Teksti ja kuva: Ansku
Eeva Kilpi teki pitkän uran kirjailijana. Hän julkaisi ensimmäisen teoksensa, novellikokoelman Noidanlukko vuonna 1959. Läpi tuotantonsa Kilpi käsitteli karjalaisuutta, evakkoutta, rakkautta, luontoa ja naiseutta. Hän rikkoi tabuja kirjoittaessaan rohkeasti seksuaalisuudesta ja vanhuudesta. Mieskriitikot, erityisesti Pekka Tarkka, suhtautuivat Eeva Kilpeen hyvin kriittisesti. Rohkeasta romaanista Tamara (1972) Pekka Tarkka kirjoitti ilkkuvan ja pahansuovan arvostelun Helsingin Sanomiin. Kilpi kirjoitti arvosteluun vastineen mutta sitä ei julkaistu. Herkemmän kirjailijan ura olisi päättynyt Tarkan teilaavaan kritiikkiin.
Vuonna 1976 hän otti kantaa ihmisten oikeuteen rakastaa.
Ihminen rakastaa kaikkina ikäkauisna. Ei ole ikää johon ei kuuluisi sukupuolista toimintaa. Ei ole olemassa mitään vaihetta, ei ihmiselämän alku- eikä loppupäässä, jolloin sukupuolisuus olisi luonnontonta.
Seksuaalisuus on miltei kuoleman vastakohta....Sukupuolielämä on minusta yhtä kaunis sana kuin iankaikkinen elämä. Vain vielä houkuttelevampi, olisin sanonut epäröimättä jokin aika sittenn, mutta nyt en ole enää varma. Aivan viime päivinä olen alkanut epäillä, että kuolemanpelko - tiedostettu tai tiedostamaton - on hallitsevin asia elämässä. Seksuaalisuuskin nousee tältä pohjalta, se tähtää syvimmiltään elämän jatkumiseen; siitä sen voima. (Ihmisen ääni, 1976)
Evakkouden ja Hiitolan menetys tule esiin omaelämäkerrallisessa trilogiassa Talvisodan aika (1989), Välirauha, ikävä (1990) ja Jatkosodan aika (1993).
Itselleni, nuorelle kirjallisuudenopiskelijalle Eeva Kilven runot avasivat aivan uuden maailman. Kun luennoilla analysoitiin Eino Leinon runoja, vapaa-ajalla oli ihanaa upota Kilven runojen maailmaan. Runoissa on samoja teemoja kuin romaaneissa. Runojen lämpö ja rohkeus antoivat varmasti voimaa monelle muullekin kuin minulle.
Mie rakastin sinnuu kuule silloin ja taijan rakastaa vieläkin, kun elämän avakkona yhä maailmalla kuljeksin. (Elämän evakkona, 1972)
Ja miten liikuttavia, pieniä oivalluksia runoihin sisältyykään!
On hullua edes kysyä mitä luovuus on, se on sama kuin haastattelisi pihassa kuminaa ja tiedustelisi miten päätitte olla mauste. (Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972)
Eeva Kilvellä on ollut laaja suosio kautta vuosien mutta uusia lukijoita hänen tuotantonsa tavoitti Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi : Nämä juhlat jatkuvat vielä ilmestymisen jälkeen. Carlson avaa Eva Kilven elämää keskustelujen, muistiinpanojen ja ystävyyden kautta. Sannasirkku Autio haastatteli Anna-Riikka Carlsonia Vaasa LittFestissa 2024. Haastattelun jälkeen Runonkulkijat esittivät Kilven runoja. Ikimuistoinen tilaisuus.
Some on täyttynyt osanottopäivityksistä ja moni on kertonut lukeneensa mummunsa arkun ääressä Eeva Kilven kauniin runon:
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
(Animalia 1987)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti