Katse kohti keskipäivän aurinkoa

 

Tämä kirjoitus on jatko-osa 6.3.2023 julkaistulle blogikirjoitukselle Vaasan tori - paikka vapauden muistomerkille.

 

 

Kuvat: AN, 27.11.2020

 

Vuonna 1935 järjestetty Suomen Vapaudenpatsaan muistomerkkikilpailu tuotti 42 ehdotusta. Lopullinen valinta tehtiin seitsemän parhaan ehdotuksen joukosta. Asiantuntijoiksi oli kutsuttu kuvanveistäjä Jussi Mäntynen sekä arkkitehdit Jarl Eklund ja Jussi Paatela.

Yrjö Liipolan ehdotus ”Pohjan poika rynnistää” sai ensimmäisen palkinnon, ja se päätettiin ottaa lähtökohdaksi lopulliselle patsastilaukselle. Kaikki kilpailuehdotukset olivat muutaman päivän esillä Helsingin Taidehallissa.

Alkuperäisiä kilpailuehdotuksia ei tänä päivänä pääse missään katsomaan, ainakaan kaikkia samassa paikassa. Ehkä kaikkia ei ole enää tallellakaan? Muutama näistä, mm. voittaneen Liipolan työn kipsimalli on täällä Vaasassa Pohjanmaan museon jossakin varastotilassa. Pääsimme Ilkka Virtasen kanssa näitä vuoden 2020 lopulla jopa kuvaamaan.

Yrjö Liipolan Vapaudenpatsaan kipsiluonnoksia tutkimassa

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/11/yrjo-liipolan-vapaudenpatsaan.html 

 

Joulukuussa 1935 toimikunta oli päässyt neuvotteluissaan Yrjö Liipolan kanssa lopputulokseen monumentin toteutuksesta. Siis kokonaisuudesta ja yksityiskohdista, monumentin korkeudesta, mittasuhteista, pääaiheen esitystavasta ja jalustan allegorioista, käytettävistä symboleista jne.

 

Ylimpänä Suomen Vapaudenpatsaassa ovat pronssiin valetut kaksi sotilasta, jotka ovat suojeluskuntalaisia. Etummainen sotilas muuttui alkuperäisen ehdotuksen miekkaa heiluttavasta sotilaasta voitonriemuisena lakkiaan heiluttavaksi suojeluskuntalaiseksi. Oikeassa kädessään sotilaalla on kivääri maahan laskettuna. Asento on vahva, voittoa ja itseluottamusta osoittava, oman paikkansa maailmassa ottaneen vapaan Suomen ja suomalaisten vertauskuva.

Hänen takanaan istuu maahan laskeutuneena haavoittunut aseveli, jolla on miekka edelleen oikeassa kädessään ja vasen käsi sydämensä päällä. Kasvoillaan hänellä on autuas ilme, raskaan uhrin antaneen taistelijan katse on ylöspäin.

Kahden sotilaan pääryhmä on sijoitettu graniittiselle jalustalle, joka on piikkihiottua Räntämäen mustaa graniittia. Kaikilla jalustan neljällä sivustalla olevat reliefit ovat mattahiottua tummanharmaata graniittia.

Jalustoineen kokonaisuus on 14 m korkea. Kahden sotilaan pronssiveistos on 6 m korkea, ja se painaa 36 tonnia.

Jalusta sivuilla olevat reliefit on nimetty seuraavasti:
Länteen päin LAKI ja USKONTO, itään päin TYÖ ja TULEVAISUUS (perhe, äiti ja kaksi lasta), pohjoiseen päin MANNERHEIM JA VALKOISEN ARMEIJAN JOUKOT, ja etelän suuntaan LEIJONA, joka polkee jalkoihinsa LOHIKÄÄRMEEN, VAPAUDENRISTI ja INSKRIPTIO eli vuosiluku 1918 ja teksti ISÄNMAANSA VAPAUTTAJILLE – ÅT FÄDERNESLANDETS BEFRIARE.

Suunnitelmissa oli saada kaikki valmiiksi vuoden 1937 loppuun mennessä, ja järjestää muistomerkin vihkiäisseremoniat 28.1. 1938 Vapaussodan alkamisen 20-v juhlallisuuksien yhteydessä. Tilaisuus pidettiin kuitenkin vasta heinäkuun 9. päivänä 1938.

 

Katse kohti keskipäivän aurinkoa

Toimikunnassa oli mukana voimakkaita persoonallisuuksia. Mm. muistomerkin suunasta käytiin keskusteluja ennen pystyttämistä. A. W. Stenforsia saamme kiittää peräänantamattomuudesta, - hän oli vaatinut, että myös reliefin tulee olla tummanharmaata graniittia, eikä valaa niitä pronssiin, ja toisena vaatimuksenaan hän ilmoitti, että kokonaisuuden pääsuuntana tulisi olla kohti etelää ja toria, eikä kohti pohjoista eli Hovioikeudenpuisrikkoa. Perusteluina hänellä olivat esteettiset tekijät, jotka vaikuttivat patsaan arvokkuuteen ja valaistusolosuhteisiin. Hovioikeudenpuistikon häiritsevä liikenne piti Stenforsin mielestä ottaa myös ratkaisussa huomioon. Samassa toimikunnan kokouksessa päätettiin Yrjö Liipolan suostumuksella, että torille päin tulevan leijona/lohikäärme kokonaisuuden muotoilisi ”Suomen eläinaiheiden erikoisveistäjä Jussi Mäntynen (Vapaudenpatsastoimikunnan kokous 28.9.1936).

 

Vielä tähän loppuun suoralainaus Katarina Anderssonin kirjoituksesta: Vuoden 1918 tapahtumien muisto kirjasta Verta Hangella – Pohjalainen näkökulma vuosien 1917–1918 tapahtumiin. Pohjanmaan museon julkaisuja nro 20, Vaasa 1999.

”Paljastusseremoniasta heinäkuun 9. päivänä muodostui värikäs ja juhlallinen tilaisuus. Patsaan kummallekin puolelle oli ryhmitelty lähes sata suojeluskuntalippua. Joukko-osastot olivat ryhmittyneet torin ympärille ja kunniavieraidenistumapaikat olivat keskellä toria. Sekä marsalkka Mannerheim että presidentti Kyösti Kallio olivat läsnä. Mannerheim huomautti puheessaan, että muistomerkki oli pystytetty rauhan, ei sodan kunniaksi. Yleisö reunusti toria ja katuja ja katselijoita oli kiivennyt suurin joukoin talojen katoille tai he istuivat ikkunoissa voidakseen paremmin seurata vihkiäisseremoniaa. Kaupunkiin oli julistettu nii laaja liputus kuin mahdollista. Liikkeet ja toimistot pidettiin suljettuina, jotta kaikki voisivat osallistua kauniin kesäsään suosimaan juhlatilaisuuteen.”

 

Lisää aiheesta löytyy mm. näistä blogilinkeistä

SUOMEN VAPAUDENPATSAS

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/07/suomen-vapaudenpatsas-9-heinakuuta-1938.html 

 

Suomen Vapaudenpatsas, symbolit, allegoriat: Koontilista

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/12/suomen-vapaudenpatsas-symbolit.html

 

 

 

Kuvalöytö netistä: Ensipäiväkirjekuori ja leima 9.8.1938. Vaasa. Suomen Vapaudenpatsaan paljastus.

 

Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com