Hui, susi!

Tämä susihavainto on Vaasasta, - tiedätkö mistä?

Kuvabongaus on kävelykierrokselta 8.7.2015, kun olimme mukana Tikanojan taidekodin ja Kuntsin taidemuseon järjestämällä Taiteenkeräilijöiden korttelit -kierroksella.

Oli hienoa kuulla paikallista historiaa, ja vähän laajemminkin, mm. H.F. Antellin vaiheista Pariisissa 1800-luvun lopulla.

Seuraavat inspiroivat kävelykierrokset:

Suomeksi ke 15.7. klo 11 ja klo 14 sekä to 16.7. klo 11

På svenska to 9.7. kl 14 och to 16.7. kl 14

Vaasassa on aika hyvin jäljellä vanhaa ja komeaa kaupunkirakentamista ihan niiltä ajoilta alkaen, kun kaupunki siirtyi Vanhasta Vaasasta palon jälkeen tänne nykyisille Setterbergin suunnittelemille ruutukaavan mukaisille kaduille.

On todella hienoa, että historian kirjoista löytyvistä vaiheista kerrotaan myös näin kaupunki/ korttelikierroksilla. Vanhat upeat arvorakennukset tulevat tutuimmiksi, kun niiden vaiheista ja niissä asuneista ihmisistä saa kuulla mielenkiitoisia kertomuksia.

Karl Hedman, Frithjof Tikanoja, Simo Kuntsi, Herman Frithiof Antell ovat Vaasan ja viimeksi mainittu myös Helsingin / Ateneumin taiteen merkittävimpiä tukijoita. Ilman heitä ei meillä olisi täällä Vaasassa kenties yhtäkään valtakunnan tasoista kuvataidemuseota.

Vaasa on kehittynyt kuvataide ja kulttuurikaupunkina kaiken kaikkiaan myös viime vuosikymmeninä. Uusia lahjoittajiakin on onneksi löytynyt. Tätä on osattava arvostaa kiitollisena, ja perinteitä osattava vaalia asiaan kuuluvalla omanarvon tunnolla.

…

Etelä-Suomessa, tarkemmin kerrottuna Salo – Inkoo tien eteläpuolelta Länsi-Uudellamaalla on tehty ensimmäiset havainnot susista sataan vuoteen. Metsästysseuran riistakamerassa näkyi neljä sudenpentua ja aikuiset sudet.

Olen asunut lapsuuteni noilla seuduilla. Ja käyn siellä säännöllisesti edelleen. 1980-luvulla alueella palasivat ilvekset. Nyt sudet. Tilaa on tullut ihmisten muuttaessa pois, maaseutu on menettänyt elinvoimaisuutensa. Kaupunkialueetkin käyvät siellä, kuten koko maassa, kovaa kilpaa säilyttääkseen asemiaan. Vahvimman logiikan mukaan mennään, kaikilla elämän aloilla ja tasoilla.

…

Muutokset ympäröivässä todellisuudessamme hämmentävät meitä kaikkia. Maailmanmeno ei aina mene ennakoidusti, eikä ainakaan kaikkien mieleiseen suuntaan. Vanhenemisen mukanaan tuoma elämänkokemuskaan ei tunnu tuovan selvyyttä nykymaailman pulmiin.

Maalla asuminen ei tänä päivänä ole sellaista kun se oli, tai mitä me 50-luvulla syntyneet sen muistamme olleen. Kaupungitkin muuttuvat erilaisten rakennemuutosten seurauksena. Sosiaalinen ja kulttuurinen ilmapiiri pirstoutuu, eriytyy moninaisiin alakulttuureihin. Kokemukset kaikkien yhteisestä ja omaksi kokemasta asuinalueesta alkavat olla harvinaisia.

Tänään matkustaminen jopa maanosasta toiseen on arkipäiväistä. Korkeatasoiset päättäjät ovat jopa useaan kertaan viikossa eripuolilla maapalloa, ja yrittävät sopia tärkeistä asioista. Kuten maapallon lämpötilan kohoamisen estämisestä. Tuloksia tuntuu syntyvän kovin hitaasti.

Eläin- ja kasvilajeja katoaa, häviää sukupuuttoon kiihtyvällä vauhdilla.

Meillä on tietoa enemmän kuin koskaan ennen. Mutta emme ilmeisesti tiedä miten sitä tulee käyttää.

Emme tunne itseämme riittävän hyvin. Omat tunteemme, ja tahtomme toimia oikein ovat kadoksissa.

…

Miten sudet liittyvät tähän?

Minua kiehtoo aina silloin tällöin ajatella ja kuvitella asioita toisista näkökulmista. Ei liene vaikeata miettiä tätä maailman menoa susien kannalta katsoen, heidän aivoillaan, susilauman johtajan kokemukset ja tuntemukset huomioiden.

Susilla on puolustajia, niistä ollaan kovasti kiinnostuneita. Susien elämää kuvataan suosituissa sarjakuvissa, niistä tehdään piirroksia, animaatioita, maalauksia yllättävän paljon.

Tämä on tuttua minullekin omassa työssäni lasten ja nuorten kuvataideopettajana.

Tässä lopussa vielä tieto siitä, mistä yllä oleva kuva, seinämaalaus löytyy. Tekijää en tiedä, mutta taitava hän on. Kuvan voit käydä katsomassa Vaasan höyrymyllyn siilojen pohjoispäässä. Kävele alas ent. Maaherrantalon ja Pohjanmaan museon välistä, maanrajassa, ruohikon seasta susi katsoo sinua suoraan silmiin.

Teksti ja kuva: Aimo Nyberg