Edvin Hevonkosken syntymän 100 vuotisjuhlan jälkeen tein vielä kuvauskierroksen Edvininpolulla.
Katso myös edellinen blogikirjoitus juhlatilaisuudesta
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2023/09/edvin-hevonkosken-syntymasta-100-vuotta.html
Juhlatilaisuuden inspiroimana löysin jälleen uusia näkökulmia Edvinin taiteeseen. Kuvia tuli kuvattua taas sen verran paljon, että jaan ne vielä kahteen erilliseen blogipostaukseen. Tulossa siis vielä kolmas Edvinin 100 v. juhlapäivänä kuvattu kuvaesitys.
Olen Edvinin veistoksia ym. kuvannut useita kertoja. Aina on löytynyt uusia juuri sillä hetkellä hyvältä tuntuvia kuvausideoita. Tänään sää ja valo/varjo olosuhteet inspiroivat minua rajaamaan kameralla kohteista lähi- ja erikoislähikuvia. Kuvasin siis enimmäkseen vain yksityiskohtia.
Erityisen hämmästynyt olin katsoessani tarkkaan Edvinin kuvaamien ihmisten, hahmojen kasvoja.
Huomasin innostuvani näistä naamoista – hahmot ovat jollain eriskummallisella tavalla todella näköisiä – en tiedä keiden ilmeitä ja tunteita ja kasvojen muotoja näissä mukamas näin, mutta meidän vaasalaisten muotokuvia nuo Edvinin veistokset minusta selvästi ovat (ja joitakin julkkiksia myös).
En tiedä, käyttikö Edvin ”malleja” tehdessään näitä teoksiaan. Ainakin hän oli tarkka havainnoija ja hänen silmänsä ja kätensä toimivat yhdessä poikkeuksellisen taitavasti.
Syksyinen luonto antaa näille kasvokuville rosoisuutta. Lisämeikkiä tuovat vuodenaikojen ja vuosikymmenten teoksiin jättämät jäljet. Näemme sen, mitä teokset ovat vuosien saatossa osana luontoa kokeneet.
Ehkä peilaan omaa vanhenemistani näihin Edvinin teoksiin. Ikääntymisen merkit, ajan tuomat muutokset näkyvät myös näissä ITE-taideteoksissa. Samoin kuin meidän jokaisen kasvoilla, iholla, silmissä.
Ars longa, vita brevis, kuten sanotaan eli ”taide pitkä, elämä lyhyt”.
 |
Kuvat: AN 3.9.2023
Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti