Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit

torstai 29. lokakuuta 2026

Kirja elää ja voi hyvin

Teksti ja kuvat: Ansku

Maailmanlaajuisesti tunnetuin ja vanhin kirjamessuperinne juontaa juurensa 1400-luvun Frankfurtiin. Suomessa kirjamessujen historia alkaa Turusta. Ensimmäiset messut järjestettiin 1990 Turun Messukeskuksessa. Tapahtuman ideoi aikoinaan Kari J. Kettula, ja se on kasvanut yhdeksi maan suurimmista kulttuuritapahtumista. Turun ensimmäisillä messuilla oli 10 150 kävijää.

Helsingin kirjamessut järjestettiin ensimmäisen kerran 2001 Helsingin Messukeskuksessa kirja-alan toiveesta. Tänä vuonna messujen teema oli kieli. Helsingissä pohdittiin kielen kehitystä ja merkitystä. Kääntäminen ja käännökset olivat tietenkin myös esillä. Ohjelma oli ennätyksellisen laaja. Yli 1 000 ohjelmaa 17 lavalla ja esiintyjiä oli yli 2 000.  Messut tekivätkin uuden kävijäennätyksen, yli 112 214 kävijää! Verkkolipuilla kirjailijahaastatteluja seurattiin 15 000 kertaa. 

 


Kirjamessuja on järjestetty viime vuosina myös muissa kaupungeissa mm. Jyväskylässä, Tampereella ja Oulussa. Näillä messuilla on paljon samoja kotimaisia kirjailijoita haastateltavana kuin Turussa ja Helsingissä mutta pienten tapahtumien etu on tunnelma. Iso hallimmainen messukeskus kuormittaa aisteja. Kirkkaita valoja, melua, tungosta ym. 

Onneksi oma esiintymiseni Helsingissä oli sunnuntaina, sillä messukeskuksessa oli vähemmän väkeä kuin lauantaina. Väentungoksessa ei ole mukava kierrellä osastoilla tai käydä kuuntelemassa kirjailijoita. Helsingin Messukeskuksessa on kirjamessujen lisäksi viini- ja ruokatapahtuma, Antikvariaattiset kirjamessut ja Levymessut.

Vaasassa järjestetään aidosti kaksikielinen kirjallisuustapahtuma Vaasa Littfest - Vasa Littfest. Tapahtuma juhlii 25-vuotista taivaltaan marraskuussa 2026. Toisin kuin perinteiset suuret myyntiiin suuntautuneet kirjamessut, LittFest keskittyy syväluotaaviin keskusteluihin, kohtaamisiin ja laatukirjallisuuteen.

Festivaali on alusta asti ollut aidosti kaksikielinen (suomi ja ruotsi) ja se nostaa vahvasti esiin sekä suomalaista että pohjoismaista kirjallisuutta. Tapahtuman pääjärjestäjänä toimii Vaasan kaupunki yhdessä useiden kulttuuri- ja kirjallisuusjärjestöjen kanssa. Tilaisuuksia järjestetään ympäri kaupunkia, Vaasan kaupunginkirjastossa,  kaupungintalolla, kaupunginteatterissa, Alma-opistossa sekä paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa. 

Jokaisella festivaalilla on oma vaihtuva teemansa, joka sitoo keskustelut yhteen. Tämän vuoden teema Vaasassa on Heijastus - Reflektion. 



 

 

maanantai 29. kesäkuuta 2026

Eeva Kilpi (18.2.1928-27.6.2026)

Teksti ja kuva: Ansku

Eeva Kilpi teki pitkän uran kirjailijana. Hän julkaisi ensimmäisen teoksensa, novellikokoelman Noidanlukko vuonna 1959. Läpi tuotantonsa Kilpi käsitteli karjalaisuutta, evakkoutta, rakkautta, luontoa ja naiseutta. Hän rikkoi tabuja kirjoittaessaan rohkeasti seksuaalisuudesta ja vanhuudesta. Mieskriitikot, erityisesti Pekka Tarkka, suhtautuivat Eeva Kilpeen hyvin kriittisesti. Rohkeasta romaanista Tamara (1972)  Pekka Tarkka kirjoitti ilkkuvan ja pahansuovan arvostelun Helsingin Sanomiin. Kilpi kirjoitti arvosteluun vastineen mutta sitä ei julkaistu. Herkemmän kirjailijan ura olisi päättynyt Tarkan teilaavaan kritiikkiin.

Vuonna 1976 hän otti kantaa ihmisten oikeuteen rakastaa. 

Ihminen rakastaa kaikkina ikäkauisna. Ei ole ikää johon ei kuuluisi sukupuolista toimintaa. Ei ole olemassa mitään vaihetta, ei ihmiselämän alku- eikä loppupäässä, jolloin sukupuolisuus olisi luonnontonta. 

Seksuaalisuus on miltei kuoleman vastakohta....Sukupuolielämä on minusta yhtä kaunis sana kuin iankaikkinen elämä. Vain vielä houkuttelevampi, olisin sanonut epäröimättä jokin aika sittenn, mutta nyt en ole enää varma. Aivan viime päivinä olen alkanut epäillä, että kuolemanpelko - tiedostettu tai tiedostamaton - on hallitsevin asia elämässä. Seksuaalisuuskin nousee tältä pohjalta, se tähtää syvimmiltään elämän jatkumiseen; siitä sen voima. (Ihmisen ääni, 1976)

Evakkouden ja Hiitolan menetys tule esiin omaelämäkerrallisessa trilogiassa Talvisodan aika (1989), Välirauha, ikävä (1990) ja Jatkosodan aika (1993). 

Itselleni, nuorelle kirjallisuudenopiskelijalle Eeva Kilven runot avasivat aivan uuden maailman. Kun luennoilla analysoitiin Eino Leinon runoja, vapaa-ajalla oli ihanaa upota Kilven runojen maailmaan.  Runoissa on samoja teemoja kuin romaaneissa. Runojen lämpö ja rohkeus antoivat varmasti voimaa monelle muullekin kuin minulle.

Mie rakastin sinnuu kuule silloin ja taijan rakastaa vieläkin, kun elämän avakkona yhä maailmalla kuljeksin. (Elämän evakkona, 1972) 

Ja miten liikuttavia, pieniä oivalluksia runoihin sisältyykään!

On hullua edes kysyä mitä luovuus on, se on sama kuin haastattelisi pihassa kuminaa ja tiedustelisi miten päätitte olla mauste. (Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972)

Eeva Kilvellä on ollut laaja suosio kautta vuosien mutta uusia lukijoita hänen tuotantonsa tavoitti Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi : Nämä juhlat jatkuvat vielä  ilmestymisen jälkeen. Carlson avaa Eva Kilven elämää keskustelujen, muistiinpanojen ja ystävyyden kautta. Sannasirkku Autio haastatteli Anna-Riikka Carlsonia Vaasa LittFestissa 2024. Haastattelun jälkeen Runonkulkijat esittivät Kilven runoja. Ikimuistoinen tilaisuus.


Some on täyttynyt osanottopäivityksistä ja moni on kertonut lukeneensa mummunsa arkun ääressä Eeva Kilven kauniin runon:

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
 

(Animalia 1987) 

  

 

 

LUITKO JO TÄMÄN?

Päivitetään yhdessä Rojektin sivuja!

    Rojektissa on kohteita jo melkoinen määrä. Aika ajoin pienempiä ja isompiakin päivityksiä kohde-esittelyihin on tehty ja saadaan varmast...