Kuva AN
Ympäristömme siisteydessä on pitkälti kyse omista ja yhteisömme asenteista. Valitustyötä tarvitaan jatkuvasti, muutos parempaan suuntaan onnistuu vain vähitellen, tarvitaan pitkäjänteistä, kärsivällistä työtä. Kunnia niille, jotka edes yrittävät tätä tehdä!
Vaasan kaupungin järjestämä siivoustapahtuma Roskat pois rannoilta eilen sunnuntaina 6.5. kärsi osallistujien puutteesta.
Syitä kannattaa miettiä, ehkä myös parannusehdotuksia seuraaville vuosille.
Ensinnäkin ajankohta
Sunnuntai ei tähän aikaan toukokuuta Vaasassa toimi. Suurella osalla vaasalaisista on riittävästi omia siivousprojekteja kesken, veneiden kunnosta, saaressa pihat, laiturit, mökit ym. työt vielä pahasti kesken. Myös luontoihmisiä, erityisesti linnuista ja lintubongauksesta kiinnostuneita oli viikonloppuna paljon mukana Tornientaistossa jopa eripuolilla Suomea, mm. ulkosaaristossa seuraamassa huimaa tuhansien ja taas tuhansien lintujen, mahtavaa erilajien lintuparvien vauhdikasta menoa kohti pohjoisia pesimäalueita. Itse olin vaimoni kanssa viikonlopun Siipyyssä. Aamuneljästä lähdettiin liikkeelle, ja havaintoja tehtiin iltamyöhään, lintujen määriä laskettiin, määrittelimme lajeja ja samalla opittiin taas kaikenlaista uutta linnuista ja merellisistä luonnonolosuhteista.
Siivoamisen prioriteetti
Ymmärrettävästi järjestys on tämä. Edelle menevät omat asiat, ensin siivotaan kotinurkat ja paikat kuntoon, sitten tulevat taloyhtiön talkoot, kuten minulla tänään maanantaina. Kerrostalomme piha-alueet laitetaan kuntoon, pesemme siivousparvekkeiden ikkunat, lattiat, haravoimme pihaa jne. Vasta tämän jälkeen vaasalainen saattaa harkita osallistumista yhteisten alueiden kunnostamiseen talkoilla. Ja silloinkin pitää olla luvassa jotain hauskaa, ekstraa, yllätyspalkintoja tms.
Kaupungin vastuulla?
Kaupunki olemme me, mutta emme suhtaudu yhteiseen lähiympäristöömme samalla arvostuksella kuin yksityiseen omaisuuteen. Unohdammeko liian usein, että meillä on paitsi oikeuksia, niin myös velvollisuuksia ja vastuutakin yhteisestä hyvinvoinnistamme.
Yleisten tilojen, ja esim. kaupunkien siisteyteen ja viihtyvyyteen vaikuttavaan roskien määrään, ja siitä kenelle siivoaminen kuuluu, löytyy jos jonkinlaisia selityksiä ja mielipiteitä.
Kenelle mielestäsi kuuluu yleisten alueiden siivous?
Ei ainakaan minulle, kun en itse roskaa koskaan missään!
Ne pitää saada siivoamaan jälkensä, jotka oikeasti roskaavatkin!
Koirien omistajat ovat kaikkein pahimpia kaupungin likaajia, kun eivät kerää koiriensa jätöksiä!
Kaupungin pitää palkata kesätöihin nuoria, ja mielellään riittävästi, pitämään paikkoja siisteinä!
Tarvitaan sakkorangaistuksia, ja poliiseja kulkemassa kaduilla antamassa roskaajille maksulappuja!
Ihmiset eivät koskaan opi huolehtimaan yhdessä ympäristöstään, maapallo tuhoutuu ihmisen takia!
Suomi siistiksi kaikkien iloksi!
Kampanjoita on vuosien varrella ollut monenlaisia. Jotkut niistä hyvinkin onnistuneita. Suomessa on perinteisesti poltettu roskia jo pääsiäisenä, sitten Vappuna ja viimeistään Äitienpäiväksi on pyritty saamaan kotipiiri ja lähiluontokin sellaiseen kuntoon, että Äiti Maa voi puhjeta kukkaan, ja ihminen voi ottaa osan maa-alasta käyttöönsä tuottamaan ruokaa, elantoa meille ihmisille.
Teollisen kulutusyhteiskunnan aina vain voimistuessa on yhteys luontoon katkennut, ja kaikenlaisen poisheitettävän tavaran ja roskan määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Myös uusavuttomuus käyttää vanhaa uudestaan jossain toisessa muodossa on lähes kokonaan hävinnyt nykyajan ihmisiltä.
Ihmiset ovat kuitenkin, ainakin parhaimmillaan myös yhteistyöhön kykeneviä ja haluavia. Kaupungin virkamiehillä, jotka suunnittelevat tapahtumia ja keinoja meidän kaupunkilaisten mukaan saamiseksi tuleviin siivoustalkoisiin on totta tosiaan haasteellinen työsarka edessään. Haluan uskoa, että me kansalaiset, alueen asukkaat kykenemme ottamaan vastuuta siitä miltä lähiympäristömme, luonto ja rakennettumaisema näyttää, ja miten hyvin se voi. Tällä kun on välitön vaikutus myös omaan hyvinvointiimme.
