Kulttuuritalo Fanny 29.1.2020 klo 18.00 – 20.00
Tapahtuman aihe: Vanha vai uusi kulttuurikaupunki?
Lainaus Pasilta saamastani viestistä
”Hei Aimo, hyvää uutta vuotta! Tavoittelen nyt asukasyhdistysasiassa: Vaasan vasemmisto järjestää 29.1. Kulttuuriaiheisen keskustelutilaisuuden ja sinne toivotaan erilaisia kulttuurialan tai sitä sivuavia toimijoita sekä kulttuuripalvelujen käyttäjiä. Toivoisin, että asukasyhdistyksestä tulisi joku edustaja paikalle, joko sinä tai joku muu.
Kulttuurin keskustelu- ja verkostoitumistilaisuus
Vanha vai uusi kulttuurikaupunki?
Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan Vaasan kulttuurin ja taiteen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Paikalle on kutsuttu laajasti taiteen ja kulttuurin parissa toimivia ihmisiä. Puheenvuoroja kuullaan kulttuurilaitosten edustajilta ja taiteilijoilta, kulttuurin kuluttajilta, virkamiehiltä ja kuntapäättäjiltä. Illan teemana mm. kulttuurin näkyvyys, saavutettavuus, toimintaolosuhteet ja potentiaali kaupungin imagotyössä. Paikka: kulttuuritalo Fanny Aika: 29.1.2020 klo 18.00-20.00 Tilaisuus on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille. Tervetuloa!”
Pasi Kirkkopelto on kuvataiteen lehtori Onkilahden yhtenäiskoulussa. Onkilahden yhtenäiskoulu aloitti toiminnan 1.1.2018, jolloin Onkilahden alakoulu 1-6 ja Vöyrinkaupungin yläkoulu 7-9 yhdistettiin Onkilahden yhtenäiskouluksi. Koulussa opiskelee n. 800 oppilasta, joista n. 300 alaluokkien puolella.
Tätä nyt Pasin hoitamaa virkaa hoidin minäkin, 34-vuoden ajan. Koululla oli noina vuosina useampikin nimi: ensin olin Onkilahden yläasteen ja lukion kuvisopena, ja kun lukio yhdistettiin Vaasan lukioon, ja yläaste viereiseen Vuorikadun yläasteeseen, jatkoin opetustyötä Vöyrinkaupungin koulussa. Tämä oli pelkkä yläkoulu, eli luokat 7 – 9. Nyt siis siellä toimivat yhdessä luokat 1 – 9 yhtenäiskouluperiaatteen mukaisesti.
Lainaan tähän vielä Pasin Pohjalaisessa 23.1.2020 julkaistun kannanoton liittyen tulevan keskiviikkoillan tilaisuuden teemaan.
PASI KIRKKOPELTO
Kulttuurikaupunki Vaasa? Muutin Vaasaan puolitoista vuotta sitten. Olen seurannut, kuinka uusi kotikaupunkini pohtii imagoaan, ja markkinoi itseään samaan aikaan, kun väki vähenee ja liikkeet lopettavat. Työ ei tunnu tuottavan toivottavaa tulosta.
Markkinoinnissa mennään sitkeästi teknologia ja energiaklusteri edellä, vaikka on selvää, että se ei riitä. Pelkästään tämä ei saa paikallisia liikkeelle, eikä tuo riittävästi uutta väkeä – ei paranna kaupungin houkuttelevuutta.
Vaasan kaupunki on selvästi unohtanut yhden vahvuutensa.
Uusvaasalaisena ihmettelen välillä, minkä vuoksi kaupunki ei markkinoi itseään vahvemmin kulttuurikaupunkina. Perinnettä ja katetta olisi.
Myönnän: aiemmin en tiennyt Vaasan kulttuuritarjonnasta juuri mitään.
Täällä olen oppinut, että esimerkiksi Vaasan kaupungin museot ovat valtakunnallisesti merkittävä ja helposti saavutettava kokonaisuus. Museoiden näyttelypolitiikka on laadukasta ja näyttelyiden vaihtuvuus riittävän suuri.
Vaasan ja Mustasaaren alueella suomalaisen rakennusperinteen ja -taiteen aikakaudet ja tyylit ovat hienosti nähtävissä. Arkkitehtuurin tyyleihin tutustuminen onnistuu mainiosti päiväkävelyllä.
Lisäksi kaupunkikuvaa värittää runsas julkinen taide, joka on nyt dokumentoitu loistavasti.
Myös kaupungin teatteri- ja konserttitarjonta on runsasta ja laadukasta. Kesäkauden isot festivaalit vetävät väkeä.
Kulttuuriuutiset ovat kuitenkin olleet lähinnä surullisia. Museoiden kokoelmat on hajasijoitettu epäsopiviin varastotiloihin odottamaan tuhoutumistaan.
Vaasan kunniakas kirjastohistoria vuodesta 1794 ei paljon paina, kun kaupunki ja yliopisto kohtelevat kirjastoja säästökohteina samaan aikaan, kun lukutaidon rappeutuminen on valtakunnallinen huolenaihe.
Taiteen ja muiden luovien alojen opinnoista haaveilevalle Vaasan kaupunki ei paljoa enää tarjoa. Esimerkiksi alan suomenkieliset opintomahdollisuudet ovat Vaasassa hyvin rajoitetut.
Osaamista ja ammattia voi toki hakea myös ruotsinkielisenä lähiseuduilta. Huomautan omasta puolestani, että monikielisyys on myös vahvuus ja kulttuurista rikkautta.
Vapaata kaupunkikulttuuria on lähinnä taiteiden yönä, joka juhlii seuraavaksi 30-vuotissyntymäpäiväänsä, vaikka säästökuuri on iskenyt siihenkin.
Suuren osan vuodesta tori on autio, katukuva vaikuttaa elottomalta, ilottomalta. Kaupunkitila tyhjenee arkisin noin kello 19.
Vaasalaiset ovat ylpeitä kaupungistaan, ja syystäkin. Vaasaa pidetään historiallisesti merkittävänä kaupunkina, kulttuuripaikkana, ja opiskelijoiden kaupunkina.
Luovien alojen, kulttuurin ja taiteen potentiaalia tulisi mielestäni hyödyntää kaupungin elävöittämisessä ja imagotyössä huomattavasti nykyistä enemmän.
Yksi Suomen aurinkoisin paikkakunta? Hei älkää olko varjossa!
Lainaus päätyy
Kuvituskuvana tähän blogikirjoitukseen en nyt laita Pasin tai minun naamakuvaa…
Sen sijaan muistutan meidän jokaisen, myös lasten ja nuorten kansalaisoikeudesta saada olla mukana vaikuttamassa omaan lähiympäristöönsä. Kuvat ovat teemakokonaisuudesta: Oppilaiden osallisuus – lähiympäristön havainnointi. Hanke oli yksi mieleenpainuvimmista teemoista viimeisen työvuoteni aikana Vörkkärillä.
Kuvat ja tekstin koonti: Aimo Nyberg
Kuvisope, eläkkeellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti