi osoittimen, näki sen heti ilmassa koneen osoittamana. Ennen piti käyttää tarkoitukseen suuria harppeja ja oli työ niin muodoin ainakin kymmenen kertaa hitaampaa. Nyt alettiin rakentaa koneen opastuksella tukirautojen varaan patsasmiehille vahvaa puurunkoa. Näin suurta patsasta ei koskaan tehdä täydestä savesta, vaan täytetään sisusta ensin jollain muulla aineella, useimmiten puurakennelmalla. Se tehtiin toisiinsa naulatuista lautapätkistä, ja aina jonkin jäsenen tultua tarpeeksi muotoonsa, lyötiin siihen rautanaulat osoittamaan vastaavia pisteitä pienoismallissa, joka oli merkattu niitä täyteen. Tulevan patsaan pinta kulki näin ollen näiden pisteiden kautta. Patsasjalustan ja apumallin ollessa pyöriviä, voitiin, kääntämällä molempia täsmälleen yhtä paljon, työskennellä patsaan joka puolella vuorollaan, koneen paikkaa muuttamatta. Miehet tulivat päivä päivältä yhä enemmän muotoonsa ja noin kolmen viikon kuluttua seisoi ateljeerissä jättimäinen puu-ukkoryhmä toinen käsi ulottuen ateljeerin kattoon saakka. Nyt tarvittiin työhön sellaista materiaalia, jota ei luulisi kuvapatsaisiin tarvittavankaan. Edellä mainitsemieni pistenaulojen varaan pingotettiin näet sopivasti paloiteltuna kananverkkoa, joka siis muodosti karkeapiirteisen, mutta patsaan muotoja seurailevan pinnan, ollen kuitenkin pari- kolme tuumaa lopullisen pinnan sisäpuolella. Tämän tilan täyttäisi verkon päälle muovailtava savi.

Ennen saven päällepanoa oli kuitenkin ratkaistava kysymys siitä, miten saada savi pysymään koko työn ajantarpeeksi kosteana ja muovailtavana. Vanha tapa peittää patsas väliajoiksi märällä vaatteella ei tässä soveltunut, sillä jättiläisten peittäminen ja riisuminen veisi suuren osantyöajasta. Sitä paitsi kuluttavat kankaat jo valmiiksi muovaillun pinnan kelvottomaksi. Tämän seikan ratkaisi taiteilija onnellisesti käyttämällä samaa menettelyä kuin pienoismallia tehdessä. Kyhättiin näet puuriu ́uista ja öljypaperista häkki, johon koko patsas mahtui. Häkki on joka puolelta umpinainen, ollen yksi sivuista avattava, joten se voidaan vetää syrjään patsaan päältä työajaksi. Työn loputtua iltaisin ruiskutetaan patsassavi ja häkin seinät märiksi ja säilyy kosteus siellä, pitäen saven märkänä. Siis sen rautalankaverkon varaan levitettiin sitten savi ja sen muovaileminen alkoi käyttäen tukena mallissa ja puurungossa olevia toisiaan vastaavia pisteitä. Työ sujuikin odotettua ripeämmin kolmen miehen läiskiessä märänsaven kimpussa aamusta iltaan. Milloin sai olla katon rajassa, kuutisen metriä korkeiden tikapuiden varassa, jossa sai pitää kielen keskellä suuta, milloin taas ryömiä ukkeleiden jalkojen sekamelskassa. Hauskasti siinä aika kuluikin, taiteilijan kertoillessa iloisia juttuja aurinkoisesta Italiasta ja Unkarista. Työ onkin jo niin pitkällä, että viime pyhänä kävi täällä patsaskomitea katsomassa sitä ja olivat näkemäänsä erittäin tyytyväisiä.

Nyt onkin patsas vain lopullista ”silitystä” vailla. Sen jälkeen se valetaan vuorostaan kipsiin. Kipsi paloitellaan pronssivalunedellyttämiin palasiin ja Virtasen valimossa Helsingissä siirtyy patsas lopulliseen materiaaliinsa. Luonnosasteella ovat vielä kaksi sivureliefiä ja suuri Mannerheim-ryhmä korkokuva. Mukaan liittämäni kuvat antavat pienen käsityksen työstä. Patsaan suuruuden vuoksi ei siitä tavallisella valokuvauskoneella saa kokokuvaa ja lähikuvassakin tahtoo perspektiivi vetää muodot kovin kummallisiksi. Mutta ehkä myöhemmin olen tilaisuudessa saamaan parempia kuvia.

Lainaus päättyy

 

Kuva: Yrjö Liipolan Taidemuseo, arkistokuva

Patsaan jalustaleijona työn alla Helsingissä Lallukan taiteilijakodissa. Leijonan vieressä kuvanveistäjä Yrjö Liipola.

 

LEIJONA SYMBOLINA

Leijona heraldisena symbolina

Leijona on käytössä vaakunasymbolina erittäin monissa maissa. Euroopassa voi merkittäviä leijonamaita ovat mm. Englanti, Espanja, Italiassa mm. Venetsia. Saksassa mm. Baijerin vaakunaeläin on leijona jne.

Meille leijonasymboli on alkuaan tullut Ruotsin kautta.

Vuonna 1568 Suomen herttua Juhana kohosi Ruotsin kuninkaaksi ottaen myöhemmin Suomen suuriruhtinaan arvonimen. Käyttöön tuli leijonaa esittävä Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna.

Yksi vanhimpia Suomen leijonavaakunoita sijaitsee Uppsalassa Juhanan isän Kustaa Vaasan hautamonumentissa, joka valmistui vuonna 1591. 

 

Wikipedia: Gustav Vasas gravvård i Uppsala domkyrka (2.12.2011 Adville)

https://en.wikipedia.org/wiki/Gustav_I_of_Sweden 


 

Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle, leijona säilyi maamme tunnuksena esiintyen esimerkiksi ensimmäisissä markoissa.

Turussa Porthaninpuistossa 9. syyskuuta 1864 paljastettu Carl Eneas Sjöstrandin tekemä Henrik Gabriel Porthania esittävä patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti. Siinä päähenkilö on nostettu jalustalle, jonka sivustoilla on käytetty monenlaista kuva-aihetta, mm. leijonavaakunaa

 


 

Wikipedia: Kokokuva, ja siitä rajattu alempi kuva. Leijonavaakuna poikien välissä. 

 

Maamme itsenäistymisvaiheiden vahvana symbolina ollut leijona oli siis kulkenut suomalaisten rinnalla jo varsin pitkän aikamatkan ennen vuotta 1918.

 

Jääkäripataljoonan lippu

Seisova leijona, miekka kädessään löysi paikkansa myös jääkäriliikkeen lipussa.

Lainaus sivulta

http://www.suomensotilas.fi/helmikuu-1918/ 


Helmikuu 1918

Juha Särestöniemi, artikkeli 1.3.2018

Jääkärit vannoivat uskollisuutta Suomen lailliselle hallitukselle Jääkärilipun vihkimistilaisuudessa.

 

Jääkärilippu

Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 lakkautettiin 13. helmikuuta 1918, siten jääkäreiden velvoite Saksaa kohtaan oli päättynyt. Liepajan Bayern-kasarmilta marssi 950 jääkäriä Liepajan Trinitatis, eli Pyhän kolminaisuuden kirkkoon, jossa suomalaiset jääkärit vannoivat uskollisuutta Suomen lailliselle hallitukselle Jääkärilipun vihkimistilaisuudessa. Kirkossa on edelleen muistolaatta tapahtumasta.

Lainaus päättyy

Kuva: Wikipedia, YOSMA - ALVA Zigarettenalbum, Sammlung Fahnen- und Standartenträger, YOSMA GmbH Bremen Fahne des Königlich-Preußischen Jäger-Bataillons Nr. 27.

  

Punakeltainen (punainen ja kulta) leijonavaakuna, miekkaa pitelevä käsi siteessä, kruunut sekä leijonan päällä että ympärillä lipun kulmissa olevien kotkasymbolien päällä monarkian ja keisarivallan merkkeinä, sinivalkoinen Pyhän Yrjön risti, leijonavaakunan yksityiskohdat kuten miekkojen muodot kertovat aikakauden ja myös jääkäriliikkeen taustalta olevista  aatteista ja ajatuksista.   

 

Suomen vaakuna aiheesta voit lukea enemmänkin wikipediasta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vaakuna 

 

Entä leijonaveistokset?

Selviä esikuvia Vaasan kauppatorilla Suomen Vapaudenpatsaan jalustassa komeilevalle leijonalle voidaan löytää mm. näistä esimerkeistä. 

 

Kuvalainaus: Ateneum. Walter Runeberg, Suomi suojellen perustuslakejaan

Poltettua savea 1865, k. 53 cm. Ateneum Taidemuseo. Veistos ei ole tällä hetkellä esillä, julkisesti nähtävillä.  

 

Parolan leijona 

 


Lainaus Aimo Reitalan kirjasta: Suomineito, OTAVA 1983, s. 48

”Maiden tunnuskuvien koristamat kansallismonumentit olivat hyvää vauhtia tulossa muotiin. Ruotsalaisen Andreas Fornanderin sittemmin valmistama ja syksyllä 1868 paljastettu Parolan leijona merkitsi Suomenkin mukaan tuloa tähän harrastukseen, jolla pyrittiin luomaan kulttipaikkoja kansallishengelle.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Parolan_leijona 

 

Leijona Aleksanteri II:n muistomerkissä

Tunnetuimpiin Walter Runebergin veistoksiin kuuluu Venäjän keisarin ja suuriruhtinas Aleksanteri II:n muistomerkki Helsingin Senaatintorilla. Monumentti paljastettiin vuonna 1894.

 

Kuva: Walter Runeberg ja Johannes Takanen, Aleksanteri II, 1894. Taustalla Helsingin tuomiokirkko. Kuvituksesta 1893 julkaistuun kirjaan Suomi 19:llä vuosisadalla. Kukkameri Aleksanteri II:n patsaalla 13.3.1899 keisarin kuolinpäivän muistopäivänä. 

Jalustassa näkyy hyvin myös Lex, eli Suomineito ja leijona. 

 

Kuva: Laki-veistos

Runeberg loi jalustan vertauskuvalliset veistosryhmät Laki (Lex), Valo (Lux), Rauha (Pax) ja Työ (Labor). Laki-ryhmän hahmot tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi ja Suomen leijonaksi.”

Lainaus wikipediasta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_II_(patsas,_Helsinki) 


”Patsaasta tehtiin myöhemmin kaksi alkuperäisen kokoista kipsikopiota, joista toinen sijoitettiin Säätytaloon pääportaikkoon ja toinen aikanaan Suomen eduskunnan istuntosaliin, ensin Helsingin vapaapalokunnan ja sitten Heimolan talon tiloihin. Patsas oli istuntosalissa puhemiehen korokkeen takana. Se oli tarkoitus siirtää myös uuteen eduskuntataloon, mutta sinne ei enää haluttu Venäjän vallan aikaista taideteosta. Niinpä eduskunnan Laki-veistos siirrettiin 1930 Presidentinlinnan valtiosaliin entisen hallitsijan valtaistuimen paikalle, jossa se tänäkin päivänä on. Kuljetuksen aikana Suomi-neidon pää jouduttiin sahaamaan irti.”

 


Kuvalainaus: Eduskunnan ensimmäinen istunto sisällissodan päättymisen jälkeen 15.5.1918
Heimolan talossa. Kuva: Foto Nyblin / Työväen Arkisto (CC BY -NC -ND 4.0) 

Heimolan talo oli Suomen demokratian keskus. Siellä kokoontuivat autonomian ajan päättäjät 1910-luvulla, ja itsenäisyyden saavuttaneen Suomen eduskunta uuden Arkadianmäen eduskuntatalon valmistumiseen vuoteen 1931 asti. Väkiin tuli muutaman kuukauden tauko, kun Helsinki oli sisällissodan ajan punaisten hallussa. Lainsäädäntötyö jatkui jo päivää ennen kuin valkoiset Mannerheimin johdolla ehtivät pitää voitonparaatinsa toukokuussa 1918.

 

Turun suihkukaivo ja Suomen Itsenäisyys patsas Viipurissa

Lainaus sivulta

https://www.suomenmoneta.fi/blogi/172-kaivattu-itsenaeisyyden-leijona-patsas 


”Vuonna 1924 Gunnar Finne voitti Viipuriin sijoitettavaa itsenäisyyspatsasta koskevan kilpailun. Finne oli kilpailussa ylivoimainen, sillä hän vei taidokkailla luonnoksillaan sekä ensimmäisen että toisen sijan. Finne oli jo tuossa vaiheessa menestyksekäs taiteilija, joka oli tehnyt muotokuvia, koristellut rakennuksia ja niittänyt mainetta sankarimuistomerkkien suunnittelijana.

Samana vuonna, kun Finne voitti kilpailun, Turussa julkaistiin hänen ja arkkitehti Armas Lindgrenin luoma suihkukaivo. Kyseisen kaupungin ensimmäisen suihkukaivon aiheeksi valikoitui kolmella jalalla seisova leijona, joka osoittaa oikealla etukäpälällään eteenpäin. Finne käytti leijona-aihetta myös Viipurin itsenäisyyspatsaassa ja aivan syystäkin – onhan leijona maamme vanhimpia symboleita.”


Kuvalainaus: Turun suihkukaivo ja leijona

 

Itsenäisyyttä juhlistava teos Viipuriin

”Finne ikuisti Suomen leijonan Viipurin itsenäisyyspatsaaseen melko samankaltaisena kuin Turun suihkukaivossa. Kolmella jalalla seisova tuuheaharjaksinen leijona ei tosin pitänyt etukäpäläänsä ilmassa, vaan se lepäsi Karjalan vaakunan päällä. Leijonapatsas valmistettiin suomalaisesta ”Albergan arpihiotusta punaisesta graniitista”.

 


 

Leijona asetettiin korkean jalustan päälle niin, että eläin katsoi itään päin. Jalustan luo pääsi kivirappusia pitkin. Jalustaan hakattiin itsenäistymisestä kertova teksti SUOMEN ITSENÄISYYSJULISTUKSEN MUISTOKSI 6.XII.1917. Itsenäisyyden leijona -nimen saanut patsas julkistettiin Tervaniemen puistossa juhlavin menoin Suomen 10-vuotispäivänä 6. joulukuuta 1927. 

Lue lisää wikipediasta

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Itsen%C3%A4isyyden_leijona 

 

Leijona, tai vaan leijonan pää on ollut kautta aikojen ja on tänä päivänäkin vallan, vahvimman ja voittajan symbolina hyvin tuttu monissa erilaisissa yhteyksisä.

Kun P.E, Svinhufvudin senaatti oli lähtenyt Helsingistä Vaasaan, ja piti istuntojaan Vaasan kaupungintalolla tammikuun lopusta 1918 alkaen, oli tässä upeassa rakennuksessakin nähtävänä mielialoja voimauttavia leijonia! 

 

Kuva: AN 26.1.2020. Vaasan kaupungintalon peilisalin ovet

 



Kuvat: AN

  

Kirjoitussarjan Suomen Vapaudenpatsaan symbolit seuraava kirjoitus julkaistaan tässä blogissa syyskuun alkupäivinä 2020. Tavoite on saada valmiiksi ja julkaistua koko juttusarja eli yhteensä 13 kirjoitusta tämän vuoden aikana.

 

Tämän kirjoituksen lähteinä on käytetty:

1.      Etelä-Pohjanmaan historia, osa VII, toimittanut Raimo Salokangas, Vaasa 2006. / Liisa-Maria Hakala-Zilliacus: 1938 – vapaudenpatsas, sivu 798

2.      Aira Tuomisto, Yrjö Liipolan sankarimuistomerkit aikansa historian kertojina, OOLI 2008

3.      Vaasan patsaat ja muistomerkit, Eira Häggvist / Kalevi Paakki, Vaasan kaupunki 2008

4.      Sanomalehdet: Vaasa 6.3.1937 ja 9.7.1938, Ilkka 10.7.1938, Uusi Suomi 10.7.1938

5.      Matti Lackman: Suomen vai Saksan puolesta? Jääkäreiden tuntematon historia Otava 2000

6.      Martti Häikiö: Svinhufvud itsenäisyysmiehenä – SUOMEN LEIJONA Docendo 2017

 

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

Kuvataiteen opettaja, eläkkeellä
Rojekti X= hankkeen vetäjä

aimonyberg(at)gmail.com

 

 

 

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LUITKO JO TÄMÄN?

Päivitetään yhdessä Rojektin sivuja!

    Rojektissa on kohteita jo melkoinen määrä. Aika ajoin pienempiä ja isompiakin päivityksiä kohde-esittelyihin on tehty ja saadaan varmast...