EINARI UUSIKYLÄ

Einari Uusikylän muistolaatta

Paljastettu: 9.1.1975 

Tekijä: Raimo Nousiainen

Sijainti: Kaupunginkatu 6, kotiranta 

Sivua on päivitetty viimeksi 2.1.2026, (ja 9.1.2025, kohde-esittely on tehty 9.1.2017)

9.1. 2025 oli kulunut tasan 50 vuotta, siitä kun Kotirannalla oli tämän muistolaatan paljastustilaisuus. Muistaako kukaan, tai tietääkö kukaan teistä ketään, joka oli mukana tässä tilaisuudessa? Jos valokuvia tai muuta materiaalia vielä löytyy, lisään mielelläni tähän blogikirjoitukseen tällaisia kotialbumien kuvia paljastustilaisuudesta. Kaikki muukin Einari Uusikylään liittyvä materiaali on tervetullutta).

Tämä blokirjoitus, kohde-esittely oli "lähtölaukaus" koko vuoden 2017 mittaiselle matkalle, jonka tavoite oli etsiä ja löytää ”kaikki” Vaasassa olevat julkiset muistomerkit. Tavoite oli myös päivittää Vaasapedian ja Wikipedian asiaan liittyviä sivustoja. Nyt tämä Rojekti X= hanke on jatkunut jo kohta kymmenisen vuotta!

9.1. 2017 kirjoitin näin:

KOHTAAMISIA, patsaiden ja muistomerkkien kanssa

Tutustutaan Suomen 100 v. juhlavuoden aikana kotikaupunkimme patsaisiin, veistoksiin, muistomerkkeihin ja muistolaattoihin. Kohteita on paljon, toistasataa, eli tekemistä riittää.

Selvitellään Yhdessä – Tillsammans hengessä sekä tietoja kohteista, että miten eri ihmiset kokevat patsaiden ja muistomerkkien välittämää sanomaa. Yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa kun ei ole, - jokaisen meidän omat ajatuksemme, tuntemuksemme ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita.

 

Kuva: AN. 5.1.2017. Hienon talon edessä on kivi, jossa on muistolaatta.
Einari Uusikylä asui tässä talossa 1936 -1973. Muistolatta on paljastettu 9.1. 1975

 

Sivun päivitys 2.1.2026

Kari Uusikylä, professori emeritus on jakanut fb-kirjoituksissaan useammankin kerran tuntojaan paapastaan Einari Uusikylästä ja jakanut myös otteita Einarin (1890–1973) päiväkirjasta.

Kari Uusikylä fb:ssa 18.12.2025

TÄSSÄ OIKOPOLKU VIISAUDEN LÄHTEELLE

Lukaisin toimittajan esittelyn isoisästäni Einarista hänen julkaistujen muistelmiensa (Kauneuden kaipuu) liepeestä.

Suuri ajattelija? Sitä hän todella oli, totesin asian, kun selailin päiväkirjan sivuja. Hän oli myös vaatimattomuuden perikuva, joka inhosi itsekästä itsensä korostamista. Hän tunsi filosofian ja kirjallisuuden suuret ajattelijat, eikä olisi ikinä kutsunut itseään suureksi ajattelijaksi, huipuksi. Heitä ja ”artisteja” Suomi tulvii jouluna 2025.

Tässä näytteitä muistelmista:

Päiväkirja joulukuun 21. päivä 1917:

Sisällissota oli alkanut. (Korjaus: Oli alkamassa.)

”Ankara on aika myös taiteilijalle. Sisäinen sota on kestänyt kohta kuukauden, ja ihmisten ajatukset ovat tilanteen kiihottamia. Kukaan ei kaipaa kauneutta, alhaiset sodan synnyttämät vaistot ovat päässeet valloilleen. Nyt kysytään hermoja. Parasta on pysyä sivussa ja kuunnella taiteellisen, omantunnon ääntä, Taide olkoon ensimmäisenä kaikessa, olkoot ulkonaiset olosuhteet mitkä tahansa. Taide on yläpuolella kaiken. Etsiköön sieluni kauneutta, sillä aika on tuleva, jolloin ihmiset entistä kiihkeämmin kaipaavat kauneutta rikkirevittyjen sielujensa parannukseksi."

18.12. 1917

Epätyypillinen purkaus ainaisessa rahapulassa:

”Olen pakotettu trokaamaan tauluja. Lujalle ottaa. Täytyy nöyrtyä, alistua kerjääjän kannalle, sillä eivät ne osta muun tähden kuin saadakseen näyttää armeliaisuuttaan ja varallisuuttaan. Mitään todellista kauneuden kaipuuta ja taipuisaa ymmärtäväisyyttä heillä ei ole.  Viina on heidän henkensä virvoittaja. Kyllä kostaa elää tällaisessa moukkapesässä.”

Näin kirjoitti Einari päiväkirjaansa 12. maaliskuuta 1913, vain 23-vuotiaana:

”Ihmisen tärkeimpiä tehtäviä tässä elämässä pitäisi olla sielunsa kypsyttäminen likemmäksi täydellisyyttä, eikä ainoastaan pintapuolisten elämänmuotojen, kuten rikkauksien, hyvinvoinnin ja mukavuuden etsiminen. Nämä ovat katoavaista omaisuutta, jota vastoin sielullisia rikkauksia ei mikään voima hävitä.

Ihmissydän on kanteleen kaltainen. Siellä on viritetty eri tunteet sointuviksi kieliksi, joita Elämä soittelee. Kokemukset muodostuvat sydämessä taruiksi, jotka yksinäisinä hetkinä alkavat soida ja herättävät tuhansia kuvia mielikuvituksen maailmassa. Näitä säveliä tulisi ottaa talteen ja muodostaa pysyviksi. Taiteen tehtävä on näiden sävelien kokoaminen.”

”Ainoa iloni ja lohdutukseni elämässä on nykyään kauneusmaailma, joka sisäiselle silmälleni kangastaa. Ihanat näyt saattavat minut unohtamaan ristiriitaisen ulkoisen elämäni,” kertoo päiväkirjan sivu yli sadan vuoden takaa.

**

Miten etuoikeutettu olinkaan, kun sain elää 14 lapsuuden vuotta Einari-paapan talossa. Taide, runous, musiikki, maalausretket saaristoon, taiteilijaperheiden ainainen rahapula; kaikki on tuttua.

Pari kuukautta sitten sain tiedon. Paapan, mummun ja heidän kahden lapsensa, tätini ja setäni, yhteinen hauta hävitettäisiin pian, ellei vanhaa hautapaikkaa lunastettaisi. Se olisi ollut kulttuuriskandaali Vaasassa. Kiitos serkut Tapani ja Pauli, että olitte heti valmiit pelastamaan hautaoikeuden kanssani seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, 752 euroa. Hautakivi säilyisi.

Katukyltti kertoo, että Einari Uusikylän polku johtaa hautausmaalle. Se kertoo paapan kunnioituksesta kotikaupungissa Vaasassa. Jos haluat oikopolun viisauden lähteelle, lue Einari Uusikylän päiväkirja Kauneuden kaipuu (2003). Löytynee kirjastoista.

Lainaus päättyy

Kävin itse Kotirannalla Kaupunginkatu 6:ssa 9.1.2025 Einarin muistomerkin luona hänen 135-v. syntymäpäivänsä ja muistomerkin paljastustilaisuuden 50-vuotispäivän kunniaksi.

 

Kuva: AN 9.1.2025 Kaupunginkatu 6, Einari Uusikylän muistolaatta lumikinoksessa

 

Laitan jakoon myös tämän, osan Kari Uusikylän fb-tekstistä 9.1. 2025:

” TAIDEMAALARI ISOISÄNI EI VOISI ELÄÄ NYKYMAAILMASSA

Tänään isoisäni, pohjalaisittain paappani syntymästä on tasan 135 vuotta.

Kuinka Einarin (1890–1973) kaltainen kaunosielu voisi elää nykymaailmassa, joka on täynnä meteliä, riehumista ja kilpailua siitä kuka on paras ja kelvollinen. Monen sisimmässä asuu yksinäisyys, koska Turhuuden Markkinat ovat tuhonneet kauneuden ja pyhyyden kaipuun, jopa moraalin. Harva välittää ihmisestä, jonka markkina-arvo on romahtanut iän tai fyysisen tai henkisen sairauden myötä.”

”Kuka olisi uskonut, että sota uhkaa nyt myös Eurooppaa.

 

Otteita Isoisäni Einarin (1890–1973) päiväkirjasta

Vaasa, 14.1. 1940

Saimi ja pienemmät lapset menneet pommitusta pakoon Bölen metsään... Uudenvuoden pommituksen jälkeen ovat tehneet tämän retken joka aamu ja pimeän tullen palanneet. Epävarmaa ja epämääräistä on kaikki. Kävelin parin kilometrin päässä olevaan mökkiin, missä Saimi ja lapset ovat muiden pakolaisten kanssa suojaa etsineet. Saavuttuani sinne alkoivat hälytyssireenit kaupungissa ulvomaan. Sen jälkeen kuului suuremman laivueen pauhu. Torjunta aseet, tykit ja konekiväärit pauhasivat. Lentokoneista ammuttiin konekivääreillä.

Illalla menin kaupunkiin katsomaan hävityksen jälkiä. Monta kaupunkikorttelia oli tulessa. Kova tuuli levitti palon laajemmalle. Puistikon puita, sähköpylväitä ja aitoja kaatunut, kiviä sinkoutunut kadut täynnä kuoppia ja luhistuneita taloja. Illalla tulipalon punainen kajo näkyi Kotirannalle kaameana,

20.1. 1944

Levotonta sota-aikaa, aina vaan. Ainoastaan maalaustyö tuo lohdutusta ja unohdusta. Pentti rintamalla, jossain korvessa, Aune sairaalassa. Talvi leuto.

24.1.1944

Hiljainen hetki työhuoneessa. Laskevan auringon kultainen valo tulvii ikkunasta. Ilmassa leijailee hienoja kultajyväsiä, jotka välkkyvät. Vanha seinäkello tikittää. Tuska täyttää sydämeni. Saimi on sairaalassa katsomassa Aunea, joka sairastaa vaikeaa aivokalvontulehdusta.

2.2.1944

Aunen sairaus päättyi kuolemaan. Syvä järkytys on koskenut olemukseni sisimpään. 16-vuotiaan elämänhaluisen ja reippaan tytön kuolema on vain ruumiillinen. Hänen sielunsa elää nyt toisessa olotilassa. Ehkä monta kertaa onnellisempana kuin täällä.

Dante: Kiirastuli 31. Mutta vaikkemme siis voikaan pitää todennäköisenä vainajien täysiselvää ajallisen elämän muistamista, on sydämemme ehdottomana kaipauksena kuitenkin halu uskoa siihen, että meillä on jatkuvaa yhteyttä meille todella rakkaitten vainajien kanssa, Ja erinäisinä hetkinä me ikään kuin tunnemme heidän ajatuksensa ja läheisyytensä.

**

Taiteilijalla on kyky nähdä ja tuntea asioita, joita pinnallinen, metelin turruttama ihminen ei näe, eikä ymmärrä.

”Kaukana aavan meren sylissä on saari. Saarella kohoaa marmoripalatsi, sen tummissa sypresseissä soittaa tuuli hiljaista urkusoittoa. Rannan valkoiseen hiekkaan laineet laulaen kuolevat... Saavu yön tumma hämärä ja vaimenna polttavat sieluni tuskat. Tulkaa lempeät enkelit ja viekää väsyneen sielu kauneuden ikimaahan. Siellä hohtavat avarat ulapat, siellä hehkuvat ijäti kukkivat ruusut vihreissä siimeksissä, siellä on soittoa ja hiljaista kimmellystä, siellä levoton sieluni rauhan suuren ja suloisen saa, kuolon maa, unten maa, väsyneen matkamiehen ainoa päämäärä.”

**

Einari 30-luvulla:

”On kuin konekulttuuri olisi vienyt ihmiseltä sielun. Ei tarvita uskontoa eikä taidetta, sydän on kuollut ja tunne-elämä madaltunut. Meidän poijat soittavat posket pullollansa torvisoittoa, jotta seinät täräjää. Ja kun satakin pläkkitorven puhaltajaa on samas paikas mekastamas, eihän sitä fiullua kuule ollenkaa. Ei vaikka hinnkkais kuinka. Cezannen maalauksissa soivat täyteläiset soinnut juhlallisin cello- ja viulusävelin, jotka moduloivat ja liikkuvat tummimmasta ukkosenjylinästä hiljaisimpaan tuulen kuiskaukseen, kuten Beethovenin musiikissa. ”

Lainaukset päättyvät  

 

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi: Kauneuden kaipuu. Einari Uusikylän päiväkirja 1913–1947. Julkaisija Pohjanmaan taidetoimikunta 2003. ISBN 951-53-2555-2

Lainaa kirjastosta, tai vaikkapa minulta. Kirja löytyy kirjahyllystäni.

 

 

Einari Uusikylästä lisää

Wikipedia:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Einari_Uusikylä  

Vaasalaisia.info Näe syvemmälle. – Vaasalainen kaupunkiblogi:

https://vaasalaisia.info/vaasalainen-henkilokuva-rakastettu-einari-uusikyla-ja-suku/

 

 
Einari Uusikylän maalaamia tauluja on tänäkin päivänä useissa kodeissa Vaasassa, Helsingissä...

Onko Sinulla muistikuvia itse taiteilijasta?
Entä valokuvia Einarista?
Mitä Einari Uusikylän taide on sinulle merkinnyt?

TULE MUKAN myös fb-sivustolle!

Suora linki fb-kohteen EINARI UUSIKYLA kommentointiin

TÄÄLLÄ

Sivusto on avoin kaikelle asialliselle KOHTAAMISELLE – omaa kotiseutuaan rakastaville ihmisille!

Sivusto on vapaa sitoutumaton foorumi, etsiä ja löytää kotikaupunkimme historiaa ja samalla myös tätä päivää.

Rojekti X = hanke on koko vuoden tutkimusmatka! Lähtökohtina ovat patsaiden, veistosten, muistomerkkien ja muistolaattojen ”synttäripäivät”, ts. pvm. jolloin teos on paljastettu.


Olet sydämellisesti tervetullut mukaan!

Kuva ja teksti: Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com

Tätä sivua on päivitetty viimeksi 2.1.2026