Jean Sibeliuksen syntymästä tulee joulukuun 8. päivä kuluneeksi 150 vuotta.
91-vuotiaana vuonna 1957 kuolleen säveltäjämestarin elämänvaiheet liittyvät pieneltä osalta myös Vaasaan. Nimittäin Tottesundin kartanon alasali Vöyrin Maksamaalla oli Aino Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen häiden pitopaikkana kesäkuussa 1892.
Vasta nyt, tänä vuonna 2015, Aino Sibelius on saanut ensimmäisen hänestä itsestään kertovan, oman näyttelynsä. Järvenpään taidemuseossa on esillä erittäin puhutteleva itse Ainoa ja tuon ajan ihmisiä sekä ajan ilmapiiriä esittelevä kokonaisuus.
Järvenpään taidemuseo
Hieno esittely tästä näyttelystä löytyy esim. Hurmioitunut – Elämästä, taiteesta, mistä milloinkin –blogissa.
Kuva:Aimo Nyberg, 11.7.2015. Eero Järnefeltin öljymaalaus sisarestaan Aino Sibeliuksesta (taulu on yksityisomistuksessa).
Lainauksia Järvenpään museon näyttelyn kuvateksteistä:
”Ymmärrätkös sinä Aino, että meistä tulee mies ja vaimo 1½ viikon päästä – että saamme suudella toisiamme ja kuinka tahansa ja missä tahansa (!) – ja asua yhdessä ja olla yhteisissä rahoissa – syödä ja keittää kahvit yhdessä – on se ihanaa”.
Janne Ainolle 30.5. 1892
”Rakkaus oli syttynyt molemminpuoliseksi vasta syksyllä 1890, jolloin pari kihlautui.”
”Aino valmistui Kuopion tyttökoulusta 1887, mutta harjoitti kädentaitojaan Kuopion ja myöhemmin myös Vaasan veistokouluissa. Veistokouluissa säätyläistytöt oppivat esimerkiksi piirtämistä, ornamentiikkaa, laskentoa ja kirjanpitoa. Lisäksi hän soitti ahkerasti pianoa ja luki kaunokirjallisuutta.
Musiikki, kirjallisuus ja teatteri pysyivät tärkeinä kiinnostuksen kohteina lopulta läpi elämän. Äiti Elisabethin perustama suomenkielinen kirjallisuuspiiri keräsi perheen kotiin nuoria ylioppilaita ja kulttuuriväkeä ja tutustutti myös Ainoa ajan aatteisiin.”
”Vuonna 1890 Aino muutti äidin kanssa Vaasaan huolehtimaan sieltä kuvernöörinpaikan saaneen isän, August Alexander Järnefeltin taloudesta.
Aino halusi jatkaa opintojaan, mutta perheen elämä vaati hänen osallistumista taloudenhoitoon ja edustustehtäviin. Näin siitäkin huolimatta, että äiti Elisabeth oli osallistunut Suomen Naisyhdistyksen toimintaan ja puolustanut naisten tasda-arvoa. Vaasassa Aino osallistui vastaperustetun Kansallisseuran johtokuntaan vain 19-vuotiaana sekä toimi Musikaliska Föreningen i Wasa -yhdistyksessä. Siskonsa Ellin tavoin hän myös avusti tyttökoulussa pitäen käsityötunteja ja säestämällä.
Vaasan aikana Aino käänsi myös Pohjalainen -lehteen tekstejä, kuten Strindbergin novellin Samvetskval, joka ilmestyi 1892 nimellä Omantunnon vaivat. Vuotta aiemmin myös Päivälehdessä oli ilmestynyt Aino Järnefeltin kirjoitus Kirjansitojan leski nimellä Alma.”
Edellä olevat tekstilainaukset Järvenpään museon kuvateksteistä.
…
Tähän loppuun vielä kuva myös itse isännästä, eli Jean Sibeliuksesta. Tämä näköiskuva löytyy Järvenpään museon edustalta, melko läheltä Järvenpään rautatieasemaa.
Kuva: Aimo Nyberg, 11.7.2015
Jos olet oikein Jean Sibelius fani, niin goolaa vieä netistä kuvahaulla Sibelius monumentti.
Minusta on hyvä, että näistä merkkihenkilöistä on tehty useampiakin patsaita ja muisomerkkejä.
Eila Hiltusen abstraktiteos (1967)korostaa enemmän itse musiikkia ja tämä Erkki Erosen näköiskuva (1964) henkilöhistoriaa.
Sibeliuksen musiikki on takuuvarmasti esillä nyt hänen juhlavuonna, ja tulevinakin vuosina Suomen 100 - vuotisjuhlien lähestyessä.
Tämäkin taiteen puoli avautuu nyt minulle paremmin, kun on perehtynyt asiaan, ja vieraillut Tuusulanjärven taiteilijareitillä myös Ainolassa, Jeanin ja Ainon kotimuseossa.
Tässä vielä linkki Ainolaan.
Aimo Nyberg, kulttuurin kuluttaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti