Vielä Vaasan patsaista

Auringon lapsi eli naispuolinen kentauri. Hannu Leimun veistos viime vuodelta (2010)

Itse patsaat puhuttavat meitä. Niistä kuulee monenlaisia mielipiteitä. Nyt myös vanhempien patsaiden kunto, sekä niiden ympäristöjen hoito puhuttavat vaasalaisia.

Kuten tunnettua patsaat eivät puhu. Eivätkä itse valita kohtalostaan, siis hoidon puutteestaankaan.

Viime viikon lauantaina patsasterapiakierroksellamme teimme joitakin harmittavia havaintoja patsaiden ja niiden ympäristöjen kunnosta. Tänään kiertäessäni taas, nyt kuvaamassa patsaita koulumme liikuntapäivää varten, totesin monella patsaalla yleisilmeen olevan kovin roskainen ja hoitamaton.

Asia kannattaa ottaa rakentavalla tavalla puheeksi, ja toivoa parannusta tilanteeseen. Pohjanmaan museon taideintendentti Dan Holmilta jo kysyinkin asiasta. ”Kyllä. Patsaat kuuluvat meille, kaikki määrärahat käytetään, se vaan ei riitä” hän vastasi.

Uusia patsaita on Vaasaan saatu viime vuosina useitakin. Entisiä on melkoinen määrä, en osaa edes sanoa lukumäärää, vaikka patsaat on hyvin luetteloitu ja tietoja niistä löytyy niin kirjoista kuin netistä. Onko niin, että huolenpito kaikista alkaa käydä mahdottomaksi? Näin tapahtuu ainakin, jos määrärahat kääntyvät laskuun.

Kukkaistutukset keskikaupungilla ja muuallakin ovat viime vuosina olleet Vaasassa poikkeuksellisen upeasti hoidettuja. Tästä ovat antaneet kiitosta niin vaasalaiset kuin turistitkin. Samaa ei voi nyt sanoa patsaiden ympäristöjen osalta. Yrittäjäpatsaalla kasvaa nokkosta ja pujoa, joka on jopa vaarallinen joillekin allergikoille. Villinä rönsyilevä kasvillisuus, ja joissakin tapauksissa myös huonokuntoiset puut, tuovat huolimattomuuden ja hoitamattomuuden leiman arvokkaiden patsaiden ympärille.

Patsaiden hoito, puhdistus, konservointi osataan Vaasassa varmasti. Työtä tehdään kaikille patsaille määräajoin resurssien puitteissa. Patsaat ”elävät” kauemmin kuin me ihmiset, jopa vuosisatoja. Kunhan huolehditaan, että niiden jalustat ovat ehjät, etteivät ne kallistu tai jopa kaadu, että ne saavat patinoitua arvokkaasti vuosien saatossa, ja tulevat edes joskus pyyhityksi hämähäkinverkoista ym. asiaankuulumattomasta liasta.

Erittäin mieluisaa on käynti sellaisella patsaalla tai puistoalueella, josta löytyy tietoja ko. patsaista. Up Code- kyltit ovat erinomainen ratkaisu, kunhan tieto niistä ja koodin käyttötaito yleistyvät.

Meidän ihmisten käsittämätön sotkeminen on oma lukunsa. Lasten ja nuorten kaikenlainen töhriminen on edelleenkin aivan liian yleistä, kaikille tuttua ja näkyvää, ikään kuin hyväksyttävää. Koulujen ja vanhempien asiallista valistusta on vaan jaksettava jatkaa. Patsaista, niiden aiheista ja arvoista on hyvä kouluissa keskustella, patsaiden luona tulee myös käydä. Niistä voi tehdä vaikka videosketsejä, kunhan ymmärrämme oman paikkakuntamme historian arvon, ja patsaiden mahdollisuudet välittää tietoja ja tunteita menneestä tähän päivään ja tulevaisuuteen.

En tiedä, olisiko Ruotsin mallin mukainen roskaamissakko tarpeen myös meillä. Siellä heinäkuun alusta voimaan astunut laki antaa poliisille oikeuden sakottaa paikan päällä. Sakon saa mm. pikaruokapakkausten, pullojen tai tölkkien jättämisestä maahan. Euroina sakko on vajaat yhdeksänkymppiä.

Otamme nämä patsasasiat esille vielä seuraavassa asukasyhdistyksemme hallituksen kokouksessa. Mielenkiintoista olisi kuulla Asevelikylän asukkaiden kokemuksista kuntopolulla olevan Edvin Hevonkosken ITE-taiteesta huolehtimisesta. Siellä käytössä on myös ihmisten ja yhdistysten vapaaehtoistyö. Onkohan kummeja löytynyt tarpeeksi, Edvin kun ehti tehdä järisyttävän määrän näitä veistoksiaan meidän kaikkien iloksi.

Tässä vielä muutama kuva vähemmän tunnetuista vaasalaisista patsaista.




Vaasan yliopiston kirjaston Tritoniuksen pihalla oleva ”istumapaikka” on nimeltään Sopimus. Kuvanveistäjä Anne Alho.



Saman kohteen toinen, suora osa.Kokonaisuus on vuodelta 1997.



Kirjailija Venny Kontturin muistoksi. Kuvanveistäjä Marita Perttula 1998. Muistolaatta on Onkilahdenkadun varrella rannan puolella lähellä huoltoasemaa.Teoksen nimi on Elämän tie. Kirjailija Venny Kontturi asui Käsitöyläiskadun varrella. Kontturi oli hyvin tuottelias kirjailija ja pakinoitsija. Hänen murrepakinointiaan julkaistiin mm Vaasa-lehdessä viikoittain.



Sri Chinmoy 1931 – 2007. A dreamer of peace. Donated by world harmony run 13 june 2010. Teos löytyy Hietalahden Villan läheltä puistosta rannan puolelta.



Näitä Hartmanin talossa Vaasan torin laidalla jo lähes sata vuotta olleita kiviveistoksia harva huomaa ihastella. Sijainti on Hovioikeudenpuistikko 15 Kauppatorin kulmassa. Taiteilija on John Munsterhjelm. Toteutus eli kiveenhakkuutyön tekivät Harjunpään veljekset Jaakko, Jussi, Aleksanteri ja Matti.



Tämä on aivan uutta, tänä kesänä Vaasaan on saatu pari toteemipaaluakin! Paikka on Onkilahden toimintapuiston leikkialue. Osoite Järvikadun ja Pitkänlahdenkadun risteyksessä oleva puisto. Taustalla näkyvät entisen puuvillatehtaan, nykyisen yrityskeskuksen ja Yliopistoalueen savupiiput. Toteemien tekijöistä olisi kiva saada tietää. Wärtsilän uudet parkkipaikat ja koko täytemaalle tehty ranta-alue on hyvä näyte kaupunkisuunnittelun osaamisesta, tuloksena on syntymässä etenkin lapsiperheille miellyttävä toiminnallinen leikki- ja kohtaamispaikka.

24.8.2011. Kun kysyin toteemipaaluista kaupungin viheralueyksiköstä, niin vastaava puutarhuri K-E Grandell kertoi minulle tämän: ” Viheralueyksikön työntekijät ovat tehneet toteemipaalut. Viime talven aikana niitä tehtiin yhteensä 5 kpl ja pääveistäjänä toimi puutarhuri Arto Finnilä. 2 kpl toteemeista on sijoitettu Onkilahden puistoon ja 3 kpl lähiliikunta alueen projektin yhteydessä Fasaaninpolun teemaleikkialueelle. Puutavara on otettu kaupungin metsästä.” Kiitos tiedoista.