Olen tekemässä tähän blogiin juttusarjaa Vaasan kaupungintalon juhlasalin maalauksista ja veistoksista. Puolessa välissä ollaan, eli 3 blogipostausta on jo tehty – maalaukset on siis esitelty.
Hj. Munsterhjelmin maisema:
https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2025/02/vaasan-kaupungintalon-juhlasalissa-1.html
Oscar Kleinehin merimaisema:
https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2025/02/vaasan-kaupungintalon-juhlasalissa-2.html
Wilho Sjöströmin Mannerheimin muotokuva:
https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2025/02/vaasan-kaupungintalon-juhlasalissa-3.html
Tähän väliin laitan – en kevennykseksi, vaan osoittaakseni kuinka upeaa työtä onnistutaan eri puolella Suomea tekemään kulttuurikohteiden tunnettavuuden lisäämiseksi. Ja myös näyttääkseni miten hienoja teknisiä apuvälineitä tänä päivänä on ammattilaisilla ja innostuneilla harrastajillakin käytettävissään!
Tähän kannattaa tutustua!
Linkin jako/share kohteeseen
3D- esitys Mannerheimin ratsastajapatsaasta
(löytyy myös julkisesta fb-ryhmästä C.G.Mannerheim)
Tekijä: Ari Savolainen: ” Mannerheimin ratsastajapatsas: Tämä fotogrammetria tekniikalla tehty 3D - malli on toinen versio ratsastajapatsaasta. Ehkä edellistä hitusen parempi lopputulos, tai sitten ei. Tähän malliin käytin 476 Mavic 2 Pro dronella otettua valokuvaa ja 20 tuntia aikaa.”
…
Vertailua Vaasan pienoismalliin
Kun tuon linkin on katsonut ja ihmetellyt tekijän osaamista ja nykytekniikan eteenpäinmenoa, katse kannattaa suunnata tähän toiseen Mannerheimin ratsastajapatsaaseen, joka on siis pienoismalli tuosta Aimo Tukiaisen tekemästä Mannerheimintiellä Helsingissä olevasta muistomerkistä (paljastettu Vaasan kaupungintalolla 6.12.1990).
https://vaasaennenjanyt.blogspot.com/2017/12/mannerheimin-ratsastajapatsas.html
Wikipedia: Valokuva Aimo Tukiaisen veistoksesta Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas, 1960, Helsingin Nykytaiteen museon aukiolla. Valokuvan kuvaaja: --Jisis
Mannerheimin ratsastajapatsaan ja Vaasan pienoismallin vertailu tuo esiin moniakin eroavaisuuksia. Ensimmäisen ”virheen” huomaa hevosen askelluksessa. Helsingissä mennään vasen jalka edellä, Vaasassa oikea jalka edellä. Pienoismallissa ei myöskään ole kaikkia yksityiskohtia, joita suurempaan ja korkealla jalustan päälle olevaan teokseen on laitettu tuomaan esiin totuudenmukaisuutta ja antamaan ylipäällikölle arvovaltaa.
Vaasan Kaupungintalossa oleva Mannerheimin ratsastajapatsaan pienoismalli on mukaelma Aimo Tukiaisen tekemästä Helsingin ratsastajapatsaasta. Pienoismalli on joka tapauksessa tehty Tukiaisen eläessä ja hänen luvallaan ja valvonnassaan. On myös mahdollista, jopa todennäköistä, että tänne Vaasaan toteutettu teos on tehty kilpailutarkoituksiin tehdyn patsasluonnoksen perusteella. Tästä olisi erittäin mielenkiintoista löytää lisätietoa, alkuperäisiä dokumentteja tai jo tehtyjä tutkimuksia, kirjoja jne.
Lainaus Wikipediasta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marsalkka_Mannerheimin_ratsastajapatsas
Ensimmäinen Suomen Marsalkan ratsastajapatsaskilpailu julistettiin joulukuussa 1952 ja se ratkesi vuoden 1954 helmikuussa. Kilpailu oli avoin kaikille suomalaisille kuvanveistäjille ja arkkitehdeille. Osallistujilta vaadittiin patinoimaton kipsimalli (mittakaava 1:5), pohjapiirros sijoituspaikasta järjestelyineen (1:200), kirjallinen selostus materiaaleista ynnä muusta sekä suurpiirteinen kustannusarvio. Tarkoituksena oli myöntää kolme palkintoa (I palkinto 750 000 mk, II palkinto 500 000 mk ja III palkinto 300 000 mk), lunastaa kolme luonnosta (150 000 mk kappale) ja myöntää kunniamainintoja. Esimerkiksi Mannerheimin asusta ja hevosesta ei annettu ohjeita, tosin Käthy-hevosesta oli liitetty kuvia mukaan kilpailuohjelmaan. Koska kilpailuohjelma oli väljä, ehdotukset olivat hyvin erilaisia. Palkintolautakunta esittikin toiveensa, että mahdollisesti tulevassa uudessa kilpailussa kiinnitettäisiin huomiota aitouteen. Monet Kuvanveistäjäliiton jäsenet kritisoivat sitä, ettei etukäteen tehty selväksi, millaista patsasta haluttiin.
Mitään saapuneista ehdotuksista ei pidetty ensimmäisen palkinnon arvoisena…
Keskustelu muistomerkistä keskittyi hippologisiin yksityiskohtiin. Keskeisenä kysymyksenä pidettiin hevosen asentoa ja sitä, millainen siitä tulisi tehdä. Keskusteltiin hevosen askelen ja anatomian luonnonmukaisuudesta sekä marskin virkapuvusta ja kunniamerkeistä. Kilpailuun tulleita ehdotuksia ja myös palkittuja kritisoitiin vilkkaasti muun muassa lehtien yleisönosastoilla. Monista hevosista löydettiin jotain vikaa, eikä Mannerheimin hahmoa pidetty onnistuneena missään ehdotuksessa. Keskustelut osoittivat, että realismin uskottiin fokusoituvan kohteeseensa ja tarjoavan aiheen läpinäkyvänä todellisuutena, eikä tyylinä tai genren tulkintana. Wäinö Aaltonen kyseenalaisti tällaiset näkemykset ja huomautti, että eivät renessanssinkaan aikana hevoset näyttäneet Verrocchion teoksilta.
Toinen kilpailu
Kuvanveistäjäliitto ehdotti uutta vapaampaa kilpailua, joka olisi sekä kutsu- että yleinen kilpailu. Patsasvaltuuskunta päätti järjestää sen saman tien. Edellisen kilpailun palkitut kritisoivat sitä, että toisen kilpailun aikana muut pääsevät hyötymään ensimmäisen kilpailun työstä ja tuloksista. Kilpailu ratkaistiin syksyllä 1954. Siihen saapui 58 ehdotusta, joista kymmenen jouduttiin poistamaan esimerkiksi väärän mittakaavan vuoksi. Muun muassa kuvanveistäjät Wäinö Aaltonen, Matti Haupt, Yrjö Liipola ja Eila Hiltunen jättäytyivät pois uudesta kilpailusta…
Tällä kertaa kilpailuohjelmassa oli määritelty tarkemmin toiveita Mannerheimin ja hevosen suhteen. Osallistujilta vaadittiin kipsimallit koko patsaasta (mittakaava 1:4, oletuksella että patsaan korkeus olisi 5–5,5 metriä) ja erikseen Mannerheimin päästä (mittakaava 1:2), mutta myös toisen detaljin teko oli sallittua. Jalustan korkeutta ei määritelty, koska sen olisi oltava tietyssä suhteessa muuhun patsaaseen nähden ja se jouduttaisiin kuitenkin tarkistamaan sijoituspaikalla. Luonnos piti tarjota erillisenä, vailla jalustaa.
Palkintolautakunnassa ei tällä kertaa ollut arkkitehtijäseniä, koska nyt ei toivottu suunnitelmia sijoituspaikasta. Sen sijaan mukana oli kuvanveistäjiä, tosin heistä yksikään ei ollut ulkomailta, vaikka Kuvanveistäjäliitto olisi niin halunnut. Palkintoja oli varattu jaettavaksi kolme 300 000 markan suuruista, mutta rahamäärä päädyttiin jakamaan kuitenkin erisuuruisina palkintoina: 400 000 (I palkinto), 300 000 (II palkinto) ja 200 000 markkaa (III palkinto).[30] Parhaaksi lautakunta valitsi Aimo Tukiaisen ja Oskari Jauhiaisen tekemän ehdotuksen, josta toteutettavan version tosin teki Tukiainen yksinään. Ehdotuksen nimi oli Suomen Marsalkka vapaaherra C. G. Mannerheim. Avustajina olivat olleet kuvanveistäjä Heikki Häiväoja ja hevosasiantuntijana eversti Viljo Forssell. Toisen palkinnon sai…
Tässä tämän kertainen blogikirjoitus. Lähipäivinä palaan käsittelemään Vaasan kaupungintalon juhlasalin taideteoksia.
Sielläkin on hyvin mielenkiintoinen patsaan mukaelma. Nimittäin Walter Runebergin TYÖ allegoria on kopio Helsingin Senaatintorilla olevan Aleksanteri II muistomerkin jalustan yhdestä aiheesta.
Aimo Nyberg
Kuvataiteen opettaja, eläkkeellä
aimonyberg@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti