Kuva: AN
6. Lohikäärme, jonka leijona on polkenut jalkoihinsa. Lohikäärme on vastavoima, jonka voittaja alistaa ja pitää kontrollissa. Se on vahvemman osapuolen näkökulmasta vertauskuva kaikelle kielteiseksi koetuille asioille.
Aikaisemmat tämän kirjoitussarjan blogijutut
Suomen Vapaudenpatsas: symbolit
Johdanto
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/07/suomen-vapaudenpatsas-symbolit.html
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/07/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-1.html
2. Haavoittuneena istumaan vaipunut aseveli, jolla on maahan laskettu miekka tukevassa kädessään, ja joka vasemmalla kädellä pitelee rintaansa, ja jolla on kasvoillaan itsensä uhriksi antaneen autuas ilme. Tämä Vapaudenpatsaan sotilas kuvaa Vapaussodassa haavoittuneita ja henkensä menettäneitä sotilaita.
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/07/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-2.html
3. Jalustassa etelän suuntaan ylimpänä oleva vapaudenristi on perusmuodoltaan yrjönristi, jonka päällä on lyhytsakarainen hakaristi. Ristin keskiössä on heraldinen ruusu.
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/08/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-3.html
4. Inskriptio ja vuosiluku
Inskriptio: Isänmaansa vapauttajille – Åt fäderneslandets befriare. Tekstin
alapuolella vuosiluku 1918
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/08/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-4.html
5. Suomen leijona on jalustan etusivulla, sen katse kääntyy etelään keskipäivän auringon suuntaan, pää on ylpeänä, uhmakkaana koholla, ja se polkee etujalkojensa alle lohikäärmeen.
http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2020/09/suomen-vapaudenpatsas-symbolit-5.html
Ylempi kuva. Postikortti, kuva netistä, fb-ryhmä, Vaasan kuvia 1900-luvulta /J I-K
Alempi kuva: AN, 21.1. 2019.
Tässä kirjoitussarjassa esitellään tekstilainauksin ja kuvin Suomen Vapaudenpatsaan symbolit, yksi kerrallaan.
Nyt esittelyvuorossa on LOHIKÄÄRME.
Kuva: AN
Leijona, joka polkee jalkoihinsa lohikäärmeen, on kokonaisuus, jota on mahdollista tarkastella erillisenä vertauskuvana, ja myös suhteessa muihin Suomen Vapaudenpatsaassa oleviin allegoroihin ja symboleihin. Tämä kirjoitus on ainakin pienimuotoinen yritys avata näitä merkityksiä.
Muistomerkkejä pystyttävät voittajat. Harvemmin häviäjien edes sallitaan omaa puoltaan, näkemyksiään pitää esillä, ainakaan kovin pian sodan jälkeen.
Vapaussodan voittaja oli sisällissodan valkoinen osapuoli. Häviäjänä punaisten joukot. Punainen kaarti oli tekemässä yhteiskunnallista muutosta, vallankumousta Neuvosto-Venäjän bolsevikkien innoittamina ja tukemina. Hallitusta tukeneet valkoiset aloittivat Tammisunnuntaina 27.1.1918 maahamme tsaarin vallan Nikolai II kukistumisen, Venäjän väliaikaisen Aleksandr Kerenskin hallituksen ja V.I. Leninin johtamien bolsevikkien valtaantulon jälkeen maahamme jääneiden venäläisten sotajoukkojen riisumisen aseista ja maasta poisajamisen. Eli kyse oli vapaussodasta, ja samaan aikaan punaisten aloittamasta kapinasta maan laillista hallitusta vastaan.
Lasse Lehtisen ja Risto Volasen teoksessa
1918 – Kuinka vallankumous levisi Suomeen (Otava) on julkaistu dokumentti,
eli kansalaisille annettu julistus vallankumouksen alkamisesta Suomessa 27.1.1918.
(julkaistu Työmies-lehdessä 28.1.1918)
Lue julistus kokonaan
https://www.verkkouutiset.fi/vallankumousjulistus-suomen-kansalle-27-1-1918/
Lainaus
”27. tammikuuta 1918 punakaartilaiset marssivat Helsingin läpi 2 000
Suomenlinnasta venäläisiltä saatua kivääriä olkapäillään. Lyhtypylväissä oli
vallankumousjulisteita. Aamuyöstä ryhdyttiin etsimään senaattoreita
vangittavaksi, Senaatintalo miehitettiin kuudelta aamulla ja punakaartit
marssivat Siltasaaresta kaikkiin kaupunginosiin.”
Mitä Suomen sisällissodassa oikein tapahtui yli sata vuotta sitten? (Uhrimäärät, syyt ja seuraukset, isoimmat taistelut). Katso yhteenveto Aamulehden artikkelista
https://www.aamulehti.fi/a/200660480
Lainaus
”Sotatoimet kestivät lähes neljä kuukautta, tammikuun lopusta toukokuuhun. Osapuolten sotilaallinen vahvuus oli molemmilla puolilla noin 80 000. Punaisten joukot hallitsivat Etelä-Suomea ja valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Sota ratkaistiin rintamalinjojen kohdatessa Tampereella.
Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja apuun tulleen Saksan armeijan voittoon. Sisällissodassa sai surmansa noin 37 000 suomalaista.
Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia antamalla aseita ja tuhansia vapaaehtoisia sotilaita. Saksan keisarikunta auttoi valkoisia noin 13 000 sotilaan hyökkäyksellä Etelä-Suomeen.
Suomalaiset aloittivat itse kuitenkin sodan, kävivät sen ja päättivät sen lopettamisesta, kirjoittaa Suomen historian professori Pertti Haapala Sisällissodan pikkujättiläisessä.”
LOHIKÄÄRME - SYMBOLIN HISTORIAA
Tässä blogikirjoituksessa fokus on tappion kärsineen osapuolen vertauskuvassa, lohikäärmeessä.
Kuva: kirjasta VAASA vanha ja uusi kaupunki, Arne Appelgren
/ Lars-Ivar Ringbom /
Mirjam Lehtikanto, Helsinki 1949, sivu 163.
Pyhä Yrjö ja
lohikäärme – keskiaikaisen pyhimyksen kansanomainen leikillinen muunnos
1800-luvulta, Pohjanmaan historiallinen museo.
Pyhä Yrjö ja lohikäärme
Kuva: Erkki Salminen, 6.2.2020. St Göran och Draken
1400-luvun lopulta Tukholman Vanhankaupungin Storkyrkanissa
Keskiaikaisen legendan kuvaus
Kuva: Erkki Salminen, 6.2.2020. St Göran och Draken 1400-luvun lopulta Tukholman Vanhankaupungin Storkyrkanissa.
Rafael eli Raffaello: Pyhä Yrjö ja
lohikäärme (1504-1506) National Gallery of Art,
Washington D.C., USA
Taiteilijasta lisää:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rafael
Legenda Pyhästä Yrjöstä
Tällä partiolaisille tutulla legendalla on jatkumonsa meidän päiviimme saakka.
Onko kyse jopa ikiaikaisesta hyvän ja pahan välisestä metaforasta?
Järjestyksen ja kaaoksen kolikonheitosta?
Näin voi hyvinkin sanoa.
Ei ole hyvää ilman pahaa, ei kauneutta ilman rumuutta, ei totuutta ilman valhetta.
Valo ja pimeys, musta ja valkoinen, vastakohdat ovat toisilleen välttämättömiä.
Vastakohdat ovat Kaikkeuden kosmista tanssia, jin ja jang.
Aihe, Pyhä Yrjö surmaa lohikäärmeen, liittyy kristilliseen mytologiaan.
Lainaus Wikipediasta
"Pyhä Yrjö eli Pyhä Yrjänä oli roomalainen sotilas, kristittyjen marttyyri, legendaarinen hahmo ja monien maiden ja ryhmittymien, muun muassa partiolaisten suojelupyhimys. Ortodoksit käyttävät hänestä kunnianimeä Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja. Georgios -nimi tulee kreikkalaisista sanoista "ge" = maa ja "ergon" = työ ja merkitsee talonpoikaa.
Legendan mukaan Yrjö syntyi 200-luvulla kristittyyn perheeseen. Hänen isänsä oli Kappadokiasta, nykyisestä Vähästä-Aasiasta ja äitinsä Lyddasta, Palestiinasta. Isä palveli armeijan upseerina ja äiti jäi leskeksi nuoren poikansa kanssa, jolle hän kuitenkin järjesti hyvän koulutuksen.
Yrjön sanotaan liittyneen armeijaan isänsä tavoin ja
nousseen tribuuniksi ja kreiviksi (lat. comes) ja palvelleen keisari
Diocletianuksen (hallitsi 284–305) henkivartiokaartissa. Vuonna 303
Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa. Hänen caesarinsa
Galerius vaikutti kertomuksen mukaan päätökseen ja jatkoi vainoa omalla
keisarikaudellaan 305–311.
Yrjö kieltäytyi toteuttamasta käskyä ja tunnustautui itse kristityksi ja
arvosteli keisarillista päätöstä. Diocletianus raivostui ja määräsi petturin
kidutettavaksi ja teloitettavaksi. Kidutuksen jälkeen hänen kaulansa
katkaistiin Nikomedian muurin vieressä 23. huhtikuuta 303.
Hänen kärsimyksensä vakuutti keisarinna Alexandran ja pakanapapin kääntymään kristityiksi ja heidät teloitettiin samalla. Yrjön ruumis palautettiin Lyddaan haudattavaksi, ja kristityt kunnioittivat Yrjöä marttyyrina."
Pyhän Yrjänän tarinaan kuuluvasta lohikäärmeestä Wikipedia jatkaa
"Tarun mukaan lohikäärme teki pesänsä Silene- tai Selem-nimisen kaupungin lähteen lähelle Libyassa. Saadakseen vettä lohikäärmeen valloittamasta lähteestä kaupunkilaisten oli tehtävä sopimus lohikäärmeen kanssa, joka vaati itselleen joka päivä lampaan ja neitsyen.
Uhrattava jouduttiin valitsemaan arpomalla, mutta eräänä päivänä arpa osui prinsessa Cleolindan kohdalle. Kuningas anoi tyttärelleen armoa ja tarjosi kyläläisille kaiken kultansa ja hopeansa, mutta viimein prinsessa jouduttiin tarjoamaan lohikäärmeelle. Prinsessa vietiin lähteelle, jossa hän epätoivoissaan kääntyi rukoukseen. Tällöin matkustava Yrjänä sattui paikalle ja ritarilupaukselleen uskollisena uhmasi lohikäärmettä ja surmasi sen iskemällä miekkansa sen kitaan pelastaen prinsessan ja kyläläiset.
Lohikäärmeen verestä versoi ruusupensas täynnä verenpunaisia ruusuja. Kiitollisena kyläläiset hylkäsivät pakanallisuuden ja kääntyivät kristityiksi.
Toisissa versioissa Yrjö surmaa lohikäärmeen peitsellä tai haavoittaa sitä niin, että prinsessa kesyttää sen kietomalla vaatteensa sen kaulan ympäri. Kuninkaan kerrotaan myös rakentaneen lohikäärmeen surmaamispaikalle kirkon Neitsyt Marialle ja pyhälle Yrjölle, ja lähteen veden kerrotaan tästä alkaen parantaneen kaikki sairaudet."
Lainaukset päättyvät
Yhteys partioliikkeeseen
Kuva: Wikipedia.
Partiolainen hyökkää lohikäärmettä vastaan. Kuvan on piirtänyt B-P ja se on julkaistu kirjassa Partiopojan kirja (Scouting for Boys, 1908)
Lue lisää
Pyhä Yrjö
https://fi.scoutwiki.org/Pyh%C3%A4_Yrj%C3%B6
Vapaudenpatsas Vaasan Kauppatorilla ei ole ratsastajapatsas? Eikä siinä ole Pyhää Yrjöä, - vaan Leijona joka polkee jalkoihinsa lohikäärmeen!
Ylimpänä Suomen Vapaudenpatsaassa on kaksi sotilasta, eikä ratsun selässä oleva voittajakuningas tai ritari. Jalustalle, korkeimmalle on nostettu taistelun voittaneet talonpoikaisarmeijan suomalaiset taistelijat, suojeluskuntalaiset sotilasasuissa, etumainen sotilas ase maahan laskettuna ja lakkia heiluttaen ja häneen takanaan henkensä uhrina antanut haavoittunut, kuoleva sotilas.
Voittaneen valkoisen armeijan ylipäällikkö Mannerheim
joukkoineen esitellään jalustassa, pohjoissivustalla, sodan voiton toteuttajana.
Talonpoikaisarmeijalle ja jääkäreille, taisteluihin osallistuneille tehdään näin
kunniaa, mutta Mannerheimiä ei haluttu Suomen Vapaudenpatsaassa asettaa ylimmäksi
palvonnan kohteeksi.
Vuonna 1938 valmistunut Suomen Vapaudenpatsas on myös kertomus siitä, miten
asiat itsenäisyyden saavuttaneessa Suomessa etenivät 20- ja 30 luvulla. Suomesta
ei tullut kuningaskuntaa vaan tasavalta ja demokratian etenemiselle löytyi riittävää
kannatusta ja myös keinoja eteenpäin pääsemiseksi vaikeassa
maailmanpoliittisessa tilanteessa.
Jalustan etusivun
- Teksti: Isänmaansa vapauttajille - åt fäderneslandets befriare 1918
- Vapaudenristi
- Suomen Leijona
muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka edessä pidetään säännöllisesti erilaisia maanpuolustushenkisiä tilaisuuksia seppeleiden laskuineen.
Lohikäärme leijonan alla jää tänä päivänä lähes poikkeuksetta huomaamatta tämän päivän kiireisiltä ohikulkijoilta. Leijona sen sijaan huomataan, nähdään heti. Sen ohi kävellessä tuntuu suorastaan kuin siihen voisi saada katsekontaktin! Suomen leijonaan, sen voimaan, turvalliseen olemukseen haluamme kaikki luottaa. Voisi sanoa, että suomalaiset ovat leijonia, - isoja tai pikkuleijonia, - samaistumisen mahdollisuuksia on mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
Lopuksi vielä lyhyesti eri symbolikirjoissa annettuja selityksiä LOHIKÄÄRMEELLE
Suuri symboli kirja, Hans Biedermann, toim. Pentti Lempiäinen, WSOY, 1993
”Luomismyyteissä lohikäärmeet ovat yleensä väkivaltaisia alkuolentoja, joita vastaan jumalat taistelevat ja voittavat ne. Myöhemmin saivat lohikäärmeen surmaajan roolin sankarit ja aatelissukujen esi-isät. Tällä kuvattiin samalla henkisesti korkealle kehittyneen ihmisen voittoa hallitsemattomasta luonnosta ja sen voimista. Usein on lohikäärmeen voittaminen sankarin miehuuskoe, jonka läpäisemällä hän voittaa itselleen jonkin aarteen tai vangitun kuninkaantyttären. Lohikäärme on tälläin vertauskuva villistä eläimellisyydestä, jonka kasvatus ja kurinalainen voima kukistaa. Kristillinen symboliikka pitää lohikäärmettä paholaisen (Saatanan, Luciferin) ruumiillistumana, jonka arkkienkeli Mikael voittaa ja syöksee helvetin tulijärveen (ilm.12) Tämän vuoksi lohikäärmeet ja alkuaine tuli on usein kytketty yhteen ja ne on esitetty suustaan tulta syöksevinä.
Länsimaisesta perinteestä poiketen on lohikäärmettä itäisessä Aasiassa pidetty onnen symbolina, joka lahjoittaa ihmiselle kuolemattomuuden juomaa. Kiinalaisten maailmankuvassa lohikäärme edustaa alkuprinsiippi jangia, ja siten siittämistä, hedelmällisyyttä ja aktiivisuutta…”
Merkkien ja symbolien salattu kieli, David Fontana, Valitut Palat 2011
”Kaikkein merkittävin taruolennoista on lohikäärme. Se kuvataan usein suurena siivekkäänä matelijana, ja useimmissa kulttuureissa se kiehtoo. pelottaa ja herättää kunnioitusta. Neljä elementtiä, maa, ilma, tuli ja vesi, yhdistyvät lohikäärmeessä, joka elää maan ja veden sisällä, lentää ilmassa ja sylkee usein tulta. Monet kansat tulkitsevat sateenkaaren jättiläismäisen kosmisen käärmeen tai lohikäärmeen kehoksi, joka erotti järjestäytyneen maailman toisella puolella olevasta näkymättömästä taivaasta tai kaaoksesta. Psykologit katsovat toisinaan lohikäärmeiden kaksinaisuuden edustavan ihmismielen sisäistä konfliktia, valon (tietoinen minä) ja pimeyden (piilotajunta ja varjo -arkkityyppi) vuorovaikutusta. (s. 86)
Lohikäärme symbolisoi mielenlujuutta sairauden tai sodan riehuessa (s.79)
Sininen lohikäärme, ikivanhassa mytologiassa esiintyvä olento, joka ilmestyy tähtikuviona näkyviin maaliskuussa ja symbolisoi kevättä, itää ja jang prinsiippiä. (s.91)
Lohikäärme on vuosisatojen ajan ollut Walesin symboli (s.88)
Vesilohikäärme, Babylonian varhaisiin luomistarinoihin sisältyi maailman alussa käydyn valtataistelun kuvaus, jolla oli suuri vaikutus muinaisessa Lähi-idässä. Siinä viisauden alkumeri ja kaaoksen sokeat voimat ruumiillistuivat naispuolisessa Tiamat-lohikäärmeessä. Jumalten puolustaja Marduk surmasi Tiamatin leikkaamalla sen kahteen osaan, jolloin toisesta osasta tuli taivas, toisesta maa. (s. 162)
Aivan oma kiehtova lukunsa on Kiinan lohikäärme symboliikka, ikivanha perinne ja edelleen elävä traditio. (sivu 87)
Lainaukset päättyvät
Kuvat AN, 6.12.2019
Kirjoitussarjan Suomen Vapaudenpatsaan symbolit seuraava kirjoitus julkaistaan tässä blogissa syyskuun lopussa 2020. Tavoite on saada valmiiksi ja julkaistua koko juttusarja eli yhteensä 13 kirjoitusta tämän vuoden aikana.
Tämän kirjoituksen lähteinä on käytetty:
1. Etelä-Pohjanmaan historia, osa VII, toimittanut Raimo Salokangas, Vaasa 2006. / Liisa-Maria Hakala-Zilliacus: 1938 – vapaudenpatsas, sivu 798
2. Aira Tuomisto, Yrjö Liipolan sankarimuistomerkit aikansa historian kertojina, OOLI 2008
3. Vaasan patsaat ja muistomerkit, Eira Häggvist / Kalevi Paakki, Vaasan kaupunki 2008
4. Sanomalehdet: Vaasa 6.3.1937 ja 9.7.1938, Ilkka 10.7.1938, Uusi Suomi 10.7.1938
5. Matti Lackman: Suomen vai Saksan puolesta? Jääkäreiden tuntematon historia Otava 2000
6. Martti Häikiö: Svinhufvud itsenäisyysmiehenä – SUOMEN LEIJONA Docendo 2017
7. Arne Appelgren ym. Vaasa vanha ja uusi kaupunki, Turku 1949
8. Vaasan historia, osa 4, Vaasa 2006
9. Merkkien ja symbolien salattu kieli, David Fontana, Valitut Palat 2011
10. Suuri Symboli kirja, Hans Biedermann, toim. Pentti Lempiäinen, WSOY 1993
11. The continuum ENCYCLOPEDIA of SYMBOLS, Udo Becker, New York 1994
Halutessasi kommentoida tätä blogikirjoitusta, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen, tai tee postaus facebook -sivulla
TULOSSA
Jos haluat julkaista oman kirjoituksesi teemaan liittyen tässä vaasennenjanyt -blogissa, niin ota yhteyttä!
Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg
Kuvataiteen opettaja, eläkkeellä
Rojekti X= hankkeen vetäjä
aimonyberg(at)gmail.com
Tätä sivua on päivitetty viimeksi 2.9.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti