TERVETULOA - VÄLKOMMEN!

Tämä Vaasa-aiheinen kaupunkiblogi on avoin myös Sinun asiallisille kuville ja kirjoituksille, suomeksi tai ruotsiksi. Kaikki tekijäinoikeudet & vastuut kirjoittajilla ja kuvaajilla! Ota yhteyttä sivuston ylläpitoon/Aimo.





torstai 31. lokakuuta 2019

Mustasaaressa nähdään pelkästään pellot

Pohjalaisessa (29.10.2019) oli tärkeä, asiaa selventävä uutinen.

Lainaus

”Vaasan ja Mustasaaren satamatiehanke polkee paikoillaan. 

Vielä vuonna 2017 Satamatieksi oli tarjolla viisi erilaista vaihtoehtoa. Viime vuonna vaihtoehtojen määrä oli pudonnut kolmeen. Jäljellä ovat Kaupunginselän ylittävä silta, Fladan ja Vikby. 

Viime aikoina Satamatie ei ole edennyt. Etelä-Pohjanmaan ely-keskus on tehnyt tiehankkeelle ympäristövaikutusten arvioinnin, ja sen yhteydessä alustavaa yleissuunnittelua. 

Tämän jälkeen Satamatien suunnitteluprosessi ely-keskuksessa keskeytettiin. 

– Sellainen poikkeuksellinen päätös tehtiin siinä vaiheessa, että lopetettiin suunnittelu, kun todettiin, ettei näistä vaihtoehdoista oikein mikään ollut sellainen, jota kannattaisi viedä eteenpäin. Ja sitten tosiaan vielä tämä epäselvyys siitä, mikä olisi näitä molempia kuntia tyydyttävä ratkaisu, sanoo hankevastaavana toiminut investointipäällikkö Ari Perttu Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta.”

Lainaus päättyy


Tämä on siis tilanteen kuva nyt, vuoden 2019 syksyllä.

Hanke on ollut aktiivisesti vireillä jo yli 10 vuotta.

Mitkä ovat seuraukset Vaasan seudulle, jos hanke on jumissa pitkään?


Pohjalaisen uutisen osana oli erinomainen karttakuva. Katso lehdestä tai netistä (edellyttää tilausta)

https://www.pohjalainen.fi/tilaajalle/maakunta/satamatie-jumitti-vaasan-ja-mustasaaren-paattamattomyyteen-ely-keskus-keskeyttanyt-suunnittelun-liikennetaloudellisesti-kannattamaton-1.3134127

Kyseistä karttaa katsomalla nähdään tosiasiat

- Vaskiluoto on saari

- Kaupungista päin Vaskiluotoon on vain yksi silta, v. 2013 kunnostettu, raskaitakin kuljetuksia kestävä, korkeatasoinen, useampi kaistainen pengertie ja siltayhteys

- Vaskiluodon toinen yhteys mantereelle on Sundomin kautta. Siltayhteys Myrgrundiin suuntaan on vuosikymmenten takaa, eikä silta ole luokitukseltaan samaa tasoa kuin silta kaupunkiin päin.


Vaskiluodosta pääsee nykyäänkin Vaasan ulkopuolisille pohjoiseen ja etelään vieville valtateille ajamatta Vaasan keskustan läpi, mutta silloin on ajettava Sundomin keskustan kautta. Tie on mutkainen, kapeahko ja asutuksen keskellä, ts. lisääntyviä rekka- ym. raskaita teollisuuskuljetusta ei näille tieosuuksille ymmärrettävästi toivota lisää.

Vaasan satamatie, jota voisi kutsua myös yksinkertaisesti ohitustieksi, on välttämätön.

Kokonaisuuteen tulee kuulua Vaasan satamatieratkaisu, ja sitä täydentävä tieyhteys eli valtatie 8:n jatke Vikby – Martoinen (piirretty vihreällä Pohjalaisessa olevaan karttaan).

Kun karttaan katsoo ilman ennakkoasenteita, ymmärtää jokainen alueen kokonaisetua ajatteleva, että jotain pitää tehdä, ja pian! Nykytilanteessa ole mitään järkeä. Vaskiluotoon tehdään suuria investointeja, satamaan ja teollisuuteen, myös asumiseen ja palveluihin on tulossa lisäystä. Liikenne kasvaa väistämättä, etenkin kumipyörillä. Joukkoliikennettä, kenties jopa raiteilla, on järkevää saada pikaisesti parannettua, jotta yksityisautoilu voisi jollain aikataululla vähentyä.

Onko mitään tehtävissä, ettei Vaasanpuistikkolla, Vaasan Kauppatorin laidalla, nähdä tulevaisuudessa raskaan- ja vaarallistenkin kuljetusten jatkuvia jonoja? Melu-, tärinä- ja pölyhaitat kasvavat, jalankulkijoiden ja kevyenliikenteen reitit jäävät yhä enemmän autoille alisteisiksi, toisin sanoen ihmisten viihtyvyys ja turvallisuus kärsivät, eikä Vaasassa päästä asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin.

Kun puhutaan Vaasan keskusta-alueen elävöittämisestä, niin asukkaiden ja alueella asioivien kannalta oleellista olisi saada autojen määrää kaiken kaikkiaan vähennettyä, eli lisää parkkitilaa maan alle, ja läpiajoliikenne mahdollisimman vähiin.



Järvelä on täysin oikeassa! 

Pohjalainen (30.10.2019): Vikby-linjaus olisi edullisin toteuttaa

Lainaus

”Vaasan teknisen toimen johtajan Markku Järvelän mukaan tilanne on oleellisesti muuttunut Satamatiestä tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin ja alustavan yleissuunnitelman jälkeen. 

– Wärtsilän hanke ja satama-alueen logistiikkainvestoinnit lisäävät selvästi Satamatien tarvetta. 

– Poliittisen tason keskustelu pitäisi saada eteenpäin. 

Satamatien edistäminen on linjattu Vaasan kaupungin strategiassa. Vaasan kaupungin yleiskaavassa Satamatielle on varaus maastokäytävänä. 

Järvelän mukaan käytännössä vain ne vaihtoehdot, jotka kiertävät eteläisen Kaupunginselän eteläpuolelta, ovat mahdollisia toteuttaa. 

– Puhutaan vaihtoehdoista Fladan ja Vikby. Vikby-linjaus on järkevin ja edullisin. 

Sillan tai tunnelin toteuttaminen olisi teknisesti vaikeaa, ja lisäksi hinta olisi moninkertainen esimerkiksi Vikby-vaihtoehtoon verrattuna. Lisäksi tunnelin käyttökustannukset voisivat nousta valtaviksi. 

Mitä peltoalueisiin tulee, Järvelä muistuttaa, että valtio on hoitanut vuosikymmenten kuluessa kymmeniä samantyyppisiä kokonaisuuksia. 

– Teiden rakentamisen yhteydessä on tehty tilusjärjestelyhankkeita, joissa peltoalueita on koottu järkeviin kokonaisuuksiin. Maanomistajien tilanne on niiden ansiosta jopa parantunut. 

Järvelä peräänkuuluttaa keskusteluihin asiantuntevia tahoja, joilla on aiempaa kokemusta vastaavantyyppisistä hankkeista.

– Vuoropuhelua pitäisi pystyä käymään ilman, että tunteet ottavat vallan.” 

Lainaus päättyy


Puolisen vuotta sitten, ennen eduskuntavaaleja kirjoitin aiheesta tässä blogissa näin:
27. helmikuuta 2019 / Vaasan satamatie – ikuisuusprojekti?

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2019/02/vaasan-satamatie-ikuisuusprojekti.html


Toivoa on oltava edelleen, - johtavissa poliitikoissa! 

Nimenomaan ylätason päättäjissä, heihin pitää nyt luottaa. Eli toivon, että kansanedustajiemme kokonaisnäkemys Vaasan seudun merkityksestä koko Suomelle on oleellisesti oikeampi kuin kuntatason johtavilla päättäjillämme alueellamme on viime aikoina ollut, etenkin Mustasaaressa.

Vaasan satamatieasiassa kaupunkimme päättäjiltä ei haluja ja yritystä ratkaisuun pääsemiseksi ole ymmärtääkseni puuttunut, mutta viime vuosien kuntaliitosasian arkaluonteisuuden vuoksi ei kyetty olemaan riittävän päättäväisiä.

Koska tämä Vaasan satamatie on valtakunnantason tieasia, se on vietävä nyt maaliin eduskunta- ja hallitustasolla!

Tähän on nyt uskoakseni edellytyksiä 

Liikenneministerinä on nyt SDP:n Sanna Marin. Vaaleissa suoraan valituksi tullut Kim Berg, kuten myös EU:n komissaariksi nousevan Jutta Urpilaisen paikalle eduskuntaan nouseva Matias Mäkynen ovat molemmat vahvoja tahtopoliitikkoja, joilla yhteydet valtakunnalliseen päätöksentekoon kyllä toimivat. Miapetra Kumpula-Natrin vaikutusmahdollisuudet ovat myös ainutlaatuiset kaikenlaiseen infraan liittyen, Vaasan satamatie ja Sininen Tie ovat koko Euroopan mitassa todella tärkeitä kehittämiskohteita.
 

RKP on Vaasan ja koko seudun onneksi taas hallituspuolue. Anna-Maja Henriksson ja Joakim Strand ovat kokeneita poliitikkoja, ja pystyvät hoitamaan suuria ja pienempiäkin asioita kuntoon, kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Unohtaa ei pidä myöskään muita puolueita, ja niiden Vaasaan ja alueen kehittämiseen myötämielisesti suhtautuvia poliitikkoja. Erittäin tärkeää tukea koko Pohjanmaan rannikkoseudulle on tullut aikaisemman hallituksen elinkeinoministeriltä, nykyiseltä valtiovartainministeriltä Mika Lintilältä.

Myös kaikkien muiden, tässä nyt nimeltä mainitsemattomien poliitikkojen toimia, yhteistyötä tarvitaan.

On rohkaisevaa kuulla tämä 

Lainaus Pohjalaisesta (30.10.2019)

”Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Joakim Strand pitää Satamatietä merkittävimpänä tiehankkeena vuosiin. 

Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Joakim Strand (r.) pitää Satamatietä äärimmäisen tärkeänä Vaasan seudulle ja koko läntiselle Suomelle. 

Toimitus tavoitti Strandin Tukholmasta Pohjoismaiden Neuvoston tapaamisesta. 

– On kaikin puolin iloinen asia, että liikenne satamaan kasvaa yritystemme investointien sekä lisääntyvän meriliikenteen ansiosta. 

– Satamatie on alueen työpaikkojen, myös mustasaarelaisten työpaikkojen, näkökulmasta ylivoimaisesti merkittävin tiehanke vuosikausiin, linjaa Strand. 

Strandin mukaan Vaasa ja Mustasaari suunnittelevat lähiaikoina tapaavansa asian tiimoilta. 

– Olemme myös Vaasan vaalipiirin kaikkien puolueiden edustajien puolesta sekä RKP:n eduskuntaryhmän puolesta tehneet talousarvioaloitteen lisäresursseista Vaasan Satamatien jatkosuunnitteluun, Strand kertoo.”

Lainaus päättyy



Kuva: AN. 27.1.2016. Menossa kaupungista Vaskiluotoon päin. Kuvattu Vaskiluodon sillalla.


Kuva: AN. 6.12. 2016. Tässä ollaan menossa Vaskiluodosta Sundomiin päin. Vaskiluodon satama-aluetta kuvattu Myrgrundin sillalta.

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg, Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n varapuheenjohtaja
aimonyberg(at)gmail.com

maanantai 28. lokakuuta 2019

METSO-ohjelmasta keskustelua NYT

METSO = Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma.

Tulevana keskiviikkona 30.10.2019 Vaasan pääkirjastossa on kaikille avoin, julkinen keskustelutilaisuus
METSO-ohjelman tuloksia ja tulevaisuuden näkymiä Pohjanmaalla.

Järjestäjä: Vaasan ympäristöseura - Vasa miljöförening
Aika: klo 17.30 – 19.00
Paikka: Draama-Sali, Kirjastonkatu 13, 65100 Vaasa



Kuvalainaus: Vaasan ympäristöseuran fb-sivulta


Viime viikolla Vaasan metsäasioita oli esillä sanomalehti Pohjalaisessa

Lainauksia tekstistä, Pohjalainen 25.10.2019, Jouni Pihlajasaari:

Vaasa omistaa metsää kahden Wasa Stationin kongressikeskuksen verran - päivitettävästä hoitosuunnitelmasta keskusteltaneen keväällä kiivaasti 

” Luonnonsuojelujärjestöt ja asukasyhdistykset hiovat näet jo nyt kannanottojaan siinä uskossa, että Vaasan kaupungin teettämä ohjelmapäivitys esitellään loppusyksyn aikana. Alkuperäisen projektisuunnitelman aikataulu on kuitenkin osoittautunut liian optimistiseksi.

Viheraluepäällikkö Timo Jousmäki lupaa, että kaupunkilaiset pääsevät ääneen viimeistään alkukevään mittaan järjestettävissä yleisötilaisuuksissa. Julkisesti nähtäville suunnitelma tulee loppukeväästä.”

” Jousmäen mukaan parhaillaan eletäänkin vilkkainta tiedonkeruun vaihetta. Suunnitelman päivitystä tekemään kilpailutuksella valitun Metsänhoitoyhdistys Österbottenin väki kiertää vielä tovin kaupungin omistamia metsiä, joita on liki 4 200 hehtaaria. – Tämä vaihe kestää ainakin vuodenvaihteeseen saakka, mutta heillä on oikeus jatkaa datan analysointia vielä talven aikana. Alkukeväästä meillä on alustavia luonnoksia, joita pystymme esittelemään. Yleisötilaisuuksien ja viranomaistahoille keväällä järjestettävän lausuntokierroksen jälkeen suunnitelmaa vielä muutetaan tarpeen mukaan. Hyväksymisvalmiina suunnitelman on määrä olla kesän alkaessa.”

Pohjalainen 25.10.2019 Jouni Pihlajasaari:
Ympäristöseura bongasi kaksi varoitusmerkkiä - yhdistyksen suojelulistalla 55 vaasalaismetsää

Lainauksia tekstistä

”Luontoihmisissä Vaasan kaupungin metsäsuunnitelma herättää isoa huolta erityisesti kahden tavoitekirjauksen vuoksi.

Vaasan ympäristöseuran varapuheenjohtajan Birthe Weijolan mukaan ensimmäinen syy on pyrkimys korjata metsien ikärakennetta nykyistä nuorempaan suuntaan.

– Tämä on ensimmäinen varoitusmerkki, sillä luontoarvot löytyvät yleensä vanhimmista metsistä.

Toinen huoli liittyy kaupungin nostamaan metsänhoidon tulostavoitteeseen.

– Viime vuosina luku on ollut 250 000 euroa, mutta tänä vuonna 300 000. Jos suuntaus jatkuu, on se luontoarvojen kannalta huono juttu.

Ympäristöseura on listannut omaan esitykseensä 55 aluetta, jotka pitäisi jättää arvometsinä hakkuiden ulkopuolelle.

Weijolan mukaan alueiden yhteispinta-ala on noin 750 hehtaaria. Lisäksi Kyrön seudun luonnonsuojeluyhdistys on kartoittanut Vähästäkyröstä 150 hehtaaria vastaavia arvometsiä.

Weijola pitää tavoitetta realistisena, että kaupungin metsistä suojeltaisiin lähes neljäsosa.

– Tämän pitäisi olla realismia sivistyneessä kaupungissa, kuten Vaasa.


Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen varapuheenjohtaja Aimo Nyberg kertoo, että yhdistyksen ja myös hänen oma henkilökohtainen kiinnostuksensa kohdistuu metsäsuunnitelmassa erityisesti Vaskiluotoon.

– Kantakaupunkilaisten kannalta Vaskiluoto on olennainen virkistysalue. Muualla keskustan alueella metsät ovat pieniä lähinnä puistomaisia alueita, joten niillä ei ole sinänsä metsäarvoja.

Nyberg uskoo, että Vaskiluoto tulee olemaan yksi suunnitelman kuumista perunoista.

– Tilanne on hankala, sillä teollisuudella on laajentumistarpeensa ja myös satama tarvitsee lisää tilaa. Nykykaavan mukaan alueelle ei saisi kuitenkaan tulla käytännössä mitään uutta.

Yksi pohdintaa herättävistä kohteista Vaskiluodossa on Niemeläntien lähiseutu.

– Kaupunki yrittää jälleen rakentaa, vaikka korkeimmassa hallinto-oikeudessa tuli tappio 2014. Kuuntelen mielelläni kaikenlaisia näkemyksiä tässä kiistanalaisessa asiassa.

Nyberg sanoo toivovansa, että kaupungin virkamiehet olisivat ottaneet opikseen vanhoista virheistään ja uusi metsäsuunnitelma tuodaan reilusti nähtäville ja julkisesti kommentoitavaksi.

– Jos sekä kaupunki ja kaupunkilaiset saisivat alusta saakka ottaa asiaan kantaa, jälkeenpäin ei tulisi ongelmia ja valituksia. Tämä olisi demokratian kannalta oikea järjestys. Jos kaupunki vain ilmoittaa, että uusi metsäsuunnitelma on voimassa kymmenen vuotta eteenpäin ja sitä ryhdytään toteuttamaan, on tilanne jopa laiton.

Nyberg kannustaa ihmisiä tarttumaan suunnitelmiin, kun siihen annetaan mahdollisuus.

– Vaikka ihminen ei itse metsää omistakaan, monella meistä on jonkinlainen suhde ja toive, millä tavalla lähimetsää pitää hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla."

Lainaukset päättyvät

Lue Pohjalaisen juttu kokonaan lehdestä (25.10.2019) tai netistä (edellyttää tilausta)

https://www.pohjalainen.fi/


Tämän blogikirjoituksen koonti: Aimo Nyberg
Kuvalainaus: Vaasan ympäristöseuran fb-sivu

torstai 24. lokakuuta 2019

Vaasankatuja muualla kuin Vaasassa

Mielenkiintoinen kampanja, todella. Nimittäin tämä

https://www.vaasa.fi/ajankohtaista/vaasa-vaatii-vaasankadut-on-vaasalaistettava/

Lainaus Vaasan kaupungin sivuilta

Vaasalaisaloite: Vaasa vaatii: Vaasankadut on vaasalaistettava 

”Vaasassa on laitettu huolestuneina merkille, että eri puolilla Suomea - ja jopa maailmaa - sijaitsevat Vaasankadut eivät muistuta juuri lainkaan aitoa Vaasaa. Vaasankaduilta puuttuvat niin merinäköala, Strömsö kuin maailmanperintökohdekin. Edes aurinkoisten päivien määrä ei vastaa Vaasan tasoa.”…

Lainaus päättyy

Vaasan tunnettavuutta ja imagoa niin Suomessa kuin maailmallakin on parannettu viime vuosina vauhdikkaasti monilla onnistuneilla kampanjoilla. Nyt kohderyhmänä ovat nuoret, millennium-sukupolvi, eli vuosina 1985-95 syntyneet. Uskoisin että heihin tällainen yli-itsevarma, suorastaan röyhkeän omanarvontuntuinen kampanja kyllä puree.

Vaatimattomasti Vaasaa ei todellakaan nyt tuoda esille. Täytyy kyllä myöntää, että nyt esitetyille mainoslauseille on jossain määrin katettakin!

Itse pidän näissä omissa blogikirjoituksissani "tiukempaa asialinjaa", eli kehun kyllä kotikaupunkiani Vaasaa hyvin mielelläni, kuitenkin aina johonkin aiheeseen, todelliseen tapahtumaan liittyen, usein historiallisiin ja aluemaantieteellisiin tosiasioihin vedoten.

Aitoa pohjalaista uhoa en itsestäni löydä, vaikka äidin puolelta pohjalaista sukutaustaakin minulta kyllä löytyy.

Olen tänä syksynä ollut useiden viikkojen jaksoja poissa kauniista kotikaupungistani Vaasasta.

Tunnustan rehellisesti, että Vaasa on minulle ja vaimolleni ollut ja on edelleen paras paikka asua, näin siis jo pian 40 vuotta. Vaikka olemme molemmat kotoisin Etelä-Suomesta, emme haikaile paluuta takaisin lapsuuden ja nuoruuden maisemiimme. Edes Helsinki ei pysty voittamaan Vaasaa houkutuksillaan, kuten kulttuurin tarjonnallaan, uusilla Triplan kaltaisilla kauppakeskuksillaan, tai muilla materiaalisilla puolillaan. Elämänlaatu ratkaisee. Näin eläkeläisvinkkelistäkin katsottuna Vaasa on erinomainen kaupunki elää ja toimia kaikin puolin onnellisena.

Vaasassa on paljon ylivoimaisen hyviä puolia, joista en halua luopua. Muualla on aina silloin tällöin hyvä käydä, ja ollakin jonkun aikaa, mutta paluu kotiin tuntuu aina ihanalta.




Kuvalainaus rajattu lehtikuvasta, HS 12.10.2013/karttakeskus MO HS

Viipuristakin löytyy Vaasankatu 

Olisi mielenkiintoista tietää enemmänkin Viipurin Vaasankadusta, historiallisia faktoja, tapahtumia tai henkilöitä, jotka liittyvät tämän Viipurin Vaasankadun nimeämiseen. Jos joku tietää, ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen, ja kerrotaan tästä sitten muillekin tämän blogin lukijoille!

Viipurilla on mielenkiintoinen historia suomalaisena kaupunkina. Noin 30 kilometrin päässä Suomen rajalta löytyy suomalaisen arkkitehtuurin yksi merkittävimmistä rakennuksista, Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Vuonna 1935 valmistunutta rakennusta pidetään Aallon tuotannossa Paimion parantolan ohella sotaa edeltäneen ajan merkittävimpänä rakennuksena.

Mieleeni palaa 40-vuoden takaiset muistikuvat

Opiskelin silloin 70-luvun lopulla kuvaamataidon opettajaksi Taideteollisessa korkeakoulussa. Ylioppilaskunta järjesti taidematkan Leningradiin, ja matkalla pysähdyttiin Viipurissa. Kohde oli Alvar Aallon piirtämä kirjasto. Mukaan matkaan oli lähtenyt ilmeisesti juuri tämän kohteen takia koulun silloinen rehtori, arkkitehti Jouko Koskinen. Jos oikein muistan, Arkkitehtiliitto SAFA oli niinä aikoina aloittanut toimet ko. kohteen nostamiseksi esille, ja restaurointisuunnitelmien tekemiseksi. Ryhmämme oli oletettavasti aivan ensimmäisiä, joka kävi silloisen kurjan tilanteen toteamassa ja kuvaamassa.

Arkkitehdit ovat todella määrätietoista porukkaa. Tämän olen oppinut ymmärtämään myöhemminkin. Tästä kaikki kunnia heille. Rakennusten, yksittäisten talojen ja kulttuurimaisemien puolustajia on oikeasti harvassa, ja ilman arkkitehtien halua puolustaa omaa alaansa ja kollegojen saavutuksia, olisi liian moni hieno kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, miljöö päässyt tuhoutumaan.

Taistelu Viipurin kirjaston puolesta täällä Suomessa ja maamme rajojen ulkopuolella, useiden vuosikymmenten ajan, on ollut todella upea suoritus. Torkkelinpuiston kulmassa Vaasankadulla oleva Aallon kirjasto on syytä lisätä vierailukohteiden listalle, jos tulee lähdettyä matkalle Viipuriin.

Suomen nykyrajojen sisältä Vaasankatuja löytyy ainakin seuraavilta paikkakunnilta: Jyväskylä, Helsinki, Lohja, Kristiinankaupunki, Parkano ja Haapajärvi (Kustaa Vaasankatu).

Vaasantie löytyy usealta Vaasanseudun paikkakunnalta, ja Suomen kaupungeista ainakin näistä: Turku, Pori, Seinäjoki ja Kokkola.

Ruotsissakin on kuninkaallisia Vaasa-sukuun liittyviä kadunnimiä uskoakseni melkoinen määrä. Osa niistä on toki myös jollain muotoa linkitettävissä kotikaupunkiimme Vaasaan, ainakin näin on oletettavasti ruotsalaisissa ystävyyskaupungeissamme eli Uumajassa ja Malmössa?

Vaasalaisaloitetta: Vaasankadut on vaasalaistettava voi käydä kannattamassa, tillimakaronin toivossa, Vaasan kaupungin sivuilla (ks. linkki tämän blogijutun alussa).

Kuvan skannaus ja jutun teksti: Aimo Nyberg


keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Vaasa postikortti 1970-luvulta?



Tämä postikortti on vaimoni vanhempien valokuva-albumissa. Hauska kuva, luultavasti 1970-luvulta. Siihen on piirretty nuoli osoittamaan kerrostaloa Ravikadulla, jossa Vaasan mummi asui.

Ehdin minäkin, ja perheeni, häneen 80-luvulla tutustua. Silloin raviradalla oli vielä sekä hevos- että auto/moottoripyöräkilpailuja. Ravit olivat muistojeni mukaan Jenny-mummille ihan miellyttävää seurattavaa. Omalta parvekkeelta näki ja kuuli oikein hyvin. Pärisevät ja bensankatkuiset moottoripyörät sen sijaan aiheuttivat hänelle pään puistatuksia.

Sukulaistemme albumeissa saattaa olla tällaisia upeita postikortteja vielä vanhemmiltakin ajoilta. Muistetaan olla uteliaita!

Vaasa-aiheisia kortteja on kiitettävästi keräilijöiden kokoelmissa, ja niitä esitelläänkin jo aika hyvin mm. facebookissa. Yksi todella hieno sivusto on Vaasan kuvia 1900-luvulta.

Myös tälle sivustolle, Vaasa ennen ja nyt -blogiin, saa kuka tahansa lähettää julkaistavaksi, ilman korvausta kylläkin, Vaasaan jotenkin liittyvää kuvaa ym. dokumentteja. Vanhoja kuvia sellaisenaan, tai vaikkapa ns. jälleenkuvattuina kuvapareina: sama paikka joskus ennen ja sen parina uusi kuva, tilanne tänä päivänä.

Ottakaa rohkeasti yhteyttä allekirjoittaneeseen, autan tarvittaessa vanhojen kuvien skannauksessa/reprokuvauksessa. Saatan jopa innostua lähteä etsimään ko. kuvauspaikkaa, ja kuvaaman sinun kanssasi näkymää tässä ja nyt.

Aimo Nyberg
aimonyberg(at)gmail.com


perjantai 18. lokakuuta 2019

Vaasan metsäsuunnitelma 2020 -2030

Vaasan kaupunki on uusimassa metsäsuunnitelmaansa. Loppusyksyn 2019 aikana uudet suunnitelmat asetetaan nähtäville kaupunkilaisten arvioitavaksi ja kommentoitavaksi.

Nykyinen metsäsuunnitelma 2010 - 2019 päättyy, ja nyt siis kaupungin metsäomaisuuden hoidosta, hakkuumääristä ja -tavoista laaditaan ohjeistus vuosikymmeneksi eteenpäin.

Metsäsuuunnitelma 2020-2030 tulee koskemaan kaikkia kaupungin omistamia metsiä Vaasassa ja Vähäkyrössä - yhteensä noin 4150 hehtaaria: Pilvilammen ja Öjbergetin retkeilyalueet, Vaskiluodon, Mustikkamaan, Ämmämäen, Storbergetin ja Bölenmetsän virkistysalueet, isoja metsäpalstoja Öjenissä, sekä kaupunginosapuistoja ym. pienempiä metsäalueita.

Vaasan kaupunki on Pohjanmaan suurimpia metsänomistaja.

Millaiset näkymät virkamiehillä ja poliittisilla päättäjillä tässä tilanteessa on? Ollaanko nyt mahdollisesti laittamassa enenevässä määrin metsäomaisuutta rahaksi? Tästä saattoi antaa esimakua jo Vaasan saaristossa koettu Lammassaaren hakkuiden tilanne. (Lainaus: Yle, uutiset 12.6.2018, Mökkiläiset vaativat Vaasan Lammassaaren hakkuista luopumista. Vaasassa sekä ympäristöseura että mökkiläiset ovat vedonneet Vaasan kaupunkiin, ettei se koskisi Lammassaaren vanhoihin metsiin.)

Lammassaaren metsät ovat 10 vuotta sitten hyväksytyssä metsäsuunnitelmassa luokiteltu talousmetsäksi. Viimeisin vaihe tässä kaupungin omistaman vanhan kuusimetsän hakkuu/suojeluasiassa näyttäsi tämän aamun lehden mukaan olevan se, että Valtio ostaa kiistellyn metsän Lammassaaresta (Pohjalainen 18.10.2019, Jari Jurkka).

Eli Ely haluaa ostaa kohteet suojelutarkoituksiin osana Metso-toimintaohjelmaa. Vaasan kaupungin hallitus käsittelee asiaa uutisen mukaan tulevana maanantaina.


Metsäsuunnitelmia tehdään, ja niitä sitten toteutetaan

On täysin selvää, että tulevan vuosikymmenen kaupungin metsäsuunnitelmalla on suuria ja kauaskantoisia vaikutuksia Vaasan luontomaisemaan, luonnon monimuotoisuuteen, virkistykseen ja kaupungin mahdollisuuksiin saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.

Toivotaan, että kaupunkilaisia ja vaasalaisia yhdistyksiä, seuroja ym. saadaan metsäasioista kiinnostumaan, ja edelleen vaikuttamaan tuleviin toimenpiteisiin. Tilaisuus vaikuttaa metsäasioihin on tässä mittakaavassa siis vain kerran kymmenessä vuodessa! Vaikuttaa pitää nyt, ennen kuin tulevat hakkuualueet ja aikataulut ovat karttoihin merkitty.

Metsäalan osaajien, kaupungin metsiä hoitavien ammattilaisten kanssa on mahdollista, näin haluan uskoa, saada aikaiseksi hyvä Vaasan metsäsuunnitelma 2020-2030.

Vaasan kaupunki on jo järjestänyt keväällä asiasta osallistumiskokouksia (mm. kaikille avoin tiedotustilaisuus Draamasalissa 5.6.2019).

Loppusyksyn tilaisuuksista ei ole vielä tiedotettu.

Kun metsäsuunnitelma 2020 - 2030 asetetaan julkisesti nähtäville, siihen on aikaa reagoida ilmoitetun nähtävillä ajan puitteissa.

Kaupungin kuulutuksia kannattaa siis seurata (Vasan kaupungin nettisivut)
https://www.vaasa.fi/

Vaasan ympäristöseuran FB- sivuilla on myös luvattu pitää tiedotus asiasta ajan tasalla.
https://www.facebook.com/VYSVMF/

Asiassa aktiivisin toimija on Vaasan ympäristöseura - Vasa miljöförening 
https://web.sll.fi/pohjanmaa/vaasa
 
Lue lisää Vaasan metsäsuunnitelmasta 2020 -2030 Vaasan ympäristöseuran nettisivulta: 
https://web.sll.fi/pohjanmaa/vaasa/vaasan-metsasuunnitelma-2020-2030












Kuvituskuvat 1 – 4: AN, 14.10.2019.

Vaskiluoto on kaiken kaikkiaan suurten muutosten edessä. On mahdotonta ennustaa, mitä nämä Wärtsilän ym. teollisuuden, sataman, hankkeet tulevat lopulta merkitsemään Vaskiluodon metsäalueelle, jolla on Vaasan yleiskaavassa V- kaavamerkintä eli virkistysalueen status?

Kuva 1. Metsän läpi tehdään entistä parempi kevyenliikenteen väylä, eli nykyistä levennetään, ei kuitenkaan asfaltoida.

Kuva 2. Niemeläntien varteen, metsään on suunnitteilla kerrostaloja. Suunnitelmissa on vain matalia asuinkerrostaloja.

Kuva 3. Kosteikkoalue, ja entinen Haukilampi ovat katoamassa kokonaan.

Kuva 4. Zip Adventure Parkin laajennuksia / Niemeläntien varren tulevia kerrostaloja varten kaadetaan jo metsää, kuivataan suoaluetta.

Vaskiluodon metsä on edelleen upeaa virkistysaluetta, kuntoiluun ja moneen muuhun tarkoitukseen sopiva ulkoilualue kaikille vaasalaisille. Siellä kannattaa käydä useastikin, viettää ns. laatuaikaa, unohtaa kiireet ja vaan nauttia olostaan. Metsässä tämä onnistuu suurimmalle osalle suomalaisista.

Kuulolla siis metsäasioista huolta kantavien pitää nyt olla, seurata tilannetta, ja tarvittaessa toimia niillä keinoin, joita asukkailla, kansalaisilla on.

Kuva ja teksti: Aimo Nyberg
Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n hallituksen jäsen

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

R.I.P.


Kuva: AN, 20.8.2019, Kappelinmäen hautausmaa, Vanha Vaasa

Miten tämä yllä oleva kuva liittyy Sauli Niinistön ja Donald Trumpin viime tapaamiseen?

Kun presidentit lokakuun 2019 alussa tapasivat, niin tiedotustilaisuudessa kerrottiin myös yllättävästä intiaanien jäänteiden palauttamisesta Suomesta Yhdysvaltoihin, hopi-intiaaneille, jotta he voivat haudata vainajien luut pyhään maahan Mesa Verden kansallispuistossa. Kyse on yli 600 esineen kokoelmasta ja tähän kokonaisuuteen kuuluvien ihmisluiden palojen palauttamisesta takaisin paikkaan, jonne ne kuuluvat, ja jossa niiden olisi kuulunut saada olla myös vuodesta 1891 alkaen.

Mistä siis on kyse? Miten on mahdollista, että tällaisen aineiston on jossain vaiheessa omistanut vaasalaissyntyinen henkilö nimeltä Herman Frithiof Antell (1847 – 1893)?

Nämä kyseessä olevat intiaanien luut eivät tiettävästi ole olleet missään näyttelyssä esillä Suomessa. Yli sadan vuoden ajan ne ovat olleet säilytettyinä Kansallismuseossa Helsingissä.

Mesa Verde-kokoelmaan kuuluvat esineet, arkiset käyttöastiat, kulhot, keramiikka, kivikirveet, jopa ruokaa ovat toki esillä olleet.


Kerrataan, miten tässä näin kävi 



Kuva: AN, 20.8.2019, Kappelinmäen hautausmaalla on vaasalaisen lääkärin ja keräilijän Herman Frithiof Antellin hautamuistomerkki.

Herman Frithiof Antellin syntyi Vaasassa kruununvouti Petter Herman Rosenbergin ja palvelijattaren aviottomana lapsena. Äidin kuoltua varakas kruununvouti ja kamarineuvos adoptoi pojan, joka myös aikanaan peri isänsä omaisuuden.

Isä kuoli v.1874 (katso ylempi kuva, oikeanpuoleinen muistomerkkikivi). Tällöin 26 vuotias äkkirikastunut poika muutti Pariisiin, ja vietti boheemia elämää, ja sen ohessa keräsi taidetta ym. esineistöä. Kesät hän vietti Vaasassa ja otti täällä vastaan myös potilaita silmälääkärin vastaanotollaan.

Herman Frithiof Antellin elämä jäi lyhyeksi. Hän kuoli 45 vuotiaana 1893. Hänen jälkeensä jättämä varallisuus jakautui testamentin mukaisesti eri tahoille. Hän mm. lahjoitti suuren rahaston suunnitteilla olleelle Suomen kansallismuseolle. Hänen mittava taidekokoelmansa muodosti myöhemmin Ateneumin taidemuseon perustan.

Voidaan arvailla, että Helsinki oli mitä ilmeisemmin sen suuruusluokan kaupunki Suomessa, jonka kykyyn H.F. Antell itse, ja testamentin toimeenpannut vaasalaisen Kurtén, pystyivät luottamaan. Luultavasti Vaasaa ei voitu edes harkita, koska täältä puuttuivat silloin vielä sekä tarvittavat puitteet, tilat, että taidealan riittävä osaaminenkin.


Se tiedetään keneltä keräilijä H.F. Antell intiaanien jäänteet osti. Myyjä oli geologi ja botanisti Gustaf Nordenskiöld. Hän oli arkeologisiin kaivauksiin Denverissä sattumalta ajautunut (hän etsi sieltä hoitoa tuberkuloosiin), ja oli nykyihmisten näkökulmasta katsottuna haudanryöstäjäksi ryhtynyt tutkija, ts. Mesa Verde -pöytävuoren kanjonin hautarauhan rikkoja.

Koko kokoelmansa, intiaanien jäänteet ja esineistön, hän keräsi keväällä 1891 kolmessa kuukaudessa.

Gustaf Nordenskiöld ja tämän isä Nils Adolf Erik Nordenskiöld (1832 – 1901, suomalaissyntyinen Ruotsissa vaikuttanut geologi, mineralogi ja naparetkeilijä) olivat H.F. Antellille tuttuja. Gustafilta Antell siis onnistui jollain kaupalla hankkimaan tämän kyseenalainen kokoelman itselleen.

Nuori G. Nordenskiöld sairasti tuberkuloosia, eikä siitä enää parantunut, vaan kuoli pari vuotta kaupanteon jälkeen 26 -vuotiaana vuonna 1895.

Ostaja, Herman Frithiof Antell, oli menehtynyt jo ennen kokoelman myynyttä Gustaf Nordenskiöldia.


Tätä odotellessa

Kun Niinistön ja Trumpin tiedotustilaisuudessa annettu lupaus intiaanien luiden palauttamisesta on täytetty, on mahdollista sanoa ääneen – R.I.P.

Lue lisää H.A. Antellista
https://fi.wikipedia.org/wiki/Herman_Antell


Etymologia wikipediasta

RIP, englanniksi rest in peace, suomeksi ”levätköön rauhassa. Requiescat in pace, tai monikossa requiescant in pace, on latinankielinen lentävä lause, joka tarkoittaa suomeksi ”levätköön [hän] rauhassa”. Ilmaisun lähtökohtana on Raamatun psalmi 4:9, ”in pace simul requiescam et dormiam”. Lausetta tai sen lyhennettä käytetään usein hautakivissä viimeisenä toivotuksena vainajalle.

Blogikirjoituksen lähteet: Wikipedia ja sanomalehti Pohjalainen 5.10.2019, Hopi-intiaanien jäänteet palaavat isiensä maille / Janne Lehtonen

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg
Kuvataiteen lehtori, eläkkeellä

tiistai 15. lokakuuta 2019

Vaasan filatelistit 90 vuotta




Kuvalainaus netistä

Kuvituskuva: Postimerkin nimi: Vanhan Vaasan palo 1852. Väri: ruskea. Nimellisarvo: 25 markkaa. Taiteilija: Signe Hammarsten Jansson. Ilmestymispäivä: 03.08.1952. Käytön päättymispäivä: 31.12.1962. Painopaikka: Suomen Pankin Setelipaino. Painosmäärä: 1995000.


Vaasan filatelistien juhlavuoden näyttely oli esillä viime viikonloppuna Draamasalissa Vaasan kaupunginkirjastossa.

Ehdimme vaimoni kanssa viime hetkellä ovesta sisään, kun pöytiä ja näyttelyseiniä jo purettiin. Läheltä piti, että koko tilaisuus olisi mennyt meiltä ohi, mutta onneksi saimme tästä tapahtumasta tiedon Lars Swanljungilta, joka piti samaan aikaan sunnuntaina iltapäivällä 15 – 16.30 Kuntsin modernintaiteen museolla esittelykierroksen Vaasan kaupungille lahjoittamasta kokoelmastaan (esillä nyt vain pieni osa).

Meillä oli oikeasti asiaakin 

Toisin sanoen kysymys: mitä tehdä perintöinä eteenpäin siirtyville postimerkkikokoelmille?

Vastaamaan ehtivät Bertil Björklöv ja Harry Swanljung. Lyhyetkin vastaukset kertoivat tilanteen selkeästi.

1) Pitää joko ryhtyä itse keräilijäksi, harrastamaan pitkäjänteisesti postimerkkien keräilyä, ja pitää itse merkit, kokoelmat. Ja täydentää pikku hiljaa kokoelmia (mielellään johonkin keskittyen), ja siten vaikkapa osallistua 10 vuoden kuluttua Vaasan filatelistien 100 v. juhlanäyttelyyn.

2) Tai vaihtoehtoisesti, teettää arvio kokoelman laadukkuudesta, nykyisestä hintatasosta, ja yrittää sitten myydä siitä sellaisia osia, joille ostajia löytyy. Pitää muistaa tämä: markkinoilla arvo muodostuu siitä, millä hinnalla ostaja suostuu kokoelman ostamaan ja millä hinnalla myyjä on sen valmis myymään. Intressien on kohdattava.

Postimerkkejäkin myydään alan huutokaupoissa, ja tietenkin myös suoraan ihmisiltä toisille. On tärkeää, että myytävistä kohteista saa heti alkuun luotettavan arvion, ja ymmärtää vain todellisilla harvinaisuuksilla olevan rahallista arvoa. Tavallisilla, hyvin yleisillä postimerkeillä on samantapainen kohtalo kuin tänä päivänä on valitettavasti kirjoillakin. Omasta mielestään erinomaisia kirjoja ei saa enää oikein mihinkään. Pois roskiin niitä ei tohdi heittää, ja kirjastojen vaihtopöydillekään ei pahvilaatikoittain niitä oikein kehtaa viedä. Eli, omiin nurkkiin lirjakasat lopultakin ovat toistaiseksi minullakin jääneet.


Lainaan tähän loppuun lyhyesti Vaasan Filatelistit ry:n pitkäaikaisen pj:n Harry Swanljungin juhlatilaisuuteen laatimasta esitemonisteesta muutaman kohdan:

- Vuonna 1945 julkaistun Suomen postimerkkikalenterin mukaan Vaasan Filatelistit r.y. on perustettu 9.10.1929…

- Jäsenistö. Enimmillään eli runsaat 140 jäsentä yhdistyksessä lienee ollut vuonna 1960… Toinen jäsenhuippu osui 1980/1990lukujen taitteeseen, jolloin jäseniä oli lähes 130. Koko 2000-luvun jäsenistö pysytteli sitkeästi 70 tuntumassa, kunnes kahtena viime vuonna luonnollinen poistuma on verottanut jäsenistöä, ja luku on nyt 62…

- Kokoukset. Ainakin viimeiset 50 vuotta yhdistys on kokoontunut syys-toukokuun aikana joka toinen torstai…

- Koulutus ja nuorisotoiminta. Kokousten ohella tietoa jaetaan erillisissä, yleensä iltapäivän mittaisissa koulutustilaisuuksissa, joita perinteisesti on järjestetty pari toimintavuoden aikna…

- Näyttelyt. Laajin lienee ollut yhdistyksen 60-vuotisnäyttely vuonna 1989, jolloin myös Suyomen Filatelistiliiton liittokokous järjestettiin Vaasassa…Yhdistyksellä on jäsenistössään myös yksi pohjoismaisen tason näyttelytuomari, joka neuvoillaan osaa antaa tukea omaa kokoelmaansa pohtiville...

- Huutokaupat ja muu materiaalin hankinta… Tänä syksynä on vuorossa huutokauppa n:o 81. Huutokauppa ei palvele vain hankintaa, vaan myös myyntiä…

- Yhdistyksen johto. Viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana yhdistyksen puheenjohtajuus on jakaantunut kolmen henkilön kesken. Pär-Olof Sandell toimi puheenjohtajana vuosina 1959 – 1978, Harry Swanljung vuosina 1978 – 1992 ja nyt vuodesta 2007- ja Teuvo Rodén vuosina 1992 – 2007. Erittäin tärkeä henkilö yhdistyksessä on yhdistyksen meklari, joka huolehtii kokoushuutokaupoista. Tässä tehtävässä toimi melkein 40 vuotta Åke Berglund, joka nyt on kutsuttu yhdistyksen kunniajäseneksi… Nyt meklarina toimii Johan Tuuf.

Lainaus päättyy


Jo olet jo, tai keräilijän luonteesi on heräämässä, niin tässä sinulle erinomainen linkki

Kerääily.info

https://www.keraily.info/

Keräily.info/postimerkit

https://www.keraily.info/p/postimerkit.html


TULOSSA !

Helsingin Kirjamessut 24.–27.10.2019

Helsingin Kirjamessut mainostaa itseään syksyn suurimpana kulttuuritapahtuma. Neljän päivän aikana Messukeskuksen lavoilla esiintyy yli 1100 kirjailijaa, taiteilijaa, poliitikkoa ja vaikuttajaa.

https://kirjamessut.messukeskus.com/

Kirjamessuilla mukana on myös suuri Postimerkkimessut 2019 osasto! Näillä postimerkkimessuilla teemana ovat: 1) keräily ja 2) jäsenyys. Näyttelyosastolla on 8 pistettä, ja ensikertalaisille on luvassa mentoroivaa palautetta. Tarjolla on informaatio laidasta laitaan, keskusteluja, esimerkkejä, ja opaskirja (á 5€).

Siispä Helsinkiin, Kirja- ja postimerkkimessuille 24. -27.10. 2019. Avoinna: to, pe ja la 10 - 20 ja su 10 - 18.




Kuvalainaus lehtikuvasta, Nykypäivä 10/2019 kansikuva

Ennen suomalaisista postimerkeistä sai kaikenlaista informaatiota, Postin toiminnasta, kotimaan kuvaa eri puolilta maata, suurista tapahtumista, merkkihenkilöistä jne. Tänään on muotia tehdä omakuvapostimerkkejä, eli teettää omista valokuvista postimerkkejä, itsestään, lähimmistään tai muuta, ja tallentaa näin muistoja oman elämän tärkeistä asioista.


Teksti: Aimo Nyberg

maanantai 14. lokakuuta 2019

Kyllä on kaunis syksy

Kyllä on kaunista. Voi hyvänen aika, kun on kaunista Vaasassa tänään, Vaskiluodossa ja koko kaupungissa.

Erityisesti halusimme tänään vaimoni kanssa Vaskiluodossa aistia kirkkaan auringonvalon hetkistä puiden latvoissa, maassa vaihtelevista värisävyistä varjojen vielä leikkiessä piilosta auringon säteiden kanssa.
Saimme myös kohdata syksyisen kostean, pimeän maan kutsuvan maatuvaa, kuolevaa luontoa ikiaikaiselle, välttämättömälle vuodenkierron matkalleen.

Nautimme suuresti tämän päivän ulkoilustamme.

Syksy osaa olla omanlaisensa. Onneksi näin on.










Kuvat: AN, 14.10.2019, Vaskiluodon metsäluontoa, Vaasa.


Kauneutta koemme jokainen omalla tavallamme. Luonnossa kokemamme kauneus on myös hyvin yksilöllistä.

Ruska-aika on siinä mielessä merkittävä hetki vuodenkierrossa, ettei se yleensä kestä kovin pitkään. Jonain vuonna se voi mennä jopa ohi sitä lainkaan huomaamatta. Ruska-ajasta kannattaa siis aina nauttia, kun sen pääsee aisteillaan kokemaan, ihan kotinurkillaan.

Ruskaa, syksyistä tunnelmaa, rauhaa monet lähtevät etsimään jo syyskuussa pohjoisimmista maisemista. Viime vuosina, oman muistini mukaan, ovat syyskelit olleet suosiolliset ruskan värien muodostumiselle Vaasassa ja Suomessa etelämpänäkin.

Syysmyrskyjä ja talven tuloa odotellessa.

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

KOWA KIRU

Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen ilmoitti eroavansa 1. lokakuuta. Hän ehti toimia tehtävässä vuodesta 2012. Hän saa työsopimuksen mukaisen kuuden kuukauden palkan, josta vähennetään kahden kuukauden palkka, josta hän aiemmin ilmoitti luopuvansa.

1.10. Suomenliput olivat salossa. Ei toki Postin pääjohtajan eron takia, vaan Miina Sillanpään elämäntyön ja kansalaisvaikuttamisen päivän kunniaksi.

On mahdotonta ulkopuolisen arvioida, miten paljon yleinen kansalaismielipide vaikutti Malisen päätökseen jättää eroilmoitus. Postin viime vuosien toimet ja tekemättä jättämiset, ja toimitusjohtajan/ johtajien palkat kaiken kaikkiaan olivat epäilemättä Malisen päätökseen taustalla.

Jokunen Malisen puolustaja taisi julkisuuteen tulla, mutta suuren yleisön joukosta heitä ei ilmaantunut. Malisen itsensä mukaan hän onnistui valtio-omistajan asettamissa kolmessa tavoitteessa: pitää Posti kannattavana, rakentaa uutta kasvua ja saattaa yhtiö pörssikuntoon.

Aika näyttää, tuleeko Antti Rinteen hallituskauden aikana Postin toimintaan sellaisia muutoksia, josta valtio-omistajan lisäksi myös me tavalliset kansalaiset voimme antaa kiitosta.




Kuvat kuvattu lehdestä: Keräily uutiset, 3/2019, sivut 62 -63.

Lainaus lehdestä

KIHLAKUNNAN POSTI ELI KRUUNUN KIRJEENKANTO

Artikkelin kirjoittaja Risto Pitkänen

”Kihlakunnan posti kuljetti vain viranomaisten kuten maaherrojen, voutien, tuomareiden ja nimismiesten virkapostia. Viranomaisten kirjeiden kuljetus oli kihlakunnan velvollisuus, josta huolehtimaan se palkkasi muutamia talonpoikia.”

”Kihlakunnan posti alkoi Ruotsin vallan aikana. Tältä ajalta kirjeissä on merkintänä Ruotsin kruunusta alkunsa saanut meander-kuvio, josta kruununpostin kirjeet tunnistaa helposti. Mielenkiintoista on, että meander-kuvio säilyi kruununpostin merkkinä ruotsalaisesta taustaan huolimatta vielä Suomen kuuluessa suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan.”

”Meander-kuvion lisäksi kruununkirjeillä tapaa usein erilaisia kuljetusta koskevia ohjeita, ohjaussanoja ja ohjauskirjaimia. Kruununkirjeitä kuljettivat usein talonpoikien palkolliset, jotka tarvitsivat helppoja ohjeita isoilla kirjaimilla kirjoitettuna ja usein vielä tuolloin harvinaisella suomen kielellä.”

Kirjeen kiireellisyyttä kuvaa sille sinetöity linnun sulka ja ohjausmerkintä suomeksi ”KOWA KIRU”.

”Kruununpostin näyttävimpiä kohteita ovat erilaiset sulkakirjeet, jotka osoittavat kirjeen kiireellisyyttä. Mitään virallista määräystä sulkien käytöstä ei kuitenkaan tunneta. Varsin loogista on kuitenkin, että mustan ja valkoisen sulan yhteiskäyttö tarkoittaa kirjeen kuljettamista yötä päivää eli erittäin nopeasti. Samoin usean sulan kiinnittämisellä kirjeelle lähettäjä on ilmaissut selkeän tahtonsa kirjeen kuljettamisesta pikaisesti.”

Lainaus päättyy



Helsingissä ainakin postinkulussa edelleen suuria ongelmia
 
Omakohtainen kokemus syys-lokakuun ajalta. Viranomaistaholta tilattu asiakirja viipyi matkallaan Helsingin keskustasta Haagaan 18 vrk. Eli jossain se vaan kaksi ja puoli viikkoa ”seikkaili”, ja kieltämättä hankaloitti kyseessä olleen asian hoitamista.

Akuuteista ongelmista täällä Vaasassa minulla ei ole juuri nyt tietoa. Uskon, että asiat ovat paremmalla mallilla kuin jokunen vuosi sitten. Silloin reklamointeja tuli tehtyä, mm. asukasyhdistyksemme nimissä. Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n syyskokouksen 2016 jälkeen laitoimme viestiä, ensin Vaasaan paikallisen postin jakeluun, ja myöhemmin lähetimme myös Postin johdolle mielipiteemme huolestuttavasta kehityssuunnasta. Kaikki Vaasan vaalipiirin silloiset kansanedustajatkin saivat meiltä viestin, koska toivoimme heiltä viisautta ratkoa silloin eduskunnassa olevat postia koskevat uudistukset kansalaisten parhaaksi.


Entiseen ei ole paluuta – sulkia ei kannata enää yrittää käyttää 

Vaikka olisi kuinka houkuttelevaa ajatella nostalgisesti, ja toivoa maailmamme pysyvän ikuisesti entisellään, niin tosiasia on kaiken muuttuminen, aina johonkin suuntaan, joka ikinen päivä. Ohi kiitävä hetki on aina ainutkertainen, syyt ja seuraukset ovat jossain määrin ymmärrettävissä, mutta eivät milloinkaan kenelläkään meistä kokonaan hallittavissa.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö asioiden mennessä huonompaan suuntaan, niihin saisi, jopa pitäisi puuttua. Ihmisten yhdessä tekemiä asioita on mahdollista yrittää tehdä mahdollisimman hyvin, kokonaisuuden kannalta. Sovituista asioista kiinni pitäen. Ja jos ei ole selvyyttä siitä, mitä pidetään yleisesti sovittuna, asiaa on syytä selventää yhdessä. Asioiden uudelleentulkinnat pelkästään ”ylätasolla” ovat väärää politiikkaa.

Postin viime vuosien ongelmien taustalla voisi sanoa olevan sen, että tavallisten ihmisten laajasti ymmärtämä postin palvelutehtävä yritettiin unohtaa, siirtää taka-alalle. On vedottu kilpailukykyyn ym. voiton tuottamiseen omistajille, ja siirrytty ns. sivuraiteille.

Kuten Postinen -mainospostin jakeluun, se kyllä sujuu erinomaisesti. Tämän huomaa, kun on viikkoja pois kotoa. Postiluukusta on tullut joka ikinen viikko, säännöllisen varmasti nuo postin ym. muidenkin jakelijoiden mainoslehtiset.

Viranomaispostin, ja meidän jokaisen kansalaisen myös toisillemme lähettämät kirjeet, kortit, paketit ym. lähetykset kotimaahan ja globaalisti kaikkialle, ovat sitä POSTIN ydintoimintaa, joka olisi myös kyettävä turvaamaan vielä 2020-luvullakin.

Toivotaan, että digiaikakautemme mukanaan tuomat uudet palvelut, kuten keinot nopeaan viestintään, yhteydenpitoon, vuorovaikutukseen toinen toistemme kanssa, edelleen kehittyvät ja pysyvät tämän päivän tapaan edullisina ja kaikkien käytettävissä. Itsestäänselvyyshän tämä ei ole, ja juuri siksi on äärimmäisen tärkeää saada toimintavarma ja luotettava postinkanto toimimaan ja kehittymään nyky-yhteiskuntamme yhtenä peruspilarina.

Teksti ja kuvien reprokuvaus: Aimo Nyberg

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

"Strömbergiläinen palkkakuopassa"

Kiitokset Ilkka Virtaselle, että sain tiedon tästä:

Valon synty -teos Strömberg Parkissa on kesän aikana siirretty uuteen paikkaan.

Kävin tänään teoksen 45-v. synttäripäivänä kuvaamassa kohteen, ja päivitin myös Rojekti X = sivuille uuden osoitetiedon.



Kuva: AN 9.10.2019. Teos sai viettää 45-v synttäreitään erittäin kauniissa ja kirkkaassa syyssäässä.

On erinomaisen hienoa, että ABB:llä pidetään arvossa ja kunnostetaan sekä tällaisia kulttuurikohteita, että rakennuksia, eli alueesta halutaan pitää hyvää huolta.

Tehdasalueelle on vapaa pääsy, siispä ellet ole livenä tätä veistosta vielä koskaan käynyt katsomassa, voit tehdä sen vaikka heti. Aamupäivän auringossa uskoisin veistoksen olevan parhaimmillaan. Tai mahdollisesti illalla, kun kohdevalot osuvat siihen.

Kohteen esittelysivu on tänään päivitetty, ja löytyy kokonaisuudessaan täältä

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/10/valon-synty-9-lokakuuta-1974.html


Kohteen fb-linkki

TÄÄLLÄ


Kuva ja teksti: Aimo Nyberg

tiistai 8. lokakuuta 2019

I.K. Inha inspiroi

Laitan tähän taas muutaman rivin, lainauksen vanhasta kirjasta, melkein sadan vuoden takaa.

Lainaus kirjasta: SUOMEN MAISEMIA, näkemänsä mukaan kuvaillut I.K. INHA, Porvoo WSOY 1925.

s. 406

” Kun Näsijärven vesistöstä matkustetaan Vaasaan, kuljetaan pitkin matkaa vanhojen taistelutantereitten poikki, joilla Suomen kansa taisteli viimeiset onnettomat, mutta mainehikkaat taistelunsa. Siellä ovat Alavudet, Ruonat, Salmit, siellä Lapuat ja monet muut. Maantie on täynnään näitä muistoja ja muistopatsaat pääpaikoilla johtavat mieleen kaatuneitten nimiä. Paikoista voi yhä saada helposti selvää, missä armeijain asemat olivat taistelun kuluessa, seurata tapauksien kehitystä maisemassa. Toisin paikoin on rahvas itse säilyttänyt mielessään nämä tapaukset ja kyytimies voi matkalla osoittaa asemia matkamiehelle. Paremmin kuin missään muualla Suomessa muistot säilyvät näillä aukeilla mailla, tai synkillä metsätaipaleilla, joilla luonto ei vilkkaalla vaihtelulla eikä hymyilevillä kuvilla koeta niistä vieroittaa. Samalla kun mieli saa rohkeutta nykyisestä työstä, samalla se saa lentoa entisitä suurista tapauksista.” 

Lainaus päättyy

Minulla oli ilo Helsingin reissulla majoittua taas kerran kodissa, jossa on aivan erinomainen kotikirjasto. Mm. näitä I.K. Inhan kirjoja, matkakertomuksia noin sadan vuoden takaa.

Tällaisia kirjoja minun tekee kyltymättömästi mieli lukea. Teksti on sujuvaa ajankuvaa, kiireettömästä elämästä yksityiskohtaisen tarkastikin kertovaa, lämminhenkistä ihmisten elinolosuhteiden kuvausta.

I.K. Inha myös valokuvasi matkakohteitaan. Maisemia matkoillaan eri puolilla silloista Suomea, ja ihmisiä askareissaan.

 Ajoimme eilen vaimoni kanssa Helsingistä autolla kotiin Vaasaan, ”kahden pysähdyksen taktiikalla”. Alkumatkan moottoritietaival oli tienvarsien osalta poikkeuksellisen komeata katseltavaa, puissa oli upeaa ruskaa, taivaalla dramaattisia tummia pilviä, ja selän takaa vielä vahvana syksyinen matala iltapäivän aurinko.

Aikaa kotimatkaan kului olemattomat 6 tuntia. Söimme Kehäkukassa Hämeenkyrössä maukkaan kasvislounaan, ja Juustoportissa Jalasjärvellä ostimme kylmälaukkuun kotiin tuomiset.

On tämä nykyaika aivan toista kuin elämä sata vuotta sitten. Reitit, tiet ovat muuttuneet, - tai oikeammin on tehty uusia ja entistä parempia, jotta matkanteko sujuisi entistä nopeammin. On harmi, ettemme me tämän ajan ihmiset ehdi emmekä halua tehdä matkoja kuten I.K. Inha, kylänraitteja pitkin, vesistöjä seuraten, alueiden asukkaisiin tutustuen, heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan kuunnellen.

Kun matkakertomuksia lukee, tosi vanhoja ja uudempiakin, niin mielessä herää ideoita lähteä itse etsimään näitä samoja ”polkuja”, ja uudelleen kuvata, eli jälleenvalokuvata näitä katoavia kohteita, maisemia, ihmisiä. Esim. yllä olevan tekstilainauksen reitillä olevia muistomerkkejä.

Ainakin valokuvaaminen olisi nykyaikana paljon helpompaa kuin aikoinaan lasinegatiiveille kuvaaminen! Paikkojen etsiminen voisi olla sopivan haasteellista, hauskaa puuhaa. Geokätköilyyn verrattavaa rentouttavaa ulkoilua ja paikallistuntemuksen opiskelua.

Oma Pohjanmaamme, Vaasan seutu on valtavan rikasta kulttuurihistoriallista aluetta tällaiseen harrastukseen. Itse asiassa Vähäkyrökin yllätti minut ”mahtavuudellaan”, kun parina kesänä olimme siellä kuvasafareilla tekemässä nuo Rojekti X = hankkeen patsaiden ja muistomerkkien kuvaukset. Ihan viimeisen päälle valmis ei tämäkään rojekti vielä ole, katsotaan rauhassa, miten nämä kotiseutututkimukset tästä vielä jatkuvat.






Kuvat: AN, 7.10. 2019. Hämeenkyrö, Kehäkukka. Jokimaisemaa valtatien sillan alla, kuvattu entisen kansakoulun, nykyisen kasvisravintolan pihalta.


Hyvät tämän blogin lukijat!

Ajankohtaiset kuvat ja tekstit Vaasasta voivat tänä syksynä jäädä tässä blogissamme melko vähiin, johtuen siitä, että olen syksyn mittaan useita kertoja poissa Vaasasta. Blogikirjoituksia teen kyllä matkoillakin, jos aiheita vaan löytyy.

Erittäin mielelläni ottaisin vastaan teiltä, arvoisat tämän blogin seuraajat, kaikenlaisia kuvia ja tekstejä Vaasaan liittyen. Eli jos tämä Sinua kiinnostaa, niin pidetään yhteyttä! Kaikenlaiset aiheet lupaan julkaista. Uutta ja vanhaa, tässä ja nyt kuvauksia kauniista kotikaupungistamme.


Aimo Nyberg

aimonyberg(at)gmail.com


torstai 3. lokakuuta 2019

Reininkadun alueen asemakaavaluonnokset nähtävillä

Lainaus Vaasan kaupungin sivuilta: kuulutukset

päiväys 1.10.2019 

kuulutusaika 1.–14.10.2019 

MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA 

Reininkadun alueen (ak1092) asemakaavaluonnokset ja tarkistettu osallistumis- ja arviointisuunnitelma nähtävillä: Kaavamuutosalue sijaitsee Vaskiluodon teollisuusalueella, rakenteilla olevan Smart Technology Hub – teknologiakeskuksen itäpuolella. Tavoitteena on osoittaa rakennusoikeutta toimitila-, teollisuus- ja varastorakentamiselle, joka palvelee sataman toimintaa ja lähialueiden yritystoimintaa. Alueen kortteli- ja tontinrajoja sekä liikennealueita tarkistetaan. Asiasta voi esittää mielipiteitä kaavoitukselle 1.–14.10.2019. maankäyttö- ja rakennuslaki 62 § maankäyttö- ja rakennusasetus 30 §) Lisätietoja: www.vaasa.fi/kaavoitus , kaavoitus@vaasa.fi tai 06 325 1160 

Asemakaavaluonnoksia ja niihin liittyvää materiaalia esitellään yleisötilaisuudessa 3.10.2019 klo 18:00 pääkirjaston Draama-salissa. Tervetuloa! 
Kaavoitus 

Lainaus päättyy



Kuvituskuva: AN, 5.6.2019, Vaskiluodossa oleva Reininkadun kyltti kertoo, kenen mukaan katu on saanut nimensä.

Kuva ja kuulutuksen tekstiin lainaus: Aimo Nyberg


tiistai 1. lokakuuta 2019

On parasta itse vaieta

Irrallisten sitaattien käyttö omien kirjoitusten ja kuvien yhteydessä on aina hieman kyseenalaista. Ainakin alkuperäinen asiayhteys tulisi aina muistaa esittää, ts. lähteet mainita.

Sorrun tähän ”syntiin” nyt itsekin, kun lainaan muutaman rivin kirjasta Totuuden etsijät, eli Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkijan Nina Kokkisen esoteerista henkisyyttä Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa esittelevästä teoksesta.





Kuvat: AN, Syyskuun 2019 lopun luontotunnelmia.

Lainaus yllä mainitusta kirjasta s. 111

Gallen-Kallelan tavoin myös Simberg ja Halonen aistivat tarkkaavaisesti luonnon omaa kieltä. Monissa Simbergin kirjoittamissa kirjeissä luontoa ja sen pieniä ihmeitä kuvaillaan elävästi ja yksityiskohtaisesti. 

Hän aisti syksyisen hiljalleen kuolevan luonnon tunnelmaa ja kuunteli, kun se puhui hänelle ” omaa voimakasta kieltään”. 

Värit ja luonnonilmiöt kietoutuivat toisiinsa: ”tummapurppura – sade, polttavan keltainen – myrsky”. 

Myös Haloselle luonto paljasti salaisuuksiaan: 

” Lienen ollut liian väsynyt maalatakseni sinä päivänä, mutta sellaisina hetkinä puhuu luonto ihmiselle niin voimakasta kieltä, että on parasta itse vaieta. (…) siinä tuli jutut hyvästi tutkituksi j selveni yhtä ja toista sellaista, joka vain luontoa itseään tutkimalla selvenee. Siellä erämaan korkeuksissa herkistyvät kaikki vaistot omituisesti. (…). 

Lainaus päättyy


Suosittelen tutustumaan myös Tikanojan taidekodissa parhaillaan esillä olevaan näyttelyyn Sielun silmä. Esim. heti huomenna 2.10.2019, kun Vaasassa on ilmainen sisäänpääsy kaikkiin kaupungin omiin taidemuseoihin! (kaupungin syntymäpäivälahja vaasalaisille ja muillekin).

https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=22025

Edellinen tämän blogin kirjoitus käsittelee samaa aihetta.

Kuvat ja tekstin koonti: Aimo Nyberg


Totuuksia etsimässä

Vaasan kaupungin museoihin pääsee ilmaiseksi 2.10. 

”Museoissa juhlistetaan ilmaisella sisäänpääsyllä Vaasan kaupungin syntymäpäivää 2.10. Ilmaiseksi pääsee Kuntsin modernin taiteen museoon, Pohjanmaan museoon ja Tikanojan taidekotiin. Vaasan taidehalli on suljettuna näyttelyvaihdon vuoksi.” 

Katso lisää kaupungin sivuilta

https://www.vaasa.fi/ajankohtaista/vaasan-kaupungin-museoihin-paasee-ilmaiseksi-keskiviikkona-2-10/


Useammankin näyttelyn kyllä ehtii keskiviikkona 2.10. käydä katsomassa, mutta jos aikaa on vaan yhteen, niin henkilökohtaisesti suosittelen Tikanojan taidekodissa käyntiä. Sielun silmä -näyttely on poikkeuksellinen kokemus, ei pelkästään aihepiiriltään, vaan myös näyttelyyn valittujen teosten osalta. Osa teoksista on sellaisia, joita ei juurikaan ole esillä nähty, ja joita ei ole helppoa mihin tahansa näyttelyyn tulevaisuudessakaan ottaa mukaan.

Katso lisää Tikanojan taidekodin sivulta

https://www.vaasa.fi/ajankohtaista/sielun-silma-kertoo-selvanakoisyydesta-taiteessa/
 
Lainaus

"Tikanojan taidekodissa avautui 20.9. näyttely ”Sielun silmä”, joka valottaa tunnettujen suomalaistaiteilijoiden ja heidän teostensa yhteyksiä selvänäköisyyteen erityisesti vuosisadan vaihteen taiteessa. 

Näyttely on tehty yhteistyössä Gallen-Kallelan museon kanssa ja sen on kuratoinut taiteen- ja uskonnontutkija Nina Kokkinen. Näyttelyn aiheena on selvännäköisyys, okkultismi ja esoteeriset liikkeet, jotka herättivät suurta kiinnostusta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Aiheesta innostuivat myös monet aikakauden taiteilijat. 

Näyttely keskittyy erityisesti vuosisadanvaihteen taiteeseen, mutta mukana on myös myöhemmin 1900-luvulla tehtyjä teoksia. Akseli Gallen-Kallelan lisäksi näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Pekka Halonen, Hugo Simberg, Beda Stjernschantz, Ellen Thesleff, Ester Helenius ja Eemu Myntti. 

Näyttely pohjautuu pääosin Nina Kokkisen paljon kiinnostusta herättäneeseen väitöstutkimukseen, joka selvittää millaisen roolin esoteerisuuteen taipuva henkisyys sai Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. 

Näyttely oli kesän ajan esillä Gallen-Kallelan museossa ja se nähdään nyt Tikanojan taidekodissa jonkin verran laajempana. Näyttely on esillä 19.1.2020 saakka."

Lainaus päättyy



Kuvat: Taiteen- ja uskonnontutkija Nina Kokkisen kirjan Totuuden etsijät etu- ja takakansi.

Kirjan tai alkuperäisen väitöskirjan lukeminen ei ole näyttelykokemuksen kannalta tarpeen. Vaasaan koottu näyttely on aikaisemmin Helsingissä nähtyä vastaavaa näyttely jopa laajempi, ja hyvin esille laitettu.

Jos näyttelyn kokonaisuus tuntuu vaikealta, kannattaa lähteä mukaan tulossa oleville esittelykierroksille, joita pidetään sekä suomeksi että ruotsiksi. Katso päivämäärät museon sivulta.


Vaasassakin esoteerista taidetta on jopa keskellä kaupunkia

1900-luvun alun taideteokset, kuten eräät veistokset, puhuvat Vaasassakin aikakautensa kieltä.

Wikipedian määritelmä: esoteerinen, joka tarkoittaa ”salailevaa” tai ”sisäpiirille tarkoitettua”. Yleensä sanalla tarkoitetaan tietoa, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen ”tietoon vihittyjen” saavutettavissa. Sen vastakohtana on eksoteerinen eli yleisesti saatavilla oleva tieto. Esoteerisella voidaan viitata sekä mystiseen kokemukseen että salassa pidettyyn suulliseen tai kirjoitettuun tietämykseen, johon voidaan perehtyä tietyn riitin eli vihkimyksen kautta.

Kyllä Vaasastakin löytyy esoteerisuutta ihan katukuvassakin. Ajassa taaksepäin voidaan hypätä mm. erään patsaan luona, jos vaan osaa katsoa tarkasti yksityiskohtia.

Emil Wikström on tehnyt useita veistoksia, joista löytyy merkkejä ym. salakuvia, viitteitä yhteyksistä 1900-luvun alun ilmiöihin, joista nyt kerrotaan Tikanojan näyttelyssäkin.

Elias Lönnrotin muistomerkki Helsingissä on luultavasti tunnetuin ”oppikirja” tällaisia symboleja ja merkkejä tutkiville ammattilaisille.

Yli sadan vuoden taakse ”näkee” myös Topeliuksen patsaan luona Kirkkopuistikon ja Hovioikeudenpuiston risteyksessä.

Emil Wikströmin työ, Zachris Topelius ja satusetää kuuntelevat lapset, kätkee myös piiloviestejä. Kannattaa katsoa hyvin tarkkaan patsaan jalustassa olevaa maisemareliefiä.

Olen kirjoittanut aiheesta tässä blogissa Vaasa ennen ja nyt. katso Vappukirjoitus viime vuodelta 2018

http://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2018/04/hauskaa-vappua.html

Tuon kirjoituksen lopussa on myös linkki laajempaan ko. veistoksen esittelyyn (Rojekti X= hanke).


Vapaamuurariuden esoteerisia selityksiä Temppelitematiikalle esitellään Tikanojan Taidekodissakin nyt myynnissä olevassa Nina Kokkisen väitöskirjaan perustuvassa kirjassa Totuuden etsijät, sivulla 66. Lyhyesti todettuna.

Lainaus alkaa: ”temppelitematiikka kytkeytyy Raamatusta periytyvään legendaan, joka kertoo kuningas Salomonin Jerusalemiin rakennuttamasta temppelistä. Muurarit pyrkivät rakentamaan sen symbolisesti uudelleen. Tällä viitataan paitsi itsen kehittämiseen myös veljesyhteisöstä koostuvan laajemman ”henkisen temppelin” muodostamiseen. Lainaus päättyy.

Jos Vaasassa on järjestetty/järjestetään esoteerisia ”patsastreffejä”, minulla ei ole tästä tietoa. Itse olen vetänyt vuosien varrella useitakin eksoteerisia patsasteluja, kävelyjä ei puolilla Vaasaa, faktoja patsaista kertoen ja toinen toisiamme kuunnellen. On upeaa, että taide ja patsaat kiinnostavat!

Aimo Nyberg, eläkkeellä oleva kuvataiteen lehtori.