Kuvaa ja tekstiä – blogiin tarvitaan molempia

Ympäröivään maailmaan on meillä kaikilla jokin suhde, omanlaisemme.

Kun aina ei ymmärrä edes itseään, niin sitä haluaa aika ajoin myös miettiä omaa suhdettaan ympäröivään todellisuuteen. Todellisuus muuttuu koko ajan ja me sen mukana. Pysyvää on vain jatkuva muutos, sanotaan.

Valokuvausta harrastavana olen oppinut vaihtamaan näkövinkkeliä hyvinkin nopeasti, jotta kuvattavasta kohteesta saa enemmän irti. Jos näkee asiat, kohteet aina samalla tavalla voi menettää jotain olennaista. Muuttamalla jotain, poikkeamalla tavanomaisesta lähestymistavasta, annamme mahdollisuuden jollekin aikaisemmin meille tuntemattomalle näkökulmalle tulla näkyväksi.

Valokuvaaja voi valita mitä haluaa kuvata. Hänen on syytä myös miettiä hyvä suunta lähestyä aihettaan, tehdä kohteen rajaus, valita kuvakulma, ymmärtää valon ym. vaikuttavien olosuhteiden merkitys kuvan onnistumiselle.

Kaupunkibloggaajat, joka siis minäkin koen olevani, haluavat jakaa eri somen kanavilla ottamiaan valokuvia, videoita, ja myös kaikenlaista tekstiä. Hyvin monenlaisista aiheista. Toisilla painotus on hyvinkin visuaalinen, ja teksti vain täydentää kuvia. Monet ovat taas ”sanaseppoja”, ja teksti on se, jolla lukijaa halutaan lähestyä. Kuvituskuvat ovat vain pakollinen lisä.

Tähän kuvan ja tekstin suhteeseen liittyy tämän blogikirjoituksen pohdinta. On asioita, joista on mahdollista esittää vain kuvia. Ne jopa oikeasti toimivat yksinään paremmin, jos niitä ei selitetä. Katsoja saa ne omalla ainutkertaisella tavallaan vastaanottaa, ja ajatella niistä ihan mitä ikinä haluaa.

Ja on pieniä ja isoja asioita maailma täynnä, jotka kannattaa ennen muille esittämistä oikeasti ensin järjestellä omassa päässään syyseuraussuhteiden avulla järjellisiksi sanallisiksi ilmiön tai tilanteen kuvauksiksi. Hyvin tehty teksti toimii sellaisenaan, huono kuva voi jopa olla tarinalle haitaksi.

Yhdeksän vuotta vaasalaisena kaupunkibloggaajana on jo kohtuullisen pitkä taival. Kehitystäkin on toivon mukaan tapahtunut. Entä jatko? Epävarmuus tulevaisuudesta tuo meidän jokaisen arkeen sekä uhkia että mahdollisuuksia. Toivon, uskon, luotan siihen, että valokuvaaminen on jatkossakin harrastuksistani edelleen yksi tärkeimmistä. Kuvaan nyt, eli tämän päivän dokumentointia, samoin ennen ja nyt siis paikallishistorian näkökulmasta. Kirjoittaminen, historiaan perehtyminen jatkuu myös. Tekemätöntä työtä kun riittää, ja uusia ideoitakin vielä syntyy.

Hyvää Vapun aikaa kaikille!

Eri suunnasta: Vaasan keskussairaalan H-talon rakennustyömaa

Kuvattu 29.4.2020

Kuvattu 15.4.2020

Kuvattu 18.3.2020

Kuvattu 19.3.2020

Kuvattu 10.3.2020

Kuvattu 19.4.2020

Pohjalainen lehti 16.4.2019 

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

Kuvauspaikat: Raastuvankadulta kerrostalon parvekkeelta ja Munsmohamn Sundom.

Hyvää Kansallista veteraanipäivää

Kaupunginjohtaja Tomas Häyry ja Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö Mauri Etelämäki laskivat Puolustusvoimien, Vaasan kaupungin, seurakuntien ja veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen yhteisen seppeleen maanantaina 27.4. kello 12.00 Suomen Vapaudenpatsaalle.

Kaikesta muusta päivään liittyvästä perinteisestä ohjelmasta oli koronatilanteen takia luovuttu.

Kansallista veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987 kunnioittaaksemme ja arvostaaksemme sotaveteraanien maamme hyväksi tekemää työtä aina huhtikuun 27. päivänä. Historiallisesti päivä ajoittuu Lapin sodan päättymisen päivään 27.4.1945. (Lainaus Vaasan kaupungin sivuilta: vaasa.fi )

 
Muutama kuva tilaisuudesta, sekä Suomen Vapaudenpatsaasta

Tekstilainaus Vaasan kaupungin sivuilta, kuvat 27.4.2020 Aimo Nyberg

Vaskiluoto – lähin virkistysalue kantakaupunkilaisille

Tällä kertaa vähemmän tekstiä, enemmän kuvia.

Vaskiluodossa 26.4.2020 sunnuntaikävelyllä vaimon kanssa. Metsässä, kuntoradalla, rannoilla.

Vaskiluoto on meille kantakaupunkilaisille lähin luontoalueemme. Kävelymatkan päässä Vaasan keskustasta on erinomaisen hyvä virkistysalue moneen käyttöön. Tänään minulle olisi riittänyt ”päivän kuvaksi” tuo yksikin kuva, laulava punarinta puunoksalla. Laitan tähän kuitenkin laajemman kuvakoosteen, ja luontoaiheiden lisäksi myös muuta kuvauksellista ja kiinnostavaa.

Nyt ovat edessä viikot ennen kesän puhkeamista, saamme elää jo sinivuokkojen aikaa, lintujen viserryskonserttien aikaa, muurahaisten, pörriäisten, ym. hyönteisten esiintulon aikaa.

Vaskiluodossa kannattaa nyt alkaa käydä! Koko toukokuu tarjoaa ainakin luonnonystäville ainutlaatuisia mahdollisuuksia seurata luonnossa tapahtuvia muutoksia, nähdä ja kokea kaikilla asteilla kuinka kesä päättäväisesti siirtää kevään lopulta sivuun, kuten sen kuuluukin tehdä. Suomessa on neljä vuodenaikaa, - nautitaan tästä!

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg

Moni asia hämmästyttää minua

Tässä maailmassa pientä kulkijaa ihmetyttää hämmästyttää aika monta asiaa.

Uteliaisuus on hyväksi, ainakin useimmiten, sillä kun pitää silmät ja kaikki aistit avoinna, niin pysyy ehkä itse virkeänä. Ja joskus pielessä olevat asiat saattavat jopa tulla ratkotuksi, ja edetä edes vähän parempaan päin.

Tästä ongelmasta en kyllä tiedä, - voiko tähän kukaan saada muutosta aikaan? Toivoisin, että voisi!

Tyhmiltä nämä alla kuvatut kaksi asiaa joka tapauksessa minusta tuntuvat.

Pelkästään tällaisella blogikirjoittelulla ei asiaan taida saada muutosta.

Kuva: AN. 21.4.2020. Oravaisten lintutornin läheltä

Kaksi ongelmaa, - molempien havainnollistamiseen riittää tämä yksi kuva.

1. Peltojen lannoituksessa käytettävää fosforia valuu mereen aivan liikaa

2. Pelto-ojien varsilta karsitaan pois kaikki tehomaatalouden kannalta tarpeettomat pensaat ja puut


Ensimmäinen vääryys, ongelma on tämä

Eteläisessä Suomessa talvet ovat käynnissä olevan kiihtyvän ilmastomuutoksen seurauksena muuttuneet vesisateisiksi, ja lähes kokonaan lumettomiksi. Näin oli myös täällä Vaasan seudulla kuluneena talvena. Säästä puhuttaessa todettiin monissa keskusteluissa menossa olleen puoli vuotta kestänyt syksy.

Maaperä jäätyi ja suli, vesi virtasi pitkin peltoja ja ojia – vesistöihin, ja lopulta mereen asti. Veden mukana maaperästä huuhtoutui ennätysmäärät lannoitteita, kuten juuri fosforia, rehevöittämään tulevan kesän lämpeneviä matalan rannikkomme rantavesiä.

Veden laadun huononemista on nyt syytä pelätä myös pitkin laajaa Pohjanlahden rannikkoa.

Ahvenanmaan saaristossa ja Suomenlahdella viime vuosina koettuja melkoisia leväpuurolauttoja ei kyllä kukaan toivoisi Merenkurkkuun ja Pohjanlahden perukoille.


Toinen vääryys, ongelma on tämä

Miksi pelto-ojien varsilta, ja jopa paikoittain maankohoamisen myötä syntyviltä uusilta ranta-alueilta poistetaan siellä kasvavaa pensaikkoja, koivikkoja ym. rannoille kuuluvaa ensimmäisen vaiheen kasvustoa?

En haluaisi uskoa todeksi tätä lintuasiantuntijoiden kertomaa, että syyllinen on pitkälti EU:n maatalouspolitiikka. Kärsijöinä esim. peltosirkku, ennen melko tavallinen suurten peltoaukeiden kesäinen pesimälaji, on jo lähes kokonaan hävinnyt. Näin on käynyt myös Vaasan Söderfjärdenillä, jossa myös on lähes täydellisesti parturoitu pelto-ojien puut ja pensaat pois.

”Tehoviljely myrkkyineen ja sääntöineen on vienyt peltosirkulta elinmahdollisuudet! EU:n vaatimuksesta peltoalueiden ojien varsilla ei saa kasvaa mitään yli kaksi metrisiä puita tai pensaita, jotka ovat peltosirkun reviirin yksi tärkeimmistä asioista.” (Lainaus: SIIPIPEILI, Merenkurkun lintutieteellinen yhdistys, 2020, s, 61, Jouni Kannonlahti)


Loppuun vielä tämä huomio

Peltojen reunoille, metsäteiden varsille on vuosikausia, kenties jopa 10 – 15 vuotta kerätty suuria risukasoja. Osa on peräisin metsätyömailta, joista tukkipuu on saatu vietyä pois, mutta risuja ei, "vielä". Ja osa on ilmiselvästi pelto-ojien ja rannoilta kaadettuja pensaita ja puita. Joskus kenties tapahtuvaa poiskuljetusta odottavia valtavan suuriakin risukasaesiintymiä on Vaasan ja Mustasaarenkin alueella varmaankin satoja.

Joitakin risukasoja on toki saatu vietyä pois, ehkä biopolttoaineeksi Vaskiluotoon, en tiedä, mutta moni kasoista taitaa lopulta mädäntyä paikoilleen. Ja uusia risukasoja ilmaantuu joka talvi.

Tämäkö on EU:n maatalouspolitiikkaa?

Kenelle tämä on tarpeellista toimintaa?

Nyt kyse ei ole kestävän maa- ja metsätalouden harjoittamisesta, vaan luonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin kannalta haitallisesta toiminnasta.

Kaikella tekemisellä on aina seuraukset Yksipuoliset toimintatavat johtavat aina epätasapainoon.

Maanviljelyalueiden suojavyöhykkeitä olisi syytä laajentaa. Vesistöjen (ojat, joet, järvet, meri) ja peltojen väliin pitää aina jättää alueita luonnontilaan, ns. joutomaaksi eli maatalouden ja muun taloudellisen hyötykäytön ulkopuoliseksi suojavyöhykkeeksi.

Kasvillisuus, puut ja pensaat puhdistavat tehokkaasti vesivalumien mukana tulevia maatalouden ja muun ihmisen toimien tuloksena syntyviä myrkyllisiäkin päästöjä.

Puut. pensaat, ja mahdollisimman rikas kasvusto rantaniityillä, pelto-ojien varsilla, peltojen pientareilla, metsissä, eli luonnon monipuolisuuden säilyminen kaiken kaikkiaan, on ainut tapa estää myös meillä Suomessa lintu- ym. lajien katoaminen, sukupuuttoon kuoleminen.


Peltosirkku on vuoden 2020 projektilaji 

”Laulavat koiraat on helpointa löytää aikaisin aamulla, istumassa laulupuussaan, jota ilman ne eivät tule toimeen! Koiraiden lauluaktiivisuus hiipuu päivän lämmetessä. Yhdeksän jälkeen lajin löytäminen on jo vaikeaa.” (Lainaus: SIIPIPEILI, Merenkurkun lintutieteellinen yhdistys, 2020, s, 61, Jouni Kannonlahti)

Peltosirkut saapuvat Merenkurkun alueelle keskimäärin 8.5. eli heti Vapun jälkeen voi linturetkillä toivoa näkevänsä peltosirkun. Edellyttäen että niitä vielä on. MLY:n tekemien lintulaskentojen mukaan v. 2010 Söderfjärdenillä oli vielä 27 peltosirkun reviiriä (yli 100 yksilöä). Viime kesän 2019 havaittu yksilömäärä oli enää 7. Muutos on huolestuttavan raju.


Peltosirkku – vuoden lintu 2020

Tutustu lintuun BirdLifen sivuilla

https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/vuoden-linnut/peltosirkku/


Kuva ja teksti: Aimo Nyberg

Rakkaudesta kotiseutuun

Suomen Kotiseutuliiton Kotiseutupäivät Kokkolassa 2020

Ajankohta muuttuu koronapandemian vuoksi. Uusi ajankohta varmistuu toukokuussa.

Seuraa nettisivua

https://kokkola400.fi/kotiseutupaivat/etusivu/

Lainaus

”Suomen Kotiseutuliitto on kotiseututyön keskusjärjestö ja yksi maamme suurimmista kansalaisjärjestöistä. Liiton keskustoimisto, 15 aluejärjestöä ja noin 750 jäsenyhdistystä ympäri Suomen tarjoavat yli 150 000 paikallistoimijalle näköalapaikan paikalliskulttuuriin sekä vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollisuuksia. Liiton jäsenistöön kuuluu myös 100 kuntaa ja kaikki maakuntien liitot, mikä takaa paitsi alueellisen kattavuuden myös joustavan tiedonkulun ja lukuisat yhteistyömahdollisuudet hallinnon ja ruohonjuuritason toimijoiden välillä. Kotiseutuliitto vastaa myös seurantalojen korjausavustuksen jaosta ja tarjoaa asiantuntija-apua seurantalojen korjauksiin liittyvissä kysymyksissä.” 

Perehdy lisää Suomen Kotiseutuliiton toimintaan

https://kotiseutuliitto.fi/


Vaasan kaupunki on Suomen Kotiseutuliiton jäsen. Samoin oma asukasyhdistyksemme, Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry – Invånarfäreningern i centrala Vasa ICV rf. Myös Vähäkyrö-Seura, Jukolan rakentajat – Jukolas Byggare r.y, nämä ainakin siis Vaasasta.

Viime viikkoina on noussut esiin ajatus, että tietoa ”kattojärjestöstämme” kannattasi jakaa Vaasassa eteenpäin kaikille kaupungissa toimiville asukasyhdistyksille.

Vaasan asukasyhdistysten neuvottelukunnan puheenjohtaja, Purolan kyläyhdistyksen pj. Peter Remahl on pyytänyt allekirjoittanutta kartoittamaan kiinnostusta asiaan, eli

- ollaanko vaasalaisissa asukasyhdistyksissä kiinnostuneita valtakunnan tason kotiseututoimijasta eli Suomen Kotiseutuliitosta?

- toimisiko sellainen järjestely, että VKA / allekirjoittanut välittää jatkossa infoa halukkaille vaasalaisille asukasyhdistyksille? Eli niille, jotka eivät ole vielä / tai eivät halua lähivuosinakaan itse liittyä Suomen Kotiseutuliittoon

- löytyykö asukasyhdistyksistä sellaisia henkilöitä, joille voisi s-postia välittää (eli oman yhdistyksen jonkinlainen Kotiseutuliitto vastaava). Ehkä ei ihan kaikkea materiaalia ole mahdollista jakaa, mutta valikoiden meitä täällä Vaasassa kiinnostavaa asiaa voisi pistää jakoon pari -kolme kertaa vuodessa?


Näissä merkeissä tulen lähettämään lähipäivinä kyselyn vaasalaisille asukasyhdistyksille.

Vaasalaiset asukasyhdistykset yhteystietoineen löytyvät kaupungin sivuilta.

Poikkeustila on aiheuttanut sen, että moni asia on peruttu tai siirretty. Sääntömääräisiä kevätkokouksia ei ole pystytty pitämään, eikä esim. perinteisiä siivoustalkoitakaan pystytä entiseen tapaan järjestämään Vapun aikoihin.

Jos Sinulla on hyviä ideoita, ehdotuksia toimintatavoista jne. kannattaa olla yhteydessä oman asuinalueen asukasyhdistykseen. Asukasyhdistysten yhteystiedot ovat hienosti koottuna Vaasan kaupungin sivuilla

https://www.vaasa.fi/asu-ja-ela/osallistu-ja-vaikuta/asukasyhdistykset/


Kotiseutuposti 1/2020 on luettavissa vapaasti netissä. Nro 2 ilmestyy toukokuun 21. päivä.

https://kotiseutuliitto.fi/kotiseutuposti/

Blogikirjoituksen koonnut: Aimo Nyberg,
VKA ry:n varapuheenjohtaja
aimonyberg(at)gmail.com

Kuvalainauus Kotiseutuliiton nettisivulta

1+12+?

Kuva AN 7.2.2012. Tuulivoimayhtiö Mervento rakensi Sundomiin vain yhden tuulivoimalan. Tässä kuvassa on rakennusvaihe menossa. Roottorin lapaa nostetaan kahdella valtavan suurella nosturilla paikoilleen.

Kahdeksan vuotta sitten valmistunut tuulimylly pyörii edelleen, ainakin ajoittain. Tuulivoimayhtiö Mervento joutui hakeutumaan konkurssiin jo lokakuussa 2016.

Kuva AN 21.4.2020. Horisontissa tänne Vaasaankin asti näkyvät uusimmat tuulivoimalat. Ne sijaitsevat Maalahdessa, arvioisin noin 30 km päässä.

Näiden tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on 250 m. Napakorkeus on 175 m, ja roottorin halkaisija 150 m.

Vindkraftsbygget i Malax håller tidtabellen – nattjobb har gjort det möjligt 
Snart är alla sju vindkraftverk i Långmossa monterade. I Ribäcken är alla fem kraftverk redan resta. (Vasabladet 11.3.2020)

Tuulivoimaloita on suunnitteilla ja todennäköisesti toteutetaankin myös Vaasan seudulla merkittävästi lisää 2020-luvulla.

Hiilestä ja fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon, ja ydinvoimakin näyttäisi häviävän hintakilpailun.

Aika näyttää, mikä on tulevina vuosikymmeninä tällaisten tuulivoimapuistojen osuus maamme sähkön tuotannossa.

Ylläolevat kuvat on kuvattu Vaasan keskustassa, Raastuvankadulta kerrostalon kuudennen kerroksen parvekkeelta. Alemmassa kuvassa on lähempänäkin mielenkiintoista katsottavaa, eli Sundominlahdella Juckasgrynnanin merimetsot. Mutta niistä teen oman blogijutun jossain vaiheessa.

Kuvat ja teksti: Aimo Nyberg