perjantai 5. helmikuuta 2016

Niinistöt risteilyllä

VAROITUS! Alla olevaan kuvaan ja tekstiin on yhdistetty faktaa ja fiktiota!

Tämä blogikirjoitus ei välttämättä täytä journalismin jaloja periaatteita.

Suomen kouluissa tällä viikolla vietetyn sanomalehtiviikon päätteeksi on hyvä miettiä, itse kunkin, mitä eri medioissa totuuden nimissä esitetään.




Niinistöt risteilyllä

Eletään onnellista 30-lukua, - siis 2030 lukua, kun maailmantalous on taas hyvässä vauhdissa, ja rajat auki.

Kolme herrasmiestä istuu laivan baarissa keskustellen niitä näitä, kun seurueen vanhin alkaa haikailla menneitä.

- Oli se vaan erinomainen asia, että aikoinaan sen liikenneministeri Anne Bernerin mieli muuttui, ja Merenkurkkuun saatiin Vaasan ja Uumajan välille se Midway Alignment-hanke vahvaan vauhtiin, ja tehtyä ensimmäinen tällainen laiva.
Ei pojat istuttaisi tässä nyt drinkillä, ellei järki olisi silloin voittanut!

Tämä muistikuva palasi jostain selittämättömästä syystä ex-presidentti Saulin ajatuksiin, kun hän katseli upeaa merimaisemaa, taakse jäävää palmusaarta laivan ravintolan erikoisten ikkunoiden läpi.

- Sanos muuta, jatkoi entinen Suomen puolustusministeri Jussi.

Villekin nosti juomansa ilmaan, ja he kaikki kilistelivät vuorotellen lasejaan.

- Otetaan Suomelle, vaikka kaukana sieltä ollaankin!

Laivakonseptista oli tullut menestys. Wasaline ei jäänyt vain paikalliseksi ilonaiheeksi, vaan mukaan saatiin kiinnostavia yhteistyötahoja ja rahoittajia; ensin Ahvenanmaalta ja sen jälkeen kauempaakin. Pian sisaryhtiö Havajilines oli alkanut liikennöidä Yhdysvaltain 51. osavaltion lisäksi myös tämän laivatyypin erikoisosaamisalueilla, Alaskassa ja Kanadassa.

- Se oli sitä paitsi myös maanpuolustuksellisesti Suomen ja koko Pohjolan kannalta aivan erinomainen asia, jatkoi Jussi keskustelua.

- Kyllä, kyllä, komppasi Sauli, ja jatkoi samalla etusormeaan heristäen.

- Ajatuksia tuli monesta suunnasta, - ei vähiten ruotsalaiset hyvin tuntevilta Pohjanmaan ja Vaasan edustajilta. Se Midway Alignment -hanke taisi muodostua päänavaajaksi. Isoja infraratkaisuja piti aloittaa muitakin koko maassa, pohjoisessakin, vaikka etelän paine rahojen pitämiseksi vain itsellään oli melkoinen. Helsingin metropolikin saatiin sitten onneksi aikaan, vaikka kyllä se kesti.

Jussi kuunteli tarkkaan, ja ihasteli Saulin muistia. Matkustelu, maailman kiertäminen on tainnut pitää miehen mielen virkeänä. Jenninkään merkitystä ei tietenkään sovi unohtaa.

- Olihan siinä kaikenlaista, muistellaanpa vain. Koko EU oli hajota, - ei se helppoa ollut. Aika kovilla oltiin, mutta onneksi toimet, jotka teimme olivat oikeita, huokaili Jussi.

- Kaupankäynti, kansainväliset suhdanteet kääntyivät yllättävän nopeasti ja kivuttomasti positiiviseen suuntaan, jatkoi Ville innostuneesti.

- Ympäristöteknologian läpimurto, clean tech, upea vallankumous, näin voisi sanoa, keskeytti Sauli.

- Onneksi silloin tajuttiin se, että tuetaan tulevaisuuden ratkaisujen etsimistä ja löytämistä. Kävin itsekin ministerinä ollessani Vaasassa tutustumassa sikäläiseen energiaklusteriin, ja ihmisiin, yrittäjiin ja työntekijöihin, ja vakuutuin kyllä näkemästäni ja kuulemastani, Pohjalaisilla tuntuu olevan tekemisen meininki, uskallusta ja osaamista, vastasi Ville.

Keskustelijat olivat hetken hiljaa. Ikään kuin herrat olisivat uppoutuneet miettimään elämänkohtaloitaan. Tämän reissun he olivat buukanneet kukin erikseen, hetken mielenjohteesta, eläkeläisiä kun ovat. Kohdemainonta oli onnistunut, kiehtova mainosviesti senioripostin mukana oli tehnyt tehtävänsä.

- Moni asia on sattumasta kiinni, muistutti Jussi.

- Ja tietenkin rahasta tai sen puutteesta, hän täydensi ajatustaan.

Nyt Sauli keskeytti kysymällä: muistaako kukaan, lähtikö valtio silloin aikanaan tukemaan tätä uudenajan laivahanketta? Mikä ratkaisi asian?

- Mahtoiko olla sattumaa, mutta hanke eteni, vastasi Jussi. Raha ratkaisi asioita, kuinkas muuten.

Miehet jatkoivat jutteluaan samalla kun aurinko laski horisonttiin, ja risteily oli edennyt kohti iltaa, ja ohjelmallista ”jokaiselle jotain tapahtumia”. Tarjolla oli kansainvälistä showta, casinon puolella myös mahdollisuuksia kokeilla onneaan, mutta kolmikko päätti siirtyä Nostalgiasaliin, katselemaan esitystä ja keskustelemaan menneistä kulta-ajoista.

Ohjelmassa näytti olevan vuorovaikutteinen aikamatka vaasalaisen John Wikströmin Amerikassa viettämiin vuosiin. Upean tapahtumatilan laitteilla ja suurella näytöllä oli nähtävänä jokin ikivanha nelipyöräinen kone, jossa näytti olevan moottori, ja otsikoksi oli kirjoitettu: Amerikkalainen professori kertoo huiman tarinan: Miksi Henry Ford sai lainaa Fordilleen, John Wikström ei Caloric 1 -automallilleen? (1898)
(Pankkiirit, joilta Wikström kysyi lainaa eivät uskoneet, että hevonen voitaisiin koskaan korvata autolla)


Tarina ja kuvanmuokkaus: Aimo Nyberg 
aimonyberg(at)gmail.com



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LUITKO JO TÄMÄN?

Päivitetään yhdessä Rojektin sivuja!

    Rojektissa on kohteita jo melkoinen määrä. Aika ajoin pienempiä ja isompiakin päivityksiä kohde-esittelyihin on tehty ja saadaan varmast...