Ketä saamme kiittää siitä, että Suomen Vapaudenpatsas, eli Suomen vapaus- ja itsenäisyystaistelun muistomerkki on pystytetty Vaasan kauppatorille?
Ainakin Alma Skogia. Toki myös monia päättäjiä ja muistomerkkitoimikunnassa vaikuttaneita herroja.
Muistomerkin sijoituspaikaksi oli ehdolla useitakin paikkoja. Päätöksenteko kesti kovin pitkään – kaikkiaan pari vuosikymmentä.
”Ensimmäisen kerran ajatus vapaudenpatsaan pystyttämisestä Vaasaan oli keskustelussa yhteisen sankarihautausmaan perustamisesta Vaasan (kaupunginvaltuusto 20.3.3.1918). Esikunnan ollessa vielä Seinäjoella Gösta Serlachius oli ojentanut Mannerheimille alkupääoman muistomerkkiä varten. Siinä yhteydessä päätettiin, että asia otettaisiin tarkempaan käsittelyyn sodan päättymisen jälkeen. Tämän päätöksen mukaisesti kenraali Mannerheim asetti ”Toimikunnan pystyttämään kansallisen muistomerkin Suomen vapaus- ja itsenäisyystaistelun muiston säilyttämiseksi” ja nimitti jäseniksi toimikuntaan Gösta Serlachiuksen, Hannes Ignatiuksen ja Akseli Gallen-Kallelan. Nämä herrat osoittivat 12.7. 1918 kirjelmän Vaasan kaupunginvaltuustolle. Koska Mannerheim oli valinnut Vaasan Suomen vapaudenmonumentin paikaksi, pyydettiin valtuustoa ottamaan vastuu varojen keruusta muistomerkkiä varten sekä nimittämään Pohjanmaalta neljä henkilöä jäseniksi toimikuntaan. Valtuusto nimitti toimikunnan pohjalaisjäseniksi lehtori C.J. Danielssonin, varakonsuli Erik Hartmanin sekä kauppiaat E.J. Ollonqvistin ja Frithiof Tikanojan.”
Vasta vuonna 1932 aika alkoi olla kypsä toteuttaa hanke. Monien vaiheiden jälkeen muistomerkin paikaksi oli tulossa puisto kaupungintalon ja Vaasan kirkon välissä.
”Yleisö kuitenkin vastusti paikkaa kirkkopuistossa. Alma Skog kirjoittaa kirjeessään Gösta Serlachiukselle, että tori on ainoa sopiva paikka vapauden muistomerkille Vaasassa – ”sen sijoittaminen kirkon eteen tuhoaisi erään kaupunkimme kauneimmista näkymistä”.
Helmikuussa 1935 toimikunta kokousti taas, ja kokoontui myös arvioimaan tilannetta ulkona luonnossa kirkon ja kaupungintalon väliin pystytettyä oikeankokoista mallia huolellisesti tutkailemalla.
”Toimikunta päätti yksimielisesti hylätä ehdotuksen. Käytyään kauppatorilla toimikunnan jäsenet pääsivät yksimielisyyteen siitä, että se osa kauppatorista, joka on heti Hovioikeudenpuistikon ja Kauppapuistikon risteyksen eteläpuolella valittaisiin muistomerkin sijoituspaikaksi. Toimikunta päätti julistaa muistomerkistä avoimen kilpailun.”
Lainaukset Katarina Anderssonin kirjoituksesta kirjasta Verta Hangella – Pohjalainen näkökulma vuosien 1917–1918 tapahtumiin. Pohjanmaan museon julkaisuja nro 20, Vaasa 1999.
Muistomerkkikilpailusta enemmän ja millainen lopputulos saatiin aikaan, siitä lisää myöhemmin jossain seuraavassa blogikirjoituksessa.
Alma Charlotta Skog (o.s. Strömmer, 22. helmikuuta 1846 Vaasa – 24. helmikuuta 1939 Vaasa) ansaitsee suuremman huomion varsinkin suomenkielisten vaasalaisten keskuudessa. Mielestäni olisi hienoa ja tärkeää etsiä ja löytää lisää tekstejä hänen elämänsä vaiheista, ruotsiksi tai suomeksi. Ja mahdollisesti myös kotialbumien ym. arkistojen valokuvia, joilla voisimme täydentää, päivittää tätä ALMA SKOG – muistolaatta esittelyä.
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/05/alma-skog-16-toukokuuta-2001.html
On mahdollista, todennäköistäkin (onko kellään tästä enemmän tietoa) että Alma Skog oli mukana tapahtumissa jääkäreiden palatessa Vaskiluotoon ja järjestäytyessä seuraavana päivänä paraatiin Mannerheimin johdolla Vaasan kauppatorilla.
Alma oli tuolloin jo täyttänyt 72 vuotta. Hänen tiedetään olleen Mannerheimin suuri ihailija ja heidän tunteneen toisensa henkilökohtaisesti.
Alma Skog kuoli helmikuussa 1939 vain puoli vuotta sen jälkeen kuin Vapaudenpatsas oli valmistunut ja paljastettu Vaasan kauppatorilla. Ja 10 kuukautta ennen kuin venäläiset pommikoneet ensimmäisen kerran pommittivat Vaasaa Talvisodan aikana.
Kun taas seuraavan kerran Vaasan keskustassa kuljemme Vapaudenpatsaan ohi, voisimme tehdä vaikkapa ”kunniakierroksen” patsaan ympäri. Kunnia siitä, että tämä muistomerkki on juuri tässä kuuluu suurelta osin Svenska Österbottens Grand Old Ladylle, joka tunnettiin myös nimellä ”Fosterlandet”.
Jääkärien paluu Vaasaan 25.2. 1918. Seuraavana päivänä Vaasan torilla järjestettiin paraati siihe kuuluvine seremonioineen.
Mannerheimin johtama jääkäripataljoona järjestäytyneenä paraatiin Vaasan torilla 26.2. 1918.
Kuvan rajaus ja muokkaus: AN.
Alkuperäinen kuva on lainaus netistä: Svenska litteratursällskapet/Familjen
Sorvaris Arkiv
Kuva: AN. Vaasan vanhalla hautausmaalla oleva sukuhauta.
Aimo Nyberg
Kuvataiteen lehtori, eläkkeellä
Kotiseutuhistorian harrastaja
aimonyberg(at)gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti