Kameran ulkoilutus jää vähiin, kun on pääasiassa neljän seinän sisällä kotona. Kaupunkia valokuvaamaan tulee lähdettyä entistä harvemmin. Spontaanit ”seikkailut” ovat valitettavasti jääneet olemattomiin. Näin tässä on päässyt käymään, uusien koronavariaatioiden ilmaannuttua on taas lisättävä omaa varovaisuutta.
Blogijututkin ovat harventuneet. Minulla nämä kirjoittelut perustuvat usein miten ottamiini valokuviin. Harvemmin videoihin, vaikka niiden tekeminenkin toki minua kiinnostaa. Ehkä taas joskus?
Uusien kuvien ja juttujen puuttuessa taidan tarjota tämän vaasaennenjanyt -blogin lukijoille – uusintoja. Kuten TV:ssä ja lehdissäkin tunnutaan tekevän.
Tässä kirjoitus on 10 vuoden takaa. Uusia kuvia löytyy mukaan kuukauden takaa, marraskuun alusta.
INKERI – liikenteessä kuolleiden lasten muistomerkki
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2011/12/liikenteessa-kuolleiden-lasten.html
Kuvat: AN 8.11.2021 Inkeri-patsaalla
Tämä muistomerkki on yksi koskettavimmista muistomerkeistä Vaasassa. Olen itsekin 50-luvun lapsi, - en tosin täällä lapsuuttani viettänyt.
Nuo kiveen ikuistetut nimet puhuttelevat aivan varmasti edelleen. Heidän sisaruksiaan, leikkitovereitaan, kaikkia, jotka jotain näistä traagisista liikenneonnettomuuksista aikoinaan jotain kuulivat. Yksityisten perheiden suruja on tarpeetonta mitenkään nostaa esiin. Etunimet ovat tavallisia, ihan kenen tahansa meidän nimiä. Tämä Tea Helenelundin omakohtaisiin surunkokemuksiin pohjautuva veistos on pysäyttävä. Sen ohi kulkiessa on aina mahdollista pysähtyä lyhyeksi tai pidemmäksikin aikaa. Katsella ja kuunnella maailmaa ympärillämme ja omaa suhdettamme maailman menoon.
Aimo Nyberg
Kaupunkikuvaaja ja kotiseutubloggaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti