Kuva AN. Vaasan leirintäalue on monen Vaasassa vierailleen mielestä yksi maamme parhaista ja kauneimmista leirinta-alueista.
Vaasan valtuuston hyväksyttyä yleiskaavan voi lerintäalueen pysyminen nykyisellä paikallaan olla uhattuna.
Yleiskaavakäsittelyn minussa herättämiä ajatuksia
Valtuutettu Heimo Hokkasen mukaan farssiksi meni, nimittäin Vaasan yleiskaavan hyväksyminen (Pohjalainen 16.12.2012). Koska systeemi ei tunnu toimivan, asiaa kannattaa pohtia. Päättäjien roolia ei käy kateeksi, sillä tässä Vaasan yleiskaava asiassakin tilanne on se, että 35-vuoden työn jälkeenkään prosessi ei ole johtanut riittävän hyvään, kelpoon lopputulokseen.
Viime metreillä eri tahojen vaikuttamisyritykset kertovat siitä, että asianosallisten kuulemisissa on epäonnistuttu, ja toisaalta kaavaan on ajettu joitakin ylemmän virkamiestahon ja keskeisten päättäjien haluamia ajatuksia uskomattoman suoraviivaisesti.
Vaasan valtuuston jäsenistä Heimo Hokkanen on monessa suhteessa esimerkillinen. Hän ottaa asioista selvää, kuuntelee, ja tulee mukaan myös asukasyhdistysten yleisötilaisuuksiin. Selkeästi hän tietää tehtävänsä ja roolinsa kaupunginvaltuutettuna. Meidän tavallisten äänestäjien on hyvä myös ymmärtää päättäjien asema oikein, vastuunkantajina heillä pitää olla todellista valtaa, ja heidän on sitä uskallettava ja osattava myös käyttää.
Politiikan sanotaan olevan
yhteisten asioiden hoitamista. Eturistiriitoja täynnä olevassa maailmassamme tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Asukasyhdistyksen puheenjohtajana mietin usein ns. tavallisten ihmisten välinpitämättömyyttä omaa elämäämme koskevasta päätöksenteosta. Usein mietin myös asukasyhdistysten merkitystä, tässä ja nyt – sekä tulevina aikoina.
Tulevat muutokset kuntarakenteessa ovat välttämättömiä monistakin syistä. Mielenkiintoinen näkökulma lähestyä asiaa on tarkastella kuntamuutosta ihmisten, asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia arvioimalla. Kysymys demokratiasta on tänään taas eilistä ajankohtaisempi, vanhat mallit kun eivät kestä ikuisesti. Maailma muuttuu, ja kysymys kuuluukin, ketkä pysyvät mukana, muutosten kärjessä, ja vievät todellista kehitystä eteenpäin.
Kunnallisen itsehallinnon peruslaki, kuntalaki vaatii taas uudistamista. Kuntaministeri Henna Virkkuselta kuultaneen asiasta joitakin ehdotuksia hyvinkin pian alkuvuodesta. Yhteiskunnan muutokset aiheuttavat kuntalain kokonaisremontin, ja mielestäni on erittäin hyvä, että valtiovalta pyrkii tätä johtamaan – muutoin ollaan pahimmillaan suurten ja arvaamattomien mullistusten kourissa. Heikot signaalit maailman kehityksen vauhdista ovat tämän päättymässä olevan vuoden 2011 aikana muuttuneet näkyviksi uutiskuviksi ja ääniksi toreilta ja aukioilta ympäri maapalloa.
Vuosien varrella on kuntalakiin tehty täsmennyksiä ja muutoksia. Vuoden 1976 kunnallislain valmistelun taustalla oli luottamushenkilöiden aseman vahvistaminen. Lautakuntien merkitystä haluttiin korostaa. Oli tarvetta myös ratkaista välillisen ja suoran vaikuttamisen ristiriita, joka korostui, kun asukkaiden ääni ei tuntunut kantavan. Silloiset säännökset kunnanosavaltuustoista oli tarkoitettu lisäämään asukkaiden vaikuttamista.
Kansalaiset pysyivät silloin – valitettavasti edelleen hiljaisina – ehkä toivoen, että kyllä aina joku heidänkin asioitaan hoitaa. Toisten mielipiteet vaan hoituivat paremmin kuin toisten. Näin se menee, edelleen. Asukasyhdistyksiä syntyi jonkun verran, usein erilaisina yhdenasianliikkeinä, kansalaisvaikuttamiseen ei syntynyt sellaista uutta puhtia, mitä eduskunnassa kenties silloin toivottiin.
Heinäkuun alussa vuonna 1995 voimaan tulleeseen kuntalakiin otettiinkin säännökset, joilla osallistumista ja kuulemista parannettiin.
Luottamushenkilöiden vaalikelpoisuuden rajaaminen on myös ollut keskeinen kysymys. Kuntalain mukaan keskushallinnon johtavat viranhaltijat ja eräät muut keskeiset viranhaltijat eivät nykylain mukaan voi asettua ehdokkaiksi kuntapäättäjiksi. Onko tämä syy vai seuraus, en tiedä, kuitenkaan ei ole jäänyt epäselväksi, etteikö vaikutusmahdollisuuksia silti ole – ja niitä osattu käyttää.
Kun kuntalakia nyt ollaan uudistamassa tällä vaalikaudella, niin keskeinen asia on, miten määritellään luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden toimivaltuudet uusissa suurkunnissa, joita pian on syntymässä. Kysymys liittyy myös siihen, miten voidaan estää se, ettei päätöksenteko karkaa kunnallisen demokratian ulkopuolelle. Ongelmallista on sekin, että tärkeitä toimialueita on kunnissa yhtiöitetty ja valtuuston toimivaltaa on voitu näin merkittävästi rajata.
Lainaan tähän lopuksi
Helsingin Sanomissa 25.11.2011 kirjoittaneiden Uusi kunta 2017 –projektin päällikkö Aija Tuimalan ja Suomen Kuntaliiton tutkija Sini Sallisen ajatuksia kirjoituksesta
”Kuntauudistus voi parantaa lähidemokratiaa”.
”Tulevaisuuden vahvoihin peruskuntiin tulee luoda kaikkia kuntalaisia yhdenvertaisesti kohteleva lähivaikuttamisen järjestelmä.”
”Kunnissa kuullaan ihmisiä jo nyt. Kuuleminen on kuitenkin usein satunnaista, ja kuntalaiset epäilevät, ettei heidän antamansa palaute vaikuta asioihin.”
”Mikäli kunnanosahallintoa päätetään kehittää, on määriteltävä selvästi, mitkä ovat sen tehtävät uudessa kunnassa ja minkälaista päätösvaltaa kunnanosille voitaisiin antaa esimerkiksi kunnan taloudesta. Olennaista on, että tuleva kuntalaki antaa kunnille vapauden kehittää paikallisiin oloihin sopivia malleja.”
”Asukkaita voitaisiin kuulla nykyistä paremmin vaikka he eivät osallistuisi poliittiseen päätöksentekoon. Erityisesti suurilla kaupungeilla on jo kuntalaisten osallisuusohjelmia, erilaisia kyselyjä sekä internet- palstoja ja –toreja, jolla kuntalainen pystyy ottamaan kantaa kaupungin asioihin.”
”LÄHIDEMOKRATIAN ja osallisuuden lisäksi tulevaisuuden vahvan peruskunnan lähivaikuttamiseen kuuluu myös kuntalaisten vahva mukanaolo palveluiden suunnittelussa.”
”Tavoitteena on, että kuntalaiset tuntisivat vahvasti olevansa osallisia kunnan asioissa.”
KUNTA OLEMME ME KAIKKI YHDESSÄ
Tutustu Suomen Kuntaliittoon ja
Uusi Kunta 2017-projektiin.
