Nämä tämänkertaiset kuvat eivät ole Vaasasta vaan Etelä-Suomesta.
Aamulla auringon noustessa usvaa järvellä
Ilta-auringon valossa kuvatut kalasääski ja harmaahaikara
Puut, metsät ovat minulle aina olleet tärkeitä. Kaupunkimetsät
myös. Tutuimmat minulle ovat tietenkin Vaasan seudun luontokohteet ja lähimetsät.
Myös Helsingissä ja Uudellamaalla on minulle tärkeitä metsiä.
Pohjanmaan rannikko, Vaasan seutu on muovannut minun
sielunmaisemaani vahvasti. On silti tärkeää käydä omalla synnyinseudullaan, muistelemassa
ja aistimassa tunnelmia nyt. Maisemat ja ihmiset eivät ole samoja kuin ennen, eilen
tai 40-vuotta sitten.
Länsi-Uudellamaalla koen kaikkein vahvimmin havu- ja lehtometsien
olevan minulle ”tuttuja ja turvallisia” ja suorastaan kutsuvan minua poluilleen
kallioille, soille, jokilaaksoihin, järvien rannoille.
Mökkielämää, järven saaressa, suurten ja pienten puiden keskellä, tätä herkkua on taas saatu kokonainen viikko vaimon kanssa maistella, kaikilla herkuilla.
Tammi on yleistymässä luonnonvaraisesti metsissä, ja myös
istutettuna pihapiireissä ja kujien varsilla.
Tammi on yksi suosikkipuistani.
Vaasan palokujien puut
Suunnitelmissa on syyskuussa kuvata Vaasassakin puita. Tammia
ja muitakin puulajeja, joita Vaasassa kyllä riittää.
Vaasa on perinteikäs puistojen ja puistikoiden kaupunki.
Viimeisin valtakunnallinen huomio taisi tulla äskettäin, kun Helsingin Sanomat kertoi
Vanhan Vaasan entisen Hovioikeuden eli nykyisen Mustasaaren kirkon puistojen
puista, vanhasta puukujasta ja metsästä.
Nämä kaksi viimeistä kuvaa ovat vuodelta 1988. Silloin Vasa Festival
ja Vaasan läänin taidetoimikunta toteuttivat yhdessä PRÄNKKI tapahtuman.
Täyttä asiaa vielä tänäänkin, kannattaa klikata kuvia suuremmaksi
ja lukea. Aloitusrunona on hieno Aale Tynnin runo: Tammikuja.
Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti